Vapaaehtoisesti lapseton, millaiset ovat tulevaisuuden suunnitelmasi?
Olen 35-vuotias nainen enkä ole koskaan halunnut omia lapsia. Tässä kohtaa eloa huomaan kuitenkin pohtivani, mitä teen elämälläni? Tuntuu, että isolle osalle naisista lapset ovat se elämän pääasiallisin sisältö, mutta en koe tätä itselleni vaihtoehtona. En halua omia lapsia tällaiseen maailmaan. Millaisesta tulevaisuudesta te muut vapaaehtoisesti lapsettomat haaveilette? Kiinnostaisi etenkin myös teidän hieman vanhempien lapsettomien ajatukset aiheesta. Oletteko saaneet rakennettua elämästänne mielekästä?
Kommentit (24)
Vierailija kirjoitti:
Lazkin pääsiäisenä tollasen nelikymppisen naisen pimppuun ja en puhunu mitään. Jossain vaiheessa alkaa huomaamaan, että eippä oo lapseton enää!
Et sitten ílmeisesti huomannut sterilisaatioarpia nivusissa? Ihan turhaan siemensit. Muahhahhahhahhaaaa :DDDDDD
Ihan samat jutut kuin perheellisilläkin: töissä täytyy käydä että saa leipää pöytään. Siihen menee 1/3 elämästä. Toinen 1/3 elämästä menee nukkumiseen eikä riitä. Sitten se viimenen 1/3 tai alle jää siihen, että käy suihkussa, pesee pyykkiä, imuroi, käy lenkillä, tapaa kavereita, katsoo telkkaa, kokkaa, syö, käy kaupassa ja joskus jos ehtii niin tekee vähän aikaa jotain kivaa kuten vaikka lukee kirjaa, soittaa pianoa tai pelaa peliä. Siinähän se elämä on.
En tiedä. Elämäni on sellainen sotku sairauksien takia, etten osaa edes haaveilla mistään. Aika näyttää, millainen on tulevaisuuteni.
Suunnitelma on hankkia mahdollisimman iso omaisuus läheisille perittäväksi, sen jälkeen käyn häkälöylyssä.