Kysymys muille uskovaisille

Joo, kyllä.

Syntiä.

On sulla ongelmat, ap!

Ja kristitty kirjoitetaan pienellä.

Vierailija kirjoitti:

On sulla ongelmat, ap!

Ikävä jos koet aloitukseni niin.

Ihan mielenkiinnolla vaan kyselen.

Jos Raamatussa lukee että se on syntiä niin se on syntiä. Avioliiton ulkopuoliset sukupuoliyhteyden on syntiä.

Pelkästään vastakkaisen sukupuolen katsominen himoiten on syntiä, ihan Jeesuksen omien sanojen mukaan.

Himo on likaisuutta, se ei ole synonyymi rakkaudelle.

Kirkon ja papin vihkimä avioiliitto, on voinut olla hankala järjestää alkuseurakunnassa, jolleivät sitten tulleet vihityksi juutalaisen perinteen mukaisesti. Luusisin että pariskunnan lupautuminen toisilleen olisi Jumalan silmissä papin aamenen veroinen, mutta mistäs minä mitään tiedän.

Sinänsä hauska että avioliitto ei ole edes sakramentti luterilaisuudessa :D

Raamatussa ei ole määrätty millaisin menoin miehen ja naisen liitto alkaa. Missään ei sanota että liitto pitäisi solmia kirkossa tai maistraatissa, vaan itse asiassa raamatun mukaan liitto alkaa siitä kun nämä kaksi yhtyvät. Eli avoliitto on ihan yhtä ok ja pätevä kuin avioliittokin, satunnaisiin suhteisiin raamattu sen sijaan suhtautuu kielteisesti.

Vierailija kirjoitti:

Kirkon ja papin vihkimä avioiliitto, on voinut olla hankala järjestää alkuseurakunnassa, jolleivät sitten tulleet vihityksi juutalaisen perinteen mukaisesti. Luusisin että pariskunnan lupautuminen toisilleen olisi Jumalan silmissä papin aamenen veroinen, mutta mistäs minä mitään tiedän.

Voi se ollakkin jos he oikeasti lupautuvat toisilleen. Etenkin silloin jos eivät ole harrastaneet aviovuoteen ulkopuolista haureutta. Jos he lupautuvat toisilleen Jumalan silmien alla hehän ovat silloin naimisissa eikä kyseessä ole avoliitto. Häät ja kirkolliset paperit ovat maallisia asioita. Jumala katsoo ihmisen sydämeen.

Jos nyt kaksi ihmistä on sitoutunut toisiinsa, niin miksi ei solmisi virallista suhdetta.

Vierailija kirjoitti:

Jos nyt kaksi ihmistä on sitoutunut toisiinsa, niin miksi ei solmisi virallista suhdetta.

Miksi pitäisi?

Ensin oltiin kihloissa 10 vuotta ja sen päälle 27 vuotta naimisissa, en kokenut synniksi...

Avioliitto on kristityille hyvälle ihmissuhteelle ja hyvälle kodille paras pohja.

Avoliitossa olevia ei tarvitse kuitenkaan ulkopuolisten osoitella heidän ratkaisustaan.

Kaikki muu on syntiä paitsi miehen ja naisen välinen avioliitto, kyllä jämpti on näin!!

Vierailija kirjoitti:

Ja kristitty kirjoitetaan pienellä.

Ei se niin tarkkaa ole täällä sivistyksen kehdossa.

Vierailija kirjoitti:

Kaikki muu on syntiä paitsi miehen ja naisen välinen avioliitto, kyllä jämpti on näin!!

Tämä, mutta epäironisesti.

Mahdotonta ymmärtää sitä, että otsikossa lukiessa "uskovaiset" ketjuun tulee kommentoimaan sellaisia, jotka eivät koe itseään uskovaisiksi vaan suhtautuvat koko aiheeseen jopa vihamielisesti.

Ehkä he ovatkin samoja henkilöitä, jotka avaavat minkä tahansa ketjun, kuten "yksinhuoltajat", "korkeakoulutetut", "vasemmistolaiset", "sosiaaliset ihmiset" tai "te joilla on aina vaikeaa" vaikka eivät kuuluisi mihinkään näistä, paitsi ehkä viimeiseen.

Olen kokenut sen, kun oltiin uskossa ja nähtiin sekä avoliitto että esiaviollinen seksi syntinä. Sehän johti siihen että mentiin kiireellä naimisiin. Avioliitossa ongelmat kasaantuivat, kun toiseen ei ollut ehtinyt tutustua rauhassa ja paljastui enenevissä määrin sellaisia piirteitä, jotka eivät miellyttäneetkään. Ero tuli monen vuoden sinnittelyn jälkeen - ja sitäkin lykättiin isoilta osin siksi että sitä pidettiin syntinä.

Nyt uudessa parisuhteessa. En sanoisi etten olisi enää uskossa, mutta kiirettä naimisiin ei ole. Esiaviollinen seksi koettu ja avoliittokin tulossa. Oma suhtautuminen sellaiseen säännöllä rajoitettuun elämään uskon takia on muuttunut rajusti aiempien kokemusten myötä, ja nykyään sanon että jos jokin asia ei tunnu väärältä, niin se ei voi silloin olla väärin. Ja nämä valinnat, joita tässä parisuhteessa on tehty, tuntuvat aivan oikeilta. En halua toistaa aiempia virheitä, vaan tutustua toiseen ja edetä rauhassa. Naimisiin toki mennään jos siltä joskus tuntuu, mutta tällä hetkellä avoliitto on mielestäni paras ratkaisu, siitäkin huolimatta vaikka joku suhteen ulkopuolinen uskovainen haluaisikin tuomita sen synniksi.

Vierailija kirjoitti:

Olen kokenut sen, kun oltiin uskossa ja nähtiin sekä avoliitto että esiaviollinen seksi syntinä. Sehän johti siihen että mentiin kiireellä naimisiin. Avioliitossa ongelmat kasaantuivat, kun toiseen ei ollut ehtinyt tutustua rauhassa ja paljastui enenevissä määrin sellaisia piirteitä, jotka eivät miellyttäneetkään. Ero tuli monen vuoden sinnittelyn jälkeen - ja sitäkin lykättiin isoilta osin siksi että sitä pidettiin syntinä.

Nyt uudessa parisuhteessa. En sanoisi etten olisi enää uskossa, mutta kiirettä naimisiin ei ole. Esiaviollinen seksi koettu ja avoliittokin tulossa. Oma suhtautuminen sellaiseen säännöllä rajoitettuun elämään uskon takia on muuttunut rajusti aiempien kokemusten myötä, ja nykyään sanon että jos jokin asia ei tunnu väärältä, niin se ei voi silloin olla väärin. Ja nämä valinnat, joita tässä parisuhteessa on tehty, tuntuvat aivan oikeilta. En halua toistaa aiempia virheitä, vaan tutustua toiseen ja edetä rauhassa. Naimisiin toki mennään jos siltä joskus tuntuu, mutta tällä hetkellä avoliitto on mielestäni paras ratkaisu, siitäkin huolimatta vaikka joku suhteen ulkopuolinen uskovainen haluaisikin tuomita sen synniksi.

Amen to that. Ihana, että on uskovaisia , jotka eivät ole ulkoistaneet kaikkea aivotoimintaansa opinkappaleille, jotka olivat täysin sidoksissa omaan aikaansa.

Onnea elämäänne, vaikka sitten loppuelämänne avoliitossa! Hienoa, että opit kerrasta, että ihan oma intuitio on se, jota kannattaa näissä asioissa kuunnella.