Lue keskustelun säännöt.
Korona tuhosi ennen niin aktiivisen sosiaalisen elämän ja ystäväpiirin - ihmiset oköttävät vain omien perheidensä kanssa kotona
16.04.2022 |
Ei tätä enää kestä. Luulin, että rokotukset muuttavat tilanteen mutt ei.
Kukaan ei enää ole kutsunut mihinkään juhliin eikä bileisiin eikä edes illalliselle.
Olemme lapseton pariskunta ja kaipaisimme kovasti entistä elämää ennen koronaa.
Kenestäkään ei edes viesteih kuulu enää mitään eikä koskaan tai tosi harvoin ja silloinkin niin, että kysyn mitä kuuluu.
Onko muilla samanlaisia kokemuksia.
Kommentit (273)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun ei ole sosiaalisia suhteita, se alkaa lopulta lahottamaan jopa päätä. Ja olen superintrovertti enkä käytä alkoholia. Pyörin vain yksin metsässä. Ennen kävin työpaikalla ja tapasin harrastuksissa ihmisiä. Nykyään vaan aina kotona. Työ muuttui kokonaan etätyöksi ja harrastusryhmät hajosivat. Ilmeisesti nyt olen elämän perusasioiden äärellä ja tästä pitäisi nauttia.
Jep. Sama täällä. En aiemminkaan baareissa ryypiskellyt, kun lapsia ei voi keskenään kotiin jättää. On ikävä huomata, ettei olekaan merkinnyt kenellekään mitään ja tässäkin ketjussa hehkutetaan miten on hienoa, että on tyhjänpäiväisistä ihmisistä päässyt eroon. Koronan aikaan lapsilta loppui kiinnostus harrastuksiaan kohtaan, joten möllötämme kotona kaikki illat.
Eli siis jonkun muun pitäisi kantaa vastuu ja tuoda elämäänne sisältö, koska ilman sitä että joku muu tulee ja tekee te ette osaa kuin möllöttää apaattisina kotona telkkarin tai läppärin edessä?!
Saa sitä sitten tosiaan ihmetellä miksi ne sellaiset ihmiset, jotka otti koronapandemian alkaessa ns härkää sarvista ja keksi itselleen (ja perheelleen) uutta tekemistä ja panosti yhdessäoloon eivät enää kaipaa elämäänsä ihmisiä jotka menetti kiinnostuksen kaikkeen.
Eihän teillä ole enää mitään yhteistä.
Tekemistä on kyllä, ei vaan sosiaalisia suhteita. Moni harrastus, yksinäinenkin menee eteenpäin, jos voi välillä vaihtaa muiden kanssa mielipiteitä. Fiksu ihminen on kiinnostunut ympäristöstään. Pelkkä koti ei riitä monelle virikkeeksi.
Nykytekniikka mahdollistaa virikkeiden saannin ja vuorovaikutuksen jopa eripuolilla maailmaa asuvien ihmisten kanssa. Eikä kotoa tarvitse lähteä yhtään mihinkään. Ei nykyaika missään turnipsikuopassa ilman mitään yhteyksiä nökötetä.
Just joo, sehän on ihan sama asia. Miltä kuulostaisi jos tästä eteenpäin pystyisit kommunikoimaan vain etänä esimerkiksi puolisosi, lastesi, tai vanhempiesi kanssa? Ajaisiko saman asian? Se että pitää yhteyttä ihmisiin sähköisesti ei todellakaan ole sama asia, sinä vain ehkä et huomaa eroa koska et loppujen lopuksi oikeasti heistä niin välitä. Se sinulle sallittakoon, oma on asiasi, mutta älkää nyt oikeasti aikuiset ihmiset väittäkö että maailman ja ihmiset voi kokea ihan samoin omalta kotisohvalta etänä.
Monilla perheillä tämä on todellisuutta nytkin kun asutaan eripuolilla maailmaa. Tai joku perheenjäsen on työkomennukdilla. Miljoonilla ukrainalaisilla miehet ja isät ovat sotimassa ja vanhat vanhemmat on jääneet kotiseudulle. Ihmiset on iloisia me käki edes jonkun yhteyden saavat. Kasvakaa aikuiseksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun ei ole sosiaalisia suhteita, se alkaa lopulta lahottamaan jopa päätä. Ja olen superintrovertti enkä käytä alkoholia. Pyörin vain yksin metsässä. Ennen kävin työpaikalla ja tapasin harrastuksissa ihmisiä. Nykyään vaan aina kotona. Työ muuttui kokonaan etätyöksi ja harrastusryhmät hajosivat. Ilmeisesti nyt olen elämän perusasioiden äärellä ja tästä pitäisi nauttia.
