Lue keskustelun säännöt.
Mistä iloa elämään? Täytän pian 37v ja tuntuu että elämä ohi
22.04.2022 |
Ei enää uutta vauvaa tai uuttaa miestä.
Ulkonäkö rapistuu ja nuoret raivaa tieltä. Kohta varmaan mieskin jättää ja ottaa jonkun nuoren naisen.
Onko tämä keväästä johtuvaa ahdistusta? Vai iän tuomaa synkkyyttä? Monesti kuulee, että miehistä vanhat naiset on kyynisiä ja nuoret iloisia.
Antakaa vertaistukea!
Kommentit (122)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Samat fiilikset ja sama ikä. Ollut aika karmeaa havahtua ettei olekaan enää nuori. Ulkonäkökin alkaa jo muuttua.
Tässä huomaa, kuinka ulkonäkökeskeistä juurikin naisten elämä on. Pitää näyttää hyvältä jos ei muuta.
Onneksi on niitäkin, joilla on arvoissa muutakin kuin se että saa kivoja kuvia instaan, että itse on olemassa vaikka kaikki ei nyt katselisikaan kuten nuorempana. Mikä siinä muiden huomiossa on niin tärkeää? Itsetunto pitää olla itsellä, ei se voi olla muista ihmisistä kiinni koskaan.
Minä en ole instassa.
Aamuuni kuuluu:
rauhallinen kevyt aamiainen ja tee..luen hesarin
suihku hiusten laitto ja meikkaus vievät tunnin.
Sitten ihanaan kehittävään työpaikkaan 5-8 tunniksi.
Illalla yleensä luen kirjoja, katson animea , tai ihanaa seksiä komean mieheni kanssa.
se lapsena hylätty 50 vuotias nainen.
jatkan vielä
joudun työni puolesta välillä vierailemaan instassa.
Silloin fanitan madonnaa ja Erika wikmania.
Mieheni hätkähti kerran nähdessään Erikan kuvan..on kuulemma kuin kaksoissisko minulle.
nainen 50 vee
Mun miesystävä näki kun selailin mökillä vanhoja Swura-lehtiä. Siellä oli kuva Armi Kuuselasta hänen missivuodeltaan. Ystäväni tuumasi, että olen aivan Armin näköinen. Voisi luulla jopa meidän olevan identtisiä kaksosia. Tuli jotenkin mukava olo.
Tyyne 76v
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Samat fiilikset ja sama ikä. Ollut aika karmeaa havahtua ettei olekaan enää nuori. Ulkonäkökin alkaa jo muuttua.
Tässä huomaa, kuinka ulkonäkökeskeistä juurikin naisten elämä on. Pitää näyttää hyvältä jos ei muuta.
Onneksi on niitäkin, joilla on arvoissa muutakin kuin se että saa kivoja kuvia instaan, että itse on olemassa vaikka kaikki ei nyt katselisikaan kuten nuorempana. Mikä siinä muiden huomiossa on niin tärkeää? Itsetunto pitää olla itsellä, ei se voi olla muista ihmisistä kiinni koskaan.
Minä en ole instassa.
Aamuuni kuuluu:
rauhallinen kevyt aamiainen ja tee..luen hesarin
suihku hiusten laitto ja meikkaus vievät tunnin.
Sitten ihanaan kehittävään työpaikkaan 5-8 tunniksi.
Illalla yleensä luen kirjoja, katson animea , tai ihanaa seksiä komean mieheni kanssa.
se lapsena hylätty 50 vuotias nainen.
jatkan vielä
joudun työni puolesta välillä vierailemaan instassa.
Silloin fanitan madonnaa ja Erika wikmania.
Mieheni hätkähti kerran nähdessään Erikan kuvan..on kuulemma kuin kaksoissisko minulle.
nainen 50 vee
Mun miesystävä näki kun selailin mökillä vanhoja Swura-lehtiä. Siellä oli kuva Armi Kuuselasta hänen missivuodeltaan. Ystäväni tuumasi, että olen aivan Armin näköinen. Voisi luulla jopa meidän olevan identtisiä kaksosia. Tuli jotenkin mukava olo.
Tyyne 76v
.Seura-lehtiä
Asennevamma sinulla on, se tulee estämään elämän ilon tulevaisuudessa. Siis jos et tee muutosta tuohon asenteeseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Samat fiilikset ja sama ikä. Ollut aika karmeaa havahtua ettei olekaan enää nuori. Ulkonäkökin alkaa jo muuttua.
