Lue keskustelun säännöt.
Hyvä esimerkki siitä kun jätin vaan "metatyöt" tekemättä
Kun nehän on vain naisten keksimiä turhakkeita tai vähintäänkin hoituu ihan itsellään siinä arjessa, ilman sen suurempaa ajattelua tai ponnistelua.
No. Tänään kysyin mieheltä miten seuraavat asiat on hoidettu tai hoidetaan:
Lapsen synttäreiden järjestäminen
Lapsen ilmoittaminen harrastukseen, sinne tutustuminen, varusteiden hankinta
Koulun yhteiseen perhepäivään osallistuminen
Kevätvaatteiden ja kenkien hankinta
Toisen lapsen peliturnaukseen osallistuminen
Mies oli ihan ihmeissään. Miksi nyt vasta sanot? Ei hän nyt voi siksi ja täksi yhtäkkiä muuttua. Kai ne sit jotenkin järjestyy. Ei hän osaa sanoa tai luvata voiko hoitaa.
Niin, et sillai. Kyllä miehet hoitaa!
Kommentit (2456)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kai noi nyt ole metatöitä vaan ihan normaleja hoidettavia asioita jotka pitää hoitaa jos haluaa että lapset tekee muutakin kuin vaan istuu himassa. Ja sekin on aika normaalia että jos toinen on aloitteellisempi ihan missä vaan, niin hänen niskoilleen moni asia silloin käytännössä kaatuu.
Aloitteellisen kannattaa heti alusta asti kuitenkin keventää omaa käytännön kuormaa delegoimalla asioita toiselle; tämmöinen homma, hoidatko sinä tämän ja minä tämän? Jos vain hoitaa asioita niin toinen helposti omaksuu passiivisen roolin joka hänelle tulee luonnostaan. Kannattaa jakaa asioita heti eikä vasta sitten kun oma mitta alkaa olla täynnä.
Toisaalta mieskin todennäköisesti hoitaa joitakin yhteisiä asioita itse oma-alotteisesti?
Ne on metatöitä.
Ja miksi toisen pitäisi olla jotenkin päävastuussa ja erikseen delegoida ja organisoifa?
Naiset ovat ihan itse ottaneet sen roolin että heillä olisi oikeus delegoida :)
Ei tytöt ole, eikä siihen ole tarvettakaan.
Ei ole. Minä ainakin nimenomaan esimerkiksi pidin perhevapaat puoliksi, en millään tavoin kokenut tarvetta alkaa täällä johtamaan tms.
Vaan jollain merkillisellä ilveellä ne vain valui kaikki minun pöydälleni. Jopa niin, että kun yksinkertaisesti lähetin miehen vanhempainiltaan, hän toi kaikki paperit minun näppäimistölleni ja oletti, että minä avaan Wilmat, luen ohjeet läpi jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Metatyö ei ole tekemistä. Metatyö on niiden asioiden muistamista, jotka pitää tehdä ja järjestää.
Tällä hetkellä meillä olisi mm. auton katsastus, auton renkaiden vaihdatus, polkupyörien nastarenkaiden vaihto kesärenkaisiin, lapsen harrastukseen liittyvään tapahtumaan treenaaminen, lapsen kokeiden muistaminen (eli lapsen muistuttaminen lukemaan sekä meidän edellisen päivän mahdolliset tenttaukset koealueesta). Sanoisinpa, että ilman minua ei monikaan noista asioista toteutuisi ainakaan ajallaan.
Ihan itse kyllä hoidin läksyni ja harrastukseni ala-asteelta lähtien. Miksi vanhempien pitäisi puuttua niihin? Ihan perusmaisteri minusta kuitenkin tuli. Ohis
Koulunkäynti on nykyään erilaista. Eikä kaikki halua lapsistaan perusmaistereita.
Just. Eli maisterinpaperitkaan ei riitä. No itsepä haluatte tehdä elämästänne hankalaa.
En halua lapsestani tyhmää perusmaisteria.
Miten paljon onnellisempia kaikki olisivat jos ihmiset vastaisivat ITSE omista unelmistaan eivätkä laittaisi niitä muiden kannettaviksi. Hanki itse perusmaisteria parempi koulutus, anna lastesi päättää ihan itse mitä haluavat. Jos haluat jokaista yskäisyä myöten kontrolloidun arjen älä hanki lapsia äläkä puolisoa, säädä itse omaa elämääsi ja kiukuttele myöhässä tuleville busseille ja vääränlaiselle säälle. Kaikki onnellisempia noin. Itse olen neuvoani noudattanut, kouluttanut itseni (FT), hankkinut hyvän työpaikan, jakanut kotityöt tasan miehen kanssa eikä kertaakaan ole tarvinnut taistella metatöistä, jotenkin ihmeesti ne lasten syntymäpäivät, hammaslääkärit ja harrastuksetkin kyettiin hoitamaan sovussa ja lasten harrastuksia tai kouluvalintoja tehdessä huomioitiin yhdessä lasten kanssa järkevä arjen sujuvuus - kaikkea on turha haluta jos haluaa pitää arjen mukavana.
Jotenkin kiukuttelijoilta tuntuu unohtuvan, että niiden lasten kannalta parasta on koti jossa lapset huomataan, jossa on kivaa, hyvä hengittää, ja jossa ei tarvitse pelätä seuraavaa räsähdystä. Tuo paljon tärkeämpää kuin kiiltävät kaakelit tai hienosti järjestetyt teemasynttärit.
Näin. Ovatko nämä parhaat metailijat pysähtyneet miettimään millaisen kodin ilmapiirin luovat metatyölistoineen lapsilleen? Kasvatetaan perfektionismiin taipuvaisia nuoria jotka uupuvat jo lukioikäisinä? Koska teillä on naurettu viimeksi - ei kenenkään unohtamisille tai väärinpäin puetuille vaatteille vaan iloisesti ja onnellisesti yhdessä?
Juu, parempi vaan antaa lapsen rennosti olla ilman vaatteita, kenkiä, harrastuksia, rokotuksia, silmälaseja, hammasrautoja ja kavereita.
Hampaat täynnä reikiä ja tukat takussa.
Ihan helvetisti naurattaa kaikkia.
Meillä mentiin rennosti ilman metatyötaitoja. Kaksi aikuista ihmistä vanhempina kykeni selviämään kaikesta ja kahdesta urasta. Priorisoitiin, kaikkea ei voinut harrastaa, ei lapset eikä vanhemmat, mutta ne kaikille rakkaimmat harrastukset pystyttiin hoitamaan yhdessä. Vaatteita oli kaikilla vaikka ei tehty puolivuotissuunnittelua vaan hoidettiin kumpi kerkeää-tyylillä. Synttäreitä ei järjestetty viikkokausia, mutta lapsilla oli hauskoja kaverisynttäreitä joissa selvittiin ilman teemoja ja ilman erikoistilauskakkuja. Rokotukset ja hampaat hoidettiin, siivottiinkin aina kun kerettiin ja lapsilla oli aina kavereita, yleensä viettivät aikaa meillä koska meillä oli rento ilmapiiri, ei huudettu eikä mäkätetty pienistä sotkuista. Nyt lapset jo molemmat opiskelemassa yliopistossa itse valitsemaansa alaa, käyvät kotona säännöllisesti, tupsahtavat kun kerkeävät ilman kutsuja tai ilmoitteluja. Syödään yhdessä tai juodaan teetä, jutellaan ja nauretaan. Toisinaan tupsahtaa ne lapsuudenkaveritkin mukana, tuntuvat vieläkin viihtyvän meillä paremmin kuin lapsuudenkodeissaan paikkakunnalla käydessään.
Ihan oikeasti uskon, että panostimme oikeisiin asioihin lasten ollessa pieniä: kuuntelimme heitä, tuimme ja kannustimme. Tajusimme, että koti on ihmiset, ei seinät, ja parasta jos kodissa on hyvä olla. Ne juuri oikeanlaiset vaatteet tai optimaaliset syntymäpäiväkemut oli priorisointilistalla hyvin alhaalla eivätkä näytä tuosta kärsineen.
Olet ymmärtänyt käsitteen väärin. Te teitte metatöitä, ette ehkä kutsuneet sillä nimityksellä.
Me elimme elämää josta pidimme. Ja jaoimme elämää yhdessä, vanhemmat ja lapset. Emme nähneet arkeamme taistelutantereena jossa pitäisi koko ajan laskea kuka tekee mitä tekee, vaan asiat hoituivat. Molemmat olemme johtavissa asemissa työelämässä, ehkä siksi minusta on niin huvittavaa tehdä mikroluokan asioista massiivisen suuria. Syntymäpäivien järjestäminen, vaatteiden ostaminen - eikä edes se tekeminen vaan tekemisen suunnittelu pitäisi olla hillittömän rasittavaa. Ja tuollaisesta katkeroituminen niin, että jos kaikki ketjun valittajat eivät vielä ole eronneet niin seuraavan viiden vuoden aikana eroavat. Ja jos se oikea syy katkeroitua on metatyö (jonka hyvin monet naiset ovat alun perin itselleen kahmineet, kun se siskokaan ei osaa oikeanlaisia sukkia valita) niin surullista. Mistä tuo hillitön katkeruus kumpuaa? Ettekö huomaa miten se vaikuttaa lapsiinne? Itseenne? Tuollaisella asenteella tuskin koskaan voi olla onnellinen.
