Lue keskustelun säännöt.
Mistä iloa elämään? Täytän pian 37v ja tuntuu että elämä ohi
22.04.2022 |
Ei enää uutta vauvaa tai uuttaa miestä.
Ulkonäkö rapistuu ja nuoret raivaa tieltä. Kohta varmaan mieskin jättää ja ottaa jonkun nuoren naisen.
Onko tämä keväästä johtuvaa ahdistusta? Vai iän tuomaa synkkyyttä? Monesti kuulee, että miehistä vanhat naiset on kyynisiä ja nuoret iloisia.
Antakaa vertaistukea!
Kommentit (122)
Vähän haisee alotuksessa tää vauva-palstan ikuinen trolli. Hieman ehkä yritetty tällä kertaa enemmän kuin normaalisti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta olethan sä kuitenkin laihtunut seitsemän kiloa, kuten eilen kerroit!
Vierailija kirjoitti:
Nyt se elämä vasta alkaa, et ole enää täysin kiinni lapsissa ja heidän hoidossa.
Nyt on aikaa itsellesi. Teinit voi hyvin jättää yöks yksin kotiin, lähteä baariin kun huvittaa.
Käydä töiden jälkeen yksin shoppailemassa.
Ei tarvitse viedä kiljuvaa kakaraa kärryissä ruokaostoksilla.
Ei tarvitse istua vesisateessa hiekkalaatikolla vahtimassa taaperoa...
Aloita harrastus . Mee vaikka yksin viikonloppuna kylpylään ja yövy siellä.
Mee tinderiin etsii seuraa, jos kumppania ei ole..
Käy kampaajalla, osta uusia vaatteita...
Jännä miten eri asioista ihmiset tulee onnellisiksi. En ole ap mutta mua ei esim kiinnosta shoppailu, kampaamossa tai baareissa käynti. Se elämä tuntuu niin pinnalliselta, että kyllästyy nopeasti. Sen sijaan lasten kanssa ulkona puuhailu, marjojen rakentelu ym on kivaa ja lapsten kanssa on mukava käydä kaupassa kun voi samalla höpistä jollekin ja viihtyvät aitokärreissä. Jos merkitystä elämään kaipaa niin entäs hyväntekeväisyys työ tai sijaisvanhemmaksi ryhtyminen? Monet kokevat myös esim puutarhan hoidon tai omat pienviljelmät elämän laatua kohottavina asioina
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mihin tarvitset uuden miehen jos sulla on jo mies?
Lähinnä kaipaan sitä alkuhuumaa ku hormonit hyrrää.
Samat hormonit hyrrää, kun itsellä on vastasyntynyt vauva. Elämä tuntuu merkitykselliseltä ja joka päivä pakahtuu onnesta. Ahdistaa, kun tietää, ettei koskaan ole "onnellinen"No nousuhumalassa on hieman samaa huumaa
Ap
Minä olen sitä mieltä, että näitä huonoja neuvoja, jotka alkavat lähes poikkeuksetta sanalla "älä", ei kannata lukea tai kuunnella.
Uutta suoleen kun vanha kuolee! Jos elämä tuntuu ahdistavalta ja tylsältä, on silloin tehtävä itsensä onnelliseksi!
Elämästä voi nauttia niin kauan kuin sokeri suussa sulaa, jos vain itse niin päättää.
Alamäki alkaa vasta sitten, kun tarvitset ympärivuorokautista hoivaa. Siihen asti maailma on avoin ja täynnä kiinnostavia, mukavia ja sykähdyttäviä miehiä! Mutta jos päätät, että niin ei ole - no, niin ei sitten ole, ja voit vaikka käpertyä koppuralle ja kuivahtaa siihen, jos sitä haluat.
Itseilmaisulliset taideharrastukset ovat aivan parasta. Tanssiminen vieläpä on hyväksi aivoille ja saa tuntemaan elämän täydelliseksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt se elämä vasta alkaa, et ole enää täysin kiinni lapsissa ja heidän hoidossa.
Nyt on aikaa itsellesi. Teinit voi hyvin jättää yöks yksin kotiin, lähteä baariin kun huvittaa.
Käydä töiden jälkeen yksin shoppailemassa.
Ei tarvitse viedä kiljuvaa kakaraa kärryissä ruokaostoksilla.
Ei tarvitse istua vesisateessa hiekkalaatikolla vahtimassa taaperoa...
Aloita harrastus . Mee vaikka yksin viikonloppuna kylpylään ja yövy siellä.
Mee tinderiin etsii seuraa, jos kumppania ei ole..
