Eroamisen plussat ja miinukset? Inhoan puolisoani mutta ero tuntuu liian isolta urakalta
Mietin tässä erotako vai ei. Ero tuntuu todella isolta, uuvuttavalta urakalta. Kaikki järjestelyt, asunnon myynti, lasten asioiden hoitamiset, uuden kodin hankinta, lasten mahdolliset kouluvaihdot jne. Olen muutenkin työuupunut, joten energiaa ei oikein mihinkään isompaan ole.
Syy eroajatuksiin on ei kuitenkaan mikään pikkuriita, vaan tunnen että inhoan aviomiestäni. Ennen kuin lyttäätte minut epäreiluksi, niin tämä tunne syntyi siitä, että aviomieheni tuntuu inhoavan minua. En tosin ole varma, kun ei mitään kunnollista keskustelua saa hänen kanssaan aikaiseksi, mutta hänen käytöksen perusteella olen tulkinnut niin. Ja hänen käytöksen vuoksi alkanut itse tuntemaan inhoa häntä kohtaan.
Onko ero viisainta? Vai onko erossa niin paljon huonoja puolia, että ei kuitenkaan kannata?
Kommentit (58)
Vierailija kirjoitti:
Miksi kaikki ehdottaa eroa? Eikö teillä ole mitään resilienssiä, heti erotaan kun vähän tuntuu pahalta. Vaikka ap sanoi, että on jo paha olla uupumuksen takia. Pyskologiat jäänyt teiltä lukematta, lapsiparat kun olette heti repimässä perhettä rikki :(
Psykologian kirjoissa kehotetaan poistamaan myrkylliset ihmiset ja asiat elämästä. Kannattaa lukea hieman tarkemmin sitä psykologiaa. Ero ei ole aina huono asia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tottakai eroat jos tilanne on tuo. Mies saattaa olla narsisti tuosta käytöksestään päätellen. Jos olet nyt ihan loppu niin kai sitä eroa muutamalla kuukaudella voi lykätä. Todennäköisesti järjestelyt rullaavat lopulta ihan mukavasti kun saat ne alulle.
Mikä tilanne ja mistä käytöksestä? Sen miehen käytöstä ei ole kuvattu sanallakaan, ja sinä olet jo diagnosoimassa.
Ei hitto tämä palsta on pöljä! :D
Vakio av-lausunto: nainen on uhri ja mies on narsissi. Riippumatta siitä, mitä on tapahtunut.
Jos inhoaa niin ei taida enää rakastaa.
En tunne ketään joka olisi katunut sitä että erosi. Eli neuvoni on ero.
Vierailija kirjoitti:
Jos inhoaa niin ei taida enää rakastaa.
Tämä. Mitä järkeä jatkaa jos ei enää rakasta? Ei siihen mitkään terapiat auta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos inhoaa niin ei taida enää rakastaa.
Tämä. Mitä järkeä jatkaa jos ei enää rakasta? Ei siihen mitkään terapiat auta.
Lasten takia kannattaa jatkaa liitossa, jos ei nyt sitten ihan hirveän kamalaa ole.
Vierailija kirjoitti:
Olet varmaan uupunut tuosta suhteesta myös. Itsekin uuvuin. Aloin elä eron jälkeen.
Laita ero vireille ja hae asuntoa. Siitä asia kerrallaan. Kesäloma ilmeisesti sinulla on. Hyvä aikaa laittaa asiat vireille ja lomalla tehdä järjestelyjä. Ei se niin iso homma ole kuitenkaan.
Varmaan olenkin uupunut myös tästä suhteesta. Vaikea erottaa mikä osuus uupumuksesta johtuu töistä, mikä avioliitosta. Myös ihan inhon tunteminen uuvuttaa, olen huomannut. Ap
Miksi jatkaa sellaisessa liitossa, jossa toinen kohtelee huonosti ja toinen tuntee inhoa (ehkä se toinenkin)?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sanoit että olet tulkinnut miehesi käytöksestä että tämä inhoaa sinua. Mitä jos oletkin väärässä? Minusta tulkinnan perusteella ei kannata koskaan erota. Hänellä voi olla vaikka masennusta tai työ- tai ikäkriisiä. Kannattaa puhua asiasta ennenkuin pistää papereita vetämään.
Voi olla että olen tulkinnut väärin. Ehkä hän ei inhoa? Mutta onko asialla väliä, sillä hän käyttäytyy minua kohtaan kuin inhoaisi. Ja sen käytöksen vuoksi tunnen itse inhoa häntä kohtaan. Ap
Menkää pariterapiaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sanoit että olet tulkinnut miehesi käytöksestä että tämä inhoaa sinua. Mitä jos oletkin väärässä? Minusta tulkinnan perusteella ei kannata koskaan erota. Hänellä voi olla vaikka masennusta tai työ- tai ikäkriisiä. Kannattaa puhua asiasta ennenkuin pistää papereita vetämään.
