Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Olen lähihoitajakoulun ensimmäisessa harjoittelussa, ja tuntuu jo nyt, etten jaksa tälläistä työtä
21.04.2022 |
En ole edes vahvuudessa ja teen lyhyempää päivää, silti tuntuu liian raskaalta fyysisesti. Eritteet ja pahasuiset mummot eivät minua häiritse, mutta työn fyysisyys tuntuu vaikealta. Kannattaako jatkaa?
Kommentit (83)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi kaikki on nykyään uupuneita, ei jaksa. Koululaiset. opettajat, työssäkäyvät.
Lomat eivät auta, iso palkkapussi ei auta.
Entis aikaan kukaan ei uupumusta valittanut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä itse olen vaan tyhmä lähäri, mutta en ymmärrä miten tuo lenkkeily parantaa jaksamistani. Työpäivän aikana askeleita tulee vähintään 10 000, maksimissaan tämän vuoden aikana tullut yhden vuoron aikana 20 000 askelta. Iltaisin jalkani ovat väsyneet, tekisi mieli nostaa ne vain ylös lepäämään ja hieroa.
En siis ymmärrä, miten vielä ylimääräinen rasitus saisi väsymyksen pois. Sen kyllä ymmärrän, että parempi kunto auttaa jaksamaan fyysistä työtä, tottakai, mutta jos työ jo vetää piippuun, miten treenistä tulee mitään kun kroppa ei saa tarvitsemaansa lepoa?
Joku joo taisi heittää lenkkeilyn, lihaskunnosta eli voimasta tässä on puhuttu! Kun sulla on voimaa, nousee ne mummotkin kevyemmin. Lihakset myös tukee sun niveliä.
Ei tue nilkkoja tai ranteita, mitkä menevät yleisemmin ensimmäisenä hoitajatyössä.
Parempi vertailukohde olisi, että hyvä lihaskunto tukee selän hyvinvointia.
Mutta siltikin hyväkään lihaskunto ei jaksa 8h päivä ensiksi fyysistä työtä ja sitten vielä sen jälkeen tunnin-kaksi lihastreeniä. Lihakset tarvitsevat lepoa, eikä pari tuntia ilta usein edes riitä. Esim mulla kun treenaan alakroppaa, niin siinä on 2 päivän väli, ennen kuin menen uudelleen tekemään alakroppaa.
Vierailija kirjoitti:
Ehkä itse olen vaan tyhmä lähäri, mutta en ymmärrä miten tuo lenkkeily parantaa jaksamistani. Työpäivän aikana askeleita tulee vähintään 10 000, maksimissaan tämän vuoden aikana tullut yhden vuoron aikana 20 000 askelta. Iltaisin jalkani ovat väsyneet, tekisi mieli nostaa ne vain ylös lepäämään ja hieroa.
En siis ymmärrä, miten vielä ylimääräinen rasitus saisi väsymyksen pois. Sen kyllä ymmärrän, että parempi kunto auttaa jaksamaan fyysistä työtä, tottakai, mutta jos työ jo vetää piippuun, miten treenistä tulee mitään kun kroppa ei saa tarvitsemaansa lepoa?
Siksi täällä suositellaan kunnon kohottamista jo nuorelle AP:lle, joka ehtii vielä hankkia riittävästi habaa miellyttävää työelämää varten.
Minä olen vaivainen metsäinssi, ja kuljen esimerkissä mainitut 10 000 talvisin hangessa, lumikengillä. Sen lisäksi pitää jaksaa kaikki muu. Pointti on pitää huolta kävelykunnosta silloinkin, kun askelia ei kerry automaattisesti työpäivän aikana. Minä saatan kävellä lomalla 30 km päivässä rinkka selässä. Kun oma "tasoni" on tuo 30 km/pvä, niin voin sanoa ettei 10 000 askelta eli noin 5-6 km tunnu jaloissa yhtään.
Ja joo, ihan peruspulska täti olen.
Vierailija kirjoitti:
Miksi kaikki on nykyään uupuneita, ei jaksa. Koululaiset. opettajat, työssäkäyvät.
Lomat eivät auta, iso palkkapussi ei auta.
Entis aikaan kukaan ei uupumusta valittanut.
"Entisaikaan" henkinen laiskuus oli niin vallitseva ilmiö, ettei edes yhdyssanoja opittu koulussa eikä näköjään sen jälkeenkään. Paremmin tietäminen ja jälkiviisaus kyllä toki.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten voi mennä lähäri-koulutukseen ilman, että tietää, mitä työ sisältää? Mitä siis luulit sen ’mummojen’ hoitamisen kyseisellä koulutuksella olevan? Iltasatujen lukemista ja syöttämistä?
