Olin aiemmin sitä mieltä, että kova kuri on armeijassa etu, mutta nyt olen tullut toisiin johtopäätöksiin

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minäkin kävin armeijan 30 vuotta sitten. Silloin motivaation puutteesta rangaistiin juoksuttamalla ja aito kiinnostus palvelukseen palkittiin pääsyllä sotilaskotiin vaikka kesken päivän.

Muistan, miten ylikersantti sotaharjoituksissa tuli huutamaan minulle ja eräälle toiselle varusmiehelle, että toimimme liian hitaasti. Olimme alkaneet omatoimisesti, ilman kenenkään käskyä, korjaamaan erästä ongelmatilannetta. Siitä opin, että jatkossa kannattaa tehdä niin kuin muut olivatkin tehneet eli olla ottamatta vastuuta ja seurata asioita kädet ristissä ja tehdä vain se, mikä erikseen käsketään.

Ihan samoja kokemuksia minulla. Lisäksi esimerkiksi vapaaehtoiseksi ei kannattanut koskaan ilmoittautua. Ilmoittauduin kerran kun kysyttiin, pääsin siivoamaan jotakin halkovajaa samalla kun muut saivat mennä sotilaskotiin. Tämä oli käskyn antaneen alikessun mielestä tosi hauska juttu: vapaaehtoiseksi ilmoittautunut joutuikin paskahommiin ja hiljaa pysyneet pääsivät munkkikahville sotkuun. Tämän jälkeen en ilmoittautunut vapaaehtoiseksi mihinkään, en tehnyt mitään mitä ei erikseen käsketty ja tein kaikkeni, että olisin mahdollisimman huomaamaton. Tosi hyvää ainesta sotaan siis.

Tässä tapauksessahan koulutus toimii juuri niin kuin pitikin, saatiin opetettua kerralla kaikille että älä ilmoittaudu vapaaehtoiseksi. Armeijassa toimitaan niin kuin käsketään.

Mitään logiikkaahan tuossa ei ole, vaikka miten selittelet. Pelkkä alikessu keljumaisuus ja niin tuhottiin yhden sotilaan motivaatio. Kertausharjoituskutsun tullessa menin yksityislääkärille, joka kirjoitti lapun "selkävaivojen" takia ja vapautti koko paskasta. Kiitos tämän alikessun, en aikonut lähteä sinne enää leikkimään vapaaehtoista. Juoksin muuten kuukausi sen jälkeen puolimaratonin ja hyvin kesti selkä :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minäkin kävin armeijan 30 vuotta sitten. Silloin motivaation puutteesta rangaistiin juoksuttamalla ja aito kiinnostus palvelukseen palkittiin pääsyllä sotilaskotiin vaikka kesken päivän.

Muistan, miten ylikersantti sotaharjoituksissa tuli huutamaan minulle ja eräälle toiselle varusmiehelle, että toimimme liian hitaasti. Olimme alkaneet omatoimisesti, ilman kenenkään käskyä, korjaamaan erästä ongelmatilannetta. Siitä opin, että jatkossa kannattaa tehdä niin kuin muut olivatkin tehneet eli olla ottamatta vastuuta ja seurata asioita kädet ristissä ja tehdä vain se, mikä erikseen käsketään.

Ihan samoja kokemuksia minulla. Lisäksi esimerkiksi vapaaehtoiseksi ei kannattanut koskaan ilmoittautua. Ilmoittauduin kerran kun kysyttiin, pääsin siivoamaan jotakin halkovajaa samalla kun muut saivat mennä sotilaskotiin. Tämä oli käskyn antaneen alikessun mielestä tosi hauska juttu: vapaaehtoiseksi ilmoittautunut joutuikin paskahommiin ja hiljaa pysyneet pääsivät munkkikahville sotkuun. Tämän jälkeen en ilmoittautunut vapaaehtoiseksi mihinkään, en tehnyt mitään mitä ei erikseen käsketty ja tein kaikkeni, että olisin mahdollisimman huomaamaton. Tosi hyvää ainesta sotaan siis.

Tässä tapauksessahan koulutus toimii juuri niin kuin pitikin, saatiin opetettua kerralla kaikille että älä ilmoittaudu vapaaehtoiseksi. Armeijassa toimitaan niin kuin käsketään.

