Saatte kutsun juhliin, esim. häihin. Joudutko huolehtimaan puolisosi vaatteet päälle laitettavaan kuntoon vai vain omasi?

En joudu huolehtimaan puolisostani, hänellä ei ole henkisiä eikä fyysisiä vammoja, mutta jos ei pystyisi pukeutumaan niin tottakai auttaisin.

Lapset aikuisia ja osaavat myös itse pukeutua.

Lapset 19 ja 21, me 55 ja 57.

Kyllä joudun. Mies saattaisi ostaa paidan, laittaa sen pakkauksen taitoksineen päivineen päällensä. Hän on ihana mies kaikinpuolin, mutta pukeutumisessa vähän liian huoleton.

Nainen 51 v.

Lapseni on jo aikuinen, ja inhosi juhlia lapsena . Hänet sai melkein kantaa juhliin lapsena, joten vaatteet piti kyllä laittaa hänelle. Kunnes sitten ykskaks 14-vuotiaana kääni kelkkansa ja halusi rippijuhliinkin ostaa itselleen puvun. 

Mieheni hoitaa omat vaatteensa kyllä, joskus silitän paitansa, koska tykkään silittämisestä ( silitän välillä jopa huviksi :D)

Mieheni ja poikani ovat myös paljon innokkaampia ostamaan uusia vaatteita, kuin minä.

Minä olen 42, mieheni 50

Puolisoni on toimintakykyinen aikuinen ja hänen vaatteensa ovat hänen omassa asunnossaan.

Ap täsmentää: anteeksi, kun äidinkieleni ei ole suomi, tarkoitan vaatehuoltoa, en pukemisapua.

Mies ottaa puvun kaapista ja laittaa päälle, mitä huolehdittavaa siinä on? Kai se joskus sitä on silittänyt? En tiedä. :D En ole koskaan koskenut miehen pukuun. Olen vaan kysynyt etukäteen, että minkä paidan ja solmion meinaa laittaa. Lapsia ei ole. Ikää meillä on 30 v.

Ei ole noita kutsuja meidän suvussa ei edes hautajisin kutsuja.Kun ei olla akateemisia,rittäisi YO-Lakki ja kun lisäksi emme ole some F.B. Häät,kasteet ,hautajaiset on F:B. suku joita ei oikein kukaan tunne.Mutta heille menen läpi kaikki juuri siksi! Joten säästyy vaate rahat, juhlaan lahja rahat ja hautajaisin kukka vihko rahat!

mies voi käyttää juhlissa aina samoja vaatteita, mutta minä ostan joka tapahtumaan uudet juhlavaatteet

Ei ole puolisoa ja vaikka olisi  oletan että hän olisi aikuinen ja kykenisi itse huolehtimaan itsestään ja pukeutumisestaan.

Jos taas hän olisi vammautunut eikä kykenisi omin avuin pukeutumaan niin varmasti sitten auttaisin.

Jos olisi pieniä lapsia tai sen ikäisiä joiden perään pitää vielä katsoa niin ilman muuta sen tekisin. Isommat varmasti osaisivat pukeutua itse, neuvoa voisin mitä on soveliasta panna päälleen.

Ylipäätään en suostuisi äidiksi aikuiselle miehelle. Jos äitiä tarvitsisi saisi asua äitinsä kanssa, ei minun.

Kyllä vilkaisen miehen valitsemat vaatteet, onko tarvetta silittää tai muuta. Käymme niin harvoin juhlissa ja miehen työ tai muukaan elämä ei vaadi hienoa pukeutumista, joten hän on aika tumpelo näissä jutuissa.

Miehellä on huono tapa jättää juhlavaatteiden valinta viimehetkeen. Itse pyydän aina tsekkaamaan vaatteet pari päivää aikaisemmin, että ehtii vaikkapa pyykätä, korjata tai hankkia kokonaan uutta.

Kysyn mieheltä pari päivää ennen juhlia mitkä vaatteet aikoo juhliin laittaa. Tarkistan ne ja tarvittaessa pesen/silitän :D Muuten mieheni laittaa ihan pokkana vaikka likaiset/ryppyiset vaatteet päälle, koska häntä ei haittaa. En halua että hän joutuu noloon tilanteeseen. Nyt kun kirjoitan tän niin tuntuu vähän hölmöltä, mut näin meillä toimitaan. Mut tykkään huolehtia hänestä vaateasioissa. Samoin lasten vaatteet hoidan minä. Alle kouluikäiset lapset meillä. Mieheni tekisi kummallisia asuvalintoja ja tämän olemme yhdessä todenneet että parempi et minä valitsen. N36v

Olen aktiivisesti pyrkinyt pois tästä mallista. Silloin tosin lopputulos on se, että mies ryhtyy etsimään vaatetta edellisenä iltana ja kiukuttelee, kun puku olikin jäänyt pieneksi tai paita ei ollut puhdistunut maagisesti edellisen käytön jäljiltä vaatekaapissa. Ei siis suoraan syytä minua, mutta minä siinä joudun sijaiskärsijäksi. Äänensävy on myös sellainen, että minun olisi pitänyt huolehtia tästä(kin). En hanki miehelle juhlavaatteita enkä silitä/muuten huolla niitä.