Jep. Sama täällä. En aiemminkaan baareissa ryypiskellyt, kun lapsia ei voi keskenään kotiin jättää. On ikävä huomata, ettei olekaan merkinnyt kenellekään mitään ja tässäkin ketjussa hehkutetaan miten on hienoa, että on tyhjänpäiväisistä ihmisistä päässyt eroon. Koronan aikaan lapsilta loppui kiinnostus harrastuksiaan kohtaan, joten möllötämme kotona kaikki illat.
Eli siis jonkun muun pitäisi kantaa vastuu ja tuoda elämäänne sisältö, koska ilman sitä että joku muu tulee ja tekee te ette osaa kuin möllöttää apaattisina kotona telkkarin tai läppärin edessä?!
Saa sitä sitten tosiaan ihmetellä miksi ne sellaiset ihmiset, jotka otti koronapandemian alkaessa ns härkää sarvista ja keksi itselleen (ja perheelleen) uutta tekemistä ja panosti yhdessäoloon eivät enää kaipaa elämäänsä ihmisiä jotka menetti kiinnostuksen kaikkeen.
Eihän teillä ole enää mitään yhteistä.
Tekemistä on kyllä, ei vaan sosiaalisia suhteita. Moni harrastus, yksinäinenkin menee eteenpäin, jos voi välillä vaihtaa muiden kanssa mielipiteitä. Fiksu ihminen on kiinnostunut ympäristöstään. Pelkkä koti ei riitä monelle virikkeeksi.
Nykytekniikka mahdollistaa virikkeiden saannin ja vuorovaikutuksen jopa eripuolilla maailmaa asuvien ihmisten kanssa. Eikä kotoa tarvitse lähteä yhtään mihinkään. Ei nykyaika missään turnipsikuopassa ilman mitään yhteyksiä nökötetä.
Totta tämäkin. Mutta ei aitoa läsnäoloa mikään voita. Sen olen korona-aikana oppinut, vaikka luulin olevani tosi erakko.
Olen, eri, mutta mikä "aidosta läsnäolosta" tekee niin poikkeuksellisen? Olen miettinyt tätä paljon, koska itse en ole koskaan kokenut tarvetta kosketella keskustelukumppaniani ja toisen kosketteleminenhan on ainoa, mikä edellyttää samassa fyysisessä tilassa olemista. Onko "aidon läsnäolon" merkitys siinä, että voi varmistaa, että toinen on koko ajan keskittynyt juuri sinuun eikä johonkin toiseen (ihmiseen tai asiaan)? Ennenkuin sanot, että ilmeet ja eleet, niin nekin on nähtävissä, jos pistää Teamsissa tai Zoomissa webbikameran päälle. Ja hyvin pitkälti silloinkin pystyy varmistamaan, ettei toinen vaan puhu lapselleen/puolisolleen/kissalleen, räpälää kännykkäänsä tai vaikka laita ruokaa samalla.
Ai miksi aito läsnäolo on eri? Koska kun näen ihmisiä me aina TEEMME jotakin. Hiihdetään, lasketellaan, käydään näyttelyissä tai syömässä, pelaamassa frisbeegolfia/keilausta/lautapeliä, laittamassa puutarhaa, käydään sienessä, marjassa tai muuten patikoimassa ja vedetään kahvit eväsleipineen päälle, voihan noita ja miljoonaa muutakin tehdä itsekseenkin mutta ei kaveri tilannetta huononna. En oikeastaan tunne ketään sellaisia ihmisiä joiden kanssa viettäisin aikaa pelkästään jutustellen.
Me taas ystävien kanssa ei juuri koskaan ole tehty asioita yhdessä. On vaan syöty ja juotu hyvin ja keskusteltu.
Nyt se aika on ohi! Samperin korona.
AP
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joskus sitä tulee elämässä eteen tilanteita jolloin joutuu aloittamaan tyhjästä. Jos ystäväpiiri on jollain lailla hajaantunut, niin sitten on varmaan pakko alkaa tutustua uusiin ihmisiin.
