G:Jäisitkö kotiäidiksi jos se olisi taloudellisesti mahdollista? (Ei hoitovapaalle vaan vuosiksi ilman omia tuloja)

Kovasti haluttais kokeilla 4 tunnin alitusta.

Mutta ehkä sitten tulevaisuudessa kun lapset kasvaa.

Mutta ens kesänä tarkoituksena juosta pari puolikasta ja pari kokonaista ainakin. Lisäksi muutama hölkkäkilpailu.

Ehkö sitten viiden vuoden päästä kun molemmat on koulussa johonkin kahteentoista-kahteen, ja kypsyn työelämään, voisikin olla ihan mukavaa olla kotirouvana.

Tämä hullunmylly ja jatkuva syyllisyyden tunne käy hermoon ja stressaa ihan älyttömästi. Olen töissä ma-la 9-17. Lomia ei ole ikinä. Olen 29v. enkä ole koskaan ollut kesälomalla. Lapsi täyttää ensi syksynä 3, joten kotiin jääminen on älytöntä. Aion kuitenkin sen toteuttaa. Se on haaveeni, josta pidän kynsin hampain kiinni!

Ihan vaan sen takia ettei pienet koululaiset joudu tulemaan tyhjään kotiin..... Pahimmassa tapauksessa 10 tuntia/pv ilman vanhempia...



Sit alan tehdä jotain mistä tykkään kun lapset menee yläasteelle.



Toimistoptyöhön en viitsi palata jota tein 10v ennen lapsia....

kivaa työtä odottamassa.

Jos voisi tehdä pari päivää viikossa tai sitten projektiluontoisesti tms.

Palvelet työnantajaa keski-ikäiseksi asti. Sen jälkeen alkaa työnantaja sinua savustamaan ulos, koska tulet kalliiksi vaivoinesi ja sairauslominesi.

Kun jäät eläkkeelle, työnantajasi antaa sinulle kukkia ja se oli siinä.

Olit onnellinen kun sait tehdä työtä työnantajan hyväksi koko elämäsi.

Minulla on taloudellisesti mahdollisuus jäädä kotiäidiksi, mutta minusta ei persoonana ole siihen. Rakastan lapsiani, mutta haluan myös muuta elämältäni. Siksi teen vapaaehtoistyötä ja palkkatyötä iloisena sairaanhoitajana. Töissä on ihana olla, kun ei ole rahan takia pakon tuntua! Jaksaa tehdä työni paljon kokonaisvaltaisemmin ja lapset viihtyy tarhassa ystäviensä kanssa.

sew kiva työ voi olla ihan itse yrittäjänä omaan pussiin tehtävää työtä.....

että semmoseen on kiva palata/tai aloittaa kotiäitiyden jälkeen kun lapset vähän isompia..

Kyllä kuules työ on monelle muutakin kuin vain toimeentulon lähde! Itse olin kotona pitkään lapsemme kanssa ja kotiäidiksi olisin voinut jäädä vallan mainiosti mieheni tulojen puolesta! Urheilin hullun lailla, harrastin kaikenlaista mukavaa, nukuin pitkiä yöunia, minulla oli aikaa panostaa lapseen ja omaan ulkonäkööni, MUTTA silti halusin töihin. Kaipasin muiden aikuisten seuraa ja sitä sosiaalista yhteisöä mitä työpaikka monelle tarjoaa. Minulla on korkeakoulututkinto ja mielestäni lahjoja omalle alalleni, tunsin että heitän potentiaaliani hukkaan kotona ollessani. Halusin myös saada aikaiseksi jotakin itse ja olla muutakin kuin vain mieheni toinen puolisko. Tietenkin se tekee työnteostani mielekästä, että tiedän ettei minun olisi pakko tehdä töitä. En pelkää esimerkiksi potkujen saamista, koska selustani on turvattu: Uskallan sanoa ei ylitöille ja tiedän etten sietäisi hetkeäkään huonoa kohtelua työpaikallani. Nautin nykyisestä työstäni siksi, koska se antaa minulle ennen kaikkea sisältöä elämään, palkka on minulle täysin sivuseikka.

Vierailija:

Kyllä kuules työ on monelle muutakin kuin vain toimeentulon lähde! Itse olin kotona pitkään lapsemme kanssa ja kotiäidiksi olisin voinut jäädä vallan mainiosti mieheni tulojen puolesta! Urheilin hullun lailla, harrastin kaikenlaista mukavaa, nukuin pitkiä yöunia, minulla oli aikaa panostaa lapseen ja omaan ulkonäkööni, MUTTA silti halusin töihin. Kaipasin muiden aikuisten seuraa ja sitä sosiaalista yhteisöä mitä työpaikka monelle tarjoaa. Minulla on korkeakoulututkinto ja mielestäni lahjoja omalle alalleni, tunsin että heitän potentiaaliani hukkaan kotona ollessani. Halusin myös saada aikaiseksi jotakin itse ja olla muutakin kuin vain mieheni toinen puolisko. Tietenkin se tekee työnteostani mielekästä, että tiedän ettei minun olisi pakko tehdä töitä. En pelkää esimerkiksi potkujen saamista, koska selustani on turvattu: Uskallan sanoa ei ylitöille ja tiedän etten sietäisi hetkeäkään huonoa kohtelua työpaikallani. Nautin nykyisestä työstäni siksi, koska se antaa minulle ennen kaikkea sisältöä elämään, palkka on minulle täysin sivuseikka.

