Lue keskustelun säännöt.
Vapaaehtoisesti lapseton, millaiset ovat tulevaisuuden suunnitelmasi?
19.04.2022 |
Olen 35-vuotias nainen enkä ole koskaan halunnut omia lapsia. Tässä kohtaa eloa huomaan kuitenkin pohtivani, mitä teen elämälläni? Tuntuu, että isolle osalle naisista lapset ovat se elämän pääasiallisin sisältö, mutta en koe tätä itselleni vaihtoehtona. En halua omia lapsia tällaiseen maailmaan. Millaisesta tulevaisuudesta te muut vapaaehtoisesti lapsettomat haaveilette? Kiinnostaisi etenkin myös teidän hieman vanhempien lapsettomien ajatukset aiheesta. Oletteko saaneet rakennettua elämästänne mielekästä?
Kommentit (24)
En ole oikein miettinyt. Tärkein haaveeni tällä hetkellä on valmistua ja päästä vakityöhön. Tällä hetkellä teen nollasopparilla minimipalkkatyötä opintojen ohessa.
Uskallan siis sanoa, että tärkein tulevaisuuden visioni on säännöllinen palkkatulo, ettei rahasta tarvitsisi olla huolissaan.
Muuten en hirveästi tulevaisuutta mieti tai suunnittele. Toivon toki pysyväni mieheni kanssa yhdessä hautaan asti. Olisi kiva käydä aina välillä matkoilla ulkomailla tai kotimaassa.
Olen 30.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Teen töitä, pelaan ja runkkaan. Kesällä juon
M41
Mökkiin erakoitumaan. Tai jos kiinapassia taas ajetaan uudestaan käyttöön kuten huhutaan, niin sitten voin lähteä vastarintaan veljen lasten puolesta.
Opiskelen lääkäriksi ja perustan lastenkodin Intiaan tai Sierra Leoneen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suunnitelmanani on elää ihan normaalia, rauhallista arkea. Ehkä jossain vaiheessa muuttaa rauhallisempaan paikkaan. Työt, arki, vapaa-aika. Toisaalta tiedostan, että on hieman enemmän liikkumavaraa elämässä tehdä mitä haluaa, joten saa nähdä mitä sitä keksii työrintamalla, asumisen ja harrastusten suhteen. Nyt yksinkertainen, rauhallinen elämä on parasta ja riittävää. Eli teen elämälläni ihan tavallisia juttuja, tuskin mitään erityisen merkityksellistä ja suureellista :)
N37
Käytän aikani juuri siihen mihin haluan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tajusin 26-vuotiaana, erottuani entisestä avovaimostani, etten edes halua lapsia. Olin vain elänyt jonkinlaisessa "niin kuuluu tehdä"-psykoosissa.
Sitten piti etsiä nainen, joka ei myöskään halua lapsia ja siinä oli kolmekymppisenä omat ongelmansa. Sellaisen kuitenkin löysin ja olemme viettäneet lapsetonta elmäämme jo yli 20 vuotta.
Aika ei ole käynyt pitkäksi. On työt, harrastukset, ystäviä, sukulaisia jne. Matkustelemme ja otamme rennosti. Jos lapsettaa, aina voi ottaa sisarusten lapsia hoitoon.
Tilanne olisi varmaan toinen, jos lapsettomuus ei olisi oma valintamme vaan pakon sanelemaa. Ai niin, ne tulevaisuuden suunnitelmat. Muutamme ulkomaille, kun ei tarvitse olla lastenhoitajina.
Olen auttanut koko ikäni läheisiä sukulaisia, myös rahallisesti. Kokeillut erilaisia harrastuksia jne. Nyt lähes 50- vuotiaana opiskelen töiden ohella yliopistossa. Monta haavetta olen toteuttanut ja monta haavetta tulen vielä toteuttamaan. Elän itselleni ja läheisille rakkaille ihmisilleni. Lapsettomuuttani en kadu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täytän kaiken mahdollisen vapaa-aikani itselleni mielekkäiden asioiden toteuttamiseen. Tulevaisuudessa toivon voivani tehdä osa-aikaista työtä, jotta saan enemmän vapaa-aikaa.
Tuttavapariskuna, lapseton. Molemmat pystyivät rakentamaan huikean uran, matkustamaan , pitämään yllä ja rakentamaan hyviä ja pysyviä suhteita ystäviinsä, käyttämään mittavan omaisuutensa paitsi itseensä myös hyväntekeväisyyteen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei mulla ole mitään suuria unelmia enkä koe sellaisia kaipaavanikaan. Haluan elää rauhassa mukavaa elämää, suurin toive on varmaan hommata mökki tai vuokrata joku mökki jonka saa pitkiksi ajoiksi kerrallaan. Haluaisin elää lähellä luontoa miehen ja kissojen kanssa. En koe että elämästäni puuttuisi mitään.
