Lue keskustelun säännöt.
Kannattaako tarjota lapsi vapaaehtoisesti huostaan, jos hän saa julkisilla paikoilla raivokohtauksia?
20.04.2022 |
Muuten hän käyttäytyy kohtalaisesti, mutta saa toisinaan raivokohtauksia. Voisin kuolla häpeästä niistä hänen raivokohtauksistaan. Hänen kanssaan ei voi kulkea kävellen tai julkisilla kulkuvälineillä ilman riskiä, että hän saattaa toisinaan alkaa raivota tai viskellä tavaroitaan. Vaikka kuinka hyssyttelisi tai rauhoittelisi, se ei vain auta kiukun hetkellä. Kyseessä on kouluikäinen, enkä ole nähnyt, että kukaan muu lapsi saisi samanlaisia raivareita missään koskaan. Muut lapset käyttäytyvät pääsääntöisesti rauhallisesti ja hiljaisesti aina.
Kommentit (16)
Kannattaa. Tulee muutoinkin kalliiksi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se käytös on ssamanlaista kuin uhmaikäisellä lapsella (saattaa huutaa ja mennä maahan istumaan sekä viskellä tavaransa). Nyky-Suomessa uhmaikäiset lapsetkaan eivät juurikaan kiukkua julkisilla paikoilla missään, sillä joku soittaisi heti sosiaalityöntekijät paikalle. Tilanteet aiheuttavat syvää sosiaalista häpeää ja pelkoa muiden reaktioista ainakin aikuiselle. Siinä mielessä olisi helpompaa vain tarjota raivareita saava lapsi vapaaehtoisesti itse huostaan ja pyytää, että joku muu kasvattaisi sitten paremmin ja saisi hänet lopettamaan kyseisen käytöksen.
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa. Tulee muutoinkin kalliiksi
Millä tavalla kalliiksi?
Vierailija kirjoitti:
Joo ehdottomasti lapsi hylättävä vapaaehtoisesti koneiston "hoitoon", kyllä se siitä rauhottuu kun tuntee itsensä vanhemman hylkäämäksi.
Jösses mitä jengii....
Mitä ihmettä voi tehdä, kun mikään normaali ei auta? Lapsella ei ole autismia tai ainakaan diagnoosikriteerit ylittävää ADHD:takaan (ne on tutkittu).
No ei se sun lapsi ainoa raivareiden saaja ole. Ihan sama mun keskimmäisen lapsen kanssa
Se raivovaihe tulee kuin nappia painamalla ja lähes aina aivan käsittämättömän mitättömästä syystä. Siinä sitten minä ja tuon lapsen kaksi sisarusta ihmetellään, että jaahas, taas tätä. Noh, sentään tuo mun raivotar on vasta 4v, mutta en todellakaan muista esikoisen milloinkaan käyttäytyvän noin ja kuopus on taas niin pieni, etten ainakaan vielä ole nähnyt viitteitä tuollaisesta temperamentista. Ihme juttu, muutoin niin suloinen, ihana ja sosiaalinen lapsi, mutta jossain aina tuntuisi kytevän tuo sisäinen monsteri. Mutta en mä kyllä häntä ikinä pois suostuisi antamaan, vaikka kyllä ihmiset välillä tuijottaa. Antaa toisten kyylätä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oletko narsisti? Oman narsistisen loukkaantumisen (syvä häpeä) vuoksi olet valmis hylkäämään lapsesi.
Kaiken lisäksi lapsi todennäköisesti vaistoaa reaktiosi ja se on vain pistänyt lisää vettä myllyyn. Mitäs jos seuraavalla kerralla istuisit ihan siihen kadulle sen viereen ja sanoisit, että raivoa sinä siinä, minä istun tässä sen aikaa. Kun raivoaminen loppuu, jatketaan matkaa. Etkä mitään häpeile.
Ja kiukkuun riittää se, että ei saanut vaikkapa likapyykkikorista itselleen tiettyä lempipaitaansa juuri tänään tai retkirepusta unohtui juuri tietyn merkkinen eväsmehu tai se, jos sanon jonkun asian liian epävarmalla äänenpainolla tai jos mennään harrastukseen juuri samana päivänä.