Mitään logiikkaahan tuossa ei ole, vaikka miten selittelet. Pelkkä alikessu keljumaisuus ja niin tuhottiin yhden sotilaan motivaatio. Kertausharjoituskutsun tullessa menin yksityislääkärille, joka kirjoitti lapun "selkävaivojen" takia ja vapautti koko paskasta. Kiitos tämän alikessun, en aikonut lähteä sinne enää leikkimään vapaaehtoista. Juoksin muuten kuukausi sen jälkeen puolimaratonin ja hyvin kesti selkä :)

Tästä tulee niin hoitoala mieleen. Siellä myös suorittava porras on aina kipeänä kun pitäisi mitään tehdä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sotilaskoulutus ajaisi paremmin asiansa, jos siihen ei sisällyttettäisi niin paljon tarpeetonta hölmöilyä ja veetutuksen tarkoituksellista lisäämistä.  Asia on tärkeä, ja se kannattaisi hoitaa kunnolla niin, että motivaatio ei kärsisi.  Tätä mieltä olen ollut kotiutumisestani (syksy 1978) lähtien. - Ilmeisesti sotapojat pääsevät nykyisin helpommalla, mikä on pelkästään hyvä asia.  Ei se, että milloin mikäkin ärsyttää tai turhauttaa, jalosta ketään.

Eivät todellakaan pääse helpommalla. Nykyisin ovat kerrallaan 5-6 viikkoa metsässä ryynäämässä muutaman tunnin yöunilla ja pakkiruokailulla, sitten viikon loma ja uudestaan.

Ennen wanhaan lomaa oli harvase viikonloppu ja hommat tehtiin virastoaikana. Munkkia sai sotkusta aina kun halusi.

Varmaan tarkoitti sitä palvelukseen kuuluvaa ylimääräistä simputusta ja sellaista. Sitä en kiistä etteikö tuo korona olisi kova rasite armeijassa, mutta rehellisyyden nimissä on sanottava ettei nykypäivän pojat tiedä mitä se touhu ennen oli. Eikä tarvitsekaan.

Moni kritisoi simputusta mutta ei ymmärrä sen pointtia, tarkoitus on siis saada sotilaat jättämään sooloilu väliin. Oikeassa tositilanteessa sellainen voi olla oikeasti vaarallista. Nykyinen keskustelemalla johtaminen ei sellaisessa tilanteessa yksinkertaisesti toimi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minäkin kävin armeijan 30 vuotta sitten. Silloin motivaation puutteesta rangaistiin juoksuttamalla ja aito kiinnostus palvelukseen palkittiin pääsyllä sotilaskotiin vaikka kesken päivän.

Muistan, miten ylikersantti sotaharjoituksissa tuli huutamaan minulle ja eräälle toiselle varusmiehelle, että toimimme liian hitaasti. Olimme alkaneet omatoimisesti, ilman kenenkään käskyä, korjaamaan erästä ongelmatilannetta. Siitä opin, että jatkossa kannattaa tehdä niin kuin muut olivatkin tehneet eli olla ottamatta vastuuta ja seurata asioita kädet ristissä ja tehdä vain se, mikä erikseen käsketään.

Ihan samoja kokemuksia minulla. Lisäksi esimerkiksi vapaaehtoiseksi ei kannattanut koskaan ilmoittautua. Ilmoittauduin kerran kun kysyttiin, pääsin siivoamaan jotakin halkovajaa samalla kun muut saivat mennä sotilaskotiin. Tämä oli käskyn antaneen alikessun mielestä tosi hauska juttu: vapaaehtoiseksi ilmoittautunut joutuikin paskahommiin ja hiljaa pysyneet pääsivät munkkikahville sotkuun. Tämän jälkeen en ilmoittautunut vapaaehtoiseksi mihinkään, en tehnyt mitään mitä ei erikseen käsketty ja tein kaikkeni, että olisin mahdollisimman huomaamaton. Tosi hyvää ainesta sotaan siis.

Tässä tapauksessahan koulutus toimii juuri niin kuin pitikin, saatiin opetettua kerralla kaikille että älä ilmoittaudu vapaaehtoiseksi. Armeijassa toimitaan niin kuin käsketään.

