Olin aiemmin sitä mieltä, että kova kuri on armeijassa etu, mutta nyt olen tullut toisiin johtopäätöksiin

Vierailija kirjoitti:

Eihän armeijassa ole ollut kovaa kuria enään pitkiin aikoihin ja muutenkin armeijan kuntovaatimukset ovat olleet todella alhaisia jo pidemmän aikaa.

Isäni kävi armeijan 1970-luvulla ja itse kävin armeijan vuonna 2010, se pelotteli mua että armeijassa sitten on kova kuri ja pitää olla hyvässä kunnossa siellä... No totuus oli se että kuri siellä oli olematonta ja siellä olisi pärjännyt ihan kuka vain kuka osaa kävellä.

Armeijassa on nykyään jopa naisia joten miettikää siitä että kuinka helppo paikka se nykyään on.

Varusmiespalvelus on täysin turha ja palkka-armeija+nato on ainoa oikea tapa saada meille uskottava puolustus.

Höpö höpö. Suomessa on palveluspaikkoja joka lähtöön ja voin kertoa sinulle että palkka-armeija ei pysty vastaamaan maan puolustuksen tarpeisiin. Päinvastoin, kun koko ajan edetään yhä tehokkaampiin ja helpompiin asejärjestelmiin kuten Ukrainankin tilanne on osoittanut, korostuu entisestään riittävän suuren joukon ylivoima vs. pieni huippuunsa koulutettu ja varusteltu palkka-armeija koska tällä ei enää saavuteta suhteessa niin suurta etua verrattuna kohtuullisesti koulutettuun suurempaan joukkoon. Esimerkkinä tästä vaikkapa Nlaw, joka osuu kohteeseen tekoälyn avustuksella. Ei tarvita enää extrataitavaa sotilasta jos meinataan osua liikkuvaan kohteeseen toisin kuin vanhanaikaisilla kertasingoilla. Teknologinen kehitys on edennyt läpi historian juuri näin, eli aaltoillen palkka-armeijan ja suuremman massan välillä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Simputus ei vie luottamusta esimieheltä vaan onnistuessaan se kehittää taisteluyksikön joka ei tee virheitä ja jossakin vaiheessa jokainen alkaa luottaa siihen että kaikki tietävät miten tulee toimia. Se on totta että syyttömiä ärsyttää punnertaminen mutta sitä ei tarvitse kovinkaan montaa kertaa tehdä kun sisäinen kurinpito lopettaa hölmöilyn.

Sulla ei taida olla minkäänlaista johtamiskoulutusta tai kokemusta ihmisten johtamisesta?

Olen varsin kokenut johtaja ( En tosin mikään armeijan kantahenkilökuntaan kuuluva)

Minunkaan mielestäni varusmiesten kiusaaminen ei ole itsetarkoitus armeijassa mutta se on äärimmäisen tärkeää että johtajaa ei koskaan kyseenalaisteta, eikä ikinä aleta sooloilla. Tämä on hyvä ohje myös työpaikalla.

Onneksi en ole alaisesi, koska vaikutat tyypiltä, joka tosiaankin alistaa. Miten mahdat suhtautua omiin virheisiisi ja ylipäänsä siihen tosiasiaan, että johtajatkin tekevät virheitä? 

Vierailija kirjoitti:

Opettavainen? Ei ihminen opi parhaiten sillä, että sitä "hakataan", kun on tehnyt väärin. Parasta oppia on se, kun hän oivaltaa itse, mikä on oikein ja tältä pohjalta oma-aloitteisesti toimii oikein, koska tietää sen parhaaksi tiedossa olevaksi vaihtoehdoksi. Ne vanhan ajan simputuksen avulla opettamiset olivat vähän sama, kuin ihmisiä ajettaisiin niin kuin karjaa: hakataan kepillä ja saadaan siten kulkemaan tiettyyn suuntaan.

Jopa koirienkin koulutuksessa on tajuttu, että pelolla ja alistamisella ei saada niin hyviä tuloksia kuin positiivisilla menetelmillä. Hyvä, jos ihmistenkin kohdalla on päästy nykyaikaan!

Venäjän armeijan ongelma on se venäläinen kulttuuri, että omilla aivoilla ei osata ajatella ja virheen pelossa ei uskalleta tehdä mitään, ennen kuin esimies käskee. Koska jos on omin päin tehnyt jotain, niin siitä tulee huudot, jos menee pieleen. Jos ei tee mitään ja menee pieleen, niin voi syyttää sitä esimiestä, joka ei antanut käskyä. 

