Eroamisen plussat ja miinukset? Inhoan puolisoani mutta ero tuntuu liian isolta urakalta

tota... no siis, tämän perusteella tottakai eroatte, mitä ihmettä nyt taas? voitte toki puhua asiasta ja itse asias kannustan siihen. miksei tollasessa tilanteessa kannattaisi erota?

No voisitteko harkita sitä että paperilla ette eroa vielä tässä vaiheessa mutta hommaatte yksiön jossa asutte vuoroviikoin, toinen aina kotona lasten kanssa. Lapsilla säilyy rytmi.

 ensin kannattaa keskittyä sen uupumisen hoitamiseen ja jos sen jälkeen vielä tuntuu että liitto on se ongelma, niin jatkaa siitä. Olen itsekin eronnut en siis vastusta sitä periaatteen vuoksi, mutta uupumus voi "sammuttaa valot" kaikilta muiltakin elämänalueilta eli kaikki näyttää olevan pielessä. Onko työterveyspsykologia tai vastaavaa käytettävissä?

Suosittelen eroa jos tilanne on tuo. Laita paperit vetämään, siinähän on harkinta-aika ja sillä välin voit pikku hiljaa hoitaa eroon liittyviä asioita. Takaan että elämä piristyy.

Olet varmaan uupunut tuosta suhteesta myös. Itsekin uuvuin. Aloin elä eron jälkeen.

Laita ero vireille ja hae asuntoa. Siitä asia kerrallaan. Kesäloma ilmeisesti sinulla on. Hyvä aikaa laittaa asiat vireille ja lomalla tehdä järjestelyjä. Ei se niin iso homma ole kuitenkaan.

Vierailija kirjoitti:

tota... no siis, tämän perusteella tottakai eroatte, mitä ihmettä nyt taas? voitte toki puhua asiasta ja itse asias kannustan siihen. miksei tollasessa tilanteessa kannattaisi erota?

Näinkö helposti nykyihmiset eroaa? "musta tuntuu et mun puoliso ehkä inhoaa mua, ja siksi mäkin ehkä inhoan sitä" , siis What :D Luulitteko että avioliitto on auvon tunnetta koko ajan?

Ei inhon tunne ole mikään syy erota, vaan siitä pitäisi alkaa prosessi. Selvitetään, miksi tunnetaan kuten tunnetaan. Useimmiten taustalla on jotain syvempiä syiytä, ja se inho on vain esiin tuleva sijaistunne siinä päällä. Kommunikaatiota ja terapiaa, ehdottomasti, ei mitään eroja heti.

Vierailija kirjoitti:

Suosittelen eroa jos tilanne on tuo. Laita paperit vetämään, siinähän on harkinta-aika ja sillä välin voit pikku hiljaa hoitaa eroon liittyviä asioita. Takaan että elämä piristyy.

Tilanne on siis mikä? Joku tunne tuli?

Millä takaat että elämä piristyy? Entä jos uupuu ja masentuu enemmän, otatko vastuun?

Tottakai eroat jos tilanne on tuo. Mies saattaa olla narsisti tuosta käytöksestään päätellen. Jos olet nyt ihan loppu niin kai sitä eroa muutamalla kuukaudella voi lykätä. Todennäköisesti järjestelyt rullaavat lopulta ihan mukavasti kun saat ne alulle. 

Miten olisi vaihtoehto, että havahdutte ongelmaan ja yritätte alkaa parantaa tilannetta.

Miksi kaikki ehdottaa eroa? Eikö teillä ole mitään resilienssiä, heti erotaan kun vähän tuntuu pahalta. Vaikka ap sanoi, että on jo paha olla uupumuksen takia. Pyskologiat jäänyt teiltä  lukematta, lapsiparat kun olette heti repimässä perhettä rikki  :(

Eron jälkeen SAAT energian takaisin satakertaisesti kun ymmärrät miten paljon huono parisuhde vei sitä. Elämänmuutos tapahtuu askel kerrallaan. Nimimerkillä kokemusta on

Sanoit että olet tulkinnut miehesi käytöksestä että tämä inhoaa sinua. Mitä jos oletkin väärässä? Minusta tulkinnan perusteella ei kannata koskaan erota. Hänellä voi olla vaikka masennusta tai työ- tai ikäkriisiä. Kannattaa puhua asiasta ennenkuin pistää papereita vetämään.

Täällähän on iso joukko eronneita. Arvaan että heistä olisi mukavaa jos kaikki muutkin eroasivat, eivät kokisi olevansa ainoita. Siksi rohkaisevat muitakin eroamaan.

Vierailija kirjoitti:

Sanoit että olet tulkinnut miehesi käytöksestä että tämä inhoaa sinua. Mitä jos oletkin väärässä? Minusta tulkinnan perusteella ei kannata koskaan erota. Hänellä voi olla vaikka masennusta tai työ- tai ikäkriisiä. Kannattaa puhua asiasta ennenkuin pistää papereita vetämään.

