Miten reagoisit, jos mies olisi salannut sinulta tulonsa/säästönsä?

Ihmettelisin, miksi tarve salata. Kun eihän asia minulle kuulu muutenkaan enkä ole koskaan kysynyt sen paremmin hänen tulojaan, menojaan, omaisuuttaan kuin velkojaan. Eikä hän minun. Kyllä minä näin jo seurusteluaikana, että hänen elintasonsa on kutakuinkin sama kuin omani ja samoin hänen tapansa käyttää rahaa (pitää matkustamisesta, ulkona syömisestä, kulttuuritapahtumista jne). Yhteen muuttaessamme meille oli molemmille selkeää, että yhteiset asumis-, auto- ja ruokakulut maksetaan puoliksi, ja sitä varten perustimme yhteisen taloustilin. Kumpikin siirtää sinne kuukausittain sen verran rahaa, että se riittää kattamaan kyseisen kuukauden kulut (jos tulee joku yllätyslasku, niin siirretään lisää). Kaikki muu on omaa rahaa.

Mitä minä tekisin sillä tiedolla, paljonko miehelläni on tulot tai paljonko hänellä on omaisuutta? Ei se kuulu millään tavalla minulle. Jos itse saisin jostain merkittävän summan rahaa (perintöä ei ole tulossa, vanhempani ovat jo kuolleet), niin kyllä minä varmaan hänelle sen kertoisin ja tarjoaisin yhteisen lomamatkan tai jotain, tai hankkisin yhteiseen kotiimme jotain mitä molemmat haluamme mutta emme ole toistaiseksi lähteneet hankkimaan (kylppäriremontti houkuttelisi), mutta siinä kaikki. Eihän se hänen elämäänsä millään tavalla muuttaisi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Harmittaisi kyllä tosiaan asua jossain ankeassa vuokraluukussa jos toisella yli satatonnia jemmassa. Vaimo voi jopa ajatella, ettei näillä tuloilla ole varaa hankkia lasta tai pitää hoitovapaita. Mies ei selvästi ajattele perhettä, vain itseään. Se, että kertoo omaisuudesta, ei tarkoita, että ne pitää antaa toisen tuhlattavaksi. Omaisuuden salaaminen on yhtä paha kuin velkojen salaaminen.

Yritä nyt päättää, pitäisikö miehen antaa varansa naiselle / naisen osuutta korvaamaan vai ei.

Miksi naista ei harmita että ei tullut opiskeltua ammattia, josta saadulla palkalla on varaa tehdä sellaisia perheytymisratkaisuja kuin haluaa?

Ei miehen pidä antaa mitään. Meillä on se tilanne, että minulla on perityä. Omistan kokonaan asunnon jossa asumme ja kulut puoliksi. Avioehto on tietenkin myös. Toki voisimme asua vuokralla ja jemmaisin omaisuuttani piilossa, mutta mikäs järki siinä olisi.

Olet antanut miehellesi 50% kotinne arvoa vastaavan pääoman kumulatiiviset tuotot ajalta minkä tuossa asutte.

Jos miehesi olisi maksanut puolikkaansa, niin pääomasi ei olisi jumissa asunnossa.

Ilman miestäni asuisin tässä yksin, joten en nyt käsitä mitkä kumulatiiviset tuotot nyt menetän.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Harmittaisi kyllä tosiaan asua jossain ankeassa vuokraluukussa jos toisella yli satatonnia jemmassa. Vaimo voi jopa ajatella, ettei näillä tuloilla ole varaa hankkia lasta tai pitää hoitovapaita. Mies ei selvästi ajattele perhettä, vain itseään. Se, että kertoo omaisuudesta, ei tarkoita, että ne pitää antaa toisen tuhlattavaksi. Omaisuuden salaaminen on yhtä paha kuin velkojen salaaminen.

Yritä nyt päättää, pitäisikö miehen antaa varansa naiselle / naisen osuutta korvaamaan vai ei.