Voi olla että olen tulkinnut väärin. Ehkä hän ei inhoa? Mutta onko asialla väliä, sillä hän käyttäytyy minua kohtaan kuin inhoaisi. Ja sen käytöksen vuoksi tunnen itse inhoa häntä kohtaan. Ap
Menkää pariterapiaan.
Niin… ihan hyvä neuvo. Olen sitä mieheltä pyytänyt aiemmin, ei hän halua. Enkä tiedä enää itsekään olisiko jo liian myöhäistä… kun tuntee inhoa niin mitä terapia sille asialle enää voi?
Ap
Mulla oli vähän samantapainen tilanne. Miehen kanssa jotenki inhottavaa ja nihkeää, en halunnut häntä enää. Ja juuri tuo keski-ikäisten kuoro korvissani minäkin sinnittelin, että "eihän sitä nyt kannata erota jos ei joka hetki oo kivaa". En katunut päivääkään ja erosta nyt neljä vuotta. Tajusin, ettei meillä ollut yhteyttä eikä sitä saatu rakennettua, kuulostaa teillä ihan samalta. Emme enää rakastaneet toisiamme, tiemme oli käyty loppuun. Tietty yhteensopimattomuus oli kyllä ollut alusta asti, mutta eka suhde niin mitäpä sitä ois tajunnu.
Uutta miestä mulla ei ole, olen vain niin onnellinen tästä vapaudesta.
Voit tietysti kokeilla vielä keskustella ja hoitaa työuupumustasi, mutta voi olla, että ero olisi hyvin vapauttava ratkaisu.
Äänestän eroa. Ei tuosta kumminkaan mitään paluuta hyvään enää ole. Et pysty unohtamaan miehen huonoa käytöstä vaikka se loppuisikin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi kaikki ehdottaa eroa? Eikö teillä ole mitään resilienssiä, heti erotaan kun vähän tuntuu pahalta. Vaikka ap sanoi, että on jo paha olla uupumuksen takia. Pyskologiat jäänyt teiltä lukematta, lapsiparat kun olette heti repimässä perhettä rikki :(
Psykologian kirjoissa kehotetaan poistamaan myrkylliset ihmiset ja asiat elämästä. Kannattaa lukea hieman tarkemmin sitä psykologiaa. Ero ei ole aina huono asia.
Onko antaa tarkempaa psykologiankirjavinkkiä?
Vierailija kirjoitti:
En tunne ketään joka olisi katunut sitä että erosi. Eli neuvoni on ero.
Et toki tunne minua, mutta minä kadun eroa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tunne ketään joka olisi katunut sitä että erosi. Eli neuvoni on ero.
Et toki tunne minua, mutta minä kadun eroa.
Miksi kadut?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No voisitteko harkita sitä että paperilla ette eroa vielä tässä vaiheessa mutta hommaatte yksiön jossa asutte vuoroviikoin, toinen aina kotona lasten kanssa. Lapsilla säilyy rytmi.
Harmi kyllä tällaiseen ei ole varaa, emme pysty pitämään tätä asuntoa ja vaikka vuokraamaan yksiötä lisäksi. Ja jos ero tulee tämä on pakko myydä. Ap
Tiedoksi erotessa kulut joka tapauksessa kasvabävat. Kuten sanotaan, ero on ihmisen suurin taloudrllinen katastrofi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tunne ketään joka olisi katunut sitä että erosi. Eli neuvoni on ero.
Et toki tunne minua, mutta minä kadun eroa.
Miksi kadut?
Exäni olisi ollut oikein hyvä mies. Neljänkympin kriisissäni kuvittelin kaikkea enkä osannut arvostaa puolisoani. Näin vain huonot puolet. Olin saanut huonon mallin parisuhteesta lapsuudenkodista enkä osannut olla hyvä puoliso.
Pariterapiaan. Noin vaan ei pidä lähteä lätkimään, pitää ajatella myös sitä, miten se vaikuttaa lapsiin.
Taas siis lisää tulossa vkoloppulapsia tai viikko -viikko lapsia.
Jotenkin kummallinen aloitus muutoinkin, vaikuttaa prpvolta.
Miten muka toista ihmistä voi yhtä-äkkiä alkaa niin viimeisen päälle inhoamaan?
Etenkin jos molemmat ovat normaaleja, terveitä ja työssäkäyviä ihmisiä.
Aloituksessa ei ole oikein mitään kunnollista mihin tarttua.
Ei puhuta alkoholin liikakäytöstä, ei pettämisestä, ei väkivallasta, ei rahavaikeuksist eikä muusta.
Mun mielestä tuo aloitus on pelkkää ns, diipa daapaa, huvikseen väsätty teksti.
Jaahas, porvoolainen tarina-täti pisti iltaviestit tulille tekemällä hyvän yön aloituksen.
Tuolla naisella ei edes ole miestä, keksii kaikki keissinsä omissa sairaissa aivoissaan.
Mikä tilanne ja mistä käytöksestä? Sen miehen käytöstä ei ole kuvattu sanallakaan, ja sinä olet jo diagnosoimassa.
Ei hitto tämä palsta on pöljä! :D