Onko kellekään käynyt niin, että kumppani on jättänyt kahdesti?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos on kerran jätetty, niin tyhmä kai sitä on jos lähtee toiselle kierrokselle saman kanssa. Kun ei ensimmäisellä kerralla ole tarpeeksi hyvä ja kiinnostava, niin on satavarma juttu, että toisella kerralla käy täsmälleen samoin.

Yksi mies selitti minut jätettyään, että hän luuli että uusi ihastuksensa olisi kiinnostavampi, mutta tulikin lopulta lopputulemaan, että minä olin parempi ja haluaisi nyt yrittää kanssani parisuhdetta ihan tosissaan. Suuttui kun totesin, että minä en halua.

En tiiä jos jättää ennen ku tuntee toisen kunnolla, tekee vähä niiku hätäsen ratkaisun 🤔

Ap

Jos toiseen on aidosti ihastunut, niin ei tule mieleenkään juoksennella muiden perässä.

Mites se jättämiseen liittyy? Jotkut voivat jättää ilman aikomustakaan tähän.

Ai siis jättää ajatuksella, että enpä nyt sitten katsele ketään muitakaan? Ei tuollaista kyllä kovin usein tapahdu. Yleensä ihminen jätetään siksi, ettei häntä koeta itselle riittäväksi tai muuten sopivaksi ja tilalle halutaan jotain parempaa/erilaista.

Itse en ikipäivänä ryhtyisi uudelleen suhteeseen ihmisen kanssa, joka on jo kertaalleen jättänyt. Selvää olisi, etten olisi hänen ensimmäinen valintansa. Luultavasti hän kääntyisi puoleeni vain, koska ei löytänytkään ketään parempaa. Luottamus olisi jo siitä ekasta jättämisestä mennyt ja uudella yrityksellä odottelisin vain, koska se jättää uudestaan. Juu, ei kiitos.

Siis kyllä mut on jätetty ja mä olen jättänyt. Kurjaa on olla kummallakin puolella, mutta aika nuorina nämä ol (18-30v). Nyt yhden ja saman kanssa kohta 20-v yhdessä. 

se, että tulee jätetyksi ei kerro ihmisestä muuta kuin, että niin nyt kävi. Jätetyksi tulee fiksut, kauniit, tyhmät, rumat, hyvät, pahat jne. Mutta jos aina vaan käy niin, voi alkaa miettiä, että valitseeko toistuvasti tietynlaisia ihmisiä elämäänsä. 

Ei se ole aina niin helppoa sanoa vaan ei, kun jättäjä haluaa palata yhteen. Ainakin omalta osaltani voin sanoa, että rakastin häntä hullun lailla ja osa minusta halusi uskoa, että vielä se voi toimia - vaikka totta se kyllä on, että ensimmäinen ero jätti särön, jota ei noin vain paikatakaan, eikä paikattukaan. Helpompaa olisi ollut, jos eroon olisikin liittynyt pettämistä, silloin en olisi pystynyt enää kakkoskierrokseen... mutta ero nro 2 jälkeen joku seinä mullakin tuli sitten jo vastaan, että nyt ei enää. Sitten tapasinkin jo nykyisen puolisoni ja oli jokseenkin helppo vastustaa jättäjän viimeisiä lämmittely-yrityksiä (joita lopuksi vielä höystettiin ihan kosinnalla 🤦‍♀️).