Sellaista elämä on, että uusia ystävyyssuhteita muodostuu ja toiset heikkenee sen mukaan kun elämäntilanteet ja mielenkiinnon kohteet vaihtuu. On epärealistista ajatella, että omassa elämässä kaikki ystävyyssuhteet pysyy muuttumattomina kehdosta hautaan.
On se ihmeellistä että AP ja miehensä eivät kahdestaan keksi mitään tekemistä kotonaan eikä muuallakaan. Kaikkein toimii nnot on jo pitkään olleet normaalisti auki.
Vaikka puolison kanssa keksisi mitä tekemistä kahdestaankin, niin on ihan normaalia haluta joskus myös jutella jonkun sellaisen kanssa, joka ei ole oma puoliso.
Etenkin kun oma puoliso on introvertti ja hillaisempaa sorttia. Kaipaan niin syvällisiä keskusteluja vieraiden kanssa illallisella.
AP
Mä ymmärrän ystäviäsi, jotka eivät halua saada koronatartuntaa. Valitettavasti olet työssä, jossa et ole pystynyt etkä jatkossakaan pysty välttymään tartunnalta. Voisitko kutsua illalliselle vaikka työkavereitasi? Tai jotain muita sellaisia, joilla on samanlainen tilanne kuin sinulla? Sellaisia, jotka eivät välitä, saavatko tartunnan. Tai jotka itsekin altistuvat toistuvasti koronavirukselle?
Ei todella työkavereita kotiin.
Työasiat jäävät töihin kun laitan työpaikan oven kiinni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun ei ole sosiaalisia suhteita, se alkaa lopulta lahottamaan jopa päätä. Ja olen superintrovertti enkä käytä alkoholia. Pyörin vain yksin metsässä. Ennen kävin työpaikalla ja tapasin harrastuksissa ihmisiä. Nykyään vaan aina kotona. Työ muuttui kokonaan etätyöksi ja harrastusryhmät hajosivat. Ilmeisesti nyt olen elämän perusasioiden äärellä ja tästä pitäisi nauttia.
Jep. Sama täällä. En aiemminkaan baareissa ryypiskellyt, kun lapsia ei voi keskenään kotiin jättää. On ikävä huomata, ettei olekaan merkinnyt kenellekään mitään ja tässäkin ketjussa hehkutetaan miten on hienoa, että on tyhjänpäiväisistä ihmisistä päässyt eroon. Koronan aikaan lapsilta loppui kiinnostus harrastuksiaan kohtaan, joten möllötämme kotona kaikki illat.
Eli siis jonkun muun pitäisi kantaa vastuu ja tuoda elämäänne sisältö, koska ilman sitä että joku muu tulee ja tekee te ette osaa kuin möllöttää apaattisina kotona telkkarin tai läppärin edessä?!
Saa sitä sitten tosiaan ihmetellä miksi ne sellaiset ihmiset, jotka otti koronapandemian alkaessa ns härkää sarvista ja keksi itselleen (ja perheelleen) uutta tekemistä ja panosti yhdessäoloon eivät enää kaipaa elämäänsä ihmisiä jotka menetti kiinnostuksen kaikkeen.
Eihän teillä ole enää mitään yhteistä.
Tekemistä on kyllä, ei vaan sosiaalisia suhteita. Moni harrastus, yksinäinenkin menee eteenpäin, jos voi välillä vaihtaa muiden kanssa mielipiteitä. Fiksu ihminen on kiinnostunut ympäristöstään. Pelkkä koti ei riitä monelle virikkeeksi.
Nykytekniikka mahdollistaa virikkeiden saannin ja vuorovaikutuksen jopa eripuolilla maailmaa asuvien ihmisten kanssa. Eikä kotoa tarvitse lähteä yhtään mihinkään. Ei nykyaika missään turnipsikuopassa ilman mitään yhteyksiä nökötetä.
