Lue keskustelun säännöt.
Mitä mieltä niistä jotka ottavat neuletyönsä joka paikkaan
18.04.2022 |
Ja samalla kun esimerkiksi istutte kahvilla, neuloo? Itse koen sen todella häiritsevänä ja menee samaan kategoriaan kun katsoisi telkkaria tai tekstailua samalla, kun yrittää keskustella toisen kanssa.
Tuli mieleen, kun Laura Friman puhui tästä että hänen on aivan pakko joka puolella neuloa, eikä anoppilaankaan voi mennä ilman kutimia.
Mielipiteitä? Ihan ok, että neulotaan samalla kun muut juhlivat vai huonoa käytöstä?
Itse neulon paljon, mutta ei tulisi mieleenkään tehdä sitä jos meille tulisi vieraita tai itse menisin vieraaksi.
Kommentit (67)
Ei kännykkää ja neulomista voi verrata keskenään. Neuloessa voit keskittyä telkkarin katseluun ja juttelemiseen mutta teepä sama kännykän kanssa. Neulominen rentouttaa mukavasti. Olen huomannut että ne jotka ärsyyntyy tästä ei itse osaa / tykkää neuloa. Mulla on joka paikassa käsityö mukana. Olin menossa magneettiputkeen (olkapäässä jänteet poikki) ja odotusaulassa virkkailin : D Olisitte nähneet hoitajan ilmeen . Niin TEILLÄKÖ oli jänteet poikki : D D D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Häiritsee ihan hemmetisti. Jatkuva liike ja etenkin se kilinä-ääni on sietämätöntä, menee samaan kategoriaan kuin ihmiset joiden pitää koko ajan nytkyttää jalkoja, tai naputtaa mustekynää kiinni-auki. Tällaisten seurassa ei voi keskittyä mihinkään kun se kil-kil-kil täyttää koko huoneen ja aikaan saa kill kill kill ajatukset ☠️☠️☠️.
Hyi että alkoi ärsyttää jo pelkkä ajatus!
Vierailija kirjoitti:
Häiritsee ihan hemmetisti. Jatkuva liike ja etenkin se kilinä-ääni on sietämätöntä, menee samaan kategoriaan kuin ihmiset joiden pitää koko ajan nytkyttää jalkoja, tai naputtaa mustekynää kiinni-auki. Tällaisten seurassa ei voi keskittyä mihinkään kun se kil-kil-kil täyttää koko huoneen ja aikaan saa kill kill kill ajatukset ☠️☠️☠️.
Hyi että alkoi ärsyttää jo pelkkä ajatus!
Kuvitelepa, jotkut kuuntelee jopa musiikkia samaan aikaan, kun on vieraita! Ärsyttävää yrittää jutella, kun taustalta kuuluu joku pianopimputus tai saksofonisaundit. Saati sitten laulajan ääni!
Vierailija kirjoitti:
Teen tulkinnan, että palaveri/keskustelu/koulutus ei ole kiinnostava neulojan mielestä. Itsekin teen useaa asiaa sujuvasti samaan aikaan ja kuunteleminen onnistuu esim samalla kun luen. Usein se on mulle ihan helpotus, kun huomaan että eipä minunkaan tarvitse tähän keskusteluun tai muuhun vuorovaikutukseen laittaa paljonkaan panosta ja voin vaikka itsekin vapautuneesti kaivaa puhelimen. Eli siis ihan neutraalisti ajattelen, sillä kuinka paljon meitä kaikki arjen vuorovaikutustilanteet oikeasti jaksaa kiinnostaa, jos rehellisiä ollaan.
Jos joku neuloja huomauttaa mun puhelimella olosta jatkaen itse samalla neulomistaan, sitten asia on eri ja sanon napakasti takaisin.
Olet muuten väärässä. SINUA ei kiinnosta, neulojaa taas kiinnostaa ja hän haluaa varmistaa, että vireystila pysyy korkeana!
