Lue keskustelun säännöt.
Olin aiemmin sitä mieltä, että kova kuri on armeijassa etu, mutta nyt olen tullut toisiin johtopäätöksiin
17.04.2022 |
Kävin armeijan n. 30 vuotta sitten ja meininki oli vanhanaikaista inttiä, eli sitä huutamista, keljuilua ja kaikki perustui täysin pakkoon ja rangaistuksen uhkaan. Mitään "motivoivaa" ei intissä ollut eikä sellaista olisi sallittu. Olin kuitenkin pitkään sitä mieltä, että se oli oikea tapa kouluttaa sotilaita. Tulihan siinä opittua aseet ja muut vaikka joku karjui ja juoksutti aina välillä metsään tai viskoi sängyn patjat lattialle tai sellaista.
Nyt kuitenkin kummipoikani on ollut armeijassa viime kesästä ja olen tutustunut tähän uuteen meininkiin. Meininki on edelleen kurinalaista, mutta rentoa. Miesten motivaatioon kiinnitetään huomiota, turhat huutamiset ja esimerkiksi turhat levon katkaisut alikessujen huviksi on lopetettu. Nuoret osaaavat tekniset välineet hyvin ja oppivat armeijan käyttämät vehkeet nopeasti. Ketään ei erikseen nöyryytetä, eikä kaikkia rangaista yhden takia. Kummipoika on tyytyväinen koulutukseen ja on sisäistänyt asiat hyvin. Hän on nyt alikersantti. Joukkueessa on hyvä motivaatio, keskeyttäneitä on vähän.
Taisin olla väärässä omien kuvitelmieni kanssa. Nyt kun vertaa Venäjän armeijaa, joka on perustunut miehistön huonoon kohteluun ja Ukrainan armeijaa, joka tavoittelee nykyaikaa ja kohtelee sotilaitaan inhimillisesti, tämä käsitys vahvistuu. Suorituskyky on ihan erilainen. Samaa oli muuten käsitelty Hesarin pääkirjoituksessa.
Kehotan muitakin vanhoja pieruja päivittämään käsityksiään. Oikeastaan tekisi hyvää, että intissä olisi vanhoille reserviläisille avoimien ovien päivät ja pääsisi näkemään sitä nykytouhua. Siinä on hyvinkin paljon järkeä.
Kommentit (118)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Simputus ei vie luottamusta esimieheltä vaan onnistuessaan se kehittää taisteluyksikön joka ei tee virheitä ja jossakin vaiheessa jokainen alkaa luottaa siihen että kaikki tietävät miten tulee toimia. Se on totta että syyttömiä ärsyttää punnertaminen mutta sitä ei tarvitse kovinkaan montaa kertaa tehdä kun sisäinen kurinpito lopettaa hölmöilyn.
Sulla ei taida olla minkäänlaista johtamiskoulutusta tai kokemusta ihmisten johtamisesta?
Olen varsin kokenut johtaja ( En tosin mikään armeijan kantahenkilökuntaan kuuluva)
Minunkaan mielestäni varusmiesten kiusaaminen ei ole itsetarkoitus armeijassa mutta se on äärimmäisen tärkeää että johtajaa ei koskaan kyseenalaisteta, eikä ikinä aleta sooloilla. Tämä on hyvä ohje myös työpaikalla.Onneksi en ole alaisesi, koska vaikutat tyypiltä, joka tosiaankin alistaa. Miten mahdat suhtautua omiin virheisiisi ja ylipäänsä siihen tosiasiaan, että johtajatkin tekevät virheitä?
En minä kiusaa alaisiani, mutta en myöskään siedä heiltä sitä että he kritisoivat päätöksiäni tai ohjeitani. Jos tein virheen niin huomaan sen kyllä itse siitä ei tarvitse huomauttaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minäkin kävin armeijan 30 vuotta sitten. Silloin motivaation puutteesta rangaistiin juoksuttamalla ja aito kiinnostus palvelukseen palkittiin pääsyllä sotilaskotiin vaikka kesken päivän.
Ja jos joku teki jonkun mokan, se sinunkin sotilaskotikeikkasi saatettiin perua tästä syystä, vaikka et itse olisi tehnyt mitään. Sama kun työkaverisi tekisi jonkun mokan ja sinulle annettaisiin siitä rangaistus. Kauanko olisit moisessa lafkassa? Ihan hyvä jos noista jutuista on päästy. Ei mitään järkeä.