Just joo, sehän on ihan sama asia. Miltä kuulostaisi jos tästä eteenpäin pystyisit kommunikoimaan vain etänä esimerkiksi puolisosi, lastesi, tai vanhempiesi kanssa? Ajaisiko saman asian? Se että pitää yhteyttä ihmisiin sähköisesti ei todellakaan ole sama asia, sinä vain ehkä et huomaa eroa koska et loppujen lopuksi oikeasti heistä niin välitä. Se sinulle sallittakoon, oma on asiasi, mutta älkää nyt oikeasti aikuiset ihmiset väittäkö että maailman ja ihmiset voi kokea ihan samoin omalta kotisohvalta etänä.
Monilla perheillä tämä on todellisuutta nytkin kun asutaan eripuolilla maailmaa. Tai joku perheenjäsen on työkomennukdilla. Miljoonilla ukrainalaisilla miehet ja isät ovat sotimassa ja vanhat vanhemmat on jääneet kotiseudulle. Ihmiset on iloisia me käki edes jonkun yhteyden saavat. Kasvakaa aikuiseksi.
Tunnen ihmisiä, jotka eivät ole tavanneet sisätiloissa vanhempiaan lainkaan sitten koronan tulon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun ei ole sosiaalisia suhteita, se alkaa lopulta lahottamaan jopa päätä. Ja olen superintrovertti enkä käytä alkoholia. Pyörin vain yksin metsässä. Ennen kävin työpaikalla ja tapasin harrastuksissa ihmisiä. Nykyään vaan aina kotona. Työ muuttui kokonaan etätyöksi ja harrastusryhmät hajosivat. Ilmeisesti nyt olen elämän perusasioiden äärellä ja tästä pitäisi nauttia.
Jep. Sama täällä. En aiemminkaan baareissa ryypiskellyt, kun lapsia ei voi keskenään kotiin jättää. On ikävä huomata, ettei olekaan merkinnyt kenellekään mitään ja tässäkin ketjussa hehkutetaan miten on hienoa, että on tyhjänpäiväisistä ihmisistä päässyt eroon. Koronan aikaan lapsilta loppui kiinnostus harrastuksiaan kohtaan, joten möllötämme kotona kaikki illat.
Eli siis jonkun muun pitäisi kantaa vastuu ja tuoda elämäänne sisältö, koska ilman sitä että joku muu tulee ja tekee te ette osaa kuin möllöttää apaattisina kotona telkkarin tai läppärin edessä?!
Saa sitä sitten tosiaan ihmetellä miksi ne sellaiset ihmiset, jotka otti koronapandemian alkaessa ns härkää sarvista ja keksi itselleen (ja perheelleen) uutta tekemistä ja panosti yhdessäoloon eivät enää kaipaa elämäänsä ihmisiä jotka menetti kiinnostuksen kaikkeen.
Eihän teillä ole enää mitään yhteistä.
Tekemistä on kyllä, ei vaan sosiaalisia suhteita. Moni harrastus, yksinäinenkin menee eteenpäin, jos voi välillä vaihtaa muiden kanssa mielipiteitä. Fiksu ihminen on kiinnostunut ympäristöstään. Pelkkä koti ei riitä monelle virikkeeksi.
Nykytekniikka mahdollistaa virikkeiden saannin ja vuorovaikutuksen jopa eripuolilla maailmaa asuvien ihmisten kanssa. Eikä kotoa tarvitse lähteä yhtään mihinkään. Ei nykyaika missään turnipsikuopassa ilman mitään yhteyksiä nökötetä.
Just joo, sehän on ihan sama asia. Miltä kuulostaisi jos tästä eteenpäin pystyisit kommunikoimaan vain etänä esimerkiksi puolisosi, lastesi, tai vanhempiesi kanssa? Ajaisiko saman asian? Se että pitää yhteyttä ihmisiin sähköisesti ei todellakaan ole sama asia, sinä vain ehkä et huomaa eroa koska et loppujen lopuksi oikeasti heistä niin välitä. Se sinulle sallittakoon, oma on asiasi, mutta älkää nyt oikeasti aikuiset ihmiset väittäkö että maailman ja ihmiset voi kokea ihan samoin omalta kotisohvalta etänä.
Monilla perheillä tämä on todellisuutta nytkin kun asutaan eripuolilla maailmaa. Tai joku perheenjäsen on työkomennukdilla. Miljoonilla ukrainalaisilla miehet ja isät ovat sotimassa ja vanhat vanhemmat on jääneet kotiseudulle. Ihmiset on iloisia me käki edes jonkun yhteyden saavat. Kasvakaa aikuiseksi.