Miksi naista ei harmita että ei tullut opiskeltua ammattia, josta saadulla palkalla on varaa tehdä sellaisia perheytymisratkaisuja kuin haluaa?

Ei miehen pidä antaa mitään. Meillä on se tilanne, että minulla on perityä. Omistan kokonaan asunnon jossa asumme ja kulut puoliksi. Avioehto on tietenkin myös. Toki voisimme asua vuokralla ja jemmaisin omaisuuttani piilossa, mutta mikäs järki siinä olisi.

Olet antanut miehellesi 50% kotinne arvoa vastaavan pääoman kumulatiiviset tuotot ajalta minkä tuossa asutte.

Jos miehesi olisi maksanut puolikkaansa, niin pääomasi ei olisi jumissa asunnossa.

En haluaisi elää ihmisen kanssa, joka laskee paljonko kumulatiivista tuottoa hän menettää oman perheensä takia

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Harmittaisi kyllä tosiaan asua jossain ankeassa vuokraluukussa jos toisella yli satatonnia jemmassa. Vaimo voi jopa ajatella, ettei näillä tuloilla ole varaa hankkia lasta tai pitää hoitovapaita. Mies ei selvästi ajattele perhettä, vain itseään. Se, että kertoo omaisuudesta, ei tarkoita, että ne pitää antaa toisen tuhlattavaksi. Omaisuuden salaaminen on yhtä paha kuin velkojen salaaminen.

Yritä nyt päättää, pitäisikö miehen antaa varansa naiselle / naisen osuutta korvaamaan vai ei.

Miksi naista ei harmita että ei tullut opiskeltua ammattia, josta saadulla palkalla on varaa tehdä sellaisia perheytymisratkaisuja kuin haluaa?

Ei miehen pidä antaa mitään. Meillä on se tilanne, että minulla on perityä. Omistan kokonaan asunnon jossa asumme ja kulut puoliksi. Avioehto on tietenkin myös. Toki voisimme asua vuokralla ja jemmaisin omaisuuttani piilossa, mutta mikäs järki siinä olisi.

Olet antanut miehellesi 50% kotinne arvoa vastaavan pääoman kumulatiiviset tuotot ajalta minkä tuossa asutte.

Jos miehesi olisi maksanut puolikkaansa, niin pääomasi ei olisi jumissa asunnossa.

Ilman miestäni asuisin tässä yksin, joten en nyt käsitä mitkä kumulatiiviset tuotot nyt menetän.

Mikäs siinä sitten. Ilman puolisoani/perhettäni en taatusti asuisi näin isosti. Kun nyt asumme yhdessä isosti, minusta on kohtuullista että sijoitamme molemmat suunnilleen saman määrän pääomaa ja saman määrän päivittäiskuluihin..

Jokainen toki tyylillään.

Meillä ei kumpikaan tiedä toisensa omaisuutta. Normaalisti on yhteinen taloustili, johon molemmat laittaa 2000 €/kk ja sieltä maksellaan menot, ruuat, lasten harrastukset lomamatkat yms.  Avioehto oli molemmille selviö. Kummankaan ei ole tarvetta elättää toista tai tietää mitä toinen edes omistaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Harmittaisi kyllä tosiaan asua jossain ankeassa vuokraluukussa jos toisella yli satatonnia jemmassa. Vaimo voi jopa ajatella, ettei näillä tuloilla ole varaa hankkia lasta tai pitää hoitovapaita. Mies ei selvästi ajattele perhettä, vain itseään. Se, että kertoo omaisuudesta, ei tarkoita, että ne pitää antaa toisen tuhlattavaksi. Omaisuuden salaaminen on yhtä paha kuin velkojen salaaminen.

Yritä nyt päättää, pitäisikö miehen antaa varansa naiselle / naisen osuutta korvaamaan vai ei.