Käy kampaajalla, osta uusia vaatteita...Jännä miten eri asioista ihmiset tulee onnellisiksi. En ole ap mutta mua ei esim kiinnosta shoppailu, kampaamossa tai baareissa käynti. Se elämä tuntuu niin pinnalliselta, että kyllästyy nopeasti. Sen sijaan lasten kanssa ulkona puuhailu, marjojen rakentelu ym on kivaa ja lapsten kanssa on mukava käydä kaupassa kun voi samalla höpistä jollekin ja viihtyvät aitokärreissä. Jos merkitystä elämään kaipaa niin entäs hyväntekeväisyys työ tai sijaisvanhemmaksi ryhtyminen? Monet kokevat myös esim puutarhan hoidon tai omat pienviljelmät elämän laatua kohottavina asioina
Nämäkin vaihtelevat useimmiten elämänvaiheittain.
Parikymppisenä baareissa käyminen, bilettäminen hyvien tyyppien kanssa ja satunnainen muhinointi vastakkaisen sukupuolen kanssa olivat ykkösjuttuja ja parasta ikinä.
Kolmikymppisenä taas parisuhdeaika, matkustelu ja kulttuuri.
Nyt nelikymppisenä retkeily, lasten kanssa liikkuminen ja puuhaaminen, puutarha, mökki ja sen sellaiset asiat.
Heilahtaakohan viisikymppisenä viisari taas johonkin toiseen asentoon?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Samat fiilikset ja sama ikä. Ollut aika karmeaa havahtua ettei olekaan enää nuori. Ulkonäkökin alkaa jo muuttua.
Tässä huomaa, kuinka ulkonäkökeskeistä juurikin naisten elämä on. Pitää näyttää hyvältä jos ei muuta.
Onneksi on niitäkin, joilla on arvoissa muutakin kuin se että saa kivoja kuvia instaan, että itse on olemassa vaikka kaikki ei nyt katselisikaan kuten nuorempana. Mikä siinä muiden huomiossa on niin tärkeää? Itsetunto pitää olla itsellä, ei se voi olla muista ihmisistä kiinni koskaan.
No nyt taas vedetään mutkaa suoraksi. Millähän tavalla se ulkonäön muuttuminen sulkee muita arvoja pois?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Osta moottoripyörä. Ei ole enää pulaa puuhasta, seurasta, bileistä ja mahanpohjan kutkutuksesta.😄
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ota mut. Vanhetaan yhdessä. Mä oon jo neljäkasi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sellasta se on kun elämän tärkein sisältö on ulkonäkö ja se, että hormonit hyrrää.
Mitä vikaa siinä on? Jos nuo asiat saa elämän tuntumaan elämisen arvoiselta, niin tavoittelee sitten niitä. Ei se talolaina ja lapsetkaan mikään varma tie onneen ja autuuteen oo. 🤷♂️
Ajattelin, että samat fiilikset samassa iässä, mutta sitten muistin että minähän olenkin jo 47...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Samat fiilikset ja sama ikä. Ollut aika karmeaa havahtua ettei olekaan enää nuori. Ulkonäkökin alkaa jo muuttua.
Tässä huomaa, kuinka ulkonäkökeskeistä juurikin naisten elämä on. Pitää näyttää hyvältä jos ei muuta.
Onneksi on niitäkin, joilla on arvoissa muutakin kuin se että saa kivoja kuvia instaan, että itse on olemassa vaikka kaikki ei nyt katselisikaan kuten nuorempana. Mikä siinä muiden huomiossa on niin tärkeää? Itsetunto pitää olla itsellä, ei se voi olla muista ihmisistä kiinni koskaan.
No nyt taas vedetään mutkaa suoraksi. Millähän tavalla se ulkonäön muuttuminen sulkee muita arvoja pois?
Jos on masentunut, koska ulkonäkö muuttuu eikä miehiltä enää kohta saa huomiota, tarkoittaa se, ettei muita arvoja ole. Mitä arvoja objektilla edes voisi olla?
Isolle osalle ihmisistä tulee iän karttumisen myötä tunne että "ei kai elämä ollut tässä, olisin ansainnut enemmän". Sinulla ehkä vähän etupainotteisesti mutta muutoin ihan perus kaavan mukaan.
Deal with it, ei siinä muu auta, nuoreksi naiseksi ei enää ole paluuta. Lapsiaan tuossa iässä vielä ehkä ehtiikin hankkia. Jos seksi ja hormonit ovat elämän eliksiiri onhan vuodet mahdollisena puumana vielä edessä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Samat fiilikset ja sama ikä. Ollut aika karmeaa havahtua ettei olekaan enää nuori. Ulkonäkökin alkaa jo muuttua.