Olen ymmärtänyt että siellä on työelämässä tuo sama aivoton menetelmä käytössä. Itsenäinen ajattelu ei ole suotavaa ja itsenäinen päätöksenteko on tuomittavaa. Kyllä Suomen rajoja kannattaa puolustaa tuollaista vihollista vastaan jo sen vuoksi, ettei tuo viheliäinen kulttuuri pääse vyörymään tännekin ja mädättämään aivomme!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näin inttiä käymättömän näkökulmasta (olen siis nainen) nämä simputusta ja vastaavaa puolustelevat argumentit vaikuttavat tosi kummallisilta. Nimittäin: jos ne pitäisivät paikkansa, tarkoittaisi se sitä, että ihmisen psykologia toimisi armeijakontekstissa totaalisen eri tavalla kuin missään muualla. Normaalielämässä ihminen suoriutuu tehtävistään parhaiten silloin, kun taustalla ei ole pelkoa syömässä keskittymistä, ja kun ohjeistus on riittävän perusteellista mutta samalla myös riittävästi liikkumatilaa antavaa. Yllättäviä tilanteita tulee aina ja kaikkialla, ja niissä pitää pystyä toimimaan omatoimisesti. Mikään maailmassa ei toimi sillä tavalla, että esimies kyttää koko ajan vieressä, ohjeistaa kaikki yksityiskohdat ja jakelee virheistä sattumanvaraisia rangaistuksia. Miten ihmeessä siis sotiminen voisi toimia sillä tyylillä?

Homman pointti on nimenomaan siinä että taistelussa yksittäisillä sotilaalla ei ole liikkumatilaa vaan tarkkaan harkittu tehtävä jonka esimies on määrännyt, minkälaista soveltamisen varaa ei ole. Sellainen olisi taistelussa hyvin vaarallista.

Taistelussa tilanne voi päinvastoin muuttua yllättävillä tavoilla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näin inttiä käymättömän näkökulmasta (olen siis nainen) nämä simputusta ja vastaavaa puolustelevat argumentit vaikuttavat tosi kummallisilta. Nimittäin: jos ne pitäisivät paikkansa, tarkoittaisi se sitä, että ihmisen psykologia toimisi armeijakontekstissa totaalisen eri tavalla kuin missään muualla. Normaalielämässä ihminen suoriutuu tehtävistään parhaiten silloin, kun taustalla ei ole pelkoa syömässä keskittymistä, ja kun ohjeistus on riittävän perusteellista mutta samalla myös riittävästi liikkumatilaa antavaa. Yllättäviä tilanteita tulee aina ja kaikkialla, ja niissä pitää pystyä toimimaan omatoimisesti. Mikään maailmassa ei toimi sillä tavalla, että esimies kyttää koko ajan vieressä, ohjeistaa kaikki yksityiskohdat ja jakelee virheistä sattumanvaraisia rangaistuksia. Miten ihmeessä siis sotiminen voisi toimia sillä tyylillä?

Homman pointti on nimenomaan siinä että taistelussa yksittäisillä sotilaalla ei ole liikkumatilaa vaan tarkkaan harkittu tehtävä jonka esimies on määrännyt, minkälaista soveltamisen varaa ei ole. Sellainen olisi taistelussa hyvin vaarallista.

Taistelussa tilanne voi päinvastoin muuttua yllättävillä tavoilla.

Juuri tämähän on Venäjän joukkojen kompastuskivenä kun eivät osaa/pysty reagoimaan mihinkään taistelukentän muuttuviin tilanteisiin.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä se on nimenomaan niin päin että alaisten tulee kunnioittaa johtajaa työpaikallakin, hän tietää miten asiat kuuluu tehdä. Nykyään monilla työpaikoilla on ikävä kyllä mennyt siihen että alaiset eivät lainkaan pelkää johtajaa vaan ovat ennemmin jopa kavereita tämän kanssa.

