14-vuotias tyttö haluaa nostaa rautaa

TL;DR: 14-vuotias tyttö haluaa olla kehonrakentaja.

Tyttärelläni on tanssi- ja voimistelutaustaa, mutta syksyllä hän joutui sairauden vuoksi jättämään nämä niveliä kuluttavat ja rasittavat lajit. Samalla hän innostui (13-vuotiaana) käymään kuntosalilla, aluksi liikunnanohjaajan neuvomana mutta sitten itsenäisesti. Voimaa ja lihasta on tarttunut tyttöön, ja hän tykkää treenata kovaa, nostella isoja painoja.

Juttelimme siitä, miten hän haluaisi saada ammattilaisen tekemän treeniohjelman, mikä minustakin olisi turvallisempaa kuin itsenäinen hosuminen. Tyttäreni mielestä sopivat ammattilaiset ovat Bull Mentulan tyylisiä kehonrakentajia. Hän haluaa olla iso. Minä en kuulemma ymmärrä häntä ollenkaan kun sanon, että kehonrakennus ei ole 14-vuotiaan juttu.

Tyttö kertoi äsken itku kurkussa, että voimisteluaikana hän halusi olla laiha: ei syönyt kunnolla ja juoksi hurjia määriä. Siihen verrattuna tämä on kai hyvä tilanne, ja tyttö itse sanoo voivansa nyt paremmin. Mielestäni tässä on kuitenkin menty äärilaidasta toiseen enkä halua tukea häntä sellaisen lajin pariin, joka pyörii pelkästään ulkonäön ympärillä.

Tyttö perehtyy lajiin kuin lajiin aina huolellisesti, ja itselläni taas ei ole urheilutaustaa ollenkaan, joten minut on helppo tuomita tässä tietämättömäksi. Toisaalta tuo huolellinen perehtyminen saa jo vähän pakkomielteisiä piirteitä, kun TikTok täyttyy isojen körmyjen salivideoista.

Minusta tyttären ajatusmaailma ei ole nyt ihan terve – mitä mieltä te olette ja miten tästä voisi puhua? Vai mietinkö tätä vain liian vaikeasti ja pitäisi vain olla tyytyväinen kun nuori viihtyy salilla eikä juopottele kylillä?