Tieto ja käytäntö/todellisuus ei aina ole sama asia, ajatellaan vaikka miepän puolta, todellisuus mielenterveys ja päihdepuolen asiakkaiden kanssa on hyvin erilaista kuin se mitä kirjoista opiskellaan. Itse ajattelen että lähihoitajat/sairaanhoitajat saavat "ajokortin" koulusta kun valmistuvat mutta tietoa ja taito karttuu siellä työelämässä. Ei moni nuori ekaan harjoitteluun tullessaan oikeasti ymmärrä mitä esim.vaikeasti dementoituneen ihmisen hoito on, on eri asia lukea dementiasta kirjasta ja dioista kuin kohdata dementikkoja kasvotusten työelämässä. Tyhmempikin tämän tunnistaa ja tietää, kunhan vaan sun piti päästä purkamaan pahaa oloa toisille naamailemalla.
Työelämässä oppii helposti myös vääriä käytäntöjä, kuten dementikkojen huonoa kohtelua ja pakottamista.
Vierailija kirjoitti:
hyvä, että alempilaatuinen aines karsiutuu nykyään jo koulussa, etteivät tule töihin valittamaan, saikuttamaan ja lakkoilemaan.
Sanoo tumputtaja joka ei ole töitä tehnytkään. Äiti pesee pyykit ja laittaa ruuan valmiiksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ehkä itse olen vaan tyhmä lähäri, mutta en ymmärrä miten tuo lenkkeily parantaa jaksamistani. Työpäivän aikana askeleita tulee vähintään 10 000, maksimissaan tämän vuoden aikana tullut yhden vuoron aikana 20 000 askelta. Iltaisin jalkani ovat väsyneet, tekisi mieli nostaa ne vain ylös lepäämään ja hieroa.
En siis ymmärrä, miten vielä ylimääräinen rasitus saisi väsymyksen pois. Sen kyllä ymmärrän, että parempi kunto auttaa jaksamaan fyysistä työtä, tottakai, mutta jos työ jo vetää piippuun, miten treenistä tulee mitään kun kroppa ei saa tarvitsemaansa lepoa?
Samoin minäkään en toisena tyhmänä lähärinä ymmärrä missä välissä lenkkeilen, kun rättiväsyneenä ja adrenaalit katossa yritän iltavuoron jälkeen nollautua ja hädin tuskin kunnon yöunien jälkeen raahautua aamuvuoroon ja sama uudelleen ehkä yhden päivän vapaalla. Tai sen jälkeen kun olen vetänyt 5 yötä ja kolmen vapailla pitäisi taas jaksaa vetää kivirekeä vajaamiehityksellä.
Se joka ei tee alan epäsäännöllistä vuorotyötä ei pysty ymmärtämään mitä tarkoittaa henkinen ja fyysinen kuormitus.
Hop-hop nuoret reippaat lähärit ja sairaanhoitajat, jotka halusitte vanhat kääkät pois työpaikoilta. Areena on teidän! Nyt ei sitten valiteta! Tossua toisen eteen ja näytätte, että tilanne on hallinnassa! Kyllä nuori ja kaiken osaava jaksaa. Ai että on kertakaikkiaan ihana istua rottinkituolissa patiolla ja lueskella kaikesta siitä, mitä olette omaa silkkaa tyhmyyttänne itsellenne aiheuttaneet, eikä kaikki tule olemaan vielä alkuunkaan tässä. Olette sen kaiken niin ansainneet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Betoniraudoittaja lumisessa rakennustyömaalla ja levyseppähitsaajaja vaativassa laivarakennuspaikalla tekee työnsä eikä valita.
Sairaanhoitajalla on siisti sisätyö, lääkärit antaa ohjeistukset ja lääkärit vastaavat, hoitaja tekee rutiininsa. Voiko olla parempaa työtä?
Miksi pitää valittaa kokoajan? Mikä teitä vaivaa?
Oletko ylipainoinen kuten suurin osa lähäreistä? Kannattaa laihduttaa niin jaksat työssäkin paremmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä jäin maaliskuussa työttömäksi. Kävin lähihoitajakoulutuksen lähes 10 vuotta sitten, mutta olen opiskellut lisää ja ollut ihan muissa hommissa. Hain töihin vammaisten palvelutaloon, kun ajattelin, että eipähän tarvitse olla työtön päivääkään ja töissä ollessa helpompi etsiä muuta työtä.
Nämä pari kolme viikkoa hoitotyössä on ollut kamalia :( Todella paljon on sitä sängyssä pyörittelyä ja nosturilla siirtoja. On vaikeaa toimia ergonomisesti, kun vaikkapa työntää heppoisella suihkutuolilla viettävällä kylppärin lattialla n. 130-160kg asukasta. Sängyssä pyörittely ja pukeutuminenkin käy selkään, vaikka kuinka yrittää toimia oikein. Nosturikin on raskas liikutella ahtaissa huoneissa. Aamuvuoron jälkeen kantapäitä ja jalkoja pakottaa, joten pitää ruveta itse käyttämään tukisukkia!
