Lue keskustelun säännöt.
Lapsena oli luxusta, kun pääsi kylään rikkaan perheen omakotitaloon ja pihalle
19.04.2022 |
Siellä oli trampoliini, kun meillä ei ollut rivarissa. Oli myös iso talo ja tosi hulppea! Kyllä sen jo lapsena huomasi, kuinka jotkut ovat rikkaita ja oli vähän kadekin, miksei meillä vois olla noin hienoo omakotitaloa ja isoa pihaa!
Kommentit (90)
Itse tulen suvusta jossa kaikki ovat ylempää keskiluokkaa, paitsi meidän perhe. Syy: äiti valitsi väkivaltaisen juoppohullun lastensa isäksi. Kyllähän sen eron huomasi varsinkin silloin 90 laman aikaan. Ja huomaa yhä, jos vertaa miten serkut ovat elämässä pärjänneet, kun minä ja sisarukseni kompastuimme jo alkumetreillä lapsuuden traumojen aiheuttamiin mt-ongelmiin ja oikeiden suhteiden puuttumiseen. Huono-osaisuus periytyy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ai. Minä keskityin lapsena aivan muihin asioihin kuin muiden ihmisten varakkuuden kelailuun. Luojan kiitos.
Luojan kiitos mistä? Tottakai se otti lapsena päähän jos jollain oli joku tosi kiva juttu minkä olisi itsekin halunnut mutta vaikka kuinka halusi ei saanut sitä. Mä olin ihan kuoleman kateellinen jos jollain oli koira enkä mä saanut. Nyt aikuisena on kaksi. Lapset saa vain sen mitä vanhemmat pystyy ja haluaa antaa.
Siis luojalle kiitos siitä, että lapsuuteni koostui muista asioista kuin toisten ihmisten materiallisen omaisuuden kadehtimisesta.
Joko teillä on kuitenkin ollut ihan ok taloudellinen tilanne tai olit ehkä jokseenkin omituinen lapsi. On ihan normaalia lapselta (ja aikuiselta) toivoa, että saisi esimerkiksi harrastaa jotain, mihin perheen varat eivät välttämättä riitä, tai päästä lomailemaan jonnekin kivaan paikkaan tai päästä käymään joskus mökillä tai saada pelikone tai lemmikki tai kiva uusi huppari tai kokea huvipuistoa tai kamera esim harrastusta varten jne. Ei se tee lapsesta eikä aikuisestakaan pinnallista materialistia, jos välillä salaa toivoo itselle parempaa, mitä vanhemmilla on tarjota.
Olenko jossain sanonut että lapsi on pinnallinen materialisti jos haluaa jotain? :D Outo tulkinta. Plus että asioiden haluaminen on eri asia kuin muiden kadehtiminen.
Vierailija kirjoitti:
mummo63v. kirjoitti:
Vierailu oli todella luksusta. Mutta minulla oli hyvin vaatimattomat vanhemmat ja ennen kyläreissua minua vannotettiin, ettei mihinkään saanut koskea. Piti istua hiljaa ja vastata kohteliaasti, kun kysytään. Siellä pihalla oli keinut, leikkimökki ja muuta kivaa, mutta äiti ei päästänyt leikkimään. Perheen lapset olivat jo isoja, eikä heistä ollut leikkikaveriksi.
Oli silti elämys vierailla kauniissa ja ylellisessä ympäristössä. Tämä tapaus 60-luvun lopulta.
Meillä oli itsestäänselvää, että lapsia ei päästetty itsekseen kyläpaikan leikkimökkiin tai keinuihin. En minäkään päästä meillä vierailevia lapsia seikkailemaan pihalle, vaikka siellä yhä on leikkimökki ja puussa maja, ne eivät ole vieraiden iloksi.
Ompas itsekästä. Ei ne varmaan hirveästi kulu jos joku toinenkin siellä leikkii.
Lapsena ollessani kaikilla kavereillä oli okt. Yläkerrassa asui vuokralaiset. Huussi oli pihan perällä, vesi haettiin kaivosta.
Kellään ei ollut autoa, mökkiä tai lomamatkoja.
Jokaisella oli n 1000 neliön rintamamiestontti, jossa suurin osa ruuasta kasvatettiin.
Ei kenellekään oltu kateellisia, kun kaikki olivat samassa veneessä.
Isät olivat tehtaassa tai satamassa töissä.