Armeija on kutakuinkin ainoa ympäristö, jossa kollektiivisilla rangaistuksilla on aidosti opettavainen merkitys. Tositilanteessa kun yhden virhe voi oikeasti maksaa kaikkien hengen. Aika harvassa työpaikassa on näin.
Niin, ideahan oli saada tämä porukka kurittamaan tätä onnetonta, joka oli kenties älyllisesti vajaa tai muuta vastaavaa. Se johti meillä kiusaamiseen, ei mihinkään muuhun. Ja armeija hyväksyi tämän organisaationa, kannusti siihen.
Toki tosipaikassa mokailla ei parane, mutta mielestäni nuo jatkuvat mokailijat olisi voinut sijoittaa jonnekin muualle kuin pitää niitä väkisin mukana kiusattavana. Joitakinhan siirrettiin toisiin hommiin, kuten jonnekin polkupyörien huoltajiksi tai sellaista.
Ideahan oli saada porukka vahtimaan ja opettamaan toinen toisiaan, jotta koulutus tehostuisi. Ei menisi kouluttajan aika sen yhden hitaimman kanssa vaan hän voisi opettaa pääosaa porukasta, joka sitten pitäisi ne kertaustuokiot hitaimmalla itse. Nyt joko hyväksytään että yksi töheltää ihan mitä sattuu tai edetään hänen tahtiinsa kun muut ajankulukseen räplää kännykkää vieressä.
Vierailija kirjoitti:
Sotilaskoulutus ajaisi paremmin asiansa, jos siihen ei sisällyttettäisi niin paljon tarpeetonta hölmöilyä ja veetutuksen tarkoituksellista lisäämistä. Asia on tärkeä, ja se kannattaisi hoitaa kunnolla niin, että motivaatio ei kärsisi. Tätä mieltä olen ollut kotiutumisestani (syksy 1978) lähtien. - Ilmeisesti sotapojat pääsevät nykyisin helpommalla, mikä on pelkästään hyvä asia. Ei se, että milloin mikäkin ärsyttää tai turhauttaa, jalosta ketään.
On myös hyvä oppia sietämään sitä ärsytystä ja turhatumista. Ne tunteet kun nousee varmasti aika nopeasti pintaa myös oikeassa kriisitilanteessa kun ei todellakaan pääse tekemään sitä mitä haluaa ja milloin haluaa.
Vierailija kirjoitti:
PV:ssäkin on puhaltaneet uudet tuulet jo pitkään, oli kyllä aikakin. Vielä kun sama ilmapiirin uudistus laajenisi esim. hoitoalalle niin hyvä olisi. Kiusaamalla ja nöyryyttämällä ei tule tulosta.
minäminä-trolli työssään
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minäkin kävin armeijan 30 vuotta sitten. Silloin motivaation puutteesta rangaistiin juoksuttamalla ja aito kiinnostus palvelukseen palkittiin pääsyllä sotilaskotiin vaikka kesken päivän.
Muistan, miten ylikersantti sotaharjoituksissa tuli huutamaan minulle ja eräälle toiselle varusmiehelle, että toimimme liian hitaasti. Olimme alkaneet omatoimisesti, ilman kenenkään käskyä, korjaamaan erästä ongelmatilannetta. Siitä opin, että jatkossa kannattaa tehdä niin kuin muut olivatkin tehneet eli olla ottamatta vastuuta ja seurata asioita kädet ristissä ja tehdä vain se, mikä erikseen käsketään.
Ihan samoja kokemuksia minulla. Lisäksi esimerkiksi vapaaehtoiseksi ei kannattanut koskaan ilmoittautua. Ilmoittauduin kerran kun kysyttiin, pääsin siivoamaan jotakin halkovajaa samalla kun muut saivat mennä sotilaskotiin. Tämä oli käskyn antaneen alikessun mielestä tosi hauska juttu: vapaaehtoiseksi ilmoittautunut joutuikin paskahommiin ja hiljaa pysyneet pääsivät munkkikahville sotkuun. Tämän jälkeen en ilmoittautunut vapaaehtoiseksi mihinkään, en tehnyt mitään mitä ei erikseen käsketty ja tein kaikkeni, että olisin mahdollisimman huomaamaton. Tosi hyvää ainesta sotaan siis.