Noinhan se menee tilanteessa, jossa metatyöt ja vastuu oikeasti jakautuu tasaisesti vanhempien kesken ja molemmat ovat osallisia arjessa. Arki sujuu, eikä kumpikaan rasitu liikaa, puhumattakaan siitä että toinen vanhemmista olisi vielä ylimääräinen taakka sille toiselle. Miten erilaista sinun olisi ollut kasvattaa lapsia, jos mies ei olisi osallistunut arkenne metatöihin ollekaan vaan kaikki olisi ollut sinun vastuulla?
No sisareni jäi leskeksi kolmekymppisenä, kaksi pientä lasta. Hyvin pärjäsi eikä valittanut koskaan metatöistä. Ja niin kai pärjää iso osa yksinhuoltajia. Sekin elämää johon voi päättää miten suhtautuu, elääkö vai uhriutuuko.
Kyllähän sitä tiukassakin tilanteessa aina omat vastuut hoidetaan. Ongelmaksi usein tulee se, että joutuu hoitamaan myös toisen ihmisen vastuut, mikä aiheuttaa katkeruutta ja tuntuu epäreilulta. Lisäksi sivussa se toinen ihminen voi avoimesti vittuilla ja/tai aiheuttaa lisää työtä.
Onhan se tältäkin palstalta käynyt selväksi, että usein nainen voi paremmin eron jälkeen, kun poistetaan se "toinen vastuullinen" kuviosta ja hyväksyy että kaiken hoitaa yksin. Työmäärä pysyy samana, mutta henkisesti helpompaa.
No sittenhän ei ole ongelmaa: pikainen ero kaikille metatyöstä kärsiville niin ongelma ratkeaa! Sen jälkeen toivon mukaan voi keskittyä elämään lasten kanssa tyytyväisenä, keskittyä kuuntelemaan ja olemaan lasten kanssa aidosti kun hoitaa ne metatyöt nopsasti alta pois.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kai noi nyt ole metatöitä vaan ihan normaleja hoidettavia asioita jotka pitää hoitaa jos haluaa että lapset tekee muutakin kuin vaan istuu himassa. Ja sekin on aika normaalia että jos toinen on aloitteellisempi ihan missä vaan, niin hänen niskoilleen moni asia silloin käytännössä kaatuu.
Aloitteellisen kannattaa heti alusta asti kuitenkin keventää omaa käytännön kuormaa delegoimalla asioita toiselle; tämmöinen homma, hoidatko sinä tämän ja minä tämän? Jos vain hoitaa asioita niin toinen helposti omaksuu passiivisen roolin joka hänelle tulee luonnostaan. Kannattaa jakaa asioita heti eikä vasta sitten kun oma mitta alkaa olla täynnä.
Toisaalta mieskin todennäköisesti hoitaa joitakin yhteisiä asioita itse oma-alotteisesti?
Ne on metatöitä.
Ja miksi toisen pitäisi olla jotenkin päävastuussa ja erikseen delegoida ja organisoifa?
Naiset ovat ihan itse ottaneet sen roolin että heillä olisi oikeus delegoida :)
Ei tytöt ole, eikä siihen ole tarvettakaan.
Siitä vasta riemu repeäisi jos mies alkaisi kertomaan mitä metatöitä naisen pitää hoitaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vain nainen on niin yksinkertainen että tekee näistä ongelman. Jos nämä on vaikeita asioita, niin mysteeri miten selviätte veroilmoituksen teosta, laskujen maksamisesta, passin anomisesta, lomamatkan varaamisesta tai auton katsastuksesta.
Miksi tuo auton katsastus luetellaan aina jonain "miehen työnä"? Miten vaikeaa on varata aika netistä (kuten työterveysajat, labra-ajat jne muutenkin nykyään), ajaa kyseisenä aikana paikalle, ojentaa avain tiskin yli ja istua alas odottamaan? Kyllä tuosta hyvästä tulisi työn suorittajan saada kuukausi vapautusta päivittäisistä kotitöistä.
Ja kuvasti juuri ongelman: maailman helpoin asia, eikä miehet sen raskaudesta koskaan valita. Kuten ei auton huollon tilaamisesta, auton tankkaamisesta, auton renkaiden vaihtamisesta, auton pyyhkijöiden vaihtamisesta, auton pesemisestä, auton polttimoiden vaihtamisesta, auton öljyjen vaihtamisesta, auton pesunesteen lisäämisestä, auton jäädytysnesteen lisäämisestä jne jne.
Sen lisäksi että nainen huolehtii päivätyönsä lisäksi suurimman osan muistettavista ja ennakointia vaativista asioista, hän myös tankkaa ja pesettää oman autonsa, varaa sille renkaidenvaihto-, huolto- ja katsastusajan, vaihdattaa pyyhkijät tarpeen tullen ja lisää lasinpesunestettä. Öljyt ja polttimot vaihtuvat huollon yhteydessä ja jäähdytysnesteet tsekataan. Mikä tässä viestissä oli siis pointti?
Pointti on, että miehet hoitavat taustalla koko ajan ”metatöitä”, joista naisilla ei harmainta aavistusta. Koska miehet ei tee niistä numeroa.
Se nyt vasta olisikin typerää, jos mies purnaisi oman autonsa hoitamiseen liittyvistä asioista naiselle. Tuskin nainenkaan motkottaa miehelle, kun kasvohoidon (sori tämä stereotypinen esimerkki) muistamiseen ja varaamiseen tarvitaan niin paljon metatyötä?
Eiköhän tässä ketjussa kyse ole asioista mitkä koskettavat molempia yhtälailla.
Vähän vähemmän varakkailla perheillä on vain yksi auto, jota molemmat käyttävät, ja se on koko perheen käytössä myös.
No kuinka usein te sitten vaihdatte niitä öljyjä ja pyyhkijöitä, kun tämä pitää aina mainita miesten ah niin rasittavana metatyönä? Tankkaus menee siinä samalla ajellessa eikä autopesuun ajamistakaan tarvi suunnitella, menee jos ei ole pitkää jonoa ja on aikaa. Huolto kerran vuodessa, katsastus kerran vuodessa tai parin vuoden välein uudemmissa ja renkaat 2x vuodessa.
Miesten luetteloiden asiat tapahtuvat muutaman kerran vuodessa, nainen on hälytystilassa päivittäin, etenkin jos on monta lasta harrastuksineen. Kuitenkin mies sitten ihan pokkana retostelee ettei hän ainakaan yhtään valita vaikka niin hirveästi joutuu miettimään..
Eihän nuo ole edes mitään metatöitä.
Toisekseen kyllähän naisetkin listaa asioita, joita tehdään kerran vuodessa. Vai pitääkö joku useammat synttärit vuodessa? Tai ilmoittaa lapsen joka viikko uuteen harrastukseen?
Kyllä ne vaan oli aiemmin ketjussa luetteloitu miehen toimesta heidän metatöikseen (auton tankkaus, katsastus, öljynvaihto ym kaikki autoon liittyvä suunnittelu tai varaaminen). Listalla oli muitakin kerran vuodessa tehtäviä juttuja, mutta ei yhtään edes viikottain tapahtuvaa muistamista tai ennakoimista.
Ilmeisesti olen ymmärtänyt konseptin väärin, mutta mielestäni nuo nyt eivät ole mitään metatöitä. Hoidan kyllä listasi asiat, mutta eivät nuo nyt mitään valtaisaa suunnittelua vaadi.
Yksi mies selitti tankkauksen metatyöt, miten hänen pitää muistaa seurata bensatankin mittaria, miettiä, milloin menee tankille ja minne tankille, miten paljon tankkaa ja pitääkö tankatessa olla hanskat vai ei.
Minä sen sijaan vilkaisen bensatankin mittaria ja käyn töistä tullessa vakipaikassa tankilla siinä työmatkan varrella. Minun ei tarvitse edes arpoa, mitä sinne tankkiin tällä kertaa pitää laittaa.
Et sitten tunnistanut vttuiluksi :D
Miten erosi kaupassa käynnistä? Voih kun pitää miettiä mitä kaapissa on, ja mitä sitä söisi, koska sitä ostaisi ruokaa...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Metatyö ei ole tekemistä. Metatyö on niiden asioiden muistamista, jotka pitää tehdä ja järjestää.
Tällä hetkellä meillä olisi mm. auton katsastus, auton renkaiden vaihdatus, polkupyörien nastarenkaiden vaihto kesärenkaisiin, lapsen harrastukseen liittyvään tapahtumaan treenaaminen, lapsen kokeiden muistaminen (eli lapsen muistuttaminen lukemaan sekä meidän edellisen päivän mahdolliset tenttaukset koealueesta). Sanoisinpa, että ilman minua ei monikaan noista asioista toteutuisi ainakaan ajallaan.
Ihan itse kyllä hoidin läksyni ja harrastukseni ala-asteelta lähtien. Miksi vanhempien pitäisi puuttua niihin? Ihan perusmaisteri minusta kuitenkin tuli. Ohis
Koulunkäynti on nykyään erilaista. Eikä kaikki halua lapsistaan perusmaistereita.