Pienten lasten äidit kotona ja isompien äidit tehtaassa tai kaupassa töissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä oli lapsena uima-altaana talon vieressä kulkeva joki. Ryvettiin siinä. Siinä on kuvaava sana. Maalaistalossa kasvaneena tunsin kuuluvani alempaan luokkaan. Lehmät, kanat, vasikat oli kotieläiminä. Kadehdin silloin lapsena ihmisiä jotka asuivat hienoissa omakotitaloissa. Mutta nyt aikuisena näen jo asioita laajemmin ja arvostan kovasti maanviljelijän työtä. Vielä lukiossa joku huomautteli koulussa miten vaatteeni haisevat navetalle. Vähän sieppasi. Mutta vähällä sairastelulla olen mennyt elämässäni tähän asti, kun on tullut lapsena vastustuskykyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
BMW kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä isä selitti asian niin, että meillä tehdään töitä ja ollaan ahkeria, siksi on iso talo, uima-allas ja kaksi autoa. Sitten on niitä, jotka pitää enemmän vapaa-ajasta, heillä on kerrostalokämpät ja rahat aina loppu, mutta paljon kateutta.
Onpa huono selitys
Miten niin huono ? Tosiasia
Tosi huono. Minun vanhempani olivat ahkeria, aamusta iltaan työn touhussa, ja lisäksi säästäväisiä. Mutta rikkauksia ei päässyt kertymään kun palkat olivat niin pienet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä isä selitti asian niin, että meillä tehdään töitä ja ollaan ahkeria, siksi on iso talo, uima-allas ja kaksi autoa. Sitten on niitä, jotka pitää enemmän vapaa-ajasta, heillä on kerrostalokämpät ja rahat aina loppu, mutta paljon kateutta.
Isäsi on tyhmä kuin saapas.
Isäsi osui naulan kantaan!
Mulla ei lapsuudessa ollut rikkaita kavereita. Osa asui omakotitaloissa, muttei ne sen hienompia ollut. Monet kämpät oli tosi pimeitä ja pieniä huoneita.
Meillä kaupungin vuokrakolhoosissa oli kullakin paaaljon suuremmat huoneet ja valoisat isot ikkunat. Lisäksi äitini oli joku huippusisustuja, mun kavereiden mielestä, siis näiden, jotka noissa omakotitaloissa asuivat. Meillä oli aina niin kaunista. Meillä oli esim punainen plyyssisohvakin, jota kaikki ihastelivat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ai. Minä keskityin lapsena aivan muihin asioihin kuin muiden ihmisten varakkuuden kelailuun. Luojan kiitos.
Luojan kiitos mistä? Tottakai se otti lapsena päähän jos jollain oli joku tosi kiva juttu minkä olisi itsekin halunnut mutta vaikka kuinka halusi ei saanut sitä. Mä olin ihan kuoleman kateellinen jos jollain oli koira enkä mä saanut. Nyt aikuisena on kaksi. Lapset saa vain sen mitä vanhemmat pystyy ja haluaa antaa.
Siis luojalle kiitos siitä, että lapsuuteni koostui muista asioista kuin toisten ihmisten materiallisen omaisuuden kadehtimisesta.
Joko teillä on kuitenkin ollut ihan ok taloudellinen tilanne tai olit ehkä jokseenkin omituinen lapsi. On ihan normaalia lapselta (ja aikuiselta) toivoa, että saisi esimerkiksi harrastaa jotain, mihin perheen varat eivät välttämättä riitä, tai päästä lomailemaan jonnekin kivaan paikkaan tai päästä käymään joskus mökillä tai saada pelikone tai lemmikki tai kiva uusi huppari tai kokea huvipuistoa tai kamera esim harrastusta varten jne. Ei se tee lapsesta eikä aikuisestakaan pinnallista materialistia, jos välillä salaa toivoo itselle parempaa, mitä vanhemmilla on tarjota.
Olenko jossain sanonut että lapsi on pinnallinen materialisti jos haluaa jotain? :D Outo tulkinta. Plus että asioiden haluaminen on eri asia kuin muiden kadehtiminen.
Onpa sinulla kuitenkin kauhea tarve nostaa omaa häntää ja kiillottaa sädekehää. Tuleeko se lapsuudesta, jossa sinulle opetettiin, että kadehtiminen on rumaa.
Jos katsotaanihan objektiivisesti mitä ap kirjoitti: "Kyllä sen jo lapsena huomasi, kuinka jotkut ovat rikkaita ja oli vähän kadekin, miksei meillä vois olla noin hienoo omakotitaloa ja isoa pihaa!"
Ei tuo ap 'vähän kade' -tunne todennäköisesti ollut yhtään sen erilaisempi kuin sinun tunteesi asioista, jotka olisit halunnut, muttet saanut. Se ero vain on, että sinulle on ylivoimaista kutsua sitä edes pieneksi kateeksi, koska haluat esiintyä muita parempana.