Mun kaveripiiri alkoi +30 iässä jakaantua silleen, että uudet kaverit oli joko mua nuorempia tai vanhempia. Heistä löysin omahenkistä seuraa, joilla samoja kiinnostuksenkohteita kuin mulla. Ne kiinnostavat asiat on mulle ne, mitkä tuo mielekkyyden elämään. Joskus on vähän orpo olo naisten seurassa, joiden elämä pyörii perheasioiden ympärillä. Mut heidän kanssa ei tarvitse niin paljon aikaa viettää. N45
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En ole oikein miettinyt. Tärkein haaveeni tällä hetkellä on valmistua ja päästä vakityöhön. Tällä hetkellä teen nollasopparilla minimipalkkatyötä opintojen ohessa.
Uskallan siis sanoa, että tärkein tulevaisuuden visioni on säännöllinen palkkatulo, ettei rahasta tarvitsisi olla huolissaan.
Muuten en hirveästi tulevaisuutta mieti tai suunnittele. Toivon toki pysyväni mieheni kanssa yhdessä hautaan asti. Olisi kiva käydä aina välillä matkoilla ulkomailla tai kotimaassa.
Olen 30.
Sama täällä. Olen 31v mies, opiskelen yliopistolla ja koitan etsiä edes jotain harjoittelupaikkaa. Perheen perustaminen ei todellakaan ole nyt ajankohtaista.
No minä toivon, että rahatilanteeni paranisi, niin että olisi varaa tehdä kaikenlaista. Tällä hetkellä rahat riittävät lähinnä ruokaan. Ei näillä rahoilla tietysti lapsiakaan kasvatettaisi, tuskin edes voisi synnyttää sairaalassa, kun ei olisi varaa maksaa sairaalalaskua. Joten onneksi en halua lasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole oikein miettinyt. Tärkein haaveeni tällä hetkellä on valmistua ja päästä vakityöhön. Tällä hetkellä teen nollasopparilla minimipalkkatyötä opintojen ohessa.
Uskallan siis sanoa, että tärkein tulevaisuuden visioni on säännöllinen palkkatulo, ettei rahasta tarvitsisi olla huolissaan.
Muuten en hirveästi tulevaisuutta mieti tai suunnittele. Toivon toki pysyväni mieheni kanssa yhdessä hautaan asti. Olisi kiva käydä aina välillä matkoilla ulkomailla tai kotimaassa.
Olen 30.
Sama täällä. Olen 31v mies, opiskelen yliopistolla ja koitan etsiä edes jotain harjoittelupaikkaa. Perheen perustaminen ei todellakaan ole nyt ajankohtaista.
Se on ajankohtaista vasta kun lapsettomuus uhkaa.
Kirjallisuus, ystävät, parisuhde, matkustelu, eläimet. Ja kyllä minusta maailma ja elämä itsessään ovat jo niin kiinnostavia, etten koe tarvitsevani tähän mitään suurempaa päämäärää. Mutta haluaisin kyllä onnistua kirjoittamaan kirjan.
Opiskelen yliopistossa mieleistäni alaa. Muutaman vuoden kuluttua valmistuminen ja oman työuran jatkaminen. Läheiset ihmissuhteet ja niiden vaaliminen. Luonnossa liikkuminen ja harrastukset.
Jos vain terveys sallii, aion jatkaa itseäni miellyttävän elämän elämistä koko loppuelämäni.
Tavoitteellinen treenaaminen vie suuren osan ajastani ja omat tavoitteeni liittyvät pitkälti siihen.
Haaveilen myös omista koirista sekä mielekkäästä työstä ja tämän vähentämisestä mahdollistaen vapaa-aikaan panostamisen. Ehkä kesäasunnon hankkiminen voisi olla mukavaa tai mikseipä lähteä hetkeksi ulkomaille asumaan.
En ole huolissani siitä, että mitä teen tulevaisuudessani kaikella ajallani. Sitä mukaan, kun vanhat haaveet toteutuvat tai väistyvät, niin keksin uusia.
Olen tehnyt niitä asioita mitä olen halunnutkin, eikä mielekkyyden tunnetta ole ikinä puuttunut. En näe lapsia minään ratkaisuna, jos mieli on tyhjä.
n42