Henkinen kuormituskin on ollut kovaa, koska työpäivää on haastavaa organisoida niin, että työt ehtisi tehdä hyvin ja itse vaikka välillä istahtaa ja syödäkin. Yksi päivä puuttui työntekijöitä ja työpäivän jälkeen itkin kotiin päästyä :(
Toivottakaa tsemppiä, että pääsen taas mahdollisimman pian muihin hommiin. Oon liian tunnollinen ja "hidas" hoitotyöhön. Hirvittää jo nyt jättää työporukka pulaan, kun lähden muualle, mutta mun henkinen ja fyysinen terveys ei kestä.
Todellakko on niin?
, sitten pitää Sinun harkita, haluatko , opiskella alaa jos se ei ollutkaan sinua varten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Valitse jokin muu osaamisala kuin hoito ja huolenpito ja pyri jatkokouluttautumaan vielä lisää. Ei välttämättä tarvitse kokonaista uutta ammattia, vaan jotain lisäkursseja vaikka. Rupea myös verkostoitumaan sinne, mikä kiinnostaa. Lähihoitajana voi päästä yllättävän moneen paikkaan, kuten esim. järjestöihin, nuorisotyöhön, päivätoiminnan ohjaamiseen, työvalmennukseen jne. Eli koulua ei kannata keskeyttää, vaikkei työ ehkä kiinnostakaan.
Vierailija kirjoitti:
Miksi kaikki on nykyään uupuneita, ei jaksa. Koululaiset. opettajat, työssäkäyvät.
Lomat eivät auta, iso palkkapussi ei auta.
Entis aikaan kukaan ei uupumusta valittanut.
Vain nais-aloilla ollaan uupuneita. Tyytymättömyydestä ja ainaisesta kitinästä on tullut uusi normaali.
Parin viikon jälkeen onneksi jalat hiukan tottuu. Hyvät työkengät ja niiden vaihtelu on tärkeää! Samoin ergonomiasta kiinni pitäminen.
Ap luehan ajatuksella tämä ketju. Tässä on valitettavasti hoitoalan ydin edustettuna eli jos olet väsynyt/kipeä/saanut turpaan yms .niin vika on sinussa! Tälläiseen kohteluun saat valitettavasti tottua jos hoitoalan valitset. Mieti vielä,jooko.
Vierailija kirjoitti:
Olin aikanaan puoli vuotta vanhuspuolella ja se työn yksitoikkoisuus, raskaus ja harmaus oli henkisesti lannistavaa. Sen kestäminen vaatii tiettyä luonnetta, jossa ei parane olla liikaa mielikuvitusta tai unelmia tai mitään. Pitää vaan jaksaa puurtaa ja puurtaa, loputtomasti ja vuoro toisensa jälkeen. Ja koskaan ei tule valmista. Työkaverit kävivät jotenkin hitaalla, he eivät ymmärtäneet huumoria tai seuranneet edes uutisia. Kaikki vaan odottivat seuraavaa vuoroaan. Kahvipöydässä oli todella masentava henki ja osa työkavereista oli vastenmielisen toksisia uusia tulokkaita ja opiskelijoita kohtaan. He halusivat lamata nämäkin ja viedä heiltä ilon.
Eihän sen noin pitäisi olla. Koko ajanhan siinä valmista tehdään. Vanhusten saattaminen kunnialla täältä on tärkeää ja äitini vanha tuttu on jatkuvasti ihmetellyt miten ankeaksi homma on nykyisin saatu, kahdeksankymppisenä hänellä on ammatistaan vain hyvää sanottavaa ja hän on ylpeä siitä. Toki hänen aktiivivuosinaan on ollut tilanne toinen ja vanhuksia vähän, mutta työn itsessään ei pitäisi hoitajaakaan elävältä haudata jos se on oikein järjestetty.
Ei pidä kuvitella, että työn itsessään on pakko olla niin kauheaa, koska silloinhan alalle ei kukaan tule edes kokeeksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi kaikki on nykyään uupuneita, ei jaksa. Koululaiset. opettajat, työssäkäyvät.
Lomat eivät auta, iso palkkapussi ei auta.
Entis aikaan kukaan ei uupumusta valittanut.
Vain nais-aloilla ollaan uupuneita. Tyytymättömyydestä ja ainaisesta kitinästä on tullut uusi normaali.
Joo, ja edelleen on hakusissa yhdyssanat. Naisala on naisala ilman väliviivaa. Vaikea silloin on päteä, jos antaa itsestään jatkuvasti tyhmän vaikutelman, vai kuinka?
Alue: Aihe vapaa
Joku joo taisi heittää lenkkeilyn, lihaskunnosta eli voimasta tässä on puhuttu! Kun sulla on voimaa, nousee ne mummotkin kevyemmin. Lihakset myös tukee sun niveliä.