Varusmiehiä kannattaisi kouluttaa myös omatoimisuuteen. Taisteluissa voi tulla tilanteita, joissa ei ole esimiestä paikalla antamassa käskyjä. Muutenkin varusmiespalveluksen pitäisi olla mielekästä ja maanpuolustushenkeä nostattavaa eikä sitä latistavaa. Pelolla johtamisella tai nolaamisella tai simputtamisella saadaan ihan päinvastainen tulos - jos siis tavoitteena on maanpuolustus eikä jonkun yksittäisen alikessun tai kapiaisen perverssi mielihyvä.

Vierailija kirjoitti:

Moni kritisoi simputusta mutta ei ymmärrä sen pointtia, tarkoitus on siis saada sotilaat jättämään sooloilu väliin. Oikeassa tositilanteessa sellainen voi olla oikeasti vaarallista. Nykyinen keskustelemalla johtaminen ei sellaisessa tilanteessa yksinkertaisesti toimi.

Tositilanteessa simputus voi olla simputtajalle hengenvaarallista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Moni kritisoi simputusta mutta ei ymmärrä sen pointtia, tarkoitus on siis saada sotilaat jättämään sooloilu väliin. Oikeassa tositilanteessa sellainen voi olla oikeasti vaarallista. Nykyinen keskustelemalla johtaminen ei sellaisessa tilanteessa yksinkertaisesti toimi.

Tositilanteessa simputus voi olla simputtajalle hengenvaarallista.

Tositilanteissa simputtaminen ei enään ole tarpeen, kun sotilaat ovat oppineet että sääntöjä tulee noudattaa. Johtaja on se joka määrää ja alaiset tottelevat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minäkin kävin armeijan 30 vuotta sitten. Silloin motivaation puutteesta rangaistiin juoksuttamalla ja aito kiinnostus palvelukseen palkittiin pääsyllä sotilaskotiin vaikka kesken päivän.

Ja jos joku teki jonkun mokan, se sinunkin sotilaskotikeikkasi saatettiin perua tästä syystä, vaikka et itse olisi tehnyt mitään. Sama kun työkaverisi tekisi jonkun mokan ja sinulle annettaisiin siitä rangaistus. Kauanko olisit moisessa lafkassa? Ihan hyvä jos noista jutuista on päästy. Ei mitään järkeä.

Armeija on kutakuinkin ainoa ympäristö, jossa kollektiivisilla rangaistuksilla on aidosti opettavainen merkitys. Tositilanteessa kun yhden virhe voi oikeasti maksaa kaikkien hengen. Aika harvassa työpaikassa on näin.

Itse asiassa ei sielläkään niillä kollektiivisilla rangaistuksilla ole yhtään mitään opettavaista merkitystä - siis sellaista, jossa se opetus olisi millään tasolla positiivinen. Se kollektiivinen rangaistus on aina epäoikeudenmukainen niitä kohtaan, jotka eivät ole tehneet yhtään mitään väärin, minkä takia se  saa aikaan vihaa ja inhoa sitä käyttävää esimiestä kohtaan samoin kuin sen virheen tehnyttä kohtaan. Se siis syö sekä joukon keskinäistä luottamusta että joukon luottamusta esimieheen. Sen takia siinä ei ole yhtään mitään järkeä eikä se opeta yhtään mitään hyödyllistä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos nykypäivän armeijan käyneet joutuisivat sotaan ei siitä tulisi yhtään mitään kun yhtäkkiä ei voitaisikaan ystävällisesti pyytää hyökkäämään. Armeijassa johtajan kunnioittaminen on äärimmäisen tärkeää se on itseasiassa asia joka sieltä pitäisi tuoda myös työelämään.

Siellä Ukrainassa ne parikymppiset sotilaat taistelevat Venäjän simputusarmeijaa vastaan ja hyvin pärjäävät. Mikä se sinun pointtisi oli? Ärsyttää tuo saman paskan jauhaminen vuodesta toiseen, vaikka nyt on elävä esimerkki miten moderni ja länsimainen systeemi vapauksineen on parempi systeemi kuin itäinen komentomeininki.

Koulutuksellisesti Ukrainan armeija on hyvin lähellä venäläistä meininkiä, ei todellakaan tätä nykyistä suomalaista pullamössötouhua.

Ei muuten ole ollut enää vuosiin. On huomattavasti venäläisiä modernimpi johtamisotteelltaan. Ovat tehneet todella paljon töitä Ukrainassa tuon asian kanssa venäjän suorittaman Krimin miehityksen jälkeen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minäkin kävin armeijan 30 vuotta sitten. Silloin motivaation puutteesta rangaistiin juoksuttamalla ja aito kiinnostus palvelukseen palkittiin pääsyllä sotilaskotiin vaikka kesken päivän.