Kuulostat aivan Venäläisen järjestelmän kasvatilta. Suomessa ei ketään kunnioiteta pelkän aseman perusteella. Se alaisten kunnioitus pitää ansaita. Ja todellakin meillä on paljon johtajia, joita alaiset kunnioittavat. Mutta on myös niitä, joita ei kunnioiteta, koska he eivät ole sitä kunnioitusta ansainneet. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä oli paljon juuri alikessujen ja parin kokelaankin harrastamaa epäasiallista toimintaa alokasaikana ja sen jälkeenkin. Mutta meidän ryhmänjohtaja, eli siis alikersantti, oli pari vuotta muita vanhempi ja todella asiallinen tyyppi. Ei kertaakaan tehnyt mitään ylimääräistä kiusaa, vaan näytti esimerkillään ja oli jotenkin luotettava. Ehkä se parin vuoden ikäerokin teki, hän vaikutti "papalta" mikä nyt tuntuu naurettavalta, kun hän oli ehkä max 24. Joka tapauksessa muistan kun ihan alussa tuli joku tenkkapoo jonkun pakkauksen kanssa, ne siis hiffannut miten ne remmit pitää laittaa tai jotakin. Pelkäsin, että tästä tulee ongelmia. Mutta otin kuitenkin riskin ja kysyin alikessulta että nyt en ihan tajunnut täysin miten tämä piti laittaa. Haukkumisen ja keljuilun sijasta tämä alikessu näytti sen minulle ihan rauhallisesti ja kärsivällisesti. Opin asian sillä samantien.

Naapurituvassa samasta asiasta tuli yleinen nolaus, tyyliin "katsokaa tätä miestä, hän ei osaa mitään ja hänen ansiostaan koko ryhmä myöhästyy ja blaa blaa blaa". Sen sijaan että olisi tehnyt niin kuin meidän alikessu. Tästä oli vielä se hyvä puoli, että turha jännittäminen väheni kun ei tarvinnut miettiä mitä sontaa sieltä niskaan tulee. 

Sen verran meillä alokkaille annettiin siimaa, että saimme tehdä alokasajan lopussa sellaisena nimettömän palautepaperin, joka sitten toimitettiin varusmiesjohtajille. Siinä saatiin sitten haukkua vuorostamme kaikki varusmiesjohtajat, mutta kas kummaa tämä meidän alikessu ei saanut yhtään negatiivista palautetta. Hän oli hyvä ryhmänjohtaja, joka osasi asiansa ja jota porukka kunnioitti. Ilmeisesti myös kapiaiset tajusivat tämän arvon, koska hänestä joukkueen varajohtaja ja kersantti ennen kotiutumista. Olen varma, että olisi ollut mies paikallaan jos tosipaikka olisi tullut.

Ehkäpä kyseisellä alikersantille oli poikkeuksellisen pitkä pinna ja hän halusi olla "hyvä jätkä", mutta yleisellä tasolla tuollaisesta opastamisesta ei seuraa mitään hyvää armeijassa eikä myöskään työpaikalla. Korkeintaan se että kysytään lisää neuvoja asioissa, jotka pitäisi jo osata.

No hän ei halunnut olla mikään "hyvä jätkä" sen enempää kuin "huono jätkä", vaan hän oli mikä oli. Ei hän meidän kanssa veljeillyt, vaan hoiti ryhmänjohtajan hommansa siten että ryhmä toimi niin kuin pitikin. Hänen tyylinsä oli hyvä ja asiallinen verrattuna muihin. Ja jostakin se kertoo, että kapiaiset antoivat tälle erilaisia muita vastuullisempia tehtäviä, jotka hän sitten klaarasi. Ei ne kessun jämät turhasta sille menneet.

En ymmärrä miksi muuten trollaat tässä ketjussa. Eihän sinulla ole mitään järkeviä pointteja noissa viesteissäsi. Saatat olla huono johtaja, joka ei pysty johtamaan ilman muodollista organisaation tukea - siis jos nyt johtaja oletkaan. Kaikilla ei ole johtamisen kykyä, silloin pitäisi antaa olla ja mennä oman tason hommiin.

Puolustan sitä että mielestäni nykypäivän johtamiskulttuuri erityisesti armeijassa on mennyt siihen että johtajia ei enää olekaan.

Pitkäpinnainen kaveri joka on noheva oli varmasti natsansa ansainnut, mutta ei silti voi sanoa että naapuri joka sanoi totuuden ääneen siitä, että osaamaton viivästyttää kaikkia olisi ollut väärässä.

