Olen lähihoitajakoulun ensimmäisessa harjoittelussa, ja tuntuu jo nyt, etten jaksa tälläistä työtä

Mä olen myös lähihoitajaopiskelija ja olin oppisopimuksella nyt viime kesästä tämän kuun alkuun töissä vanhuspuolella. Mä tein 8 vuotta raskaankaluston huoltohommia, joten on oikeasti kunto kova, ja olen urheilullinen lihaksikas pitkä nainen ja kyllä mä ymmärrän sua ja miksi tämä työ koetaan tosi fyysisesti kuormittavana. 

Työajat meni usein näin: aamu - ilta - ilta - aamu - ilta  - vapaa - aamu. Koita siinä "palautua" :D Näitä vuoroja sitten vedetään usein niin, että olin minä 180cm ja toinen 155cm hoitaja aamuvuorossa. Asukkaita hoidettavana 17, joista 13 on vuoteeseen hoidettavia. Kumpikaan ei saa ergonomisesti tehdä töitä. Ei todellakaan usein huvittanut ennen tai työpäivän jälkeen lähteä lenkkeilemään tai salille. 

Toinen on tottakai väkivalta mitä dementikkojen hoidossa etenkin kohtaa. Meilläkin oli isokokoinen, fyysisesti tosi hyväkuntoinen, väkivaltainen dementikko mies asukkaana. Hoidosta ei tule mitään kun täytyy väistellä nyrkkejä ja koittaa kokoajan rauhoitella, turhaan. 

Itse tykkäsin tosi, tosi paljon vanhustyöstä silti, ja haluan tällä linjalla jatkaa. Ehkä jossain toisessa paikassa on erilaista. 

Työajat meni usein näin: aamu - ilta - ilta - aamu - ilta  - vapaa - aamu. Koita siinä "palautua" :D Näitä vuoroja sitten vedetään usein niin, että olin minä 180cm ja toinen 155cm hoitaja aamuvuorossa. Asukkaita hoidettavana 17, joista 13 on vuoteeseen hoidettavia. Kumpikaan ei saa ergonomisesti tehdä töitä. Ei todellakaan usein huvittanut ennen tai työpäivän jälkeen lähteä lenkkeilemään tai salille. 

Toinen on tottakai väkivalta mitä dementikkojen hoidossa etenkin kohtaa. 

Tämä just. Itse olen myös alanvaihtaja-lähihoitajaopiskelija ja on kyllä pakko sanoa että vaikka etukäteen tiesin että rankkaa tulee olemaan enkä odottanutkaan homman olevan mitään huvia, on tämä silti vielä rankempaa. Henkilökuntaa tulee ja menee, paikataan keikkailijoilla jos saadaan, koko ajan on liian vähän tekijöitä jne. Fyysinen rankkuus ja vuorotyö tollain just ihan sikinsokin on aikaansaanut sen että olen aivan raato ja kohta työkyvytön. Jotenkin opintojen jatkamisen mielekkyys on nyt ihan nollassa. Tähän vielä päälle pakkolaki niin morjens. 

Olen dementiaa sairastavan äitini omainen, äidillä käy kotihoito joka päivä ja hän saa siten asua kotonaan vielä. Minä ja äitini olemme molemmat todella tyytyväisiä näiden lähihoitajien työhön! Paljon ihmiset aina valittaa mutta äitini on saanut vain hyvää hoitoa ja hoitajat ovat empaattisia. Ihan älyttömän tärkeää työtä!! Itse autan äitiä toki myös, mutta olen myös töissä ja minulla perhe ja pieniä lapsia.

Kiitos lähärit <3