Tässä huomaa, kuinka ulkonäkökeskeistä juurikin naisten elämä on. Pitää näyttää hyvältä jos ei muuta.
Onneksi on niitäkin, joilla on arvoissa muutakin kuin se että saa kivoja kuvia instaan, että itse on olemassa vaikka kaikki ei nyt katselisikaan kuten nuorempana. Mikä siinä muiden huomiossa on niin tärkeää? Itsetunto pitää olla itsellä, ei se voi olla muista ihmisistä kiinni koskaan.
No nyt taas vedetään mutkaa suoraksi. Millähän tavalla se ulkonäön muuttuminen sulkee muita arvoja pois?
Jos on masentunut, koska ulkonäkö muuttuu eikä miehiltä enää kohta saa huomiota, tarkoittaa se, ettei muita arvoja ole. Mitä arvoja objektilla edes voisi olla?
Tuo on sun oma käsityksesi taas. Ihan kuin nyt kaikki muuttunutta ulkonäköään harmittelevat olisi jotain instamalleja. Niin se muuttuu miestenkin ulkonäkö ikääntyessä ja ihan yhtä lailla se miehiäkin harmittaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Samat fiilikset ja sama ikä. Ollut aika karmeaa havahtua ettei olekaan enää nuori. Ulkonäkökin alkaa jo muuttua.
Miehenä voin sanoa, että aloittaja on oikeassa:) Alapeukuista päätellen osalle naisista totuus on liian kova pala myöntää itselleen:)
Ja tosiaan paitsi, että yli 30v nainen on rupsahtanut niin hän on myös kyyninen, ynseä, penseä, epäseksuaalinen, sekä varovainen ja epäluuloinen miesten suhteen eli on kehittänyt katkeruuden miehiä kohtaan, johtuen aikaisemmista parisuhteista ja mieskokemuksista.
Nuori nainen on iloinen ja naiivi, seksuaalinen ja se ynseys ja penseys suorastaan loistaa poissaolollaan.
Monelta osin totta mutta naisten seksuaalinen halukkuus ei ole huipussaan nuorena, kuten miehillä, vaan juuri siellä 30-40-vuotiaana. Nuoret naiset haluavat useimmiten seksin lisäksi suhteen tai ainakin tunteita, pelkkää panoseuraa on runsaammin tarjolla keski-ikäisten naisten taholta.
Nyt on aika tutustua ja rakastua itseen! Miettiä mitä elämältään haluaa, mikä tuottaa sinulle iloa ja mielihyvää. Ihania vinkkejä olet saanut täältä uusien harrastuksien hankkimisesta, lukemisesta jne.
Kun aidosti välittää itsestään ja on itse itsensä paras ystävä, tuntee olevansa aina oikean ikäinen. Aito elämänilo ei todellakaan ole iästä kiinni vaan ihan muista asioista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Isolle osalle ihmisistä tulee iän karttumisen myötä tunne että "ei kai elämä ollut tässä, olisin ansainnut enemmän". Sinulla ehkä vähän etupainotteisesti mutta muutoin ihan perus kaavan mukaan.
Deal with it, ei siinä muu auta, nuoreksi naiseksi ei enää ole paluuta. Lapsiaan tuossa iässä vielä ehkä ehtiikin hankkia. Jos seksi ja hormonit ovat elämän eliksiiri onhan vuodet mahdollisena puumana vielä edessä.
Naiselle nuoruus on tärkeintä aikaa ja lasten hankkimisen ikäkin alkaa olla ohi, ei kukaan mies ala tuon ikäisen kantturan kanssa enää lapsia hankkimaan. Ja tuo puuma on vain vanha h...ra, joka jää vanhaksi piiaksi yksiöönsä
Harvemmin puumilla on avioliitto toiveissa, useimmiten ovat pitkähköstä sellaisesta juuri eroon päässeet.
Tässä huomaa, kuinka ulkonäkökeskeistä juurikin naisten elämä on. Pitää näyttää hyvältä jos ei muuta.
Onneksi on niitäkin, joilla on arvoissa muutakin kuin se että saa kivoja kuvia instaan, että itse on olemassa vaikka kaikki ei nyt katselisikaan kuten nuorempana. Mikä siinä muiden huomiossa on niin tärkeää? Itsetunto pitää olla itsellä, ei se voi olla muista ihmisistä kiinni koskaan.