Ärsyttääkö muitakin, kun mies on sairaana?
Tiedän, sairastumiselle ei mitään voi, mutta silti ottaa päähän. Mies on monella tavalla osallistuva puoliso ja tekee osuutensa, mutta vähänkään sairaana ollessaan heittäytyy aivan avuttomaksi. Mies potee usein jotain "miesflunssaa" eli ulospäin ei näytä olevan kovin sairas ja reagoi, jos on vähänkään kipeä olo. Ei siis ole kyse siitä, että olisi oikeasti todella sairaana, niissä tilanteissa on ymmärrettävää tarvita lepoa. Mies nostaa hirveän haloon siitä, kun kurkku on vähän kipeä ja/tai on hieman lämpöä tms. Ei siis ole kunnolla kipeänä, vaan olo menee yleensä parissa päivässä ohi. Jos mies on vähänkään kipeä, ei jaksa tehdä mitään kotitöitä. Minä saan hoitaa ruoanlaitot, pyykit ja taaperon asiat. Samalla siinä kaikki kotityöt tehdessäni mies jaksaa sata kertaa päivässä tulla kuvailemaan minulle oireitaan, "nyt tuntuu kurkku kipeämmältä kuin aamulla/on jotenkin huono olo jne." En millään jaksaisi kuunnella tuota miehen ruikutusta, kun itsellä ei olisi noin pienten oireiden takia todellakaan mahdollisuutta jäädä lepäämään. Pahinta on, jos taapero ja mies ovat yhtä aikaa sairaana: hoivaan sairaan taaperon, hoidan kotityöt ja kuuntelen siinä sivussa, kuinka mies sataan kertaan selittää miten sairaana on ja mitä kaikkia oireita on. Jos itse olisin vähän kipeänä, niin en minä saa levätä, vaan joudun hoitamaan taaperon ja tekemään kotityöt kipeänä tai kotityöt kasaantuvat myöhemmin tehtäviksi.
Argh, onko muilla tällaista ja miten jaksatte asian kanssa?
Ap
P.S. Ei tarvitse tulla ehdottamaan, että jätä se possu. Mies on oikein mainio, paitsi sairaana ollessaan.
Kommentit (91)
No joo kun se on juuri tuollaista ruikutusta. Makaa sohvalla tai sängyssä ihan surkeana kuin olisi kuoleman kielissä. Sitten se on joku päivän kestävä "flunssa".
Olen vastaiskuksi alkanut tehdä samaa.
Jos on sairas niin pitää saada parannella itseään rauhassa. Oli sitten mies tai nainen.
Tunnistan ap:n kuvaileman ärsytyksen. Omalla kohdallani syy lienee eniten siinä, että toinen vain kylmästi sulkeutuu omaan sairauskuplaansa ilman että edes kysyy tai miettii mitä kaikkea on samaan aikaan perheen pyörittämiseksi vähintään tehtävä. Jättää kaiken minun hoidettavakseni. Voihan tuon ajatella myös luottamuksen osoitukseksi, että pärjään isommissa ja pienemmissä kriiseissä aina ja epäröimättä, mutta arvostaisin jos toinen edes sen verran huomioisi, että ottaisi puheeksi esim. "onko kaikki ok ruokien ja lasten kuljetusten suhteen jos menen pitkälleni?"
Vierailija kirjoitti:
En ole koskaan tavannut yhtäkään miestä, joka potisi tätä tarunhohtoista "miesflunssaa", enkä ole kuullut kenenkään tuttavani tuntevan sellaista miestä.
Taitaa siis olla vain jonkin melko tarkasti rajatun porukan juttu.
Minun isällä oli tuota. Jos elohopeakuumemittari ei näyttänyt kuumetta, se oli isän mielestä rikki. Äiti ei puolestaan saanut sairastaa ollenkaan.
Miksi ette sovi niin, että jos mies sairastaa 3 päivää ja sä hoidat kaiken sillä aikaa niin miehen toivuttua roolit menee toisinpäin? Saisit säkin levätä ja ehkä mies toipuisi vähän nopeammin...
Pisti silmään tuo "päälle päin ei näytä kipeältä", "ei ole kunnolla kipeä".
Voi että, ihminen voi olla kuolemansairas vaikkei päälle päin näy. Ja mikä sinä olet sanomaan, mikä on kunnolla kipeä?