Tästä tuli mieleen, miten yksi yliluti motkotti minun olevan kaikkien etenemistä hidastava tekijä, kun joku leluputki, jota minun piti pyörämarssin aikana pitää kaulassa, aukeni vähän väliä ja jouduin pysäyttämään ja laittamaan sen uudestaan kiinni. Siinä oli kiinnityssysteemi löystynyt, en mahtanut mitään. En muista tarkemmin, mikä lelu se oli, mutta v-tutti tuollainen urputus.

Ja tuosta osaamattomuudesta tuli mieleen, että joidenkin laitteiden toiminta "opetettiin" siten, että meidät komennettiin jonoon ja me taaimmaiset olimme metsässä emmekä edes puskista nähneet, miten ne piti koota, ja sitten komennettiin kohta jokainen kokoamaan ja purkamaan ja huudettiin, kun ei meiltä sujunut. Niin alkeellista koulutusta. Toivottavasti nykyään on asiallisempaa ja osaavampaa ja motivoivampaa.

Analyytikot ovat just tarkastelleet Venäjän surkeaa menestystä Ukrainassa ja yksi tärkeä syy on tämä Venäjän armeijan vanha, alistava ja simputtava johtamistyyli, jonka takia porukka tekee typeryyksiä isona massana kun kukaan ei kyseenalaista mitään eikä päätä itsenäisesti mitään. Tärkein syy kenraalien ja amiraalien kuolemiin on se, että siellä pitää ison upseerin olla itse etulinjassa äkseeräämässä ja komentamassa, kun muuten kukaan ei osaa mitään eikä tee mitään, koska aina iso mies sanoo miten tehdään ja kukaan ei tohdi itse tehdä mitään virheen ja sitä seuravaan simputuksen ja väkivallan pelossa. Sotamiehet karkaavat rintamalta tai antautuvat mieluummin.

Tää yksi mielestään kova johtaja voisi oikeasti lukea sen Hesarin artikkelin ja avartaa mieltään.

Vierailija kirjoitti:

Oikeesti kai tää Ukrainan tilanne nyt vähän edes nostaa miestenkin valmiustasoa henkisesti? Kaverin 100v lähestyvä mummo oli kommentoinut Ukrainan tilannetta, että näin se viimekskin alko.

Mä pyydän, suomalaiset miehet, ottakaa se arvonne nyt. Aivan varmasti arvostetaan.

t. 2 pienen lapsen korkeakoulutettu äiti, ja mietin, että mitä tekisin jos hyökkäisivät. Asun pk-seudulla. Suvun mökillä Savossa onnistuisi hetken pidempään sähkötön elämä (pata, kaivo, varaava leivinuuni...). Ehkä siellä vähemmän pommituksiakin.

Kiva, että tykinruokaakin arvostetaan vaihteeksi, mutta haluaisin kyllä kuulla selonteon Suomen turvallisuuspolitiikasta viimeisten vuosikymmenien ajan vastanneilta, miksi Suomen on annettu tulla tällaiseen tilanteeseen. Halonen ja Tuomioja eivät todellakaan ole ainoita vastuullisia. Venäjä on ollut tuossa vieressä koko ajan ja meidän suomalaisten pitäisi olla parhaita kokemusasiantuntijoita venäläisistä. Natoon olisi ollut mahdollista liittyä myös ilman tällaista jännitystä, ja jos olisimme jo Natossa, uhka olisi nyt paljon pienempi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä oli paljon juuri alikessujen ja parin kokelaankin harrastamaa epäasiallista toimintaa alokasaikana ja sen jälkeenkin. Mutta meidän ryhmänjohtaja, eli siis alikersantti, oli pari vuotta muita vanhempi ja todella asiallinen tyyppi. Ei kertaakaan tehnyt mitään ylimääräistä kiusaa, vaan näytti esimerkillään ja oli jotenkin luotettava. Ehkä se parin vuoden ikäerokin teki, hän vaikutti "papalta" mikä nyt tuntuu naurettavalta, kun hän oli ehkä max 24. Joka tapauksessa muistan kun ihan alussa tuli joku tenkkapoo jonkun pakkauksen kanssa, ne siis hiffannut miten ne remmit pitää laittaa tai jotakin. Pelkäsin, että tästä tulee ongelmia. Mutta otin kuitenkin riskin ja kysyin alikessulta että nyt en ihan tajunnut täysin miten tämä piti laittaa. Haukkumisen ja keljuilun sijasta tämä alikessu näytti sen minulle ihan rauhallisesti ja kärsivällisesti. Opin asian sillä samantien.