Muistan, miten ylikersantti sotaharjoituksissa tuli huutamaan minulle ja eräälle toiselle varusmiehelle, että toimimme liian hitaasti. Olimme alkaneet omatoimisesti, ilman kenenkään käskyä, korjaamaan erästä ongelmatilannetta. Siitä opin, että jatkossa kannattaa tehdä niin kuin muut olivatkin tehneet eli olla ottamatta vastuuta ja seurata asioita kädet ristissä ja tehdä vain se, mikä erikseen käsketään.

Ihan samoja kokemuksia minulla. Lisäksi esimerkiksi vapaaehtoiseksi ei kannattanut koskaan ilmoittautua. Ilmoittauduin kerran kun kysyttiin, pääsin siivoamaan jotakin halkovajaa samalla kun muut saivat mennä sotilaskotiin. Tämä oli käskyn antaneen alikessun mielestä tosi hauska juttu: vapaaehtoiseksi ilmoittautunut joutuikin paskahommiin ja hiljaa pysyneet pääsivät munkkikahville sotkuun. Tämän jälkeen en ilmoittautunut vapaaehtoiseksi mihinkään, en tehnyt mitään mitä ei erikseen käsketty ja tein kaikkeni, että olisin mahdollisimman huomaamaton. Tosi hyvää ainesta sotaan siis.

Ja tuossa tilanteessa sinä tuskin olit ainoa, joka tilanteen havaitsi, eli moni muukin teki ihan samoin jatkossa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minäkin kävin armeijan 30 vuotta sitten. Silloin motivaation puutteesta rangaistiin juoksuttamalla ja aito kiinnostus palvelukseen palkittiin pääsyllä sotilaskotiin vaikka kesken päivän.

Ja jos joku teki jonkun mokan, se sinunkin sotilaskotikeikkasi saatettiin perua tästä syystä, vaikka et itse olisi tehnyt mitään. Sama kun työkaverisi tekisi jonkun mokan ja sinulle annettaisiin siitä rangaistus. Kauanko olisit moisessa lafkassa? Ihan hyvä jos noista jutuista on päästy. Ei mitään järkeä.

Armeija on kutakuinkin ainoa ympäristö, jossa kollektiivisilla rangaistuksilla on aidosti opettavainen merkitys. Tositilanteessa kun yhden virhe voi oikeasti maksaa kaikkien hengen. Aika harvassa työpaikassa on näin.

Itse asiassa ei sielläkään niillä kollektiivisilla rangaistuksilla ole yhtään mitään opettavaista merkitystä - siis sellaista, jossa se opetus olisi millään tasolla positiivinen. Se kollektiivinen rangaistus on aina epäoikeudenmukainen niitä kohtaan, jotka eivät ole tehneet yhtään mitään väärin, minkä takia se  saa aikaan vihaa ja inhoa sitä käyttävää esimiestä kohtaan samoin kuin sen virheen tehnyttä kohtaan. Se siis syö sekä joukon keskinäistä luottamusta että joukon luottamusta esimieheen. Sen takia siinä ei ole yhtään mitään järkeä eikä se opeta yhtään mitään hyödyllistä. 

Ja ne esimiehetkin tekevät virheitä. Varusmieskaudeltani muistan mm. sen, että meitä johtanut yliluutnantti ei osannut lukea karttaa. Harhailimme tuntikausia metsissä, myöhään yöhön. 

Vierailija kirjoitti:

Jos nykypäivän armeijan käyneet joutuisivat sotaan ei siitä tulisi yhtään mitään kun yhtäkkiä ei voitaisikaan ystävällisesti pyytää hyökkäämään. Armeijassa johtajan kunnioittaminen on äärimmäisen tärkeää se on itseasiassa asia joka sieltä pitäisi tuoda myös työelämään.

Johtajan kunnioittamista ei tarvita missään organisaatiossa. Johtajalla on asemansa ja etunsa. Johtajan pitää lähinnä kunnioittaa alaisiaan ja saada heidät tekemään parhaansa. Vaikkapa muuttamaan hyökkäävä vihollisjoukko pölyksi kuten Ukraina hienosti tekee venäläiselle hyökkäysarmeijalle.