Just. Eli maisterinpaperitkaan ei riitä. No itsepä haluatte tehdä elämästänne hankalaa.
En halua lapsestani tyhmää perusmaisteria.
Miten paljon onnellisempia kaikki olisivat jos ihmiset vastaisivat ITSE omista unelmistaan eivätkä laittaisi niitä muiden kannettaviksi. Hanki itse perusmaisteria parempi koulutus, anna lastesi päättää ihan itse mitä haluavat. Jos haluat jokaista yskäisyä myöten kontrolloidun arjen älä hanki lapsia äläkä puolisoa, säädä itse omaa elämääsi ja kiukuttele myöhässä tuleville busseille ja vääränlaiselle säälle. Kaikki onnellisempia noin. Itse olen neuvoani noudattanut, kouluttanut itseni (FT), hankkinut hyvän työpaikan, jakanut kotityöt tasan miehen kanssa eikä kertaakaan ole tarvinnut taistella metatöistä, jotenkin ihmeesti ne lasten syntymäpäivät, hammaslääkärit ja harrastuksetkin kyettiin hoitamaan sovussa ja lasten harrastuksia tai kouluvalintoja tehdessä huomioitiin yhdessä lasten kanssa järkevä arjen sujuvuus - kaikkea on turha haluta jos haluaa pitää arjen mukavana.
Jotenkin kiukuttelijoilta tuntuu unohtuvan, että niiden lasten kannalta parasta on koti jossa lapset huomataan, jossa on kivaa, hyvä hengittää, ja jossa ei tarvitse pelätä seuraavaa räsähdystä. Tuo paljon tärkeämpää kuin kiiltävät kaakelit tai hienosti järjestetyt teemasynttärit.
Näin. Ovatko nämä parhaat metailijat pysähtyneet miettimään millaisen kodin ilmapiirin luovat metatyölistoineen lapsilleen? Kasvatetaan perfektionismiin taipuvaisia nuoria jotka uupuvat jo lukioikäisinä? Koska teillä on naurettu viimeksi - ei kenenkään unohtamisille tai väärinpäin puetuille vaatteille vaan iloisesti ja onnellisesti yhdessä?
Juu, parempi vaan antaa lapsen rennosti olla ilman vaatteita, kenkiä, harrastuksia, rokotuksia, silmälaseja, hammasrautoja ja kavereita.
Hampaat täynnä reikiä ja tukat takussa.
Ihan helvetisti naurattaa kaikkia.
Meillä mentiin rennosti ilman metatyötaitoja. Kaksi aikuista ihmistä vanhempina kykeni selviämään kaikesta ja kahdesta urasta. Priorisoitiin, kaikkea ei voinut harrastaa, ei lapset eikä vanhemmat, mutta ne kaikille rakkaimmat harrastukset pystyttiin hoitamaan yhdessä. Vaatteita oli kaikilla vaikka ei tehty puolivuotissuunnittelua vaan hoidettiin kumpi kerkeää-tyylillä. Synttäreitä ei järjestetty viikkokausia, mutta lapsilla oli hauskoja kaverisynttäreitä joissa selvittiin ilman teemoja ja ilman erikoistilauskakkuja. Rokotukset ja hampaat hoidettiin, siivottiinkin aina kun kerettiin ja lapsilla oli aina kavereita, yleensä viettivät aikaa meillä koska meillä oli rento ilmapiiri, ei huudettu eikä mäkätetty pienistä sotkuista. Nyt lapset jo molemmat opiskelemassa yliopistossa itse valitsemaansa alaa, käyvät kotona säännöllisesti, tupsahtavat kun kerkeävät ilman kutsuja tai ilmoitteluja. Syödään yhdessä tai juodaan teetä, jutellaan ja nauretaan. Toisinaan tupsahtaa ne lapsuudenkaveritkin mukana, tuntuvat vieläkin viihtyvän meillä paremmin kuin lapsuudenkodeissaan paikkakunnalla käydessään.
Ihan oikeasti uskon, että panostimme oikeisiin asioihin lasten ollessa pieniä: kuuntelimme heitä, tuimme ja kannustimme. Tajusimme, että koti on ihmiset, ei seinät, ja parasta jos kodissa on hyvä olla. Ne juuri oikeanlaiset vaatteet tai optimaaliset syntymäpäiväkemut oli priorisointilistalla hyvin alhaalla eivätkä näytä tuosta kärsineen.
Olet ymmärtänyt käsitteen väärin. Te teitte metatöitä, ette ehkä kutsuneet sillä nimityksellä.
Me elimme elämää josta pidimme. Ja jaoimme elämää yhdessä, vanhemmat ja lapset. Emme nähneet arkeamme taistelutantereena jossa pitäisi koko ajan laskea kuka tekee mitä tekee, vaan asiat hoituivat. Molemmat olemme johtavissa asemissa työelämässä, ehkä siksi minusta on niin huvittavaa tehdä mikroluokan asioista massiivisen suuria. Syntymäpäivien järjestäminen, vaatteiden ostaminen - eikä edes se tekeminen vaan tekemisen suunnittelu pitäisi olla hillittömän rasittavaa. Ja tuollaisesta katkeroituminen niin, että jos kaikki ketjun valittajat eivät vielä ole eronneet niin seuraavan viiden vuoden aikana eroavat. Ja jos se oikea syy katkeroitua on metatyö (jonka hyvin monet naiset ovat alun perin itselleen kahmineet, kun se siskokaan ei osaa oikeanlaisia sukkia valita) niin surullista. Mistä tuo hillitön katkeruus kumpuaa? Ettekö huomaa miten se vaikuttaa lapsiinne? Itseenne? Tuollaisella asenteella tuskin koskaan voi olla onnellinen.
Noinhan se menee tilanteessa, jossa metatyöt ja vastuu oikeasti jakautuu tasaisesti vanhempien kesken ja molemmat ovat osallisia arjessa. Arki sujuu, eikä kumpikaan rasitu liikaa, puhumattakaan siitä että toinen vanhemmista olisi vielä ylimääräinen taakka sille toiselle. Miten erilaista sinun olisi ollut kasvattaa lapsia, jos mies ei olisi osallistunut arkenne metatöihin ollekaan vaan kaikki olisi ollut sinun vastuulla?
No sisareni jäi leskeksi kolmekymppisenä, kaksi pientä lasta. Hyvin pärjäsi eikä valittanut koskaan metatöistä. Ja niin kai pärjää iso osa yksinhuoltajia. Sekin elämää johon voi päättää miten suhtautuu, elääkö vai uhriutuuko.
Kyllähän sitä tiukassakin tilanteessa aina omat vastuut hoidetaan. Ongelmaksi usein tulee se, että joutuu hoitamaan myös toisen ihmisen vastuut, mikä aiheuttaa katkeruutta ja tuntuu epäreilulta. Lisäksi sivussa se toinen ihminen voi avoimesti vittuilla ja/tai aiheuttaa lisää työtä.
Onhan se tältäkin palstalta käynyt selväksi, että usein nainen voi paremmin eron jälkeen, kun poistetaan se "toinen vastuullinen" kuviosta ja hyväksyy että kaiken hoitaa yksin. Työmäärä pysyy samana, mutta henkisesti helpompaa.
No sittenhän ei ole ongelmaa: pikainen ero kaikille metatyöstä kärsiville niin ongelma ratkeaa! Sen jälkeen toivon mukaan voi keskittyä elämään lasten kanssa tyytyväisenä, keskittyä kuuntelemaan ja olemaan lasten kanssa aidosti kun hoitaa ne metatyöt nopsasti alta pois.
Ei se niiden tekemisen määrä mihinkään vähene, eikä niiden tekemisen vauhti ole asenteesta kiinni. Niitä vain on ihan saatanasti, halusi tai ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa varmaan tehdä sellaista metatyötä että sopii partnerin kanssa että kuka hoitaa mitäkin..
Luepa aloitusviesti
Ap oli sopinut miehen/lasten isän kanssa, että tämä ottaa houdettavakseen tietyt asiat.
Vaan niin ei tapahtunut. Naisen kysyessä mitä oli tehnyt, mies oli ihmeissään, että minäkö? Nytkö? En voi!
😑
Hallelujaa
Ja mitä sitten tapahtui? Otettiinko lapsi huostaan, ajautuiko lapsi huumepiireihin tai kaikista pahinta, tuliko lapsesta insinööri?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Metatyö ei ole tekemistä. Metatyö on niiden asioiden muistamista, jotka pitää tehdä ja järjestää.
Tällä hetkellä meillä olisi mm. auton katsastus, auton renkaiden vaihdatus, polkupyörien nastarenkaiden vaihto kesärenkaisiin, lapsen harrastukseen liittyvään tapahtumaan treenaaminen, lapsen kokeiden muistaminen (eli lapsen muistuttaminen lukemaan sekä meidän edellisen päivän mahdolliset tenttaukset koealueesta). Sanoisinpa, että ilman minua ei monikaan noista asioista toteutuisi ainakaan ajallaan.