Sinä tulit tuohon ap:n aika lievään ilmaisuun ylimielisesti kommentoimaan "Ai. Minä keskityin lapsena aivan muihin asioihin kuin muiden ihmisten varakkuuden kelailuun. Luojan kiitos."
Voimme kaikki kuvitella millainen lapsi sinä olit. Kun joku toinen iloitsi omasta lelustaan, sinä kerroit pikkuvanhasti jo nelivuotiaana, että tärkeintä maailmassa on sydämen kauneus ja hyväntekeväisyys.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten AP tämä vaikutti sinuun? Tuliko sinusta menestyksen tavoittelija vai laiska sossuin tuilla elijä? Vai jotain siltä väliltä :)
Sairastuin psyykkisesti ja nyt sairauslomalla
Ap
Eli tuella elätettävä.
Vierailija kirjoitti:
Lapsena ollessani kaikilla kavereillä oli okt. Yläkerrassa asui vuokralaiset. Huussi oli pihan perällä, vesi haettiin kaivosta.
Kellään ei ollut autoa, mökkiä tai lomamatkoja.
Jokaisella oli n 1000 neliön rintamamiestontti, jossa suurin osa ruuasta kasvatettiin.
Ei kenellekään oltu kateellisia, kun kaikki olivat samassa veneessä.
Isät olivat tehtaassa tai satamassa töissä.
Pienten lasten äidit kotona ja isompien äidit tehtaassa tai kaupassa töissä.
Olisin voinut kirjoittaa tämän .Juuri näin oli! Eikä meistä huonompia kansalaisia tullut ,päinvastoin.
Nöyryys on ollut hyvä selkäreppu mukana .Auttanut monessa tilanteessa.
Olin mukulana hieman kateellinen kaveristani. Hänellä oli aina kaikki uusimmat pelit ja vehkeet. Talokin oli iso ja hieno. Meidän perhe eli vaatimattomampaa elämää. Perustarpeista ei ollut pulaa, mutta rahaa ei ollut paljon ns. luksukseen.
Aikuisena kerran mainitsin kaverilleni tästä kateudesta ja hän sanoi olleensa minulle kateellinen. Kateuden syy oli, että minulla oli äiti odottamassa kotona kun tulin koulusta ja isänikin vietti enemmän aikaa minun ja kavereiden kanssa.
Jännä ketju. Huomasin, että minäkään en koskaan ole kadehtinut ketään. En edes lapsena.
Kaikki kaverini asuivat omakotitaloissa pienellä kylällä.
Tämän ketjun myötä tajusin, että meidän perheellä tosiaan oli uusi ja iso talo pihoineen, uusine autoineen ja monenlaisine vehkeineen. Monelaista harrastustakin. En silti kokenut koskaan, että kaverit olisivat olleet kateellisia minulle. En koskaan. Tasavertaisia olimme.
En minäkään silloin ihmetellyt tai arvostellut heidän kotiaan. Nyt tosiaan hoksasin, että monet kavereiden talot oli pikkuruisia ja köyhempiä ja toiset taas ihan tavallisia keskiluokkaisia.
Muistan tämän. Tyyliin kaikilla kavereilla oli hieno uusi omakotitalo, sai ratsastaa, oli mökit, lapin lomat jne. Me ei käyty missään ja jaettiin siskon kanssa huone kerrostalossa. Kyllähän sitä kadehti ja toivoi itselleenkin sellaista keskiluokkaista elämää. Muistan elävästi kuinka kadehdin yhtä koulukaveria, jonka äiti oli töiden jälkeen käynyt shoppailemassa ja toi kaverille hienon uuden topin. Muistan sen yhä, koska tällaista ei iki maailmassa tapahtunut itselleni, että olisin saanut uusia vaatteita tai että vanhemmat olisivat ajatelleet minua.
Sen sijaan että olisin uhriutunut, tein kovasti töitä ja nyt omat lapset saa elää sitä elämää mistä itse jäin paitsi.
Joko teillä on kuitenkin ollut ihan ok taloudellinen tilanne tai olit ehkä jokseenkin omituinen lapsi. On ihan normaalia lapselta (ja aikuiselta) toivoa, että saisi esimerkiksi harrastaa jotain, mihin perheen varat eivät välttämättä riitä, tai päästä lomailemaan jonnekin kivaan paikkaan tai päästä käymään joskus mökillä tai saada pelikone tai lemmikki tai kiva uusi huppari tai kokea huvipuistoa tai kamera esim harrastusta varten jne. Ei se tee lapsesta eikä aikuisestakaan pinnallista materialistia, jos välillä salaa toivoo itselle parempaa, mitä vanhemmilla on tarjota.