Meillä alokasaikana alikessu poltti tupakkaa ja pummasi aina tulta tai tupakkaa ryhmän muilta tupakoivilta. Näin he pääsivät aina tauolle kun meidän ei tupakoivien piti hoitaa hommat loppuun. Opin laittamaan vahingon kiertämään kun olin itse johtajana. Kaivamalla tupakat esiin tai kysymällä tupakkataukoa pääsi aina paskimpiin hommiin ja ikävimpiin vartiovuoroihin. Kannustin siis terveisiin elämäntapoihin :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minäkin kävin armeijan 30 vuotta sitten. Silloin motivaation puutteesta rangaistiin juoksuttamalla ja aito kiinnostus palvelukseen palkittiin pääsyllä sotilaskotiin vaikka kesken päivän.
Ja jos joku teki jonkun mokan, se sinunkin sotilaskotikeikkasi saatettiin perua tästä syystä, vaikka et itse olisi tehnyt mitään. Sama kun työkaverisi tekisi jonkun mokan ja sinulle annettaisiin siitä rangaistus. Kauanko olisit moisessa lafkassa? Ihan hyvä jos noista jutuista on päästy. Ei mitään järkeä.
Armeija on kutakuinkin ainoa ympäristö, jossa kollektiivisilla rangaistuksilla on aidosti opettavainen merkitys. Tositilanteessa kun yhden virhe voi oikeasti maksaa kaikkien hengen. Aika harvassa työpaikassa on näin.
Itse asiassa ei sielläkään niillä kollektiivisilla rangaistuksilla ole yhtään mitään opettavaista merkitystä - siis sellaista, jossa se opetus olisi millään tasolla positiivinen. Se kollektiivinen rangaistus on aina epäoikeudenmukainen niitä kohtaan, jotka eivät ole tehneet yhtään mitään väärin, minkä takia se saa aikaan vihaa ja inhoa sitä käyttävää esimiestä kohtaan samoin kuin sen virheen tehnyttä kohtaan. Se siis syö sekä joukon keskinäistä luottamusta että joukon luottamusta esimieheen. Sen takia siinä ei ole yhtään mitään järkeä eikä se opeta yhtään mitään hyödyllistä.
Ne muut ovat tehneet sen virheen, etteivät ole huolehtineet yhteisestä porukasta ja sen kaikista jäsenistä. Ei voi vain katsella vierestä mitenkään puuttumatta kun joku hölmöilee. Tosi tilanteessa se kollektiivinen rangaistus voi olla kuolema tai haavoittuminen vihollisen toimesta. Se välinpitämättömyys heikentää porukan yhteishenkeä kun kaikki ovat omillaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos nykypäivän armeijan käyneet joutuisivat sotaan ei siitä tulisi yhtään mitään kun yhtäkkiä ei voitaisikaan ystävällisesti pyytää hyökkäämään. Armeijassa johtajan kunnioittaminen on äärimmäisen tärkeää se on itseasiassa asia joka sieltä pitäisi tuoda myös työelämään.
Johtajan kunnioittamista ei tarvita missään organisaatiossa. Johtajalla on asemansa ja etunsa. Johtajan pitää lähinnä kunnioittaa alaisiaan ja saada heidät tekemään parhaansa. Vaikkapa muuttamaan hyökkäävä vihollisjoukko pölyksi kuten Ukraina hienosti tekee venäläiselle hyökkäysarmeijalle.
Odotan muuten jo 2030-lukua kun pääsee vieläkin muistuttamaan Venäjän armeijan rikoksista. Niitä ei tulla unohtamaan koskaan. Niistä pitää muistuttaa vuosikymmenestä toiseen ikuisuuteen.
Ja johtajalla olisi myös velvollisuutensa, mutta hän oppii kyllä niistä loistamaan kun alaisilta tulee vain paskaa käteen. Se edistää joukon tehokkuutta varmaan tosi paljon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Moni kritisoi simputusta mutta ei ymmärrä sen pointtia, tarkoitus on siis saada sotilaat jättämään sooloilu väliin. Oikeassa tositilanteessa sellainen voi olla oikeasti vaarallista. Nykyinen keskustelemalla johtaminen ei sellaisessa tilanteessa yksinkertaisesti toimi.