Ihan itse kyllä hoidin läksyni ja harrastukseni ala-asteelta lähtien. Miksi vanhempien pitäisi puuttua niihin? Ihan perusmaisteri minusta kuitenkin tuli. Ohis
Koulunkäynti on nykyään erilaista. Eikä kaikki halua lapsistaan perusmaistereita.
Just. Eli maisterinpaperitkaan ei riitä. No itsepä haluatte tehdä elämästänne hankalaa.
En halua lapsestani tyhmää perusmaisteria.
Miten paljon onnellisempia kaikki olisivat jos ihmiset vastaisivat ITSE omista unelmistaan eivätkä laittaisi niitä muiden kannettaviksi. Hanki itse perusmaisteria parempi koulutus, anna lastesi päättää ihan itse mitä haluavat. Jos haluat jokaista yskäisyä myöten kontrolloidun arjen älä hanki lapsia äläkä puolisoa, säädä itse omaa elämääsi ja kiukuttele myöhässä tuleville busseille ja vääränlaiselle säälle. Kaikki onnellisempia noin. Itse olen neuvoani noudattanut, kouluttanut itseni (FT), hankkinut hyvän työpaikan, jakanut kotityöt tasan miehen kanssa eikä kertaakaan ole tarvinnut taistella metatöistä, jotenkin ihmeesti ne lasten syntymäpäivät, hammaslääkärit ja harrastuksetkin kyettiin hoitamaan sovussa ja lasten harrastuksia tai kouluvalintoja tehdessä huomioitiin yhdessä lasten kanssa järkevä arjen sujuvuus - kaikkea on turha haluta jos haluaa pitää arjen mukavana.
Jotenkin kiukuttelijoilta tuntuu unohtuvan, että niiden lasten kannalta parasta on koti jossa lapset huomataan, jossa on kivaa, hyvä hengittää, ja jossa ei tarvitse pelätä seuraavaa räsähdystä. Tuo paljon tärkeämpää kuin kiiltävät kaakelit tai hienosti järjestetyt teemasynttärit.
Näin. Ovatko nämä parhaat metailijat pysähtyneet miettimään millaisen kodin ilmapiirin luovat metatyölistoineen lapsilleen? Kasvatetaan perfektionismiin taipuvaisia nuoria jotka uupuvat jo lukioikäisinä? Koska teillä on naurettu viimeksi - ei kenenkään unohtamisille tai väärinpäin puetuille vaatteille vaan iloisesti ja onnellisesti yhdessä?
Juu, parempi vaan antaa lapsen rennosti olla ilman vaatteita, kenkiä, harrastuksia, rokotuksia, silmälaseja, hammasrautoja ja kavereita.
Hampaat täynnä reikiä ja tukat takussa.
Ihan helvetisti naurattaa kaikkia.
Meillä mentiin rennosti ilman metatyötaitoja. Kaksi aikuista ihmistä vanhempina kykeni selviämään kaikesta ja kahdesta urasta. Priorisoitiin, kaikkea ei voinut harrastaa, ei lapset eikä vanhemmat, mutta ne kaikille rakkaimmat harrastukset pystyttiin hoitamaan yhdessä. Vaatteita oli kaikilla vaikka ei tehty puolivuotissuunnittelua vaan hoidettiin kumpi kerkeää-tyylillä. Synttäreitä ei järjestetty viikkokausia, mutta lapsilla oli hauskoja kaverisynttäreitä joissa selvittiin ilman teemoja ja ilman erikoistilauskakkuja. Rokotukset ja hampaat hoidettiin, siivottiinkin aina kun kerettiin ja lapsilla oli aina kavereita, yleensä viettivät aikaa meillä koska meillä oli rento ilmapiiri, ei huudettu eikä mäkätetty pienistä sotkuista. Nyt lapset jo molemmat opiskelemassa yliopistossa itse valitsemaansa alaa, käyvät kotona säännöllisesti, tupsahtavat kun kerkeävät ilman kutsuja tai ilmoitteluja. Syödään yhdessä tai juodaan teetä, jutellaan ja nauretaan. Toisinaan tupsahtaa ne lapsuudenkaveritkin mukana, tuntuvat vieläkin viihtyvän meillä paremmin kuin lapsuudenkodeissaan paikkakunnalla käydessään.
Ihan oikeasti uskon, että panostimme oikeisiin asioihin lasten ollessa pieniä: kuuntelimme heitä, tuimme ja kannustimme. Tajusimme, että koti on ihmiset, ei seinät, ja parasta jos kodissa on hyvä olla. Ne juuri oikeanlaiset vaatteet tai optimaaliset syntymäpäiväkemut oli priorisointilistalla hyvin alhaalla eivätkä näytä tuosta kärsineen.
Olet ymmärtänyt käsitteen väärin. Te teitte metatöitä, ette ehkä kutsuneet sillä nimityksellä.
Me elimme elämää josta pidimme. Ja jaoimme elämää yhdessä, vanhemmat ja lapset. Emme nähneet arkeamme taistelutantereena jossa pitäisi koko ajan laskea kuka tekee mitä tekee, vaan asiat hoituivat. Molemmat olemme johtavissa asemissa työelämässä, ehkä siksi minusta on niin huvittavaa tehdä mikroluokan asioista massiivisen suuria. Syntymäpäivien järjestäminen, vaatteiden ostaminen - eikä edes se tekeminen vaan tekemisen suunnittelu pitäisi olla hillittömän rasittavaa. Ja tuollaisesta katkeroituminen niin, että jos kaikki ketjun valittajat eivät vielä ole eronneet niin seuraavan viiden vuoden aikana eroavat. Ja jos se oikea syy katkeroitua on metatyö (jonka hyvin monet naiset ovat alun perin itselleen kahmineet, kun se siskokaan ei osaa oikeanlaisia sukkia valita) niin surullista. Mistä tuo hillitön katkeruus kumpuaa? Ettekö huomaa miten se vaikuttaa lapsiinne? Itseenne? Tuollaisella asenteella tuskin koskaan voi olla onnellinen.
Noinhan se menee tilanteessa, jossa metatyöt ja vastuu oikeasti jakautuu tasaisesti vanhempien kesken ja molemmat ovat osallisia arjessa. Arki sujuu, eikä kumpikaan rasitu liikaa, puhumattakaan siitä että toinen vanhemmista olisi vielä ylimääräinen taakka sille toiselle. Miten erilaista sinun olisi ollut kasvattaa lapsia, jos mies ei olisi osallistunut arkenne metatöihin ollekaan vaan kaikki olisi ollut sinun vastuulla?
No sisareni jäi leskeksi kolmekymppisenä, kaksi pientä lasta. Hyvin pärjäsi eikä valittanut koskaan metatöistä. Ja niin kai pärjää iso osa yksinhuoltajia. Sekin elämää johon voi päättää miten suhtautuu, elääkö vai uhriutuuko.
Kyllähän sitä tiukassakin tilanteessa aina omat vastuut hoidetaan. Ongelmaksi usein tulee se, että joutuu hoitamaan myös toisen ihmisen vastuut, mikä aiheuttaa katkeruutta ja tuntuu epäreilulta. Lisäksi sivussa se toinen ihminen voi avoimesti vittuilla ja/tai aiheuttaa lisää työtä.
Onhan se tältäkin palstalta käynyt selväksi, että usein nainen voi paremmin eron jälkeen, kun poistetaan se "toinen vastuullinen" kuviosta ja hyväksyy että kaiken hoitaa yksin. Työmäärä pysyy samana, mutta henkisesti helpompaa.
No sittenhän ei ole ongelmaa: pikainen ero kaikille metatyöstä kärsiville niin ongelma ratkeaa! Sen jälkeen toivon mukaan voi keskittyä elämään lasten kanssa tyytyväisenä, keskittyä kuuntelemaan ja olemaan lasten kanssa aidosti kun hoitaa ne metatyöt nopsasti alta pois.
Lapset on puoluksi molempien joten eiköhän heidän asiat siltikin kaadu naisen syliin. Isän tapaamisten järjestelyä myöten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa varmaan tehdä sellaista metatyötä että sopii partnerin kanssa että kuka hoitaa mitäkin..
Luepa aloitusviesti
Ap oli sopinut miehen/lasten isän kanssa, että tämä ottaa houdettavakseen tietyt asiat.
Vaan niin ei tapahtunut. Naisen kysyessä mitä oli tehnyt, mies oli ihmeissään, että minäkö? Nytkö? En voi!
😑
HallelujaaJa mitä sitten tapahtui? Otettiinko lapsi huostaan, ajautuiko lapsi huumepiireihin tai kaikista pahinta, tuliko lapsesta insinööri?
Voi tulla yllätyksenä mutta nykyään ei riitä vanhemmuudeksi se, että pitää lapsen hengissä joten kuten.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kai noi nyt ole metatöitä vaan ihan normaleja hoidettavia asioita jotka pitää hoitaa jos haluaa että lapset tekee muutakin kuin vaan istuu himassa. Ja sekin on aika normaalia että jos toinen on aloitteellisempi ihan missä vaan, niin hänen niskoilleen moni asia silloin käytännössä kaatuu.
