Lue keskustelun säännöt.
Surettaa kun perhe ei halua viettää juhlapyhiä
17.04.2022 |
Ei ollut mitään suunniteltua pääsiäiseksi (taaskaan) joten ei mennyt suunnitelmat pilalle, mutta surettaa silti. Haluaisin niin kovasti viettää juhlapyhiä jollakin tavalla, mutta ei ole ketään kenen kanssa niitä viettää. Järjestäisin mielelläni, mutta ketään ei kiinnosta tulla käymään.
Jonain jouluna sain vanhemmat ja sisarukset houkuteltua meille syömään, mutta syöminen meni ohi yhtä juhlavasti ja nopeasti kuin kouluruokailu. Enkä ollut mikään nipo tai hienostelija, otin huomioon kaikkkien suosikkiruuat, oli alkoholia jne. Mutta kun ei vaan kiinnosta niin ei kiinnosta.
Muina juhlina kuin jouluna nyt ei ainakaan kukaan osallistu mihinkään.
En vain tiedä mistä tämä johtuu. Lapsuudenperheeni on aivan tavallinen suomalainen ydinperhe. Lpsuudessa juhlittiin joulua, pääsiäistä ja vappua mummoloissa. Juhannuksena grillattiin kotona tai muualla. Nyt kun me lapset olemme aikuisia (20-30-vuotiaita), ei ole enää mitään juhlan tuntua missään. Äiti vetoaa siihen ettei halua järjestää, mutta järjestävät kuitenkin itsellensä töitä jokaisena juhlapyhänä jottei voi osallistua edes muiden järjestämisiin. Veljeni on samanlainen kuin vanhempani, siskoni asuu ulkomailla. Mies on ainut lapsi ja hänen ainut elossa oleva vanhempi on huonossa kunnossa eikä jaksa enää kestitä eikä ajksa matkustaa meille asti kun pitäisi olla yötä. Ystävillä on näiden perhepyhien aikana tietysti omat perinteiset menonsa eikä silloin kiinnosta kaveripariskunnan viihdyttäminen. Lapsiakaan ei ole vielä niin tuntuu tyhmältä ”juhlia” mutta kovasti haluaisin.
Kommentit (32)
Vierailija kirjoitti:
Kun aikuistutaan, ydinperheestä irtaudutaan. Jos niin ei tee, voi tulla vaikeuksia esim. parisuhteessa.
Tai sitten ei tule. Jos ei irtaudu, saattaa saada jopa erinomaiset tukiverkostot. Perheitä ja sukuja kun on erilaisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Arki on niin yltäkylläistä, ettei juhlapyhät tunnu enää missään. Pitäisi saada katovuosi ja nälänhätä, niin alkaisi juhlapyhät maistumaan. Ennen juhlapyhät liittyi paljon luonnon kiertokulkuun, ja sen tärkeyteen ihmiselle. Nyt kun ruoan eteen ei tarvitse äestää peltoa ja odottaa kädet ristissä ettei rutto iske pottuun, emme koe olevamme mitään kunnioitusta velkaa luonnolle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun aikuistutaan, ydinperheestä irtaudutaan. Jos niin ei tee, voi tulla vaikeuksia esim. parisuhteessa.
Tai sitten ei tule. Jos ei irtaudu, saattaa saada jopa erinomaiset tukiverkostot. Perheitä ja sukuja kun on erilaisia.
Jep. Mutta jos pariskunnalla molemmilla on tiivis suku, perinteitä on pakko muuttaa, ettei vain toisen suku määrää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun aikuistutaan, ydinperheestä irtaudutaan. Jos niin ei tee, voi tulla vaikeuksia esim. parisuhteessa.
Tai sitten ei tule. Jos ei irtaudu, saattaa saada jopa erinomaiset tukiverkostot. Perheitä ja sukuja kun on erilaisia.
Jep. Mutta jos pariskunnalla molemmilla on tiivis suku, perinteitä on pakko muuttaa, ettei vain toisen suku määrää.
Ap:n miehellä oli yksi sukulainen ja ap:lla itsellään suku jota ei kiinnosta perinteet.
Vierailija kirjoitti:
Eikai sitä voi ketään pakottaa kutsumaan itseään kylään juhlapyhänä tai pakottaa syömään meille, mutta onhan tämä surullista. Tuskin mitään ratkaisua löytyy, mutta olisiko jollain sama tilanne?