Odotan muuten jo 2030-lukua kun pääsee vieläkin muistuttamaan Venäjän armeijan rikoksista. Niitä ei tulla unohtamaan koskaan. Niistä pitää muistuttaa vuosikymmenestä toiseen ikuisuuteen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Moni kritisoi simputusta mutta ei ymmärrä sen pointtia, tarkoitus on siis saada sotilaat jättämään sooloilu väliin. Oikeassa tositilanteessa sellainen voi olla oikeasti vaarallista. Nykyinen keskustelemalla johtaminen ei sellaisessa tilanteessa yksinkertaisesti toimi.

Tositilanteessa simputus voi olla simputtajalle hengenvaarallista.

Tositilanteissa simputtaminen ei enään ole tarpeen, kun sotilaat ovat oppineet että sääntöjä tulee noudattaa. Johtaja on se joka määrää ja alaiset tottelevat.

Ja sinä taidat tosiassasi olla niin yksinkertainen, että kuvittelet simputuksen saavan aikaan sen, että sääntöjä noudatetaan ja että alaiset tottelevat? Ei jessus, mikä tahvo...

Simputushan on juuri se, joka johtaa vastarintaan ja siihen, että käskyt toteutetaan niin huonosti kuin ikinä vain mahdollista, koska sellaiseen "johtajaan" ei luoteta tippaakaan missään tilanteessa. 

Se simputus voi tosiaan olla tositilanteessa sipputtajalle hengenvaarallista, näitä mystisiä esimihen kaatumisia taistelun tuiskeessa on nähty maailman sivu eikä nyt yhden simputtajan menetys yleensä ole kovinkaan kummoinen tappio, mutta se, mikä on iso tappio on se, että simputus on koko yksikön toimintakyvylle perhanan vaarallista. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Moni kritisoi simputusta mutta ei ymmärrä sen pointtia, tarkoitus on siis saada sotilaat jättämään sooloilu väliin. Oikeassa tositilanteessa sellainen voi olla oikeasti vaarallista. Nykyinen keskustelemalla johtaminen ei sellaisessa tilanteessa yksinkertaisesti toimi.

Tositilanteessa simputus voi olla simputtajalle hengenvaarallista.

Tositilanteissa simputtaminen ei enään ole tarpeen, kun sotilaat ovat oppineet että sääntöjä tulee noudattaa. Johtaja on se joka määrää ja alaiset tottelevat.

Vitsin hauska puoli on vain se, että sillä simputtamisella sinä et mitenkään saa aikaiseksi tuota tilannetta, jossa johtaja on se, joka määrää ja alaiset tottelevat. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minäkin kävin armeijan 30 vuotta sitten. Silloin motivaation puutteesta rangaistiin juoksuttamalla ja aito kiinnostus palvelukseen palkittiin pääsyllä sotilaskotiin vaikka kesken päivän.

Ja jos joku teki jonkun mokan, se sinunkin sotilaskotikeikkasi saatettiin perua tästä syystä, vaikka et itse olisi tehnyt mitään. Sama kun työkaverisi tekisi jonkun mokan ja sinulle annettaisiin siitä rangaistus. Kauanko olisit moisessa lafkassa? Ihan hyvä jos noista jutuista on päästy. Ei mitään järkeä.

Armeija on kutakuinkin ainoa ympäristö, jossa kollektiivisilla rangaistuksilla on aidosti opettavainen merkitys. Tositilanteessa kun yhden virhe voi oikeasti maksaa kaikkien hengen. Aika harvassa työpaikassa on näin.

Itse asiassa ei sielläkään niillä kollektiivisilla rangaistuksilla ole yhtään mitään opettavaista merkitystä - siis sellaista, jossa se opetus olisi millään tasolla positiivinen. Se kollektiivinen rangaistus on aina epäoikeudenmukainen niitä kohtaan, jotka eivät ole tehneet yhtään mitään väärin, minkä takia se  saa aikaan vihaa ja inhoa sitä käyttävää esimiestä kohtaan samoin kuin sen virheen tehnyttä kohtaan. Se siis syö sekä joukon keskinäistä luottamusta että joukon luottamusta esimieheen. Sen takia siinä ei ole yhtään mitään järkeä eikä se opeta yhtään mitään hyödyllistä. 