Tottakai monet ihmiset ovat tilanteessa jossa käytännössä ainut tapa kommunikoida on sähköisesti, itsellänikin on kokemusta asiasta. Tässä nyt ei kuitenkaan puhuttu pakon sanelemasta tilanteesta vaan siitä että ensisijaisesti mieluiten valitsisi tuon vaihtoehdon ns. pysyvästi. Siitähän tuossa oli kysymys, että ruudun kautta muka voisi yhtä hyvin hankkia kaikki virikkeensä ja hoitaa ihmissuhteensa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joskus sitä tulee elämässä eteen tilanteita jolloin joutuu aloittamaan tyhjästä. Jos ystäväpiiri on jollain lailla hajaantunut, niin sitten on varmaan pakko alkaa tutustua uusiin ihmisiin.
Sellaista elämä on, että uusia ystävyyssuhteita muodostuu ja toiset heikkenee sen mukaan kun elämäntilanteet ja mielenkiinnon kohteet vaihtuu. On epärealistista ajatella, että omassa elämässä kaikki ystävyyssuhteet pysyy muuttumattomina kehdosta hautaan.
On se ihmeellistä että AP ja miehensä eivät kahdestaan keksi mitään tekemistä kotonaan eikä muuallakaan. Kaikkein toimii nnot on jo pitkään olleet normaalisti auki.
Vaikka puolison kanssa keksisi mitä tekemistä kahdestaankin, niin on ihan normaalia haluta joskus myös jutella jonkun sellaisen kanssa, joka ei ole oma puoliso.
Etenkin kun oma puoliso on introvertti ja hillaisempaa sorttia. Kaipaan niin syvällisiä keskusteluja vieraiden kanssa illallisella.
AP
Mä ymmärrän ystäviäsi, jotka eivät halua saada koronatartuntaa. Valitettavasti olet työssä, jossa et ole pystynyt etkä jatkossakaan pysty välttymään tartunnalta. Voisitko kutsua illalliselle vaikka työkavereitasi? Tai jotain muita sellaisia, joilla on samanlainen tilanne kuin sinulla? Sellaisia, jotka eivät välitä, saavatko tartunnan. Tai jotka itsekin altistuvat toistuvasti koronavirukselle?
Ei todella työkavereita kotiin.
Työasiat jäävät töihin kun laitan työpaikan oven kiinni.
No sitten alat tutustua sellaisiin ihmisiin, joita ei haittaa, vaikka saisivatkin koronatartunnan. Onhan heitä vaikka kuinka paljon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun ei ole sosiaalisia suhteita, se alkaa lopulta lahottamaan jopa päätä. Ja olen superintrovertti enkä käytä alkoholia. Pyörin vain yksin metsässä. Ennen kävin työpaikalla ja tapasin harrastuksissa ihmisiä. Nykyään vaan aina kotona. Työ muuttui kokonaan etätyöksi ja harrastusryhmät hajosivat. Ilmeisesti nyt olen elämän perusasioiden äärellä ja tästä pitäisi nauttia.
Jep. Sama täällä. En aiemminkaan baareissa ryypiskellyt, kun lapsia ei voi keskenään kotiin jättää. On ikävä huomata, ettei olekaan merkinnyt kenellekään mitään ja tässäkin ketjussa hehkutetaan miten on hienoa, että on tyhjänpäiväisistä ihmisistä päässyt eroon. Koronan aikaan lapsilta loppui kiinnostus harrastuksiaan kohtaan, joten möllötämme kotona kaikki illat.
Eli siis jonkun muun pitäisi kantaa vastuu ja tuoda elämäänne sisältö, koska ilman sitä että joku muu tulee ja tekee te ette osaa kuin möllöttää apaattisina kotona telkkarin tai läppärin edessä?!
Saa sitä sitten tosiaan ihmetellä miksi ne sellaiset ihmiset, jotka otti koronapandemian alkaessa ns härkää sarvista ja keksi itselleen (ja perheelleen) uutta tekemistä ja panosti yhdessäoloon eivät enää kaipaa elämäänsä ihmisiä jotka menetti kiinnostuksen kaikkeen.
Eihän teillä ole enää mitään yhteistä.