Tositilanteessa simputus voi olla simputtajalle hengenvaarallista.
Tositilanteissa simputtaminen ei enään ole tarpeen, kun sotilaat ovat oppineet että sääntöjä tulee noudattaa. Johtaja on se joka määrää ja alaiset tottelevat.
Ja sinä taidat tosiassasi olla niin yksinkertainen, että kuvittelet simputuksen saavan aikaan sen, että sääntöjä noudatetaan ja että alaiset tottelevat? Ei jessus, mikä tahvo...
Simputushan on juuri se, joka johtaa vastarintaan ja siihen, että käskyt toteutetaan niin huonosti kuin ikinä vain mahdollista, koska sellaiseen "johtajaan" ei luoteta tippaakaan missään tilanteessa.
Se simputus voi tosiaan olla tositilanteessa sipputtajalle hengenvaarallista, näitä mystisiä esimihen kaatumisia taistelun tuiskeessa on nähty maailman sivu eikä nyt yhden simputtajan menetys yleensä ole kovinkaan kummoinen tappio, mutta se, mikä on iso tappio on se, että simputus on koko yksikön toimintakyvylle perhanan vaarallista.
Ja esimerkiksi 1918 punakaartit oli tunnettuja siitä, että päätöksiä ja jopa johtajien valintoja tehtiin huutoäänestyksillä. Toimintakyvyn taisteluissa voi varmaan päätellä lopputuloksesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minäkin kävin armeijan 30 vuotta sitten. Silloin motivaation puutteesta rangaistiin juoksuttamalla ja aito kiinnostus palvelukseen palkittiin pääsyllä sotilaskotiin vaikka kesken päivän.
Ja jos joku teki jonkun mokan, se sinunkin sotilaskotikeikkasi saatettiin perua tästä syystä, vaikka et itse olisi tehnyt mitään. Sama kun työkaverisi tekisi jonkun mokan ja sinulle annettaisiin siitä rangaistus. Kauanko olisit moisessa lafkassa? Ihan hyvä jos noista jutuista on päästy. Ei mitään järkeä.
Armeija on kutakuinkin ainoa ympäristö, jossa kollektiivisilla rangaistuksilla on aidosti opettavainen merkitys. Tositilanteessa kun yhden virhe voi oikeasti maksaa kaikkien hengen. Aika harvassa työpaikassa on näin.
Itse asiassa ei sielläkään niillä kollektiivisilla rangaistuksilla ole yhtään mitään opettavaista merkitystä - siis sellaista, jossa se opetus olisi millään tasolla positiivinen. Se kollektiivinen rangaistus on aina epäoikeudenmukainen niitä kohtaan, jotka eivät ole tehneet yhtään mitään väärin, minkä takia se saa aikaan vihaa ja inhoa sitä käyttävää esimiestä kohtaan samoin kuin sen virheen tehnyttä kohtaan. Se siis syö sekä joukon keskinäistä luottamusta että joukon luottamusta esimieheen. Sen takia siinä ei ole yhtään mitään järkeä eikä se opeta yhtään mitään hyödyllistä.
Selitit aika hyvin sen, mihin kollektiivisen rangaistuksen teho perustuu. Nimenomaan siihen että kaikki pyrkivät toimimaan oikein ettei jokainen kärsi. Jos ainoastaan töpeksiää rangaistaan ei ketään muuta välttämättä kiinnosta koko asia, mutta kun kaikki tuntevat virheen nahoissaan niin silloin myös vertaispalaute toimii.
Oletko tosiaan noin tyhmä? Tajuatko sinä yhtään, mitä se tekee yksikön taistelukyvylle, jos esimieheen ei kukaan joukosta luota tippaakaan? Eikä kukaan myöskään luota omiin taistelutovereihin siksi, että voidaan rangaista virheestä, jota ei itse tehnyt. Siihen se nimittäin johtaa tuo kollektiivisen rangaistuksen käyttö. Ja siksi se ei toimi.
