Istun selkä seinää vasten jossain korkealla kerrostalossa jota rakennetaan parhaillaan
Rakennuksen suuret muoviset peitteet liehuvat tuulessa. On ilta mutta aurinko ei ole vielä laskenut. Näen niin korkelta kauas. Olen kiivennyt toiseksi korkeimmalle tasanteelle. Ajattelin hakevani yksinäisyyttä ja olevani keskenäni ajatusteni kanssa.
Kommentit (13)
Näkymä on kaunis, pidän rauhasta. On kesä ja todella lämmin. Olen 17-vuotias.
Pidän niistä läpikuultavasta tuulessa kahisevista muoveista. Ne peittävät osan näkymää.
Yksinäisyyteni rikkoo ryhmä nuoria miehiä he ovat täysi-ikäisiä. Ehkä noin 20-24 -vuotiaita. En tiedä mistä he löysivät sinne. Varmaan jostain viereisistä huoneistoista. He kävelevät betonitasanteella jossa ei ole kaiteita. He tulevat juttelemaan minulle.
Vierailija kirjoitti:
Yksinäisyyteni rikkoo ryhmä nuoria miehiä he ovat täysi-ikäisiä. Ehkä noin 20-24 -vuotiaita. En tiedä mistä he löysivät sinne. Varmaan jostain viereisistä huoneistoista. He kävelevät betonitasanteella jossa ei ole kaiteita. He tulevat juttelemaan minulle.
Onneksi tämä vain mielikuvitusta, muuten olisit kirjoittanut " löysivät tänne".
Ryhmän jäsenet jäävät hengaamaan kanssani. Muistan miten sen yhden jätkän toinen silmä on sokea. Katson häntä suoraan kasvoihin. Hän olisi muuten komeita ilman sitä vammaa. Hän näyttää oikeastaan jopa pelottavalta. En käännä katsettani pois. Hetken kuluttua he pyytävät minua lähtemään baariin kanssaan.
Heitä on viisi. Mietin että kuinka he jaksavat jutella kanssani kun olen niin nuori. Ehkä jopa pelkään heitä En tiedä. En silti näytä sitä heille. Tapaaminen jäi mieleeni pitkäksi aikaa.
Kerrostalo on vanha, mutta sitä peruskorjataan. Vain osassa huoneistoista on asutusta. Kiipesin sinne missä ei ketään ole.