Tekemistä on kyllä, ei vaan sosiaalisia suhteita. Moni harrastus, yksinäinenkin menee eteenpäin, jos voi välillä vaihtaa muiden kanssa mielipiteitä. Fiksu ihminen on kiinnostunut ympäristöstään. Pelkkä koti ei riitä monelle virikkeeksi.
Nykytekniikka mahdollistaa virikkeiden saannin ja vuorovaikutuksen jopa eripuolilla maailmaa asuvien ihmisten kanssa. Eikä kotoa tarvitse lähteä yhtään mihinkään. Ei nykyaika missään turnipsikuopassa ilman mitään yhteyksiä nökötetä.
Totta tämäkin. Mutta ei aitoa läsnäoloa mikään voita. Sen olen korona-aikana oppinut, vaikka luulin olevani tosi erakko.
Olen, eri, mutta mikä "aidosta läsnäolosta" tekee niin poikkeuksellisen? Olen miettinyt tätä paljon, koska itse en ole koskaan kokenut tarvetta kosketella keskustelukumppaniani ja toisen kosketteleminenhan on ainoa, mikä edellyttää samassa fyysisessä tilassa olemista. Onko "aidon läsnäolon" merkitys siinä, että voi varmistaa, että toinen on koko ajan keskittynyt juuri sinuun eikä johonkin toiseen (ihmiseen tai asiaan)? Ennenkuin sanot, että ilmeet ja eleet, niin nekin on nähtävissä, jos pistää Teamsissa tai Zoomissa webbikameran päälle. Ja hyvin pitkälti silloinkin pystyy varmistamaan, ettei toinen vaan puhu lapselleen/puolisolleen/kissalleen, räpälää kännykkäänsä tai vaikka laita ruokaa samalla.
Ai miksi aito läsnäolo on eri? Koska kun näen ihmisiä me aina TEEMME jotakin. Hiihdetään, lasketellaan, käydään näyttelyissä tai syömässä, pelaamassa frisbeegolfia/keilausta/lautapeliä, laittamassa puutarhaa, käydään sienessä, marjassa tai muuten patikoimassa ja vedetään kahvit eväsleipineen päälle, voihan noita ja miljoonaa muutakin tehdä itsekseenkin mutta ei kaveri tilannetta huononna. En oikeastaan tunne ketään sellaisia ihmisiä joiden kanssa viettäisin aikaa pelkästään jutustellen.
Me taas ystävien kanssa ei juuri koskaan ole tehty asioita yhdessä. On vaan syöty ja juotu hyvin ja keskusteltu.
Nyt se aika on ohi! Samperin korona.
AP
Nyt on hyvä aika opetella. Tai etsiä uusia kavereita, joiden kanssa voi syödä ja puhua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun ei ole sosiaalisia suhteita, se alkaa lopulta lahottamaan jopa päätä. Ja olen superintrovertti enkä käytä alkoholia. Pyörin vain yksin metsässä. Ennen kävin työpaikalla ja tapasin harrastuksissa ihmisiä. Nykyään vaan aina kotona. Työ muuttui kokonaan etätyöksi ja harrastusryhmät hajosivat. Ilmeisesti nyt olen elämän perusasioiden äärellä ja tästä pitäisi nauttia.
Jep. Sama täällä. En aiemminkaan baareissa ryypiskellyt, kun lapsia ei voi keskenään kotiin jättää. On ikävä huomata, ettei olekaan merkinnyt kenellekään mitään ja tässäkin ketjussa hehkutetaan miten on hienoa, että on tyhjänpäiväisistä ihmisistä päässyt eroon. Koronan aikaan lapsilta loppui kiinnostus harrastuksiaan kohtaan, joten möllötämme kotona kaikki illat.
Eli siis jonkun muun pitäisi kantaa vastuu ja tuoda elämäänne sisältö, koska ilman sitä että joku muu tulee ja tekee te ette osaa kuin möllöttää apaattisina kotona telkkarin tai läppärin edessä?!
Saa sitä sitten tosiaan ihmetellä miksi ne sellaiset ihmiset, jotka otti koronapandemian alkaessa ns härkää sarvista ja keksi itselleen (ja perheelleen) uutta tekemistä ja panosti yhdessäoloon eivät enää kaipaa elämäänsä ihmisiä jotka menetti kiinnostuksen kaikkeen.