Mielestäsi se, että opitaan olemaan puuttumatta toisten tekemisiin ja ennaltaehkäisemään virheitä, koska rangaistuksen välttää katsomalla vierestä, edistää jotenkin joukon toimintaa? Se että tiedät ettei kaverit edes yritä auttaa aiheuttaa sen, ettei taistelutovereihin luoteta vaan edistää jokainen on omillaan ajattelua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oikeesti kai tää Ukrainan tilanne nyt vähän edes nostaa miestenkin valmiustasoa henkisesti? Kaverin 100v lähestyvä mummo oli kommentoinut Ukrainan tilannetta, että näin se viimekskin alko.
Mä pyydän, suomalaiset miehet, ottakaa se arvonne nyt. Aivan varmasti arvostetaan.
t. 2 pienen lapsen korkeakoulutettu äiti, ja mietin, että mitä tekisin jos hyökkäisivät. Asun pk-seudulla. Suvun mökillä Savossa onnistuisi hetken pidempään sähkötön elämä (pata, kaivo, varaava leivinuuni...). Ehkä siellä vähemmän pommituksiakin.
Sitä kertomasi kaverin 100-vuotiaasta mummosta ja hänen (kertomastasi) reaktiosta olen sitä mieltä, että noin vanhoja ihmisiä olisi ainakin omaisten parasta yrittää suojata ainakin kaikilta Iltasanomien,sota-aiheesta heitä nyt haastattelemaan pyrkiviltä toimittajahyeenoilta, joilla ei ole tajua niin vanhojen ihmisten terveyden ja psyykeenkin jo hauraudesta. Mutta lehden myynti vaatii juuri tuollaista vanhojen ihmisten järkyttämistä ja vielä oikein lehden haastattelijan läsnäololla.
Sanoisin, että jopa törkeää intimiteettisuojan loukkaamista.
En ole käynyt armeijaa mutta voisin kuvitella että kollektiivisilla rangaistuksilla voisi olla funktio siinä että niiden avulla suomalainen saa "luvan" puuttua vertaisensa tumpelointiin. Muuten on hyvin vaikea sanoa toiselle että "helvetti nyt hoidat tuon homman heti paikalla ja hoidat sen juuri niin kuin pitää" vaikka miten mieli tekisi. Samalla ne henkilöt, jotka tuppaavat alisuoriutumaan, eivät voisi luottaa siihen että kaikki on hyvin niin kauan kuin johtaja ei huomaa. Vain armeijan käynyt voi tietysti sanoa, että onko näin, lisääntyykö vertaiskontrolli oikeasti.
Joka tapauksessa fiksun asevelvollisen pitäisi ymmärtää "iso kuva" jossa tavoitteena on saada se heikoinkin aines toimimaan laadukkaasti, eikä ottaa itseensä. Voisi kuvitella että armeijan käynyt on saanut itsestään ja omista voimavaroitaan ja reaktioistaan paljon sellaista arvokasta oppia jota nykymaailmassa on lähes mahdotonta missään muualla saada.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En ole käynyt armeijaa mutta voisin kuvitella että kollektiivisilla rangaistuksilla voisi olla funktio siinä että niiden avulla suomalainen saa "luvan" puuttua vertaisensa tumpelointiin. Muuten on hyvin vaikea sanoa toiselle että "helvetti nyt hoidat tuon homman heti paikalla ja hoidat sen juuri niin kuin pitää" vaikka miten mieli tekisi. Samalla ne henkilöt, jotka tuppaavat alisuoriutumaan, eivät voisi luottaa siihen että kaikki on hyvin niin kauan kuin johtaja ei huomaa. Vain armeijan käynyt voi tietysti sanoa, että onko näin, lisääntyykö vertaiskontrolli oikeasti.
Joka tapauksessa fiksun asevelvollisen pitäisi ymmärtää "iso kuva" jossa tavoitteena on saada se heikoinkin aines toimimaan laadukkaasti, eikä ottaa itseensä. Voisi kuvitella että armeijan käynyt on saanut itsestään ja omista voimavaroitaan ja reaktioistaan paljon sellaista arvokasta oppia jota nykymaailmassa on lähes mahdotonta missään muualla saada.
Esimiestenkin/johtajienkin joukossa on alisuoriutujia. Jopa täysm*lkkuja. Heihin ei rivisotilaiden keskinäinen vertaiskontrolli tepsi.