Naapurituvassa samasta asiasta tuli yleinen nolaus, tyyliin "katsokaa tätä miestä, hän ei osaa mitään ja hänen ansiostaan koko ryhmä myöhästyy ja blaa blaa blaa". Sen sijaan että olisi tehnyt niin kuin meidän alikessu. Tästä oli vielä se hyvä puoli, että turha jännittäminen väheni kun ei tarvinnut miettiä mitä sontaa sieltä niskaan tulee. 

Sen verran meillä alokkaille annettiin siimaa, että saimme tehdä alokasajan lopussa sellaisena nimettömän palautepaperin, joka sitten toimitettiin varusmiesjohtajille. Siinä saatiin sitten haukkua vuorostamme kaikki varusmiesjohtajat, mutta kas kummaa tämä meidän alikessu ei saanut yhtään negatiivista palautetta. Hän oli hyvä ryhmänjohtaja, joka osasi asiansa ja jota porukka kunnioitti. Ilmeisesti myös kapiaiset tajusivat tämän arvon, koska hänestä joukkueen varajohtaja ja kersantti ennen kotiutumista. Olen varma, että olisi ollut mies paikallaan jos tosipaikka olisi tullut.

Ehkäpä kyseisellä alikersantille oli poikkeuksellisen pitkä pinna ja hän halusi olla "hyvä jätkä", mutta yleisellä tasolla tuollaisesta opastamisesta ei seuraa mitään hyvää armeijassa eikä myöskään työpaikalla. Korkeintaan se että kysytään lisää neuvoja asioissa, jotka pitäisi jo osata.

No hän ei halunnut olla mikään "hyvä jätkä" sen enempää kuin "huono jätkä", vaan hän oli mikä oli. Ei hän meidän kanssa veljeillyt, vaan hoiti ryhmänjohtajan hommansa siten että ryhmä toimi niin kuin pitikin. Hänen tyylinsä oli hyvä ja asiallinen verrattuna muihin. Ja jostakin se kertoo, että kapiaiset antoivat tälle erilaisia muita vastuullisempia tehtäviä, jotka hän sitten klaarasi. Ei ne kessun jämät turhasta sille menneet.

En ymmärrä miksi muuten trollaat tässä ketjussa. Eihän sinulla ole mitään järkeviä pointteja noissa viesteissäsi. Saatat olla huono johtaja, joka ei pysty johtamaan ilman muodollista organisaation tukea - siis jos nyt johtaja oletkaan. Kaikilla ei ole johtamisen kykyä, silloin pitäisi antaa olla ja mennä oman tason hommiin.

Puolustan sitä että mielestäni nykypäivän johtamiskulttuuri erityisesti armeijassa on mennyt siihen että johtajia ei enää olekaan.

Pitkäpinnainen kaveri joka on noheva oli varmasti natsansa ansainnut, mutta ei silti voi sanoa että naapuri joka sanoi totuuden ääneen siitä, että osaamaton viivästyttää kaikkia olisi ollut väärässä.

Tästä tuli mieleen, miten yksi yliluti motkotti minun olevan kaikkien etenemistä hidastava tekijä, kun joku leluputki, jota minun piti pyörämarssin aikana pitää kaulassa, aukeni vähän väliä ja jouduin pysäyttämään ja laittamaan sen uudestaan kiinni. Siinä oli kiinnityssysteemi löystynyt, en mahtanut mitään. En muista tarkemmin, mikä lelu se oli, mutta v-tutti tuollainen urputus.

Ja tuosta osaamattomuudesta tuli mieleen, että joidenkin laitteiden toiminta "opetettiin" siten, että meidät komennettiin jonoon ja me taaimmaiset olimme metsässä emmekä edes puskista nähneet, miten ne piti koota, ja sitten komennettiin kohta jokainen kokoamaan ja purkamaan ja huudettiin, kun ei meiltä sujunut. Niin alkeellista koulutusta. Toivottavasti nykyään on asiallisempaa ja osaavampaa ja motivoivampaa.

