Lue keskustelun säännöt.
Oletko joskus elämäsi aikana kostanut?
Kommentit (21)
Naisvaltaisella palstalla kysyt tuota?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eräs ystäväni pani miestäni selän takana. Erosin miehestäni tästä ja muistakin syistä ja pistin ulkoisesti tyynenä välit poikki ystävän kanssa, vaikka petos satutti minua todella paljon. Työskentelen tämän entisen ystävättäreni kanssa samalla alalla. Aika usein joku työtoveri tai yhteinen tuttu on sanonut minulle, että otetaan tämä nainen johonkin hienoon työprojektiin tai kivaan vapaa-ajan juttuun mukaan. Torppaan aina idean ja sanon etten tule mukaan jos tämä nainen tulee. Jos kyse on jostain epämuodollisemmasta tilanteesta, kerron myös syyn. Olen lörpötellyt asian muutenkin kaikille mahdollisille ihmisille sellaisissa tilanteissa, joissa naiset uskoutuvat toisilleen. Sympatiat ovat aina minun puolellani. Olen tehnyt tätä jo kymmenen vuotta ja vähän aikaa sitten tuli mieleen, että olen kostanut tarpeeksi. Koko kaupunki tietää mitä nainen teki.
Kolme kertaa olen kostanut täysin tietoisesti. Lisäksi moni on saattanut pitää kostamisena sitä, että en anna heille enää aikaani ja palveluksia, kuten ilmaisia autokyytejä.
Olen. Ja ihan pian kostan lisää. Meni harrastus yhden Urpon takia. Kärsii ihan pian omaa hölmöyttään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole. Minulla on se ongelma, että jos tunnen kokeneeni vääryyttä, saan aina väännetyksi sen omaksi syykseni, ei hyvä sekään. Mutta kostaminen ei ole muutenkaan minusta järkevää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole kostanut, mutta olisi kyllä pitänyt. Yksi nainen, joka yritti miestäni ollessani sairaalassa ja vakavasti sairas on lisäksi valehdellut minusta, että olen alkoholisti ja varmaan muutakin, päätellen yhden tuttavapariskunnan muuttuneesta käytöksestä ja kutsusta, jonka sain aivan tuntemattomalta ihmiseltä tulla aa-kerhoon.
Loukkaannuin tuosta noille ihmisille ja ajattelin, että jos uskovat minusta juoruja, niin saavat jäädä. Ei toisaalta tullut tilaisuutta kertoa totuutta tuosta naisesta, vaikka se olisi ollut oikein.
En. Usein haaveilen kostosta. Mitä sairaampia fantasioita saattaa pään sisällä liikkua. Ikinä en ole ainuttakaan kuitenkaan toteuttanut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Uskon, että maailma olisi parempi paikka mikäli olisin kostanut useammin minua rikkoneita ihmisiä kohtaan. Valitsemani toisen posken kääntäminen ei ole toiminut koskaan. Minä olen saanut kärsiä ja he taas puolestaan kultaa ja kunniaa sekä yleistä ihailua. Olen tullut siihen lopputulokseen, että kostamista on voimakkaasti aliarvoitu.
Karma on hoitanut aika pitkälle sen puolestani, hyvä niin
Tosin yhden miesystäväni pettämisen kostin heti kun oli uuden naisen käsipuolessa. Marssin eteen ja kysyin missä hänen tyttöystävänsä on . Nainen ei uskonut miehen selityksiä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tietääkseni, mutta muuten olen huono ihminen.
Tässä taitaa joillakin mennä kostaminen ja oikeuden hakeminen sekaisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En ole kostanut, mutta olisi kyllä pitänyt. Yksi nainen, joka yritti miestäni ollessani sairaalassa ja vakavasti sairas on lisäksi valehdellut minusta, että olen alkoholisti ja varmaan muutakin, päätellen yhden tuttavapariskunnan muuttuneesta käytöksestä ja kutsusta, jonka sain aivan tuntemattomalta ihmiseltä tulla aa-kerhoon.
Loukkaannuin tuosta noille ihmisille ja ajattelin, että jos uskovat minusta juoruja, niin saavat jäädä. Ei toisaalta tullut tilaisuutta kertoa totuutta tuosta naisesta, vaikka se olisi ollut oikein.
Alkoholistin on vaikea myöntää olevansa alkoholisti.
Nyt menet kiltisti aa-kerhoon alkkis.
Kuuntelin vuosia miehen siskon huomautteluja milloin omasta olemuksestani, milloin meidän kodista, ja varsinkin meidän lapsista ja heidän kasvatuksestaan.
Kun käly sitten itse tuli äidiksi, purin ensimmäisen vuoden huultani etten sanoisi mitään. Mutta lopulta kuitenkin menneet kaiveli niin, että huomauttelin sitten vuorostani ne samat asiat hänelle mitä hän sanoi minun lapsistani.
Sen näki, kuinka osui ja upposi.
Nyt koen että ollaan tasoissa. Ja olen opetellut sanomaan, että en tule mukaan jokaiselle anoppilakäynnille, sillä haluan suojella itseäni miehen perheen töksäyttely-kulttuurilta.
Olenhan minä ja kadun. Tyhmää on ollut.
Vierailija kirjoitti:
Minä kostan aina jos joku tietoisesti tekee jotain minua vastaan. Minä kun en ole mikään tekopyhä poskenkääntäjä.
Minua kohtaan ei siis varmaan ole koskaan kostettu, koska en ole koskaan tietoisesti tehnyt mitään toista ihmistä vastaan.
Mutta ai niin: miten sinä voit tietää mitä toisen ihmisen tietoisuudessa on?
Ja ai niin myös tämä: ovatko kaikki poskenkääntäjät - eli mm. kristityt - mielestäsi tekopyhiä? Eikö mielestäsi ole olemassa mitään "tosipyhyyttä", siis todellista pyhyyttä, todellista hyvyyttä?
t. ap
PS. En arvannut että tästä typerästä aloituksestani tulisi näin suosittu, että tänne tulisi jopa 17 vastausta. Wau!
En ole. Kostaisin kyllä erittäin mielelläni, mutta en tiedä miten.
Olisin kostanut, mutta valitettavasti tyyppi kerkisi kuolla.
Minä kostan aina jos joku tietoisesti tekee jotain minua vastaan. Minä kun en ole mikään tekopyhä poskenkääntäjä.