Ja totuus on se, minkä ainakin yksi tuolla aiemmin sanoikin, eli se, että ei kaikista ole sotimaan - sellaiset olisivat tositilanteessa vain toisten tiellä tai turhia uhreja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Simputus ei vie luottamusta esimieheltä vaan onnistuessaan se kehittää taisteluyksikön joka ei tee virheitä ja jossakin vaiheessa jokainen alkaa luottaa siihen että kaikki tietävät miten tulee toimia. Se on totta että syyttömiä ärsyttää punnertaminen mutta sitä ei tarvitse kovinkaan montaa kertaa tehdä kun sisäinen kurinpito lopettaa hölmöilyn.
Sulla ei taida olla minkäänlaista johtamiskoulutusta tai kokemusta ihmisten johtamisesta?
Olen varsin kokenut johtaja ( En tosin mikään armeijan kantahenkilökuntaan kuuluva)
Minunkaan mielestäni varusmiesten kiusaaminen ei ole itsetarkoitus armeijassa mutta se on äärimmäisen tärkeää että johtajaa ei koskaan kyseenalaisteta, eikä ikinä aleta sooloilla. Tämä on hyvä ohje myös työpaikalla.Onneksi en ole alaisesi, koska vaikutat tyypiltä, joka tosiaankin alistaa. Miten mahdat suhtautua omiin virheisiisi ja ylipäänsä siihen tosiasiaan, että johtajatkin tekevät virheitä?
En minä kiusaa alaisiani, mutta en myöskään siedä heiltä sitä että he kritisoivat päätöksiäni tai ohjeitani. Jos tein virheen niin huomaan sen kyllä itse siitä ei tarvitse huomauttaa.
No nyt ollaan uuden tittelin myötä saatu itsetunto taivaisiin asti...
Virheetön johtaja joka itse huomaa kaiken...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä oli paljon juuri alikessujen ja parin kokelaankin harrastamaa epäasiallista toimintaa alokasaikana ja sen jälkeenkin. Mutta meidän ryhmänjohtaja, eli siis alikersantti, oli pari vuotta muita vanhempi ja todella asiallinen tyyppi. Ei kertaakaan tehnyt mitään ylimääräistä kiusaa, vaan näytti esimerkillään ja oli jotenkin luotettava. Ehkä se parin vuoden ikäerokin teki, hän vaikutti "papalta" mikä nyt tuntuu naurettavalta, kun hän oli ehkä max 24. Joka tapauksessa muistan kun ihan alussa tuli joku tenkkapoo jonkun pakkauksen kanssa, ne siis hiffannut miten ne remmit pitää laittaa tai jotakin. Pelkäsin, että tästä tulee ongelmia. Mutta otin kuitenkin riskin ja kysyin alikessulta että nyt en ihan tajunnut täysin miten tämä piti laittaa. Haukkumisen ja keljuilun sijasta tämä alikessu näytti sen minulle ihan rauhallisesti ja kärsivällisesti. Opin asian sillä samantien.
Naapurituvassa samasta asiasta tuli yleinen nolaus, tyyliin "katsokaa tätä miestä, hän ei osaa mitään ja hänen ansiostaan koko ryhmä myöhästyy ja blaa blaa blaa". Sen sijaan että olisi tehnyt niin kuin meidän alikessu. Tästä oli vielä se hyvä puoli, että turha jännittäminen väheni kun ei tarvinnut miettiä mitä sontaa sieltä niskaan tulee.
Sen verran meillä alokkaille annettiin siimaa, että saimme tehdä alokasajan lopussa sellaisena nimettömän palautepaperin, joka sitten toimitettiin varusmiesjohtajille. Siinä saatiin sitten haukkua vuorostamme kaikki varusmiesjohtajat, mutta kas kummaa tämä meidän alikessu ei saanut yhtään negatiivista palautetta. Hän oli hyvä ryhmänjohtaja, joka osasi asiansa ja jota porukka kunnioitti. Ilmeisesti myös kapiaiset tajusivat tämän arvon, koska hänestä joukkueen varajohtaja ja kersantti ennen kotiutumista. Olen varma, että olisi ollut mies paikallaan jos tosipaikka olisi tullut.
Tässä varmaan esimerkki ihan normaalista hyvästä johtamisesta, joka ei liity mitenkään siihen käytetäänkö joukkorangaistuksia vai ei. Täällä tunnutaan puhuvan ihan ääripäistä, joissa joko kaikkia simputetaan koko ajan kaikesta tai silitellään päätä ja tuodaan kahvit vuoteeseen.