Ap
On ihan sama tilanne. Ei meillä muut tykkää juhlia koskaan. Minä tykkäisin että joskus laitetaan oikein paremmat astiat ja pöytä koreaksi kynttilöineen ja vietettäisi yhdessä aikaa vaikka iltaan asti. Mutta muilla on aina kiire (kotiin yksin möllöttämään) eikä kiinnosta tollaset "turhat hömpötykset". Minusta ne eivät ole turhia vaan tärkeää yhdessä oloa ja juhlan kunnioittamista, kiitollisuutta ja hyviä muistoja. Harmittaa olla tällaisesta tylsästä suvusta. Moni suku juhlii aina iloisesti, saa vain kuunnella naapurista ääniä että taas siellä on juhlat, meillä ei ole koskaan mitään.
Järjestän kyllä itselleni välillä pienimuotoiset juhlat, mutta siinä tulee lähinnä säälittävä olo, eikä pääse jakamaan iloa muiden kanssa ja kestistemään heitä hyvillä herkuilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikai sitä voi ketään pakottaa kutsumaan itseään kylään juhlapyhänä tai pakottaa syömään meille, mutta onhan tämä surullista. Tuskin mitään ratkaisua löytyy, mutta olisiko jollain sama tilanne?
Ap
On ihan sama tilanne. Ei meillä muut tykkää juhlia koskaan. Minä tykkäisin että joskus laitetaan oikein paremmat astiat ja pöytä koreaksi kynttilöineen ja vietettäisi yhdessä aikaa vaikka iltaan asti. Mutta muilla on aina kiire (kotiin yksin möllöttämään) eikä kiinnosta tollaset "turhat hömpötykset". Minusta ne eivät ole turhia vaan tärkeää yhdessä oloa ja juhlan kunnioittamista, kiitollisuutta ja hyviä muistoja. Harmittaa olla tällaisesta tylsästä suvusta. Moni suku juhlii aina iloisesti, saa vain kuunnella naapurista ääniä että taas siellä on juhlat, meillä ei ole koskaan mitään.
Järjestän kyllä itselleni välillä pienimuotoiset juhlat, mutta siinä tulee lähinnä säälittävä olo, eikä pääse jakamaan iloa muiden kanssa ja kestistemään heitä hyvillä herkuilla.
En ota kantaa muuhun, mutta kyllä ihan itseäänkin varten voi kattaa kauniisti.
Olisiko sinulla ystäviä tai ystäväpariskuntia, joiden kanssa juhlistaa? Luulen, että moni voisi nauttia jos laitat pöydän koreaksi ja vähän vaikka viiniä ja yhteistä illanviettoa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap vaikuttaa niin herttaiselta ja suloiselta ihmiseltä, että alkoi harmittaa hänen puolestaan.
Ehkä sitten, kun teillä on lapsi, isovanhemmatkin innostuvat taas pyhistä enemmän.
Kuulostaa siltä, että teidän olisi hyvä luoda omat kivat pääsiäisperinteet, jotka eivät olisi riippuvaisia sukulaisista. Pääsiäinen voisi koostua esim. jostakin näistä : kirkossa tai konsertissa käyminen, kylpyläloma, vuokramökki, urheiluopistoloma, kaupunkireissu, hiihto, pyöräily, sulkapallo, kodin kunnostus, kaappien siivous, leffamaraton, pääsiäisaskartelu, vapaaehtoistyö, leipominen, uusien ruokareseptien kokeileminen, naapurin (ikäihmisen) kylään kutsuminen.
Itselläni on juhlapyhinä aivan mukavia hetkiä sukulaisteni kanssa, mutta harmi kyllä, mitään ei voi suunnitella ennakkoon, vaan kaikki tulevat ja menevät, miten heitä sattuu huvittamaan. Eli ennen juhlapyhiä minulla on jotenkin apea olo, kun ei ole mitään ohjelmaa tiedossa, mutta lopulta kaikki saattaakin mennä ihan kivasti. Tähän auttaa se, että teen niitä asioita, joista ajattelen pääsiäisen koostuvan esim. hyvää ruokaa, kakkua, koristeita ja ulkoilua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä niitä perinteitä voi luoda ystävienkin kanssa. Meillä lapsuudessa tuli aina jouluaattona myöhään illalla yksi ystäväperhe vielä kylään, kahviteltiin ja katsottiin mitä me lapset oltiin saatu lahjaksi. Se oli tosi hauska perinne. Meillä suku on kaukana. Erään ystäväperheen kanssa juhlitaan yhdessä aina vappuna. Ja olisin kyllä heti valmis, jos joku kutsuisi vaikka pääsiäislounaalle. Olisi tosi ihanaa. Itse pelkään, että koronan varjolla ei enää kutsuta niin usein ystäviä kyläilemään. Se on tosi harmi, koska lapsuudesta tosiaan itse olen oppinut ”kyläilykulttuuria” ja nautin siitä.
Juhlapyhät ovat sellaista aikaa, että oma yksinäisyys korostuu.
Olisivatko omat lapset mahdollisia ja perinteisten juhlien järjestäminen heille?