Miksi naista ei harmita että ei tullut opiskeltua ammattia, josta saadulla palkalla on varaa tehdä sellaisia perheytymisratkaisuja kuin haluaa?

Ei miehen pidä antaa mitään. Meillä on se tilanne, että minulla on perityä. Omistan kokonaan asunnon jossa asumme ja kulut puoliksi. Avioehto on tietenkin myös. Toki voisimme asua vuokralla ja jemmaisin omaisuuttani piilossa, mutta mikäs järki siinä olisi.

Olet antanut miehellesi 50% kotinne arvoa vastaavan pääoman kumulatiiviset tuotot ajalta minkä tuossa asutte.

Jos miehesi olisi maksanut puolikkaansa, niin pääomasi ei olisi jumissa asunnossa.

En haluaisi elää ihmisen kanssa, joka laskee paljonko kumulatiivista tuottoa hän menettää oman perheensä takia

En minäkään. 50/50 kaikilla rintamilla niin kumpikaan ei joudu vetämään loista perässään ja koko asia ei nouse pintaan.

Esim. peruskökkö vanha rivarinpätkä pääkaupunkiseudulta 400 000 eur. Menetetty tuotto 200 000 eur osuudesta olisi kymmenen vuoden asumisella satoja tuhansia. Vähän turhan höveli summa luopua vain koska puoliso on vätys.

Olisin vihainen, jos mies olisi esittänyt varatonta ja maksattanut minulla tai saanut minut ihan hyvää hyvyyttäni maksamaan kulujaan. Luottamus menisi täysin.

Mutta muuten olen kyllä samaa mieltä aivan ensimmäisen vastaajan kanssa. Miksi olla ihmisen kanssa, johon ei luota tällaisissa asioissa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Harmittaisi kyllä tosiaan asua jossain ankeassa vuokraluukussa jos toisella yli satatonnia jemmassa. Vaimo voi jopa ajatella, ettei näillä tuloilla ole varaa hankkia lasta tai pitää hoitovapaita. Mies ei selvästi ajattele perhettä, vain itseään. Se, että kertoo omaisuudesta, ei tarkoita, että ne pitää antaa toisen tuhlattavaksi. Omaisuuden salaaminen on yhtä paha kuin velkojen salaaminen.

Yritä nyt päättää, pitäisikö miehen antaa varansa naiselle / naisen osuutta korvaamaan vai ei.

Miksi naista ei harmita että ei tullut opiskeltua ammattia, josta saadulla palkalla on varaa tehdä sellaisia perheytymisratkaisuja kuin haluaa?

Ei miehen pidä antaa mitään. Meillä on se tilanne, että minulla on perityä. Omistan kokonaan asunnon jossa asumme ja kulut puoliksi. Avioehto on tietenkin myös. Toki voisimme asua vuokralla ja jemmaisin omaisuuttani piilossa, mutta mikäs järki siinä olisi.

Olet antanut miehellesi 50% kotinne arvoa vastaavan pääoman kumulatiiviset tuotot ajalta minkä tuossa asutte.

Jos miehesi olisi maksanut puolikkaansa, niin pääomasi ei olisi jumissa asunnossa.

En haluaisi elää ihmisen kanssa, joka laskee paljonko kumulatiivista tuottoa hän menettää oman perheensä takia

En minäkään. 50/50 kaikilla rintamilla niin kumpikaan ei joudu vetämään loista perässään ja koko asia ei nouse pintaan.

Esim. peruskökkö vanha rivarinpätkä pääkaupunkiseudulta 400 000 eur. Menetetty tuotto 200 000 eur osuudesta olisi kymmenen vuoden asumisella satoja tuhansia. Vähän turhan höveli summa luopua vain koska puoliso on vätys.

Kuka alunalkaenkaan alkaa suhteeseen vätyksen kanssa? Ja tokihan sellainen on vätys, joka ei peri yhtä paljon kuin minä!?

Ja lapset ne vasta vätyksiä ovatkin, kun eivät maksa mitään!!