Kaikessa johtamisessa pitäisi olla pelisilmää milloin ymmärretään ja annetaan löysää ja milloin pidetään tiukka linja. Ei varmaan teidänkään alikessu aina kaikessa ollut auttamassa vaan varmaan joskus jopa vaati teiltäkin.
Vierailija kirjoitti:
Meillä oli paljon juuri alikessujen ja parin kokelaankin harrastamaa epäasiallista toimintaa alokasaikana ja sen jälkeenkin. Mutta meidän ryhmänjohtaja, eli siis alikersantti, oli pari vuotta muita vanhempi ja todella asiallinen tyyppi. Ei kertaakaan tehnyt mitään ylimääräistä kiusaa, vaan näytti esimerkillään ja oli jotenkin luotettava. Ehkä se parin vuoden ikäerokin teki, hän vaikutti "papalta" mikä nyt tuntuu naurettavalta, kun hän oli ehkä max 24. Joka tapauksessa muistan kun ihan alussa tuli joku tenkkapoo jonkun pakkauksen kanssa, ne siis hiffannut miten ne remmit pitää laittaa tai jotakin. Pelkäsin, että tästä tulee ongelmia. Mutta otin kuitenkin riskin ja kysyin alikessulta että nyt en ihan tajunnut täysin miten tämä piti laittaa. Haukkumisen ja keljuilun sijasta tämä alikessu näytti sen minulle ihan rauhallisesti ja kärsivällisesti. Opin asian sillä samantien.
Naapurituvassa samasta asiasta tuli yleinen nolaus, tyyliin "katsokaa tätä miestä, hän ei osaa mitään ja hänen ansiostaan koko ryhmä myöhästyy ja blaa blaa blaa". Sen sijaan että olisi tehnyt niin kuin meidän alikessu. Tästä oli vielä se hyvä puoli, että turha jännittäminen väheni kun ei tarvinnut miettiä mitä sontaa sieltä niskaan tulee.
Sen verran meillä alokkaille annettiin siimaa, että saimme tehdä alokasajan lopussa sellaisena nimettömän palautepaperin, joka sitten toimitettiin varusmiesjohtajille. Siinä saatiin sitten haukkua vuorostamme kaikki varusmiesjohtajat, mutta kas kummaa tämä meidän alikessu ei saanut yhtään negatiivista palautetta. Hän oli hyvä ryhmänjohtaja, joka osasi asiansa ja jota porukka kunnioitti. Ilmeisesti myös kapiaiset tajusivat tämän arvon, koska hänestä joukkueen varajohtaja ja kersantti ennen kotiutumista. Olen varma, että olisi ollut mies paikallaan jos tosipaikka olisi tullut.
Mutta eikös täällä juuri joku julistanut ettei esimiehiä tarvi kunnioittaa vaan heidän tulee kunnioittaa alaisiaan? Nyt ei varmaan olis homma toiminu kun joku erehtyi esimiestä kunnioittamaan.
Vierailija kirjoitti:
Hei up! Sanokaa nyt, minne menen, jos päiväkoti-ikäisiä lapsia 2 kpl, olen nainen, itse kriittisessä duunissa, jos kriisi tulee. Minne lapset? Minne minä?
Miehet on just noin sluibaa, meinaa et kaikki hoituu. Miksi meille muille ei ole mitään oheita?
"Työmääräystä ei saa antaa henkilölle, joka ei voi työn vaatimaksi ajaksi poistua kotoaan jatkuvaa huolenpitoa tarvitsevan lapsen tai muun henkilön hoitamisen vuoksi, jos hoitoa ei voida muuten järjestää."
https://yle.fi/aihe/artikkeli/2015/02/18/miten-tehtavia-jaetaan-sodan-a…
Vierailija kirjoitti:
Yksi ammattisotilas vastaa kymmentä varusmiestä.
näin oli ennen. kiitos teknologian nyt vastaa 100 varusmiestä.
Sinulla kun tuntuu olevan tarkkaa tietoa Ukrainan sotilaskoulutuksen tavoista, niin voisitko kertoa minullekin? Itse kun en ainakaan ole tietoinen onko Ukrainassa jatkettu Venäjän sotilaskulttuuria vai kenties otettu mallia jenkkiarmeijan simputuksesta?