Tässä huomaa, kuinka ulkonäkökeskeistä juurikin naisten elämä on. Pitää näyttää hyvältä jos ei muuta.
Onneksi on niitäkin, joilla on arvoissa muutakin kuin se että saa kivoja kuvia instaan, että itse on olemassa vaikka kaikki ei nyt katselisikaan kuten nuorempana. Mikä siinä muiden huomiossa on niin tärkeää? Itsetunto pitää olla itsellä, ei se voi olla muista ihmisistä kiinni koskaan.
Enpä ole vielä yhdenkään miehen kuullut ihastelevan harvenneita hiuksiaan tai harmaantuneita karvojaan.
Olen onnellinen siitä että olen asperger-piirteinen nainen ja tällaiset murehtimiset siitä mitä miehet minusta ajattelevat ovat jääneet sinne parinkympin alkupäähän, kun vielä yritin kaikkeni olla "normaali" nainen.
Miesten huomio ja kiinnostus eivät ole mielestäni minkään arvoisia, ellei sillä pysty tekemään rahaa. Olen kai jotenkin liian tunnekylmä, itsenäinen tai laskelmoiva kun ainoa syy miksi itse jaksaisin sietää miestä elämässäni olisi huomattava taloudellinen hyöty. Minua ei kiinnosta henkinen yhteys tai seura, seksi alkaa myös tympiä saman ihmisen kanssa alkuhuuman jälkeen.
Parisuhteesta minulle ei ole mitään iloa, toiseen ihmiseen sitoutuminen on energiaa ja aikaa vievää. Ei kiinnosta kuunnella miten jonkun päivä on mennyt jne. Haluan olla yksin ja tehdä omia juttujani. Seksisuhteetkin ovat ajanhukkaa.
Nyt yli parinkympin puolen välin olen löytänyt kutsumukseni opiskeluista ja työelämästä, enkä ole koskaan ollut onnellisempi. Olen myös hyväksynyt itseni ja sen että olen erakko. Minua ei kiinnosta ylläpitää ihmissuhteita tai nähdä vaivaa niiden eteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Isolle osalle ihmisistä tulee iän karttumisen myötä tunne että "ei kai elämä ollut tässä, olisin ansainnut enemmän". Sinulla ehkä vähän etupainotteisesti mutta muutoin ihan perus kaavan mukaan.
Deal with it, ei siinä muu auta, nuoreksi naiseksi ei enää ole paluuta. Lapsiaan tuossa iässä vielä ehkä ehtiikin hankkia. Jos seksi ja hormonit ovat elämän eliksiiri onhan vuodet mahdollisena puumana vielä edessä.
Naiselle nuoruus on tärkeintä aikaa ja lasten hankkimisen ikäkin alkaa olla ohi, ei kukaan mies ala tuon ikäisen kantturan kanssa enää lapsia hankkimaan. Ja tuo puuma on vain vanha h...ra, joka jää vanhaksi piiaksi yksiöönsä
Harvemmin puumilla on avioliitto toiveissa, useimmiten ovat pitkähköstä sellaisesta juuri eroon päässeet.
Toisin sanottuna nuoren miehen ei kannata tavoitella parisuhdetta naisen kanssa koska nainen haluaa keski-ikäisenä siitä eroon, jotta voisi lähteä etsimään itseään ja seksuaalisuuttaan?
Mun on hirveän vaikea tajuta tätä, että kolmekymppisenä olisi jotenkin erityisen vanha. Oli tämä nyt provo tai ei, niin ainakin omat vanhempani ovat aina puhuneet itsestään kuin olisivat jo syntyessään olleet 8-kymppisiä. Täytän kohta 37 ja minusta elämä paranee vaan: epävarmuus vähenee, lapsetkin kasvavat ja uskallan enemmän olla oma itseni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mihin tarvitset uuden miehen jos sulla on jo mies?
Lähinnä kaipaan sitä alkuhuumaa ku hormonit hyrrää.