Selitit aika hyvin sen, mihin kollektiivisen rangaistuksen teho perustuu. Nimenomaan siihen että kaikki pyrkivät toimimaan oikein ettei jokainen kärsi. Jos ainoastaan töpeksiää rangaistaan ei ketään muuta välttämättä kiinnosta koko asia, mutta kun kaikki tuntevat virheen nahoissaan niin silloin myös vertaispalaute toimii.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minäkin kävin armeijan 30 vuotta sitten. Silloin motivaation puutteesta rangaistiin juoksuttamalla ja aito kiinnostus palvelukseen palkittiin pääsyllä sotilaskotiin vaikka kesken päivän.

Ja jos joku teki jonkun mokan, se sinunkin sotilaskotikeikkasi saatettiin perua tästä syystä, vaikka et itse olisi tehnyt mitään. Sama kun työkaverisi tekisi jonkun mokan ja sinulle annettaisiin siitä rangaistus. Kauanko olisit moisessa lafkassa? Ihan hyvä jos noista jutuista on päästy. Ei mitään järkeä.

Armeija on kutakuinkin ainoa ympäristö, jossa kollektiivisilla rangaistuksilla on aidosti opettavainen merkitys. Tositilanteessa kun yhden virhe voi oikeasti maksaa kaikkien hengen. Aika harvassa työpaikassa on näin.

Itse asiassa ei sielläkään niillä kollektiivisilla rangaistuksilla ole yhtään mitään opettavaista merkitystä - siis sellaista, jossa se opetus olisi millään tasolla positiivinen. Se kollektiivinen rangaistus on aina epäoikeudenmukainen niitä kohtaan, jotka eivät ole tehneet yhtään mitään väärin, minkä takia se  saa aikaan vihaa ja inhoa sitä käyttävää esimiestä kohtaan samoin kuin sen virheen tehnyttä kohtaan. Se siis syö sekä joukon keskinäistä luottamusta että joukon luottamusta esimieheen. Sen takia siinä ei ole yhtään mitään järkeä eikä se opeta yhtään mitään hyödyllistä. 

Selitit aika hyvin sen, mihin kollektiivisen rangaistuksen teho perustuu. Nimenomaan siihen että kaikki pyrkivät toimimaan oikein ettei jokainen kärsi. Jos ainoastaan töpeksiää rangaistaan ei ketään muuta välttämättä kiinnosta koko asia, mutta kun kaikki tuntevat virheen nahoissaan niin silloin myös vertaispalaute toimii.

Virheitä tapahtuu joka tapauksessa. Virheillä on satunnainen ominaisuus. Yhtä perustellusti siis ajattelet että rangaistaan kutakin prosenttia joukoista satunnaisesti. Virheiden ennaltaehkäisemiseksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minäkin kävin armeijan 30 vuotta sitten. Silloin motivaation puutteesta rangaistiin juoksuttamalla ja aito kiinnostus palvelukseen palkittiin pääsyllä sotilaskotiin vaikka kesken päivän.

Ja jos joku teki jonkun mokan, se sinunkin sotilaskotikeikkasi saatettiin perua tästä syystä, vaikka et itse olisi tehnyt mitään. Sama kun työkaverisi tekisi jonkun mokan ja sinulle annettaisiin siitä rangaistus. Kauanko olisit moisessa lafkassa? Ihan hyvä jos noista jutuista on päästy. Ei mitään järkeä.

Armeija on kutakuinkin ainoa ympäristö, jossa kollektiivisilla rangaistuksilla on aidosti opettavainen merkitys. Tositilanteessa kun yhden virhe voi oikeasti maksaa kaikkien hengen. Aika harvassa työpaikassa on näin.

Itse asiassa ei sielläkään niillä kollektiivisilla rangaistuksilla ole yhtään mitään opettavaista merkitystä - siis sellaista, jossa se opetus olisi millään tasolla positiivinen. Se kollektiivinen rangaistus on aina epäoikeudenmukainen niitä kohtaan, jotka eivät ole tehneet yhtään mitään väärin, minkä takia se  saa aikaan vihaa ja inhoa sitä käyttävää esimiestä kohtaan samoin kuin sen virheen tehnyttä kohtaan. Se siis syö sekä joukon keskinäistä luottamusta että joukon luottamusta esimieheen. Sen takia siinä ei ole yhtään mitään järkeä eikä se opeta yhtään mitään hyödyllistä. 