Minä olen se, joka kutoo joka paikassa, junassa, bussissa, autossa (matkustajana), odotusaulassa siaraalassa, synnytyssalissa, kokouksissa, koulutuksissa, kesllä rannalla...
Uuden esimiehen ensimmäisessä kokouksessa hän sanoi, että olisi mukava jos laittaisin sukankutimeni pois. Hymyilin ja laitoin sen pois, mutta samalla kerroin, että se kudin kyllä auttaa minua keskittymään oleelliseen. Seuraavaan kokoukseen se esimies toi minulle lankakerän "Täytyy varmistaa, että sinulta ei lopu lanka kesken!". Sen jälkeen moni muukin on alkanut kuljettaa kutomisiaan mukana kokouksissa ja koulutuksissa.
Jos en kudo, niin joudun ylläpitämään vireystilaani jollain muulla tavalla. Ajatukseni lähtevät TODELLA helposti vaeltamaan, jos ne juuri sillä hetkellä ole tilanteessa, jossa itse olen esittäjänä tai joudu pitämään tarkkoja muistiinpanoja. Toinen vaihtoehto on pirtely (doodling), mutta sekin loukkaa monia, kun aanelonen toisensa jälkeen täytyy tähdistä, kukkasista, koneenosista ja muista kiekuroista.
Olen testannut, ja asiat jäävät helpommin mieleeni, kun teen samalla käsilläni jotain (piirtelen tai kudon). Piirtely on mielestäni turhaa, hyödytöntä, mutta villasukilla on aina käyttöä.
Osaan kutoa pimeässä/silmät kiinni, silmukat ja kerrokset pystyy hyvin tunnistamaan katsomatta. Yksinkertaisessa kutomuksessa ei ole aivot kiinni ollenkaan, vain ne hermostuneet kädet.
Jos minä kudon, se tarkoittaa sitä, että HALUAN keskittyä kyseessä olevaan tilanteeseen. Jos en kudo enkä ole itse aktiivinen toimija (esittäjä/sihteeri) niin se tarkoittaa sitä, että aihe ei kosketa minua enkä ole henkisesti paikalla.
Teams-palaverit on mukavia, kun voi neuloa samalla. Ei mun keskittymistä ainakaan neulominen haittaa, päinvastoin! Ja koivupuikoilla kun neuloo, niin ei edes kilise :)
En kuitenkaan raahaa neulettani mukana joka paikassa. Kavereiden kesken tavatessa usein kaikilla on neulomukset mukana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Paras tapa pysyä virkeänä ja keskittyneenä kuunteilluun on itselleni tehdä jotain käsillä. Huomaa kyllä neurotyypillisen ajattelumallin täällä
Vierailija kirjoitti:
Äitini harrastaa tuota. Kutsumme sisarusten kesken sitä raivovirkkaukseksi. Aina silloin, kun on joku tärkeä tai vaikea asia edessä, hän ottaa jonkun käsityön esille ja alkaa virkata. Virkkaus on hänelle lähes pakonomaista ja tulokset ovat sen mukaisia. Kaapissani on mm. 20 metriä (!) pitkä kaitaliina, jonka äiti oli virkannut, ja antoi sen minulle, kun ei keksinyt sille mitään muuta käyttöä. Nykyisin on saanut sormiinsa kulumaa ja nivelreuman, ilmeisesti osittain tämän virkkaamisen seurauksena.
😂
Ihan paras, olette ihania! Voi äiti parkaa ja niveliään. Se on ollut hänen tunteidensa käsittelyä.
Itselläni esiintyy ajoittain vastaavaa, vähän lievempänä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei mua häiritse. Eri asia kuin puhelin, joka vie täysin huomion. Neule menee siinä sivussa ja huomio on muussa. Neuloin itse synnyttäessäkin. Ponnistuksen ajaksi laitoin sivuun.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis onhan se sairaus, jos ei pysty olemaan ilman näpräämistä. En todellakaan ymmärrä. Silloin ei kunnioita vastapuolta tippaakaan, jos samalla on pakko tehdä muuta. Pakko-oireisen häiriön merkki.