Vaikutti olevan asiallisempaa näin kertauksessa kun opetettiin uudenlaista asekäsittelyä. Skapparit olivat opetelleet miten Natomaissa käytetään AR15 tyyppisiä kiväärejä ja koettivat sitten opettaa samaa tyyliä RK:lla joka on täysin erilainen ergonomialtaan ja balanssiltaan. Oli muuten todella hankalaa se touhu, olisi pitänyt muun muassa ladata ase vasemmalla kädellä vaikka aseen painopiste on edessä ja liikkuvat toimivat aseen oikealta puolelta (toisin kuin AR:ssä joka on täydellisessä balanssissa kun pitelet sitä oikealla kädellä). Kannattaisi ottaa ehkä hieman sen aseen suunnittelu huomioon siinä miten sen kanssa pitäisi toimia eikä pyrkiä tuomaan oppeja sellaisenaan USA:sta yms. jos asejärjestelmät eivät ole samanlaisia :D

Vierailija kirjoitti:

Hei up! Sanokaa nyt, minne menen, jos päiväkoti-ikäisiä lapsia 2 kpl, olen nainen, itse kriittisessä duunissa, jos kriisi tulee. Minne lapset? Minne minä?

Miehet on just noin sluibaa, meinaa et kaikki hoituu. Miksi meille muille ei ole mitään oheita?

Suomessa toiminnan henki on se, että jos tulee tosi tilanne, viranomaiset kertovat vasta sitten (jos siis ovat tehneet suunnitelmat jo sitä ennen ja jos tiedottaminen enää silloin onnistuu).

Vierailija kirjoitti:

Olisin voinut kertoa tämän vuosikymmeniä sitten 19v alokkaana mutta kun ei. Aina pitää ensin mennä päin mäntyä ja sitten kun joku ulkomailla hokaa asian niin se on 'uutta tietoa'. Valtavasti menetettyjä resursseja.

Sama täällä. Olen nyt 40v ja koko elämän olen joutunut katselemaan miten asiat tehdään jatkuvasti päin mäntyä. Jos nyt 5 sekuntia ajattelisi asiaa niin tajuaisi ettei ole mitään järkeä tehdä niin kuin tottumuksesta tehdään mutta kukaan ei tunnu koskaan käyttävän sitä 5:ttä sekuntia...

Toivottavasti armeijassa ovat kuitenkin ajatelleet, siellä on sellaista väkeä onneksi töissä että kykenevät siihenkin hommaan.

Vierailija kirjoitti:

Näin inttiä käymättömän näkökulmasta (olen siis nainen) nämä simputusta ja vastaavaa puolustelevat argumentit vaikuttavat tosi kummallisilta. Nimittäin: jos ne pitäisivät paikkansa, tarkoittaisi se sitä, että ihmisen psykologia toimisi armeijakontekstissa totaalisen eri tavalla kuin missään muualla. Normaalielämässä ihminen suoriutuu tehtävistään parhaiten silloin, kun taustalla ei ole pelkoa syömässä keskittymistä, ja kun ohjeistus on riittävän perusteellista mutta samalla myös riittävästi liikkumatilaa antavaa. Yllättäviä tilanteita tulee aina ja kaikkialla, ja niissä pitää pystyä toimimaan omatoimisesti. Mikään maailmassa ei toimi sillä tavalla, että esimies kyttää koko ajan vieressä, ohjeistaa kaikki yksityiskohdat ja jakelee virheistä sattumanvaraisia rangaistuksia. Miten ihmeessä siis sotiminen voisi toimia sillä tyylillä?

Tuossa on se järki että armeija tarvitsee useisiin asioihin ehdollistamista toimiakseen kunnolla. Jotkut sekoittavat tämän simputukseen valitettavasti.

Vierailija kirjoitti:

Varusmiespalvelus on täysin turha ja palkka-armeija+nato on ainoa oikea tapa saada meille uskottava puolustus.

Juuri näin. Se että siviilit puetaan (vastentahtoisesti) 6-12kk maastopukuun ei tarkoita sitä että meillä olisi oikeasti toimintakykyinen armeija. Eikä asiaa todellakaan auta että kerran viidessä vuodessa käydään viikko rypemässä jossain.

Pelkästään luenteva aseenkäsittely vaatii aikansa, ja kun keskimääräiselle ressulle laittaa rynkyn kouraan kerran 10 vuodessa, se vaan on 🙈. Sitten on se muutama prosentto jotka "pelehtii" pyssyköiden kanssa siviilissä (pun intended) säännöllisesti, touchi on ihan eri eikä sellaista saada todellakaan kahdessa viikossa ennen kriisiä.