Samat hormonit hyrrää, kun itsellä on vastasyntynyt vauva. Elämä tuntuu merkitykselliseltä ja joka päivä pakahtuu onnesta. Ahdistaa, kun tietää, ettei koskaan ole "onnellinen"No nousuhumalassa on hieman samaa huumaa
Ap
Sulla on vaan vauvakuume, sä oot unohtut kokonaan että se vauva aika ei oo pelkkää onnea. Laita herätyskello soimaan yötä päivää kolmen tunnin välein lämmitä maitoa ja juota nukkevauvaa ja tuu kahden viikon päästä kertoo vieläkö vauva ois kiva..
Kaipaan sitä hyvää oloa, minkä vauva ja imetys tuo, en niinkään vauva aikaa.
Ap
Imetysaikana naisen hormonitaso on samankaltainen kuin vaihdevuosissa ja nehän on sulla tulevaisuudessa odottamassa.
Aina voi valita myös apaattisuuden, ei kaikkien tarvitse olla onnellisia tai tavoitella sitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Isolle osalle ihmisistä tulee iän karttumisen myötä tunne että "ei kai elämä ollut tässä, olisin ansainnut enemmän". Sinulla ehkä vähän etupainotteisesti mutta muutoin ihan perus kaavan mukaan.
Deal with it, ei siinä muu auta, nuoreksi naiseksi ei enää ole paluuta. Lapsiaan tuossa iässä vielä ehkä ehtiikin hankkia. Jos seksi ja hormonit ovat elämän eliksiiri onhan vuodet mahdollisena puumana vielä edessä.
Naiselle nuoruus on tärkeintä aikaa ja lasten hankkimisen ikäkin alkaa olla ohi, ei kukaan mies ala tuon ikäisen kantturan kanssa enää lapsia hankkimaan. Ja tuo puuma on vain vanha h...ra, joka jää vanhaksi piiaksi yksiöönsä
Harvemmin puumilla on avioliitto toiveissa, useimmiten ovat pitkähköstä sellaisesta juuri eroon päässeet.
Toisin sanottuna nuoren miehen ei kannata tavoitella parisuhdetta naisen kanssa koska nainen haluaa keski-ikäisenä siitä eroon, jotta voisi lähteä etsimään itseään ja seksuaalisuuttaan?
Jos parisuhde on hyvä, siitä harvemmin halutaan eroon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Asennevamma sinulla on, se tulee estämään elämän ilon tulevaisuudessa. Siis jos et tee muutosta tuohon asenteeseen.
Eli pitäisi iloita siitä, että muuttuu vastenmielisen näköiseksi? En ymmärrä kuka saa iloa siitä, että täyttää 40v..
Ap
Vierailija kirjoitti:
Mun on hirveän vaikea tajuta tätä, että kolmekymppisenä olisi jotenkin erityisen vanha. Oli tämä nyt provo tai ei, niin ainakin omat vanhempani ovat aina puhuneet itsestään kuin olisivat jo syntyessään olleet 8-kymppisiä. Täytän kohta 37 ja minusta elämä paranee vaan: epävarmuus vähenee, lapsetkin kasvavat ja uskallan enemmän olla oma itseni.
Mulla taas epävarmuus on lisääntynyt siitä lähtien, kun täytin 30v.
Hedelmällisyys laskee koko ajan, on koko ajan vähemmän nainen ja viehättävä. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun on hirveän vaikea tajuta tätä, että kolmekymppisenä olisi jotenkin erityisen vanha. Oli tämä nyt provo tai ei, niin ainakin omat vanhempani ovat aina puhuneet itsestään kuin olisivat jo syntyessään olleet 8-kymppisiä. Täytän kohta 37 ja minusta elämä paranee vaan: epävarmuus vähenee, lapsetkin kasvavat ja uskallan enemmän olla oma itseni.
Mulla taas epävarmuus on lisääntynyt siitä lähtien, kun täytin 30v.
Hedelmällisyys laskee koko ajan, on koko ajan vähemmän nainen ja viehättävä. Ap
Onneksi miehet vanhenee kuin viini.