Aloitteellisen kannattaa heti alusta asti kuitenkin keventää omaa käytännön kuormaa delegoimalla asioita toiselle; tämmöinen homma, hoidatko sinä tämän ja minä tämän? Jos vain hoitaa asioita niin toinen helposti omaksuu passiivisen roolin joka hänelle tulee luonnostaan. Kannattaa jakaa asioita heti eikä vasta sitten kun oma mitta alkaa olla täynnä.
Toisaalta mieskin todennäköisesti hoitaa joitakin yhteisiä asioita itse oma-alotteisesti?
Ne on metatöitä.
Ja miksi toisen pitäisi olla jotenkin päävastuussa ja erikseen delegoida ja organisoifa?
Naiset ovat ihan itse ottaneet sen roolin että heillä olisi oikeus delegoida :)
Ei tytöt ole, eikä siihen ole tarvettakaan.
Siitä vasta riemu repeäisi jos mies alkaisi kertomaan mitä metatöitä naisen pitää hoitaa.
Parisuhde on allianssihanke. Hankesalkkuun laitetaan asioita (lapsen synttärit) ja sen ottaa sieltä se joka haluaa sitä enemmän. Jos synttärit dubaissa on naisen mielestä ainoa oikea tapa edetä niin nainen varmaan järjestää ne. Mies tietää että se Maisa-Petteri 5v on ihan tyytyväinen kun paikalle tulee Jonne ja Ninni, sen parhaat tarhakaverit. Ei tarvita dubaita.
Nainen ei allianssihankkeen toisena osapuolena vain voi olkaa määräämään toista osapuolta mitä tulee tehdä ja milloin, se on hänen projekti nyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Metatyö ei ole tekemistä. Metatyö on niiden asioiden muistamista, jotka pitää tehdä ja järjestää.
Tällä hetkellä meillä olisi mm. auton katsastus, auton renkaiden vaihdatus, polkupyörien nastarenkaiden vaihto kesärenkaisiin, lapsen harrastukseen liittyvään tapahtumaan treenaaminen, lapsen kokeiden muistaminen (eli lapsen muistuttaminen lukemaan sekä meidän edellisen päivän mahdolliset tenttaukset koealueesta). Sanoisinpa, että ilman minua ei monikaan noista asioista toteutuisi ainakaan ajallaan.
Ihan itse kyllä hoidin läksyni ja harrastukseni ala-asteelta lähtien. Miksi vanhempien pitäisi puuttua niihin? Ihan perusmaisteri minusta kuitenkin tuli. Ohis
Koulunkäynti on nykyään erilaista. Eikä kaikki halua lapsistaan perusmaistereita.
Just. Eli maisterinpaperitkaan ei riitä. No itsepä haluatte tehdä elämästänne hankalaa.
En halua lapsestani tyhmää perusmaisteria.
Miten paljon onnellisempia kaikki olisivat jos ihmiset vastaisivat ITSE omista unelmistaan eivätkä laittaisi niitä muiden kannettaviksi. Hanki itse perusmaisteria parempi koulutus, anna lastesi päättää ihan itse mitä haluavat. Jos haluat jokaista yskäisyä myöten kontrolloidun arjen älä hanki lapsia äläkä puolisoa, säädä itse omaa elämääsi ja kiukuttele myöhässä tuleville busseille ja vääränlaiselle säälle. Kaikki onnellisempia noin. Itse olen neuvoani noudattanut, kouluttanut itseni (FT), hankkinut hyvän työpaikan, jakanut kotityöt tasan miehen kanssa eikä kertaakaan ole tarvinnut taistella metatöistä, jotenkin ihmeesti ne lasten syntymäpäivät, hammaslääkärit ja harrastuksetkin kyettiin hoitamaan sovussa ja lasten harrastuksia tai kouluvalintoja tehdessä huomioitiin yhdessä lasten kanssa järkevä arjen sujuvuus - kaikkea on turha haluta jos haluaa pitää arjen mukavana.
Jotenkin kiukuttelijoilta tuntuu unohtuvan, että niiden lasten kannalta parasta on koti jossa lapset huomataan, jossa on kivaa, hyvä hengittää, ja jossa ei tarvitse pelätä seuraavaa räsähdystä. Tuo paljon tärkeämpää kuin kiiltävät kaakelit tai hienosti järjestetyt teemasynttärit.
Näin. Ovatko nämä parhaat metailijat pysähtyneet miettimään millaisen kodin ilmapiirin luovat metatyölistoineen lapsilleen? Kasvatetaan perfektionismiin taipuvaisia nuoria jotka uupuvat jo lukioikäisinä? Koska teillä on naurettu viimeksi - ei kenenkään unohtamisille tai väärinpäin puetuille vaatteille vaan iloisesti ja onnellisesti yhdessä?
Juu, parempi vaan antaa lapsen rennosti olla ilman vaatteita, kenkiä, harrastuksia, rokotuksia, silmälaseja, hammasrautoja ja kavereita.
Hampaat täynnä reikiä ja tukat takussa.
Ihan helvetisti naurattaa kaikkia.
Meillä mentiin rennosti ilman metatyötaitoja. Kaksi aikuista ihmistä vanhempina kykeni selviämään kaikesta ja kahdesta urasta. Priorisoitiin, kaikkea ei voinut harrastaa, ei lapset eikä vanhemmat, mutta ne kaikille rakkaimmat harrastukset pystyttiin hoitamaan yhdessä. Vaatteita oli kaikilla vaikka ei tehty puolivuotissuunnittelua vaan hoidettiin kumpi kerkeää-tyylillä. Synttäreitä ei järjestetty viikkokausia, mutta lapsilla oli hauskoja kaverisynttäreitä joissa selvittiin ilman teemoja ja ilman erikoistilauskakkuja. Rokotukset ja hampaat hoidettiin, siivottiinkin aina kun kerettiin ja lapsilla oli aina kavereita, yleensä viettivät aikaa meillä koska meillä oli rento ilmapiiri, ei huudettu eikä mäkätetty pienistä sotkuista. Nyt lapset jo molemmat opiskelemassa yliopistossa itse valitsemaansa alaa, käyvät kotona säännöllisesti, tupsahtavat kun kerkeävät ilman kutsuja tai ilmoitteluja. Syödään yhdessä tai juodaan teetä, jutellaan ja nauretaan. Toisinaan tupsahtaa ne lapsuudenkaveritkin mukana, tuntuvat vieläkin viihtyvän meillä paremmin kuin lapsuudenkodeissaan paikkakunnalla käydessään.
Ihan oikeasti uskon, että panostimme oikeisiin asioihin lasten ollessa pieniä: kuuntelimme heitä, tuimme ja kannustimme. Tajusimme, että koti on ihmiset, ei seinät, ja parasta jos kodissa on hyvä olla. Ne juuri oikeanlaiset vaatteet tai optimaaliset syntymäpäiväkemut oli priorisointilistalla hyvin alhaalla eivätkä näytä tuosta kärsineen.
Olet ymmärtänyt käsitteen väärin. Te teitte metatöitä, ette ehkä kutsuneet sillä nimityksellä.
Me elimme elämää josta pidimme. Ja jaoimme elämää yhdessä, vanhemmat ja lapset. Emme nähneet arkeamme taistelutantereena jossa pitäisi koko ajan laskea kuka tekee mitä tekee, vaan asiat hoituivat. Molemmat olemme johtavissa asemissa työelämässä, ehkä siksi minusta on niin huvittavaa tehdä mikroluokan asioista massiivisen suuria. Syntymäpäivien järjestäminen, vaatteiden ostaminen - eikä edes se tekeminen vaan tekemisen suunnittelu pitäisi olla hillittömän rasittavaa. Ja tuollaisesta katkeroituminen niin, että jos kaikki ketjun valittajat eivät vielä ole eronneet niin seuraavan viiden vuoden aikana eroavat. Ja jos se oikea syy katkeroitua on metatyö (jonka hyvin monet naiset ovat alun perin itselleen kahmineet, kun se siskokaan ei osaa oikeanlaisia sukkia valita) niin surullista. Mistä tuo hillitön katkeruus kumpuaa? Ettekö huomaa miten se vaikuttaa lapsiinne? Itseenne? Tuollaisella asenteella tuskin koskaan voi olla onnellinen.
Noinhan se menee tilanteessa, jossa metatyöt ja vastuu oikeasti jakautuu tasaisesti vanhempien kesken ja molemmat ovat osallisia arjessa. Arki sujuu, eikä kumpikaan rasitu liikaa, puhumattakaan siitä että toinen vanhemmista olisi vielä ylimääräinen taakka sille toiselle. Miten erilaista sinun olisi ollut kasvattaa lapsia, jos mies ei olisi osallistunut arkenne metatöihin ollekaan vaan kaikki olisi ollut sinun vastuulla?
No sisareni jäi leskeksi kolmekymppisenä, kaksi pientä lasta. Hyvin pärjäsi eikä valittanut koskaan metatöistä. Ja niin kai pärjää iso osa yksinhuoltajia. Sekin elämää johon voi päättää miten suhtautuu, elääkö vai uhriutuuko.