Ei ärsytä. Mulla on ihan oikeasti sairas mies, keuhkojensa takia eläkkeellä, ei valita pienistä, ei vapaamatkusta ja saa tosiaan levätä aina kun tarvitsee, kuten minäkin.
Vierailija kirjoitti:
Ihmetyttää kyllä joka kerta nämä av-mammojen perhesuhteet, jotka ovat jotain jatkuvaa sotaa. Vihollisia ovat oma puoliso, omat lapset ja varsinkin anoppi. Mahtaa olla raskas elämä, kun koko ajan vain mietitään, miten toisen voisi nujertaa ja päästä niskan päälle.
Tutkimusten mukaan ikävä kyllä 98% suomalaisista naisista on just tollasia.
Kyllä täytyy sanoa, että ottaa jonkin verran päähän. Ärsyttää lähinnä se jatkuva kuumeen mittaus ja korostettu yskintä.
Vierailija kirjoitti:
Jos on sairas niin pitää saada parannella itseään rauhassa. Oli sitten mies tai nainen.
Tunnistan ap:n kuvaileman ärsytyksen. Omalla kohdallani syy lienee eniten siinä, että toinen vain kylmästi sulkeutuu omaan sairauskuplaansa ilman että edes kysyy tai miettii mitä kaikkea on samaan aikaan perheen pyörittämiseksi vähintään tehtävä. Jättää kaiken minun hoidettavakseni. Voihan tuon ajatella myös luottamuksen osoitukseksi, että pärjään isommissa ja pienemmissä kriiseissä aina ja epäröimättä, mutta arvostaisin jos toinen edes sen verran huomioisi, että ottaisi puheeksi esim. "onko kaikki ok ruokien ja lasten kuljetusten suhteen jos menen pitkälleni?"
Eli miehesi saa sairaana levätä vasta siinä vaiheessa kun on palvellut sinua ja anoo siihen luvan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos on sairas niin pitää saada parannella itseään rauhassa. Oli sitten mies tai nainen.
Tunnistan ap:n kuvaileman ärsytyksen. Omalla kohdallani syy lienee eniten siinä, että toinen vain kylmästi sulkeutuu omaan sairauskuplaansa ilman että edes kysyy tai miettii mitä kaikkea on samaan aikaan perheen pyörittämiseksi vähintään tehtävä. Jättää kaiken minun hoidettavakseni. Voihan tuon ajatella myös luottamuksen osoitukseksi, että pärjään isommissa ja pienemmissä kriiseissä aina ja epäröimättä, mutta arvostaisin jos toinen edes sen verran huomioisi, että ottaisi puheeksi esim. "onko kaikki ok ruokien ja lasten kuljetusten suhteen jos menen pitkälleni?"
Eli miehesi saa sairaana levätä vasta siinä vaiheessa kun on palvellut sinua ja anoo siihen luvan?
Vääristelet sanojani tahallasi. Jos olen itse kipeänä, niin käydään silti miehen kanssa läpi asiat jotka on pakko tehdä sinä aikana kun vetäydyn sairastamaan, jotta kaikki varmasti hoituu. Odottaisin samaa vastavuoroisuutta myös mieheltä, että hän ei vain 'häviä'.
Ärsytti, koska itse en saanut mitään empatiaa hoivasta puhumattakaan kun olin kipeä.
Miehellä ei ollut edes kuumetta mutta ajattelin että en voi tietää millainen olo hänellä on joten autan kuitenkin ja kuuntelen valitusta. Eipä ollut vastavuoroista.
Vierailija kirjoitti:
Alapeukuttakaa vaan:
Mä kyllästyin noihin miehen valitteluihin, et onkohan taas tulossa kipeäksi. En enää reagoi noihin puheisiin ja olen kuin en kuulisikaan. :D
Minuakin korpeaa nuo "taidan olla tulossa kipeäksi"-jutut (kun ei yleensä ole tosiaankaan tulossa kipeäksi, tai sairastaa korkeintaan lorvikatarria), joten vähättelen noita keksittyjä oireita minkä ehdin, keksin niille muita selityksiä, ja muistan myös potkia persuksille, että kipeäkään kurkku ei ole pätevä syy jättää jotain tekemättä ja että väsymys johtuu siitä, että ei nuku tarpeeksi jne.