Kuin minun näppiksestäni. Minulle kotiäitinä olossa pahinta oli yksinäisyys. Tunsin olevani eristyksissä opiskeluaikaisista kavereistani, jotka kaikki olivat töissä. Omanarvontuntoni ja sosiaalinen elämäni paranivat huomattavasti töihinmenon myötä.

Tuntuu että korkeakoulutetut, vaativilla aloilla työskentelevät ja keskimääräistä fiksummat naiset on nimenomaan niitä, joille kotiäitiys on mahdoton ajatus. Tavallaan ironista: Näillä korkeasti koulutetuilla, kovapalkkaisilla aloilla työskentelevillä naisilla kun on usein myös hyväpalkkainen mies joka voisi elättää perheen yksin, kun taas näillä amk-koulutuksen saaneilla ym. mammoilla jotka haaveilis kotiäitiydestä on usein joku pienipalkkainen putkimies tai tradenomi aviomiehenä.

Ensinnäkin duunari tienaa hyvinkin etenkin pääkaupunkiseudulla, kun " likaisentyön" tekijöitä ei yksinkertaisesti ole ja voivat pyytää palveluksistaan aivan mitä vaan. Tradenomejakin tiedän paljon joilla on hurjat tulot. Veljenikin on vaan tavallinen insinööri ja tienaa enemmän kuin dippainssit samassa firmassa...tienaa enemmän kuin esimiehensä firmassa johon tekee töitä extraajana. Koulutus ei katso tuloja! Mieheni on peruskoulun käynyt yrittäjä ja elättää reippaasti koko perheen ihan kivoilla tuloillaan!

Kyllä musta olisi ihanaa laittaa lapset aamulla kouluun, hoitaa itseään ja kotiaan. Alkaa harrastamaan jotain kehittävää, osallistua vapaaehtoistyöhön.



Ja olen korkeasti koulutettu uraputkessa, enkä ole koskaan ollut kotiäiti. Mutta työtä teen vain ja ainoastaan rahan takia.

Mieheni ei ole korkeatuloinen vaan aivan keskituloinen, mutta laittamalla arvot kohdalleen olemme osanneet luopua turhasta ja pärjäämme ihan hyvin. Molemmat lapsemme ovat erittäin allergisia ja sen + päivähoidon nykytilanteen huomioiden haluamme, ettei lastemme tarvitse tutustua päivähoitoon. Harrastukset ja kerhot riittävät hyvin 4-vuotiaan virikkeiksi kotihoidon lisänä.

Vierailija:

Palvelet työnantajaa keski-ikäiseksi asti. Sen jälkeen alkaa työnantaja sinua savustamaan ulos, koska tulet kalliiksi vaivoinesi ja sairauslominesi.

Kun jäät eläkkeelle, työnantajasi antaa sinulle kukkia ja se oli siinä.

Olit onnellinen kun sait tehdä työtä työnantajan hyväksi koko elämäsi.

Ehdottomasti ja sellaisena olenkin. Lapset 3v, 1v ja rv24. Ihana nähdä mitä kaikkea nuo omat kullat oppivat jopa päivän aikana, eipä tarvitse tarhan tädiltä niitä kuulla. Yllättävää että näin moni vastaa ei, vaikka usein, kun täällä on keskustelua kotiäitiydestä, moni vaahtoaa ettei ole mahdollisuutta jäädä vaikka haluaisi?! Mutta kaikki tehkööt miten tekevät, ei vaikuta elämääni, enkä tuomitse ketään!

Arvomaailmastamme on perhekeskeisys haurastunut koko ajan enemmän ja enemmän. Sen arvostus on ihan toisenlaista Keski- ja Etelä-Euroopassa. Täällä perhe ei ole samanlainen tiivis yksikkö kuin monessa muussa maankolkassa, yksilöllisyys jyrää jo niin että se on kääntynyt itseään vastaan. Perinteinen työ on täällä arvossaan ja ihmistä arvostetaan ennenkaikkea hänen tekemänsä työn kautta. Tasa-arvosta vouhkataan paljon, mutta lasten hyvinvoinnista vähemmän.



Kotiäitys ap:n tarkoittamassa merkityksessä on monille myös mahdotonta, koska siitä ei saa edes verohelpotuksia kuten monessa muussa maassa.

Ja ainakin omassa tapauksessa näen sen lapsillekkin parempana asiana, että vien heidät hoitoon. Jaksan sitten hoidon jälkeen antaa itsestäni paljon enemmän kuin se että masennun lasten kanssa kotia. Luonteeni vain ei sovi kotia. Rahallisesti voisin olla kotona, mutta kun ei sovi niin ei sovi. Lapset viihtyvät hoidossa ja meillä tuo perhekeskeisyys on muuten sitten arvossaan. Usein lapset jäävät kotihoitoon jos satun olemaan vapaalla, tai isovanhemmat tai muut sukulaiset haluavat viettää päiviä lasteni kanssa. Välillä on kivaa olla viikollakin koko päivä lasten kanssa, mutta jos olisin aina kotona, niin viiltelisin varmaan ranteita auki masentuneena. Nostan kyllä hattua kotiäideille, jotka jaksaa antaa niin paljon lapsilleen! Minusta ei siihen ole.