No vaikka olisikin pakko-oire, niin eihän tuo ketään häiritse jos pystyy kommunikoimaan samaan aikaan.
Lähes kaikki pystyvät tekemään kaksi asiaa yhtä aikaa. Kaataa kahvia ja puhua tai vaikka ajaa autoa ja jutella. Jopa harrastaa seksiä ja katsella telkkua siinä samalla. Se ei vaan ole kauhean kivaa, eikä kunnioittavaa sitä toista kohtaan, jos se on ainaista, eikä sille toiselle anneta koskaan sitä jakamatonta
huomiota.
Kyllä minua se lopulta häiritsee, jos ihminen ei koskaan osaa keskittyä vain meidän kahden keskusteluun, vaan aina joko käsi, silmät tai jalka tekee jotain muuta.
Toiset vanhemmat ovat tuollaisia lapsiaan kohtaan. Aina tekemässä jotain muutakin. Koskaan ei oikein pysähdytä kohtaamaan sitä lasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei todellakaan haittaa. Neulominen on käsillä tekemistä, eihän se estä keskustelua. Kaikesta sitä ihmiset itselleen ongelmia kehittävätkin.
Eihän neulominen ole pelkkää käsillä tekemistä, vaan siihen pitää myös keskittyä esim. silmukoita laskemalla.
Eipä sillä, että minua mitenkään häiritsisi, jos joku neuloo. Minä tosin tykkään lukea kirjoja vähän joka tilanteessa. Sitä ihan oikeasti pidetään aika häiritsevänä, kuulemma. :D
Vain tietyissä hankalissa kohdissa pitää laskea silmukoita tai keskittyä. Suurin osa kutomisesta menee vaikka silmät kiinni. Itse osaan kutoa sukan ihan rutiinilla, ei tarvitse edes katsella sitä neuletta koko ajan. Puhumattakaan vaikka villapaidan etu- tai takakappaleesta mikä on suurimmaksi osaksi pelkkää suoraa pötköä. Erikseen ovat tietysti ne jotka vasta opettelevat kutomaan ja suhraavat sen ensimmäisen neuleensa parissa.
On se vähän nihkeää minusta, mutta toisaalta ei haittaa. Jos kaverin kanssa katsotaan esim telkkaria ja samalla jutellaan, ei haittaa yhtään jos hän neuloo samalla. Mutta jos ajatuksena on tavata kahvilla ja jutella niin vähän häiritsee. Ja en ymmärrä miksei hän osaa keskittyä tilanteeseen, vaan tarvii siihen jotain näperrettävää. Katse myös menee neuletyöhön eikä jutteluseuran silmiin enää
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lukiossa psykologian ja filosofian opettaja sanoi, että hänen tunneillaan saa kutoa, piirrellä tms, koska hän ymmärtää, että jotkut pystyy silleen keskittyyn paremmin kuunteluun.
Vierailija kirjoitti:
No on se vähän tympeää, jos kahvilaan ottaa neulokset mukaan. Se on kuitenkin jonkinlainen pieni elämys, jonne on varta vasten lähdetty ystävää tapaamaan.
Jotenkin silti omasta mielestäni taas on ok neuloa, jos kahvia juodaan kaverin kanssa kotona. Kunhan pystyy neulomaan sillei sivussa, eikä katoa jonnekin silmukanlaskentamaailmaan. Se on ärsyttävää.
Meillä oli yksi opettaja, joka sanoi, että saa ihan vapaasti piirrellä tai neuloa tunnilla. Joillekin kuulemma tieto menee jopa paremmin päähän kun samalla tekee jotain "terapeuttista".