Ihan täysin empatiakyvytön en kuitenkaan ole. Teen miehelle noina "meinaan sairastua"-kertoina kuumaa tee-sitruuna-hunaja-rommi/Vana Tallinn -kuravelliä, joka yleensä auttaa ettei sitten sairastu kuitenkaan.
Vierailija kirjoitti:
Se miesten harrastama dramaattinen ruikutus tavallisesta flunssasta on kyllä raivostuttavaa.
Ja miksi pitää yskiä niin järjettömän kovaan ääneen huutamalla?!
Tämä on just kuin meiltä.
Huutoyskä ja aivastus vasta äänekäs onkin.
En jaksa ymmärtää, miksi pitää huutaa, kun aivastaa.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä täytyy sanoa, että ottaa jonkin verran päähän. Ärsyttää lähinnä se jatkuva kuumeen mittaus ja korostettu yskintä.
Just tää ihme valitus ja teatraalinen oireiden esitys. Viimeksi, kun olimme molemmat kipeinä (koronassa), niin mies kyllä itsekin totesi, että taitaa hänellä olla se miesflunssa. Eli samaan aikaan kun mies makaa 3 pv, niin minä hoidan kaikki ateriat perheelle, kuskaan lapset harrastuksiin (he sairastivat sen koronan ensiksi), teen kauppatilauksen, siivoan pahimmat sotkut jne.
Vastaavasti mies todennäköisesti olettaa, että minäkin valitan ja valitan jos olen kipeä. Ja jos siis en koko ajan valita, niin en ole. Esim. aiemmin influenssassa sanoin, että minulla on paljon kuumetta ja heikko olo (yli 40 astetta ja jalat eivät kantaneet). Ei tullut apua ei. "Olisit sanonut." Minähän sanoin! Oisko sitä pitänyt toistella 10 min välein?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Alapeukuttakaa vaan:
Mä kyllästyin noihin miehen valitteluihin, et onkohan taas tulossa kipeäksi. En enää reagoi noihin puheisiin ja olen kuin en kuulisikaan. :D
Minuakin korpeaa nuo "taidan olla tulossa kipeäksi"-jutut (kun ei yleensä ole tosiaankaan tulossa kipeäksi, tai sairastaa korkeintaan lorvikatarria), joten vähättelen noita keksittyjä oireita minkä ehdin, keksin niille muita selityksiä, ja muistan myös potkia persuksille, että kipeäkään kurkku ei ole pätevä syy jättää jotain tekemättä ja että väsymys johtuu siitä, että ei nuku tarpeeksi jne.
Ihan täysin empatiakyvytön en kuitenkaan ole. Teen miehelle noina "meinaan sairastua"-kertoina kuumaa tee-sitruuna-hunaja-rommi/Vana Tallinn -kuravelliä, joka yleensä auttaa ettei sitten sairastu kuitenkaan.
Hyvää loppuelämää. Mahtaa olla ihana tunne tietää, että viettää loppuelämänsä jokaisen päivän sellaisen ihmisen kanssa, jota vihaa ja halveksii.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On teillä naisilla isot ongelmat. Toista se on Mariupolissa ja muualla Ukrainassa kuinka helpolla siellä naiset pääsevätkin, kun miehet eivät köhi miesflunssassa ;P
Häpeä ap!
Kaltaisesi vänisijät saavat verenpaineen nousemaan heti.
Tällä pallolla on ollut useampi sota käynnissä maailman sivu, ei se poista yksittäisten ihmisten elämän harmituksia ja ongelmia.
Tunnistit siis heti itsesi: turhasta valittaja ja mäkättäjä.
Nyt kukkii kaksinaismoralismi kunnolla taas palstalla!!
Ei ole kauaakaan kun palstan naiset puhuivat kuinka heidän miehet ovat "ihan kauheita" heille kun he ovat kipeänä.
Sama empatia kyvyttömyys vaivaa näköjään monta naistakin!!
Ihan oikeasti, rakastatteko te niitä puolisoitanne ollenkaan?
Luojalle kiitos meillä annetaan toisen levätä, puolin jos toisin, kipeänä ja auttaa muutenkin.
T: nainen, joka sairastaa "miesflunssaa"
Mystinen miesflunssa on nalkuttavien akkojen kotkotusta kun palvelija sairastuu luvatta. Yritäppä sanoa naiselle joka vähän valittaa flunssaa että ei aiheuta toimenpiteitä ja samat hommat on tehtävä kun terveenäkin millaiset sovinismi ja naisviha syytökset saa