Mikä vaivaa? Olen 53v ja elämä on ihanaa! Mutta minun elämäni ei koostu ulkonäöstä ja hetken huumasta. Tähän asti olen nauttinut jokaisesta elämän vaiheesta. Toki paskojakin päiviä mahtuu mukaan mutta ei pidä jäädä tuleen makaamaan ja vatvomaan. Toivottavasti saan elää vielä pitkään ja mahdollisimman terveenä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jaa että ihan miesten ihailu vähenee ja ei ole viehättävä ja hedelmällinen. Huokaus. Ihan sama. Olen ihan ok 5kymppiseksi enkä kaipaa kenenkään random ukkojen ihailua. Tämäkin on oikein mielenkiintoinen elämänvaihe. Suhtaudun itseeni armollisesti ja hyväksyvästi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun on hirveän vaikea tajuta tätä, että kolmekymppisenä olisi jotenkin erityisen vanha. Oli tämä nyt provo tai ei, niin ainakin omat vanhempani ovat aina puhuneet itsestään kuin olisivat jo syntyessään olleet 8-kymppisiä. Täytän kohta 37 ja minusta elämä paranee vaan: epävarmuus vähenee, lapsetkin kasvavat ja uskallan enemmän olla oma itseni.
Mulla taas epävarmuus on lisääntynyt siitä lähtien, kun täytin 30v.
Hedelmällisyys laskee koko ajan, on koko ajan vähemmän nainen ja viehättävä. Ap
Oletko siis epävarma siitä, haluaisitko sittenkin vielä (lisää) lapsia? Vai miksi hedelmällisyyden laskeminen olisi huono asia? Mulle oli selvää, että haluan kaksi lasta ja nuorempi syntykin samana vuonna kuin täytin 30. Sen jälkeen hedelmällisyydelläni ei ole ollut mitään merkitystä. Tuosta viehättävyydestä.....mulle viehättävyyteni oli tärkeää vain silloin, kun olin haluamassa lapsia. En ole koskaan ollut työssä, jossa palkka maksettaisiin ulkonäköni perusteella. Kun olin saanut lapset, aloin keskittyä työelämääni ja ihan muihin asioihin kuin ulkonäkööni. Olen edennyt urallani ja päässyt paremmille palkoille kuin koskaan uskalsin toivoakaan, mutta en ulkonäköni vuoksi vaan osaamiseni vuoksi. Erosin exästä jo 33-vuotiaana enkä tämän jälkeen ole ollut parisuhteissa. Tietyllä tavalla ollut vapauttavaakin, koska ei ole tarvinnut miestä miellyttääkseen näyttää hyvältä. Enkä noin muutenkaan ole erityisen "parisuhdeihminen". Olen nyt 61 v ja sinkkuna siis pian 30 vuotta. Elämässäni on paljon hyviä asioita. Asioita, joita teen ja haluankin tehdä. Eläkepäivätkin alkavat pikkuhiljaa siintää horisontissa.
Vierailija kirjoitti:
Samat fiilikset ja sama ikä. Ollut aika karmeaa havahtua ettei olekaan enää nuori. Ulkonäkökin alkaa jo muuttua.
Väitätkö että vanheneminen tuli yllätyksenä ihan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Samat fiilikset ja sama ikä. Ollut aika karmeaa havahtua ettei olekaan enää nuori. Ulkonäkökin alkaa jo muuttua.
Väitätkö että vanheneminen tuli yllätyksenä ihan?
Se ei tule yllätyksenä. Se järkyttää, kuinka nopeasti naama rupsahtaa, sen jälkeen, kun täyttää 28v!
Nyt olen todella vastenmielinen, kun vertaan 10v vanhoihin kuviin. Ja se, että tästä on suunta vain alaspäin :(
Ap
Vierailija kirjoitti:
Tarvitset ihania harrastuksia! Mene triathlonkurssille! Ilmoittaudu astangajoogaan! Käy padelin alkeiskurssi ja ryhdy pelaamaan! Kokeile crossfitiä, kuntosalitreenä, mene maratonkouluun tai ota tavoitteeksi juosta edes kymppi. Ilmoittaudu johonkin juoksu- tai muuhun tapahtumaan.
Kun sinulla on elämässäsi kiinnostavaa sisältöä, muutut itsekin muiden (myös miehesi) silmissä kiinnostavammaksi. Liikuntaharrastus tekee hyvää myös ulkonäölle ja sekin itsessään jo piristää.
Lisäksi kannattaa lukea kirjoja. Paljon. Lukeminen antaa perspektiiviä, kasvattaa yleissivistystä, auttaa näkemään asioita laajemmin, viihdyttää, tekee sinusta paremman keskustelukumppanin…
Hirveä neuvo tuo astangajooga. 🥺
Sellaista se on kun elämä pyörii oman /c:n ympärillä.
Elämän tarkoitus on kutoa sukkia? No en osaa kutoa. Lumityöt tekee aurauskone. Ap