Kyllähän sitä tiukassakin tilanteessa aina omat vastuut hoidetaan. Ongelmaksi usein tulee se, että joutuu hoitamaan myös toisen ihmisen vastuut, mikä aiheuttaa katkeruutta ja tuntuu epäreilulta. Lisäksi sivussa se toinen ihminen voi avoimesti vittuilla ja/tai aiheuttaa lisää työtä.
Onhan se tältäkin palstalta käynyt selväksi, että usein nainen voi paremmin eron jälkeen, kun poistetaan se "toinen vastuullinen" kuviosta ja hyväksyy että kaiken hoitaa yksin. Työmäärä pysyy samana, mutta henkisesti helpompaa.
No sittenhän ei ole ongelmaa: pikainen ero kaikille metatyöstä kärsiville niin ongelma ratkeaa! Sen jälkeen toivon mukaan voi keskittyä elämään lasten kanssa tyytyväisenä, keskittyä kuuntelemaan ja olemaan lasten kanssa aidosti kun hoitaa ne metatyöt nopsasti alta pois.
Ei se niiden tekemisen määrä mihinkään vähene, eikä niiden tekemisen vauhti ole asenteesta kiinni. Niitä vain on ihan saatanasti, halusi tai ei.
Tuollaisessa metatyössä on kyllä apua asenteesta ja älystä. Jos jonkun 7 v synttäreiden suunnitteluun täytyy käyttää hirveästi aikaa ja aivokapasiteettia pitää jo olla huolissaan omista kyvyistä, vähintäänkin priorisointiosaamisestaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan kiinnostava aloitus, mutta minun on ihan pakko kysyä: miten ihmeessä olette edes suostuneet noin p*skaan järjestelyyn ja epäreiluun työnjakoon? Sen sijaan, että ottaisitte asian kunnolla puheeksi puolison kanssa (tai eroaisitte), päätättekin ottaa passiivis-aggressiivisen linjan "mä en tee kyllä mitään kun ei tuokaan tee!"
Miksi parisuhteet ja perhe-elämä ovat tuollaista valtataistelua? Täytyykö sen olla sellaista, eikö muita vaihtoehtoja ole?
Ja jotkut lasten kaverisynttärit - mitä vttua, oikeasti? Kuka sellaisia jaksaa järjestää, ja ketä edes kiinnostaa?
Ehkä sitä lasta kiinnostaa omat synttärit ja hän haluaisi niitä juhlia.
Siinä tapauksessa vanhempi järjestää ne. On typerää tehdä lapsen synttäreistä jotain parisuhteen kiistakapulaa "mä en kyl suunnittele kun toikaan ei suunnittele!"
Joten jos toinen ei oma-aloitteisesri suunnittele mitään niin toisen pitää yksin suunnitella kaikki ihan mukisematta? Vai pitääkö toisen toimia projektipäällikkönä joka jakaa tehtävät ja vielä vahtii perään että ne tulee varmasti hoidetuksi? Synttärit on vain yksi esimerkki niistä asioista jotka vaan jonkun pitää suunnitella ja hoitaa.
Selvä. Toki on parempi aloittaa passiivis-aggressiivinen väsytystaistelu ja jättää järjestämättä ne synttärit (jotka vielä hetki sitten oli aivan tosi tärkeät), tietenkään ei ole olemassa sitä vaihtoehtoa että keskustelisi puolison kanssa kunnolla. Tai järjestäisi lapselle vaikka mahdollisimman simppelit synttärit.
Minä yritin vuosia selittää että perheen työnjako ei ole kohtuullinen.
Mies kuskasi lapset aamulla työpaikkansa viereen hoitoon ja kouluun.
Jokaikinen kerta kun yritin selittää ertä minä joudun tekemään liikaa ja hän tekee liian vähän, hän uhriutui ja alkoi nyyhkiä miten aamut on niin rankkoja koska hänen ajatuksensa katkeaa kun hän joutuu kuskaamaan.
Ja minä siis syötin, puin ja pesin ja kampasin lapset. Pakkasin reput ja varusteet ja seurasin koulun ja päiväkodin ohjeet ja toiveet.
Hön vain meni autoon, laittoi lapset kyytiin ja ajoi sinne toimistolle. Koululainen käveli itse. Päiväkotilapswn joutui viemään perille asti.
Tätä keskustelua kävimme vuosia eikä hån ymmärtänyt ettei ymmärtänyt.
Kävitkö itse silloin päivätöissä?
Itsellä on kolme lasta ja ainakin meillä oppivat kohtalaisen nopsasti tekemään omat aamutoimensa ja pukemaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olen yrittänyt jakaa esimerkiksi kodin hankintoja.
Nyt ollaan tilanteessa, että minä olen hoitanut hankintoja varmaan noin 60 tässä ajassa ja mieheltä on edelleen hoitamatta se ainoa asia, joka hänelle uskottiin eli selvittää saako kahvinkeittimeen yhden varaosan vai ei.
Olen nyt lokakuusta asti odottanut että hän hoitaisi "osuutensa".
Vierailija kirjoitti:
Kunnon Isä kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinun pitää jättää tekemättä kaikki, mikä vaikuttaa mieheen. Ostat ja teet ruokaa vain itselle ja lapsille "oho, en yhtään muistanut, että sinäkin syöt ". Et pese miehen vaatteita, et muistuta miestä yhtään mistään. Jos mies kysyy, missä meillä on se tai tämä, et ole kuullutkaan niistä vaikka tietäisit.
Tällaisen tyhmän käytöksen takia ihmiset eroaa. Kuulostaa todella v....tumaiselta käytökseltä.
Meneekö mies pilalle, jos hän pesee edes omat vaatteensa oman aikataulunsa mukaan? Miksi miehelle pitää kertoa tavaroiden säilytyspaikat, jos ne on olleet omilla paikallaan jo vuosikausia?
Ei mene, sinäkin varmaan hankkiudut lomamatkalle sitten omia teitäsi, kohteesta kun ei ole puhuttu mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vain nainen on niin yksinkertainen että tekee näistä ongelman. Jos nämä on vaikeita asioita, niin mysteeri miten selviätte veroilmoituksen teosta, laskujen maksamisesta, passin anomisesta, lomamatkan varaamisesta tai auton katsastuksesta.
Miksi tuo auton katsastus luetellaan aina jonain "miehen työnä"? Miten vaikeaa on varata aika netistä (kuten työterveysajat, labra-ajat jne muutenkin nykyään), ajaa kyseisenä aikana paikalle, ojentaa avain tiskin yli ja istua alas odottamaan? Kyllä tuosta hyvästä tulisi työn suorittajan saada kuukausi vapautusta päivittäisistä kotitöistä.
Ja kuvasti juuri ongelman: maailman helpoin asia, eikä miehet sen raskaudesta koskaan valita. Kuten ei auton huollon tilaamisesta, auton tankkaamisesta, auton renkaiden vaihtamisesta, auton pyyhkijöiden vaihtamisesta, auton pesemisestä, auton polttimoiden vaihtamisesta, auton öljyjen vaihtamisesta, auton pesunesteen lisäämisestä, auton jäädytysnesteen lisäämisestä jne jne.
Sen lisäksi että nainen huolehtii päivätyönsä lisäksi suurimman osan muistettavista ja ennakointia vaativista asioista, hän myös tankkaa ja pesettää oman autonsa, varaa sille renkaidenvaihto-, huolto- ja katsastusajan, vaihdattaa pyyhkijät tarpeen tullen ja lisää lasinpesunestettä. Öljyt ja polttimot vaihtuvat huollon yhteydessä ja jäähdytysnesteet tsekataan. Mikä tässä viestissä oli siis pointti?
Pointti on, että miehet hoitavat taustalla koko ajan ”metatöitä”, joista naisilla ei harmainta aavistusta. Koska miehet ei tee niistä numeroa.
Se nyt vasta olisikin typerää, jos mies purnaisi oman autonsa hoitamiseen liittyvistä asioista naiselle. Tuskin nainenkaan motkottaa miehelle, kun kasvohoidon (sori tämä stereotypinen esimerkki) muistamiseen ja varaamiseen tarvitaan niin paljon metatyötä?
Eiköhän tässä ketjussa kyse ole asioista mitkä koskettavat molempia yhtälailla.
Vähän vähemmän varakkailla perheillä on vain yksi auto, jota molemmat käyttävät, ja se on koko perheen käytössä myös.
No kuinka usein te sitten vaihdatte niitä öljyjä ja pyyhkijöitä, kun tämä pitää aina mainita miesten ah niin rasittavana metatyönä? Tankkaus menee siinä samalla ajellessa eikä autopesuun ajamistakaan tarvi suunnitella, menee jos ei ole pitkää jonoa ja on aikaa. Huolto kerran vuodessa, katsastus kerran vuodessa tai parin vuoden välein uudemmissa ja renkaat 2x vuodessa.
Miesten luetteloiden asiat tapahtuvat muutaman kerran vuodessa, nainen on hälytystilassa päivittäin, etenkin jos on monta lasta harrastuksineen. Kuitenkin mies sitten ihan pokkana retostelee ettei hän ainakaan yhtään valita vaikka niin hirveästi joutuu miettimään..
Eihän nuo ole edes mitään metatöitä.