Selitit aika hyvin sen, mihin kollektiivisen rangaistuksen teho perustuu. Nimenomaan siihen että kaikki pyrkivät toimimaan oikein ettei jokainen kärsi. Jos ainoastaan töpeksiää rangaistaan ei ketään muuta välttämättä kiinnosta koko asia, mutta kun kaikki tuntevat virheen nahoissaan niin silloin myös vertaispalaute toimii.

Oletko tosiaan noin tyhmä? Tajuatko sinä yhtään, mitä se tekee yksikön taistelukyvylle, jos esimieheen ei kukaan joukosta luota tippaakaan? Eikä kukaan myöskään luota omiin taistelutovereihin siksi, että voidaan rangaista virheestä, jota ei itse tehnyt. Siihen se nimittäin johtaa tuo kollektiivisen rangaistuksen käyttö. Ja siksi se ei toimi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos nykypäivän armeijan käyneet joutuisivat sotaan ei siitä tulisi yhtään mitään kun yhtäkkiä ei voitaisikaan ystävällisesti pyytää hyökkäämään. Armeijassa johtajan kunnioittaminen on äärimmäisen tärkeää se on itseasiassa asia joka sieltä pitäisi tuoda myös työelämään.

Johtajan kunnioittamista ei tarvita missään organisaatiossa. Johtajalla on asemansa ja etunsa. Johtajan pitää lähinnä kunnioittaa alaisiaan ja saada heidät tekemään parhaansa. Vaikkapa muuttamaan hyökkäävä vihollisjoukko pölyksi kuten Ukraina hienosti tekee venäläiselle hyökkäysarmeijalle.

Odotan muuten jo 2030-lukua kun pääsee vieläkin muistuttamaan Venäjän armeijan rikoksista. Niitä ei tulla unohtamaan koskaan. Niistä pitää muistuttaa vuosikymmenestä toiseen ikuisuuteen.

Kyllä se on nimenomaan niin päin että alaisten tulee kunnioittaa johtajaa työpaikallakin, hän tietää miten asiat kuuluu tehdä. Nykyään monilla työpaikoilla on ikävä kyllä mennyt siihen että alaiset eivät lainkaan pelkää johtajaa vaan ovat ennemmin jopa kavereita tämän kanssa.

Venäjän armeijan koulutus ei perustu simputukseen tai pelotteluun vaan se perustuu kidutukseen, nöyryytykseen ja fyysiseen kipuun. Suomen puolustusvoimien koulusta ei voi edes verrata venäjän tai neuvostoliittoaikaiseen meininkiin yhtään. Niillä on ero, kuin päivällä ja yöllä. Edes 70 luvulla suomessa armeijan käyneet ei voi verrata armeija aikaansa venäjän tapoihin. Suomessa nöyryytettiin aikanaan paljon ja käytettiin ns joukkorangaistuksia mutta ei täällä Suomessa esim työnnetty pers*** oksaa, rynnäkökiväärin piippua tai harjanvartta jos käyttäydyit huonosti tai erehdyit sanomaan esittelyn väärin mitä ne tekeevät tänä päivänäkin viellä venäjällä. Tuossa yksi radikaali esimerkki. Eikä ole mikään ihme, että tuolleen opetetut sotilaat sitten käyttäytyvät, kuten käyttäytyvät nyt ukrainassa.

Vierailija kirjoitti:

Venäjän armeijan koulutus ei perustu simputukseen tai pelotteluun vaan se perustuu kidutukseen, nöyryytykseen ja fyysiseen kipuun. Suomen puolustusvoimien koulusta ei voi edes verrata venäjän tai neuvostoliittoaikaiseen meininkiin yhtään. Niillä on ero, kuin päivällä ja yöllä. Edes 70 luvulla suomessa armeijan käyneet ei voi verrata armeija aikaansa venäjän tapoihin. Suomessa nöyryytettiin aikanaan paljon ja käytettiin ns joukkorangaistuksia mutta ei täällä Suomessa esim työnnetty pers*** oksaa, rynnäkökiväärin piippua tai harjanvartta jos käyttäydyit huonosti tai erehdyit sanomaan esittelyn väärin mitä ne tekeevät tänä päivänäkin viellä venäjällä. Tuossa yksi radikaali esimerkki. Eikä ole mikään ihme, että tuolleen opetetut sotilaat sitten käyttäytyvät, kuten käyttäytyvät nyt ukrainassa.

Venäjällä armeijan palveluksessa olevien nuorien itsemurhatilastot on aika rankkoja juuri tämän kohtelun myötä.