Mutta jos jotain rauhottaa se että meillä on militäärilarppi olemassa, hyvä niin. Itselleni tulee ennemminkin mieleen spartalaisten kuninkaan Leonidaksen sanat, kun häne näki muiden kaupunkivaltioiden lähettämöt joukot persialaisia vastaan: "näen seppiä, maanviljelijöitä ja kalastajia. Missä ovat sotilaat!?"

Yksi ammattisotilas vastaa kymmentä varusmiestä.

NATO periaatteessa perustuu kyllä ammattiarmeijoihin .

Minä kans että ammattiarmeija. Perusteena että niitä on jo eli voi olla.

Vierailija kirjoitti:

Analyytikot ovat just tarkastelleet Venäjän surkeaa menestystä Ukrainassa ja yksi tärkeä syy on tämä Venäjän armeijan vanha, alistava ja simputtava johtamistyyli, jonka takia porukka tekee typeryyksiä isona massana kun kukaan ei kyseenalaista mitään eikä päätä itsenäisesti mitään. Tärkein syy kenraalien ja amiraalien kuolemiin on se, että siellä pitää ison upseerin olla itse etulinjassa äkseeräämässä ja komentamassa, kun muuten kukaan ei osaa mitään eikä tee mitään, koska aina iso mies sanoo miten tehdään ja kukaan ei tohdi itse tehdä mitään virheen ja sitä seuravaan simputuksen ja väkivallan pelossa. Sotamiehet karkaavat rintamalta tai antautuvat mieluummin.

Tää yksi mielestään kova johtaja voisi oikeasti lukea sen Hesarin artikkelin ja avartaa mieltään.

Osa kuolleista venäläiskenraaleista voi olla simputukseen ja järjettömään sotaan kyllästyneiden venäläissotilaiden ampumia.

miten toimii sotilasjoukko sodassa joka ei toimi kurinalaisesti?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minäkin kävin armeijan 30 vuotta sitten. Silloin motivaation puutteesta rangaistiin juoksuttamalla ja aito kiinnostus palvelukseen palkittiin pääsyllä sotilaskotiin vaikka kesken päivän.

Ja jos joku teki jonkun mokan, se sinunkin sotilaskotikeikkasi saatettiin perua tästä syystä, vaikka et itse olisi tehnyt mitään. Sama kun työkaverisi tekisi jonkun mokan ja sinulle annettaisiin siitä rangaistus. Kauanko olisit moisessa lafkassa? Ihan hyvä jos noista jutuista on päästy. Ei mitään järkeä.

Armeija on kutakuinkin ainoa ympäristö, jossa kollektiivisilla rangaistuksilla on aidosti opettavainen merkitys. Tositilanteessa kun yhden virhe voi oikeasti maksaa kaikkien hengen. Aika harvassa työpaikassa on näin.

Opettavainen? Ei ihminen opi parhaiten sillä, että sitä "hakataan", kun on tehnyt väärin. Parasta oppia on se, kun hän oivaltaa itse, mikä on oikein ja tältä pohjalta oma-aloitteisesti toimii oikein, koska tietää sen parhaaksi tiedossa olevaksi vaihtoehdoksi. Ne vanhan ajan simputuksen avulla opettamiset olivat vähän sama, kuin ihmisiä ajettaisiin niin kuin karjaa: hakataan kepillä ja saadaan siten kulkemaan tiettyyn suuntaan.

Itse kävin armeijan 20 vuotta sitten ja silloin oli menty toiseen ääripäähän. Ei saanut korottaa ääntä ettei jollekin tule paha mieli. Toistettiin sitten viisi kertaa normiäänellä, että viimeinenkin kuuli. Tosi tehokasta tositilanteessa.

Meillä esimerkiksi ei lähtemiset vaan alkaneet millään toimimaan. Ainoa tapa ehtiä edes melkein ajoissa oli hyväksyä se, että tavaraa jäi levälleen sängyille yms. Me varusmiesjohtajat yritettiin sitten pyytää kouluttajalta lupaa "rättisulkeisiin" joissa oltaisiin itse mukana, että porukka oppisi toimimaan ripeämmin. Ei saanut kun se on simputusta. Meidän vaihtoehdoiksi jäi valita otetaan kouluttajilta valitukset myöhästymisestä vai levälleen jääneistä tavaroista. Tosi motivoivaa johtajille. Mitäpä luulet siirtyikö sama välinpitämättömyys toiminnan tasosta myös muualle koulutukseen?