Toisekseen kyllähän naisetkin listaa asioita, joita tehdään kerran vuodessa. Vai pitääkö joku useammat synttärit vuodessa? Tai ilmoittaa lapsen joka viikko uuteen harrastukseen?
Kyllä ne vaan oli aiemmin ketjussa luetteloitu miehen toimesta heidän metatöikseen (auton tankkaus, katsastus, öljynvaihto ym kaikki autoon liittyvä suunnittelu tai varaaminen). Listalla oli muitakin kerran vuodessa tehtäviä juttuja, mutta ei yhtään edes viikottain tapahtuvaa muistamista tai ennakoimista.
Ilmeisesti olen ymmärtänyt konseptin väärin, mutta mielestäni nuo nyt eivät ole mitään metatöitä. Hoidan kyllä listasi asiat, mutta eivät nuo nyt mitään valtaisaa suunnittelua vaadi.
Yksi mies selitti tankkauksen metatyöt, miten hänen pitää muistaa seurata bensatankin mittaria, miettiä, milloin menee tankille ja minne tankille, miten paljon tankkaa ja pitääkö tankatessa olla hanskat vai ei.
Minä sen sijaan vilkaisen bensatankin mittaria ja käyn töistä tullessa vakipaikassa tankilla siinä työmatkan varrella. Minun ei tarvitse edes arpoa, mitä sinne tankkiin tällä kertaa pitää laittaa.
Et sitten tunnistanut vttuiluksi :D
Miten erosi kaupassa käynnistä? Voih kun pitää miettiä mitä kaapissa on, ja mitä sitä söisi, koska sitä ostaisi ruokaa...
Suunnittele itse nelihenkisen perheen ruokalista viikoksi ja tee sen perusteella ostoslista. Ota huomioon jo kotona olevat ainekset ja mieti määrät niin ettei tule ostettua liikaa tai liian vähän. Ota myös huomioon budjetti, mahdolliset allergiat ja ruokien terveellisyys.
Suunnittele sitten auton tankkaus.
Kumpi on helpompi homma?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Metatyö ei ole tekemistä. Metatyö on niiden asioiden muistamista, jotka pitää tehdä ja järjestää.
Tällä hetkellä meillä olisi mm. auton katsastus, auton renkaiden vaihdatus, polkupyörien nastarenkaiden vaihto kesärenkaisiin, lapsen harrastukseen liittyvään tapahtumaan treenaaminen, lapsen kokeiden muistaminen (eli lapsen muistuttaminen lukemaan sekä meidän edellisen päivän mahdolliset tenttaukset koealueesta). Sanoisinpa, että ilman minua ei monikaan noista asioista toteutuisi ainakaan ajallaan.
Ihan itse kyllä hoidin läksyni ja harrastukseni ala-asteelta lähtien. Miksi vanhempien pitäisi puuttua niihin? Ihan perusmaisteri minusta kuitenkin tuli. Ohis
Koulunkäynti on nykyään erilaista. Eikä kaikki halua lapsistaan perusmaistereita.
Just. Eli maisterinpaperitkaan ei riitä. No itsepä haluatte tehdä elämästänne hankalaa.
En halua lapsestani tyhmää perusmaisteria.
Miten paljon onnellisempia kaikki olisivat jos ihmiset vastaisivat ITSE omista unelmistaan eivätkä laittaisi niitä muiden kannettaviksi. Hanki itse perusmaisteria parempi koulutus, anna lastesi päättää ihan itse mitä haluavat. Jos haluat jokaista yskäisyä myöten kontrolloidun arjen älä hanki lapsia äläkä puolisoa, säädä itse omaa elämääsi ja kiukuttele myöhässä tuleville busseille ja vääränlaiselle säälle. Kaikki onnellisempia noin. Itse olen neuvoani noudattanut, kouluttanut itseni (FT), hankkinut hyvän työpaikan, jakanut kotityöt tasan miehen kanssa eikä kertaakaan ole tarvinnut taistella metatöistä, jotenkin ihmeesti ne lasten syntymäpäivät, hammaslääkärit ja harrastuksetkin kyettiin hoitamaan sovussa ja lasten harrastuksia tai kouluvalintoja tehdessä huomioitiin yhdessä lasten kanssa järkevä arjen sujuvuus - kaikkea on turha haluta jos haluaa pitää arjen mukavana.
Jotenkin kiukuttelijoilta tuntuu unohtuvan, että niiden lasten kannalta parasta on koti jossa lapset huomataan, jossa on kivaa, hyvä hengittää, ja jossa ei tarvitse pelätä seuraavaa räsähdystä. Tuo paljon tärkeämpää kuin kiiltävät kaakelit tai hienosti järjestetyt teemasynttärit.
Näin. Ovatko nämä parhaat metailijat pysähtyneet miettimään millaisen kodin ilmapiirin luovat metatyölistoineen lapsilleen? Kasvatetaan perfektionismiin taipuvaisia nuoria jotka uupuvat jo lukioikäisinä? Koska teillä on naurettu viimeksi - ei kenenkään unohtamisille tai väärinpäin puetuille vaatteille vaan iloisesti ja onnellisesti yhdessä?
Juu, parempi vaan antaa lapsen rennosti olla ilman vaatteita, kenkiä, harrastuksia, rokotuksia, silmälaseja, hammasrautoja ja kavereita.
Hampaat täynnä reikiä ja tukat takussa.
Ihan helvetisti naurattaa kaikkia.
Meillä mentiin rennosti ilman metatyötaitoja. Kaksi aikuista ihmistä vanhempina kykeni selviämään kaikesta ja kahdesta urasta. Priorisoitiin, kaikkea ei voinut harrastaa, ei lapset eikä vanhemmat, mutta ne kaikille rakkaimmat harrastukset pystyttiin hoitamaan yhdessä. Vaatteita oli kaikilla vaikka ei tehty puolivuotissuunnittelua vaan hoidettiin kumpi kerkeää-tyylillä. Synttäreitä ei järjestetty viikkokausia, mutta lapsilla oli hauskoja kaverisynttäreitä joissa selvittiin ilman teemoja ja ilman erikoistilauskakkuja. Rokotukset ja hampaat hoidettiin, siivottiinkin aina kun kerettiin ja lapsilla oli aina kavereita, yleensä viettivät aikaa meillä koska meillä oli rento ilmapiiri, ei huudettu eikä mäkätetty pienistä sotkuista. Nyt lapset jo molemmat opiskelemassa yliopistossa itse valitsemaansa alaa, käyvät kotona säännöllisesti, tupsahtavat kun kerkeävät ilman kutsuja tai ilmoitteluja. Syödään yhdessä tai juodaan teetä, jutellaan ja nauretaan. Toisinaan tupsahtaa ne lapsuudenkaveritkin mukana, tuntuvat vieläkin viihtyvän meillä paremmin kuin lapsuudenkodeissaan paikkakunnalla käydessään.
Ihan oikeasti uskon, että panostimme oikeisiin asioihin lasten ollessa pieniä: kuuntelimme heitä, tuimme ja kannustimme. Tajusimme, että koti on ihmiset, ei seinät, ja parasta jos kodissa on hyvä olla. Ne juuri oikeanlaiset vaatteet tai optimaaliset syntymäpäiväkemut oli priorisointilistalla hyvin alhaalla eivätkä näytä tuosta kärsineen.
Olet ymmärtänyt käsitteen väärin. Te teitte metatöitä, ette ehkä kutsuneet sillä nimityksellä.
Me elimme elämää josta pidimme. Ja jaoimme elämää yhdessä, vanhemmat ja lapset. Emme nähneet arkeamme taistelutantereena jossa pitäisi koko ajan laskea kuka tekee mitä tekee, vaan asiat hoituivat. Molemmat olemme johtavissa asemissa työelämässä, ehkä siksi minusta on niin huvittavaa tehdä mikroluokan asioista massiivisen suuria. Syntymäpäivien järjestäminen, vaatteiden ostaminen - eikä edes se tekeminen vaan tekemisen suunnittelu pitäisi olla hillittömän rasittavaa. Ja tuollaisesta katkeroituminen niin, että jos kaikki ketjun valittajat eivät vielä ole eronneet niin seuraavan viiden vuoden aikana eroavat. Ja jos se oikea syy katkeroitua on metatyö (jonka hyvin monet naiset ovat alun perin itselleen kahmineet, kun se siskokaan ei osaa oikeanlaisia sukkia valita) niin surullista. Mistä tuo hillitön katkeruus kumpuaa? Ettekö huomaa miten se vaikuttaa lapsiinne? Itseenne? Tuollaisella asenteella tuskin koskaan voi olla onnellinen.
Noinhan se menee tilanteessa, jossa metatyöt ja vastuu oikeasti jakautuu tasaisesti vanhempien kesken ja molemmat ovat osallisia arjessa. Arki sujuu, eikä kumpikaan rasitu liikaa, puhumattakaan siitä että toinen vanhemmista olisi vielä ylimääräinen taakka sille toiselle. Miten erilaista sinun olisi ollut kasvattaa lapsia, jos mies ei olisi osallistunut arkenne metatöihin ollekaan vaan kaikki olisi ollut sinun vastuulla?