Mulla tämä toimii ällistyttävän hyvin. Kun vaikka kudon ja kuuntelen radiota niin seuraavan kerran kun otan saman kutimen esille muistan tosi hyvin mitä kuuntelin edellisen kerran kutoessa radiosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No on se vähän tympeää, jos kahvilaan ottaa neulokset mukaan. Se on kuitenkin jonkinlainen pieni elämys, jonne on varta vasten lähdetty ystävää tapaamaan.
Jotenkin silti omasta mielestäni taas on ok neuloa, jos kahvia juodaan kaverin kanssa kotona. Kunhan pystyy neulomaan sillei sivussa, eikä katoa jonnekin silmukanlaskentamaailmaan. Se on ärsyttävää.
Meillä oli yksi opettaja, joka sanoi, että saa ihan vapaasti piirrellä tai neuloa tunnilla. Joillekin kuulemma tieto menee jopa paremmin päähän kun samalla tekee jotain "terapeuttista".
Mulla tämä toimii ällistyttävän hyvin. Kun vaikka kudon ja kuuntelen radiota niin seuraavan kerran kun otan saman kutimen esille muistan tosi hyvin mitä kuuntelin edellisen kerran kutoessa radiosta.
Ite piirrän ja maalaan, ja monesti kuuntelen jotain videoo siinä samalla. Kun myöhemmin katsoo maalausta tai jatkaa sitä, niin tulee mieleen se kuunneltu video.
Vierailija kirjoitti:
Se on ärsyttävää. Erityisen ärsyttävää oli, kun neuletyöt tuotiin luennoille ja sitä kilkatusta ja langan kanssa sähräämistä sai sitten kuunnella luennot läpeensä. Mutta kun se auttoi heitä keskittymään!
Mun yksi luennoitsija sanoi että voitte kutoa jos haluatte mutta älkää käyttäjä kiliseviä metallipuikkoja vaan puisia tai teflonpuikkoja. (Tarkoitti niitä harmaita pinnoitettuja, en tiedä ovatko oikeasti teflonia.) Luennoilla oli pari kutojaa enkä huomannut mitään kilinää.
Vierailija kirjoitti:
Häiritsee ihan hemmetisti. Jatkuva liike ja etenkin se kilinä-ääni on sietämätöntä, menee samaan kategoriaan kuin ihmiset joiden pitää koko ajan nytkyttää jalkoja, tai naputtaa mustekynää kiinni-auki. Tällaisten seurassa ei voi keskittyä mihinkään kun se kil-kil-kil täyttää koko huoneen ja aikaan saa kill kill kill ajatukset ☠️☠️☠️.
Hyi että alkoi ärsyttää jo pelkkä ajatus!
Ai hitsi, minä kun neuvon juuri siksi, että en nytkyttäisi jalkaa tai napsuttaisi kynää tai riipisi paperia. Keskittyminen on ihan mahdotonta, jos käsissä ei ole jotain tai joku raaja ei ole liikkeessä. Olisit onnellinen, että olet itse neurotyypillisesti tavanomainen, meitä kaikkia ei ole sillä siunattu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Häiritsee ihan hemmetisti. Jatkuva liike ja etenkin se kilinä-ääni on sietämätöntä, menee samaan kategoriaan kuin ihmiset joiden pitää koko ajan nytkyttää jalkoja, tai naputtaa mustekynää kiinni-auki. Tällaisten seurassa ei voi keskittyä mihinkään kun se kil-kil-kil täyttää koko huoneen ja aikaan saa kill kill kill ajatukset ☠️☠️☠️.
Hyi että alkoi ärsyttää jo pelkkä ajatus!
Ai hitsi, minä kun neuvon juuri siksi, että en nytkyttäisi jalkaa tai napsuttaisi kynää tai riipisi paperia. Keskittyminen on ihan mahdotonta, jos käsissä ei ole jotain tai joku raaja ei ole liikkeessä. Olisit onnellinen, että olet itse neurotyypillisesti tavanomainen, meitä kaikkia ei ole sillä siunattu.