Voi olla että olen tulkinnut väärin. Ehkä hän ei inhoa? Mutta onko asialla väliä, sillä hän käyttäytyy minua kohtaan kuin inhoaisi. Ja sen käytöksen vuoksi tunnen itse inhoa häntä kohtaan. Ap

Vierailija kirjoitti:

Miten olisi vaihtoehto, että havahdutte ongelmaan ja yritätte alkaa parantaa tilannetta.

Ollaan me jonkun verran puhuttu asioista, mutta kunnollista keskustelua ei synny, mies ei lähde mukaan keskusteluun. Ei vastaa välttämättä mitään kun kysyn. Kun itse puhun ei välttämättä kommentoi mitään. Eikä hänen käytös muutu vaikka olen kertonut sen olevan ongelma. Ap

Vierailija kirjoitti:

No voisitteko harkita sitä että paperilla ette eroa vielä tässä vaiheessa mutta hommaatte yksiön jossa asutte vuoroviikoin, toinen aina kotona lasten kanssa. Lapsilla säilyy rytmi.

Harmi kyllä tällaiseen ei ole varaa, emme pysty pitämään tätä asuntoa ja vaikka vuokraamaan yksiötä lisäksi. Ja jos ero tulee tämä on pakko myydä. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sanoit että olet tulkinnut miehesi käytöksestä että tämä inhoaa sinua. Mitä jos oletkin väärässä? Minusta tulkinnan perusteella ei kannata koskaan erota. Hänellä voi olla vaikka masennusta tai työ- tai ikäkriisiä. Kannattaa puhua asiasta ennenkuin pistää papereita vetämään.

Voi olla että olen tulkinnut väärin. Ehkä hän ei inhoa? Mutta onko asialla väliä, sillä hän käyttäytyy minua kohtaan kuin inhoaisi. Ja sen käytöksen vuoksi tunnen itse inhoa häntä kohtaan. Ap

Et kuitenkaan tiedä mistä käytös johtuu.

Kun on noin epämääräisestä kysymys, niin yrittäisin kyllä ensin selvittää asian, vaikka terapian tai jonkun ulkopuolisen avun turvin.

Ja yrittäisin ensin keskustella tietysti miehen itsensä kanssa.

Harmi, että olet jo lähtökohtaisesti väsynyt, niin energiaa ei varmaan tunnu riittävän.

Jossain kyllä sanottiin, että työuupumus voi ollakin parisuhdeuupumusta. Eli kun kotona ei hommat toimi, ne ei toimi töissäkään.

Ehkä kannattaa yrittää vielä. Ja kertoa ainakin miehelle, että tuntuu noinkin pahalta, ja että olet väsynyt ja näet eron yhtenä ratkaisuna. Ehkä se pallo lähtee siitä purkautumaan?

Vierailija kirjoitti:

Täällähän on iso joukko eronneita. Arvaan että heistä olisi mukavaa jos kaikki muutkin eroasivat, eivät kokisi olevansa ainoita. Siksi rohkaisevat muitakin eroamaan.

Itsellä takana 20 vuoden avioliitto. Mietin eroa vuosia ennen kuin uskalsin. Siitä alkoi elämä. Ex käyttäytyi minua kohtaan kylmästi. Puhe oli ivallista, jos edes suostui puhumaan. Paheksui ystäviäni ja tekemisiäni. Yritin miellyttää. Alkoi todella ahdistamaan lopulta. Ero oli helpotus. Oli tietty lapset, talo ym asiat. Ne hoitui asia kerrallaan.

Vierailija kirjoitti:

Miksi kaikki ehdottaa eroa? Eikö teillä ole mitään resilienssiä, heti erotaan kun vähän tuntuu pahalta. Vaikka ap sanoi, että on jo paha olla uupumuksen takia. Pyskologiat jäänyt teiltä  lukematta, lapsiparat kun olette heti repimässä perhettä rikki  :(

Uupumus on ihan eri asia kuin "vähän tuntuu pahalta". Valoja nyt päälle!

Vierailija kirjoitti:

Miksi kaikki ehdottaa eroa? Eikö teillä ole mitään resilienssiä, heti erotaan kun vähän tuntuu pahalta. Vaikka ap sanoi, että on jo paha olla uupumuksen takia. Pyskologiat jäänyt teiltä  lukematta, lapsiparat kun olette heti repimässä perhettä rikki  :(

Koska joskus on hyvä olla erillään ja selvitellä ajatuksia. Eihän se tarkoita että pitää virallisesti erota. Ja aina voi palata yhteen vaikka olisi jo laillisestikin eronnut.

Mun mielestä on kummallisempaa että suositellaan että jää ihan hirveän masentavaan liittoon vellomaan.