No sisareni jäi leskeksi kolmekymppisenä, kaksi pientä lasta. Hyvin pärjäsi eikä valittanut koskaan metatöistä. Ja niin kai pärjää iso osa yksinhuoltajia. Sekin elämää johon voi päättää miten suhtautuu, elääkö vai uhriutuuko.
Kyllähän sitä tiukassakin tilanteessa aina omat vastuut hoidetaan. Ongelmaksi usein tulee se, että joutuu hoitamaan myös toisen ihmisen vastuut, mikä aiheuttaa katkeruutta ja tuntuu epäreilulta. Lisäksi sivussa se toinen ihminen voi avoimesti vittuilla ja/tai aiheuttaa lisää työtä.
Onhan se tältäkin palstalta käynyt selväksi, että usein nainen voi paremmin eron jälkeen, kun poistetaan se "toinen vastuullinen" kuviosta ja hyväksyy että kaiken hoitaa yksin. Työmäärä pysyy samana, mutta henkisesti helpompaa.
No sittenhän ei ole ongelmaa: pikainen ero kaikille metatyöstä kärsiville niin ongelma ratkeaa! Sen jälkeen toivon mukaan voi keskittyä elämään lasten kanssa tyytyväisenä, keskittyä kuuntelemaan ja olemaan lasten kanssa aidosti kun hoitaa ne metatyöt nopsasti alta pois.
Ei se niiden tekemisen määrä mihinkään vähene, eikä niiden tekemisen vauhti ole asenteesta kiinni. Niitä vain on ihan saatanasti, halusi tai ei.
Tuollaisessa metatyössä on kyllä apua asenteesta ja älystä. Jos jonkun 7 v synttäreiden suunnitteluun täytyy käyttää hirveästi aikaa ja aivokapasiteettia pitää jo olla huolissaan omista kyvyistä, vähintäänkin priorisointiosaamisestaan.
Synttärien järjestämiseen menee aikaa ja vaivaa, vaikka miten päin asian hoitaisi. Voni tämän sanoa järjestettyäni niitä nyt noin 30.
Laiska töitään luettelee...
Naurattaa nämä nykyajan äipät. Metatöitä ja ties mitä itsekorostusta. Tavallisista, selkeistä asioista tehdään järjetön numero,ja uhriudutaan, kun minäminäminä teen kaiken.
Ja vain naisen tekemät asiat on metatyötä, miehen tekemät ei.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vain nainen on niin yksinkertainen että tekee näistä ongelman. Jos nämä on vaikeita asioita, niin mysteeri miten selviätte veroilmoituksen teosta, laskujen maksamisesta, passin anomisesta, lomamatkan varaamisesta tai auton katsastuksesta.
Miksi tuo auton katsastus luetellaan aina jonain "miehen työnä"? Miten vaikeaa on varata aika netistä (kuten työterveysajat, labra-ajat jne muutenkin nykyään), ajaa kyseisenä aikana paikalle, ojentaa avain tiskin yli ja istua alas odottamaan? Kyllä tuosta hyvästä tulisi työn suorittajan saada kuukausi vapautusta päivittäisistä kotitöistä.
Ja kuvasti juuri ongelman: maailman helpoin asia, eikä miehet sen raskaudesta koskaan valita. Kuten ei auton huollon tilaamisesta, auton tankkaamisesta, auton renkaiden vaihtamisesta, auton pyyhkijöiden vaihtamisesta, auton pesemisestä, auton polttimoiden vaihtamisesta, auton öljyjen vaihtamisesta, auton pesunesteen lisäämisestä, auton jäädytysnesteen lisäämisestä jne jne.
Sen lisäksi että nainen huolehtii päivätyönsä lisäksi suurimman osan muistettavista ja ennakointia vaativista asioista, hän myös tankkaa ja pesettää oman autonsa, varaa sille renkaidenvaihto-, huolto- ja katsastusajan, vaihdattaa pyyhkijät tarpeen tullen ja lisää lasinpesunestettä. Öljyt ja polttimot vaihtuvat huollon yhteydessä ja jäähdytysnesteet tsekataan. Mikä tässä viestissä oli siis pointti?
Pointti on, että miehet hoitavat taustalla koko ajan ”metatöitä”, joista naisilla ei harmainta aavistusta. Koska miehet ei tee niistä numeroa.
Se nyt vasta olisikin typerää, jos mies purnaisi oman autonsa hoitamiseen liittyvistä asioista naiselle. Tuskin nainenkaan motkottaa miehelle, kun kasvohoidon (sori tämä stereotypinen esimerkki) muistamiseen ja varaamiseen tarvitaan niin paljon metatyötä?
Eiköhän tässä ketjussa kyse ole asioista mitkä koskettavat molempia yhtälailla.
Vähän vähemmän varakkailla perheillä on vain yksi auto, jota molemmat käyttävät, ja se on koko perheen käytössä myös.
No kuinka usein te sitten vaihdatte niitä öljyjä ja pyyhkijöitä, kun tämä pitää aina mainita miesten ah niin rasittavana metatyönä? Tankkaus menee siinä samalla ajellessa eikä autopesuun ajamistakaan tarvi suunnitella, menee jos ei ole pitkää jonoa ja on aikaa. Huolto kerran vuodessa, katsastus kerran vuodessa tai parin vuoden välein uudemmissa ja renkaat 2x vuodessa.
Miesten luetteloiden asiat tapahtuvat muutaman kerran vuodessa, nainen on hälytystilassa päivittäin, etenkin jos on monta lasta harrastuksineen. Kuitenkin mies sitten ihan pokkana retostelee ettei hän ainakaan yhtään valita vaikka niin hirveästi joutuu miettimään..
Eihän nuo ole edes mitään metatöitä.
Toisekseen kyllähän naisetkin listaa asioita, joita tehdään kerran vuodessa. Vai pitääkö joku useammat synttärit vuodessa? Tai ilmoittaa lapsen joka viikko uuteen harrastukseen?
Kyllä ne vaan oli aiemmin ketjussa luetteloitu miehen toimesta heidän metatöikseen (auton tankkaus, katsastus, öljynvaihto ym kaikki autoon liittyvä suunnittelu tai varaaminen). Listalla oli muitakin kerran vuodessa tehtäviä juttuja, mutta ei yhtään edes viikottain tapahtuvaa muistamista tai ennakoimista.
Ilmeisesti olen ymmärtänyt konseptin väärin, mutta mielestäni nuo nyt eivät ole mitään metatöitä. Hoidan kyllä listasi asiat, mutta eivät nuo nyt mitään valtaisaa suunnittelua vaadi.
Yksi mies selitti tankkauksen metatyöt, miten hänen pitää muistaa seurata bensatankin mittaria, miettiä, milloin menee tankille ja minne tankille, miten paljon tankkaa ja pitääkö tankatessa olla hanskat vai ei.
Minä sen sijaan vilkaisen bensatankin mittaria ja käyn töistä tullessa vakipaikassa tankilla siinä työmatkan varrella. Minun ei tarvitse edes arpoa, mitä sinne tankkiin tällä kertaa pitää laittaa.
Et sitten tunnistanut vttuiluksi :D
Miten erosi kaupassa käynnistä? Voih kun pitää miettiä mitä kaapissa on, ja mitä sitä söisi, koska sitä ostaisi ruokaa...
Suunnittele itse nelihenkisen perheen ruokalista viikoksi ja tee sen perusteella ostoslista. Ota huomioon jo kotona olevat ainekset ja mieti määrät niin ettei tule ostettua liikaa tai liian vähän. Ota myös huomioon budjetti, mahdolliset allergiat ja ruokien terveellisyys.
Suunnittele sitten auton tankkaus.
Kumpi on helpompi homma?
Ja jos lapset on päivähoidossa/koulussa/iltiksessä, huomioi niiden ruokalistat niin, että et tarjoa kotona pastaa kun sitä pastaa oli jo lounaalla.
Vierailija kirjoitti:
Minä olen yrittänyt jakaa esimerkiksi kodin hankintoja.
Nyt ollaan tilanteessa, että minä olen hoitanut hankintoja varmaan noin 60 tässä ajassa ja mieheltä on edelleen hoitamatta se ainoa asia, joka hänelle uskottiin eli selvittää saako kahvinkeittimeen yhden varaosan vai ei.
Olen nyt lokakuusta asti odottanut että hän hoitaisi "osuutensa".
Ei tunnu olevan kovinkaan tärkeä varaosa.
60 hankintaa himaan, laskitko koristetyynyt jokaisen erikseen? Ja tuoksukynttilät?
Vierailija kirjoitti:
Laiska töitään luettelee...
Naurattaa nämä nykyajan äipät. Metatöitä ja ties mitä itsekorostusta. Tavallisista, selkeistä asioista tehdään järjetön numero,ja uhriudutaan, kun minäminäminä teen kaiken.
Ja vain naisen tekemät asiat on metatyötä, miehen tekemät ei.
Jos mies tekee metatöitä, kyllä ne ihan metatöitä on.
Okei siis yksi "mies" ulìsemassa on sinusta enemmän kuin 10 000 naista haukkumassa miehiään milloin mistäkin?