Suhteen alkuvaiheessa oletin tietysti, että aikuinen mies huolehtii asialliset juhlavaatteet päälleen. Ekoihin yhteisiin juhliin (häät) mies oli lähdössä shortsit ja t-paita päällä, kunnes torppasin. Seuraaviin laittoi sellaisen hirveän kuminauhakrakan. Siitä en enää sanonut mitään, menköön tyylillään. Eli en puutu, mutta kyllä ihmettelen, miksei niitä juhlavaatteita (yksi siisti asu riittää hyvin) voi pitää sillä tavalla käyttövalmiina, ettei edellisenä iltana tarvitse panikoida.

Poikamme on sen verran pieni (alle kouluikäinen) että hänen juhlavaatteensa hankin valmiiksi ja autan tarpeen tullen pukemisessa. Hänellä on muutama ns. juhla-asu (toinen muodollisempi henkselihousuineen ja rusetteineen ja toinen epämuodollisempi, siisti pikee ja suorat housut), joista saa valita mieluisemman fiiliksen mukaan. Rippikouluiässä saa alkaa hänkin huolehtia omasta juhlapukeutumisestaan silittämistä myöten.

Minä olen 38 v., mies 37 v., lapsi 6 v.

Huolehdin. Myös lapsista toki, kun olivat pieniä.

Mies ei omaa mitään ymmärrystä vaatteistaan.

Minulle ok. Hän taas tekee minulle palveluksia jutuissa, jotka eivät ole mun alaani.

Puolison vaatteista olen huolehtinut tosi harvoin, enemmän hän huolehtii mun vaatteista kuin toisinpäin. Esim. silittää jonkun vaatteen tarvittaessa samalla kun omansakin. Lasten vaatteetkin varmaan menee samoin, hänellä on enemmän aikaa huolehtia niistä kun ollaan lähdössä. Toisaalta ei niistä nyt tarkkaa kirjaa pidetä vaikka joskus menisi myös toisinpäin. Nykyisin lapset tosin jo huolehtii itse vaatteista. Nainen 50+, lapset teinejä.

Mies hoitaa kyllä omansa, ja aina on ollut siistit, kivat vaatteet. Mulle ei ole koskaan tullut mieleen puuttua hänen pukeutumiseensa :D joskus on mätsätty krakaa mekkoon tms., mut yhdessä.

Lasten vaatteet juhliin hoidan minä, kun vastaan niistä hankinnoista meillä muutenkin.

Mies kylläkin yleensä silittää lasten vaatteet ja usein munkin mekon.

On mulla ihana mies, yhdessä 15 vuotta.

Ei ole lapsia. En osaa kuvitella tilannetta, jossa olisin parisuhteessa ihmisen kanssa, joka ei osaa pukeutua juhliin ihan omatoimisesti (ml. parturi, lahja jos on kyse hänen sukulaisistaan tai ystävistään jne).

Haluaisin nähdä kommentin, jossa mies kertoo silittävänsä mekon! Hesarissakin oltiin taas kovasti sitä mieltä kommenteissa, että mitään metatöitä olekaan. Olisin kommentoinut, mutta se pitää nykyään tehdä omalla nimellään. Lopputulos on se, että kommenteista päätellen lähinnä eläkeläiset meuhkaavat siellä. Työikäisillä se saattaisi vaikuttaa negatiivisesti työuraan. Johan tästä on nähty esimerkkejä. Hieno demokratia!

Kyllä huolehdin. Mies ei työnsä puolesta metallialan yksityisyrittäjänä ehdi seurata mitään muoteja, ei pukeudu pukuun, kauluspaitaan ja kravattiin kuin silloin, kun on sellaisia isompia juhlia kuten just häät. Kaikki eivät hallitse kaikkia elämän osa-alueita, koska aika ja energia ei yksinkertaisesti riitä. Minullakin on osa-aluieita, joita en hallitse. Mies pyytää apuani pukeutumisasiassa ja autan mielelläni. Autan vaatteiden valinnassa, silitän paidan jne. Ei yhtään sakaraa katkea kruunustani, vaikka sen teenkin.

N48v.

mies huolehtii omista vaatteistaan ja minä kysyn kuopukselta (16v), pitääkö ostaa uusi puku. 18v esikoinen huolehtii itse omista vaatteistaan, toki tarvitsee etukäteen tiedon juhlan ajankohdasta. Kun lapset olivat pieniä, huolehdin lasten vaatteista, koska ompelen paljon itse. Lisäksi minusta oli kivaa, että jos tytöllä oli vihreä mekko, niin pojalla oli samanvärinen solmio.