Jos yrittää pitää normaalit rajat ja aikataulut (ystävällisesti), hän koettaa koetella niitä ja kiukkukohtausten myötä myöhästyminen on lähellä. En ymmärrä aidosti itse, missä mättää, mutta se raivoava käytös nyt vain ei sovi lainkaan ainakaan Suomeen nykyaikana. Ennakointia on kokeiltu, on koetettu ajatella ja puhua positiivisesti jne. Pahimmalla hetkellä ei auta mikään, vaan hän vain raivoaa ja huutaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Huostaanoton kriteerit ei varmastikaan täyty mutta apua kannattaa silti hakea.
Vierailija kirjoitti:
Oletko narsisti? Oman narsistisen loukkaantumisen (syvä häpeä) vuoksi olet valmis hylkäämään lapsesi.
Kaiken lisäksi lapsi todennäköisesti vaistoaa reaktiosi ja se on vain pistänyt lisää vettä myllyyn. Mitäs jos seuraavalla kerralla istuisit ihan siihen kadulle sen viereen ja sanoisit, että raivoa sinä siinä, minä istun tässä sen aikaa. Kun raivoaminen loppuu, jatketaan matkaa. Etkä mitään häpeile.
En voi olla häpeämättä, mutten ole narsistikaan. Miten muut ihmiset voivat olla välittämättä vieraiden ihmisten negatiivisista reaktioista? Mä ainakin olen todella herkkä kaikelle negatiiviselle ja otan opiksi todella pienestä eli mukaudun ympäristön toiveisiin helposti. Esim. en edes uskalla itse käytännössä pukeutua mekkoon/hameeseen tai värikkäisiin vaatteisiin, ettei kukaan vieras ihminen katsoisi liian pitkään. Olen tottunut itse olemaan hiljaa ja mahdollisimman huomaamaton.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Anna raivota. Ei siihen kukaan kuole. Jos joku mulkoilee niin anna mulkoilla. Pitäisi kyllä perehtyä miksi raivoaa ja miten ennakoimalla voisi saada raivarit minimiin. Itselläni on 2 autistista lasta, joten julkiraivarit ovat tuttu juttu. Eikä ole mielessäkään käynyt antaa lapsia pois.
Apua kannattaa hakea esim kouluterveydenhuollosta.
Minusta kuulostaa autismista ( minun oma lapsi on autistinen) mutta voi olla muutakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Anna raivota. Ei siihen kukaan kuole. Jos joku mulkoilee niin anna mulkoilla. Pitäisi kyllä perehtyä miksi raivoaa ja miten ennakoimalla voisi saada raivarit minimiin. Itselläni on 2 autistista lasta, joten julkiraivarit ovat tuttu juttu. Eikä ole mielessäkään käynyt antaa lapsia pois.
Voi hänellä olla hienoista autismipiirrettä, vaikkei täytä diagnostisia kriteereitä. Hän uppoutuu uusiin asioihin todella intensiivisesti ja selkeää aistiyliherkkyyttä on (eli monetkin vaatteiden materiaalit kutittavat herkemmin kuin keskivertoihmistä). Koetan ennakoida arjessa ja rutiinit ovat selkeät, mutta täytyy jälleen pureutua kaikkeen mahdolliseen taustalla vaikuttavaan lisää. Hän esim. stressaa pieniäkin muutoksia esim. koulun aikatauluissa tai tekemisissä useitakin päiviä, jopa viikkoja etukäteen, enkä edes aina itse tiedä, mistä on kyse.
Ei lapsi ole mikään koira, joka voidaan antaa pois vain sillä verukkeella, että käytös ei miellytä. Hae itsellesi apua ja neuvoja ammattilaiselta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei lapsi ole mikään koira, joka voidaan antaa pois vain sillä verukkeella, että käytös ei miellytä. Hae itsellesi apua ja neuvoja ammattilaiselta.
Ei toki, mutta tässä saa elellä jatkuvassa lasupelossa, niin olisi helpompaa vain tehdä aloite suoraan itse, niin pääsisi siitä pelosta.
Ruokavaliokin kannattaa tarkistaa, pois liiat lisä- ja säilöntäaineet, säännöllinen uni ja ruokarytmi. Joku liikunnallinen harrastus missä saa purkaa ylimääräistä energiaa.
Kyseinen piirre on pääsääntöisesti geneettinenkin vielä ja hänen (kantasuomalaisella) isällään on yhtä raivokas ja tulinen luonne, vaikka muuten hän on sosiaalisesti taitava.