Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Viha ja epätoivo väkivaltaisen suhteen jälkeen. Miten löytää itsensä uudelleen?

Vierailija
17.04.2022 |

Tämä on möykky, joka tuntuu ahdistuksena kehossani enkä osaa purkaa sitä yksin. Tunteet vaihtelee paljonkin ja myöskin omat voimavarat hakevat paikkaansa. Tunnen merkitykettömyyttä, itseinhoa ja passiivisuutta. Aloitin masennuslääkityksen kun olin jo kuukausia kamppaillut epätoivon kanssa.
Joskus tunnen myös hetkittäistä tunnetta, että kaikki vielä kääntyy parhain päin, en ajattele asiaa vaan yritän keskittyä itseeni. Voin tavoitella asioita, joita haluan elämääni. Yhdessä hetkessä kuitenkin taas olen siellä epätoivon vesissä, jolloin tunnesyön, tuhlaan rahaa, juon alkoholia, en jaksa mitään, kuoleman ajatukset seuraavat perässään, en saa tehtyä mitään oman hyvinvointini eteen. En vain kestä itseäni ja elämäänii.

Nyt on alkanut tulemaan vihaa, suoranaista raivoa väkivallan toteuttajaa kohtaan. Että minä inhoan ja halveksin häntä. Tekisi mieli huutaa ja kertoa kuinka hän on säälittävä paska, joka tuhoaa toisten elämää. Astuu toisten varpaille, näyttääkseen itse pidemmältä. Olen niin vihainen, että tapasin hänet ja pahinta on se, että tuhosin kovalla työllä rakennetun elämäni lyhyessä ajassa. Kaikki meni, säästöt, työt, läheinen kaveripiiri, rakas kotini ja minun itsetuntoni. Joskus joudun laittamaan silmät kiinni ja ajattelemaan aikaa ennen tätä ihmistä. Mietin kuinka onnellinen olin ja kuinka hyvin asiat olivat.
Miksi en vain kuunnellut itseäni ja lopettanut suhdetta samantien kun omat hälytyskellot soivat. Sen vuoksi olen itselleni vihainen.

Kommentit (25)

Vierailija
21/25 |
17.04.2022 |
Näytä aiemmat lainaukset

Taisi tulla tämä keskustelu tarpeelliseksi itselleni. Tänään olen ollut tunnekuohujen vallassa ja keskustelun edetessä aloin tosiaan antamaan ja lupaa ja hyväksyntää tunteilleni. Ajattelin, että tämä on aivan normaalia enkä enää pidätellyt itseäni. Kuuntelin sitä raivomusiikkia, hak*asin sohvatyynyä ja kirosin kunnolla, oikein tunteella ja annoin kaikkien ajatuksien tulla. Sohvatyynyn jälkeen vielä tärisin raivosta hetken aikaa.

Sen jälkeen tuli joku zen-tila. Tai en tiedä mikä mutta menin sängylle istumaan enkä tuntenut oikein mitään. Yritin ulkopuolelta seurailla ajatuksia ja tunteita mutta yksinkertaisesti en tuntenut oikein mitään, menin vielä sängylle makoilemaan ja joku mediaatiohetki siitä tuli. Keho rentoutui täysin ja mieli oli tyhjä, rentoutunut ja olin vain. En ajatellut oikein mitään muuta kuin vain olemista, menin vain syvemmälle ja oli tyhjää. Yritin saada jostain todella syvältä itsestäni kiinni, annoin luvan ihan mille tunteelle vain mutta mitään ei ollut. En saanut itketyksikään vaikka sitä tavoittelin. 

AP

Vierailija
22/25 |
17.04.2022 |
Näytä aiemmat lainaukset

up

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
23/25 |
17.04.2022 |
Näytä aiemmat lainaukset

Minullekin nousee melkein päivittäin epämiellyttäviä muistoja eksästä, ja mielikuvissa haistattelen hänelle. Yritän päästä tunteesta nopeasti eroon, koska se imee mukaan vihaan ja kaikkeen negatiiviseen energiaan,  joka oli osa hänen persoonaa,  ei minua. Tärkeintä on ollut itsemyötätunto, oman herkkyyden ja vahvuuksien uudelleen löytäminen. Kannattaa tutustua narsismi-kirjallisuuteen, faktatieto auttaa käsittelemään asioita. Suosittelen myös kirjaa Näin vältät energiavarkaat. Täällä suositeltiin hyviä Youtube-kanavia, Narcdaily on oma suosikkini Ramanin lisäksi. 

Jos jotain myönteistä haluaa hakea edellisestä parisuhteesta, niin nykyään tunnistaa nopeasti myrkylliset ihmiset ja olen oppinut pitämään puoleni. Voimia sinulle!

Vierailija
24/25 |
17.04.2022 |
Näytä aiemmat lainaukset

Hyvä, ap! Toipuminen menee aalloittain. Ja kolme askelta eteen ja yhden taakse.

Mua terapeutti varoitti, että vihan estäminen johtaa masennukseen ja omien tunteiden, niiden hyvienkin, latistumiseen.

Mun on edelleen mahdoton käsittää, että hän teki mulle mitä teki. Että meidän suhde ei oikeastaan edes ollut suhde vaan jokin koulukiusaamiseen verrattava maalitus tai vaan muuten pitkittynyt seksuaalinen ja muu hyväksikäyttö.

Joudun tapaamaan hänet vielä, ellei jompi kumpi kuole ennen. Toivon, etten käy häneen käsiksi tai tee muutenkaan mitään liian pahaa. Sylkeminen saattaisi tulla helposti, jos hän tulee liian lähelle.

Vihan olen pystynyt antamaan tulla, mutta oma ylpeys on esitellyt uhriuden, likaisuuden ja nöyryytyksen tunteita. Kai nekin on vaan annettava tulla ja otettava vastaan.

Myös mulla ollut nyt vaikeampaa, kun töistä taukoa pääsiäinen. Normaalit vkonloput olen täyttänyt helpommin jollain.

Vierailija
25/25 |
17.04.2022 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Minullekin nousee melkein päivittäin epämiellyttäviä muistoja eksästä, ja mielikuvissa haistattelen hänelle. Yritän päästä tunteesta nopeasti eroon, koska se imee mukaan vihaan ja kaikkeen negatiiviseen energiaan,  joka oli osa hänen persoonaa,  ei minua. Tärkeintä on ollut itsemyötätunto, oman herkkyyden ja vahvuuksien uudelleen löytäminen. Kannattaa tutustua narsismi-kirjallisuuteen, faktatieto auttaa käsittelemään asioita. Suosittelen myös kirjaa Näin vältät energiavarkaat. Täällä suositeltiin hyviä Youtube-kanavia, Narcdaily on oma suosikkini Ramanin lisäksi. 

Jos jotain myönteistä haluaa hakea edellisestä parisuhteesta, niin nykyään tunnistaa nopeasti myrkylliset ihmiset ja olen oppinut pitämään puoleni. Voimia sinulle!

Onko sun eksä kokonaan poissa sun elämästä? Mietin vaan, kun mulla on sellainen olo, että tätä sisäuistä haistattelua tarvitsen siihen, että saan pidettyä hänet etäällä itsestäni. Hänhän haluaisi raahata perässään koko haaremia eksiä.