Siis neulon, en neuvo :D Vaikka voin kyllä antaa neulomisneuvojakin, jos niitä joku kaipaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Häiritsee ihan hemmetisti. Jatkuva liike ja etenkin se kilinä-ääni on sietämätöntä, menee samaan kategoriaan kuin ihmiset joiden pitää koko ajan nytkyttää jalkoja, tai naputtaa mustekynää kiinni-auki. Tällaisten seurassa ei voi keskittyä mihinkään kun se kil-kil-kil täyttää koko huoneen ja aikaan saa kill kill kill ajatukset ☠️☠️☠️.
Hyi että alkoi ärsyttää jo pelkkä ajatus!
Kuvitelepa, jotkut kuuntelee jopa musiikkia samaan aikaan, kun on vieraita! Ärsyttävää yrittää jutella, kun taustalta kuuluu joku pianopimputus tai saksofonisaundit. Saati sitten laulajan ääni!
Mun mielestä on oikeasti hermojaraastavaa kun joutuu kuuntelemaan musiikkia mistä ei tykkää. On vaikea pitää ajatukset koossa ja koittaa keskustella jos samalla soi musiikki mikä on omasta mielestäni hirveää kakofoniaa. Puikkojen pikku kilinä ei ole mitään sen rinnalla. Tai ehkä me ollaan niin erilaisia että jotakuta häiritsee pikku kilinä mutta ei epämieluisa musiikki nupit kaakossa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis onhan se sairaus, jos ei pysty olemaan ilman näpräämistä. En todellakaan ymmärrä. Silloin ei kunnioita vastapuolta tippaakaan, jos samalla on pakko tehdä muuta. Pakko-oireisen häiriön merkki.
No vaikka olisikin pakko-oire, niin eihän tuo ketään häiritse jos pystyy kommunikoimaan samaan aikaan.
Lähes kaikki pystyvät tekemään kaksi asiaa yhtä aikaa. Kaataa kahvia ja puhua tai vaikka ajaa autoa ja jutella. Jopa harrastaa seksiä ja katsella telkkua siinä samalla. Se ei vaan ole kauhean kivaa, eikä kunnioittavaa sitä toista kohtaan, jos se on ainaista, eikä sille toiselle anneta koskaan sitä jakamatonta
huomiota.
Kyllä minua se lopulta häiritsee, jos ihminen ei koskaan osaa keskittyä vain meidän kahden keskusteluun, vaan aina joko käsi, silmät tai jalka tekee jotain muuta.
Toiset vanhemmat ovat tuollaisia lapsiaan kohtaan. Aina tekemässä jotain muutakin. Koskaan ei oikein pysähdytä kohtaamaan sitä lasta.
Mutta kun se käsillä näprääminen nimenomaan auttaa keskittymään siihen toiseen ihmiseen. Muuten ajatus lähtee harhailemaan, eikä jaksa keskittyä.
En voi olla kommentoimatta sivusta, että neulominen ja läppärin käyttö kahviloissa johtaa usein samaan lopputulokseen että paikkaa varataan kahvikupin hinnalla tuntikausia. Pahimpia ovat neulojien kokoontumiset kahvilassa, jolloin kasa neulomiseen hurahtaneita tyyppejä valtaa parhaimmat paikat ja mitään ei kuitenkaan osteta. Jotkut kahvilan omistajat suostuvat siihen, mutta jotkut ovat lopettaneet yhteistyön kannattamattomuuden vuoksi.
On järkevää, että nimenomaan neulot vain pari kerrosta sukkaa ja sitten katsot ympärillesi vietkö harrastuksellasi paikan ostavilta asiakkailta.
On perustelua kyseenalaistaa voiko sen neuloksesi raahata minne ja milloin tahasa, sillä muut on oikeasti jaksettava huomioda onpa harrastus sinulle kuinka rakas tahansa.