Eihän teillä ole enää mitään yhteistä.
Tekemistä on kyllä, ei vaan sosiaalisia suhteita. Moni harrastus, yksinäinenkin menee eteenpäin, jos voi välillä vaihtaa muiden kanssa mielipiteitä. Fiksu ihminen on kiinnostunut ympäristöstään. Pelkkä koti ei riitä monelle virikkeeksi.
Nykytekniikka mahdollistaa virikkeiden saannin ja vuorovaikutuksen jopa eripuolilla maailmaa asuvien ihmisten kanssa. Eikä kotoa tarvitse lähteä yhtään mihinkään. Ei nykyaika missään turnipsikuopassa ilman mitään yhteyksiä nökötetä.
Totta tämäkin. Mutta ei aitoa läsnäoloa mikään voita. Sen olen korona-aikana oppinut, vaikka luulin olevani tosi erakko.
Olen, eri, mutta mikä "aidosta läsnäolosta" tekee niin poikkeuksellisen? Olen miettinyt tätä paljon, koska itse en ole koskaan kokenut tarvetta kosketella keskustelukumppaniani ja toisen kosketteleminenhan on ainoa, mikä edellyttää samassa fyysisessä tilassa olemista. Onko "aidon läsnäolon" merkitys siinä, että voi varmistaa, että toinen on koko ajan keskittynyt juuri sinuun eikä johonkin toiseen (ihmiseen tai asiaan)? Ennenkuin sanot, että ilmeet ja eleet, niin nekin on nähtävissä, jos pistää Teamsissa tai Zoomissa webbikameran päälle. Ja hyvin pitkälti silloinkin pystyy varmistamaan, ettei toinen vaan puhu lapselleen/puolisolleen/kissalleen, räpälää kännykkäänsä tai vaikka laita ruokaa samalla.
Ai miksi aito läsnäolo on eri? Koska kun näen ihmisiä me aina TEEMME jotakin. Hiihdetään, lasketellaan, käydään näyttelyissä tai syömässä, pelaamassa frisbeegolfia/keilausta/lautapeliä, laittamassa puutarhaa, käydään sienessä, marjassa tai muuten patikoimassa ja vedetään kahvit eväsleipineen päälle, voihan noita ja miljoonaa muutakin tehdä itsekseenkin mutta ei kaveri tilannetta huononna. En oikeastaan tunne ketään sellaisia ihmisiä joiden kanssa viettäisin aikaa pelkästään jutustellen.
Me taas ystävien kanssa ei juuri koskaan ole tehty asioita yhdessä. On vaan syöty ja juotu hyvin ja keskusteltu.
Nyt se aika on ohi! Samperin korona.
AP
Nyt on hyvä aika opetella. Tai etsiä uusia kavereita, joiden kanssa voi syödä ja puhua.
Aikuisiällä olen oppinut ettei läheskään kaikkiin ihmisiin voi luottaa. En uskalla kertoa juurikaan mitään henkilökohtaista uusille ihmisille itsestäni. Niin monta kertaa ystävyys ei olekaan ollut ystävyyttä vaan taloudellista hyväksikäyttöä ja kun ystävyys loppui tilanteen selvittyä, en voi olla varma etteikö hän juoruilisi yksityisiä asioita.
Noniin, nyt on vappujuhliin laitettu kutsut ( eilen ). Kukaan ei toistaiseksi ole vastannut mitään.
Pääsiäiskiireitä varmaan?
AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Noniin, nyt on vappujuhliin laitettu kutsut ( eilen ). Kukaan ei toistaiseksi ole vastannut mitään.
Pääsiäiskiireitä varmaan?AP
Tai sitten niin, että odottavat ensin tuleeko muilta vähemnän koronan suhteen ruskaabeleiltä tutilta kutsuja?
Jos saavat muilta kutsuja, niin eivät tule teille arvaan
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun ei ole sosiaalisia suhteita, se alkaa lopulta lahottamaan jopa päätä. Ja olen superintrovertti enkä käytä alkoholia. Pyörin vain yksin metsässä. Ennen kävin työpaikalla ja tapasin harrastuksissa ihmisiä. Nykyään vaan aina kotona. Työ muuttui kokonaan etätyöksi ja harrastusryhmät hajosivat. Ilmeisesti nyt olen elämän perusasioiden äärellä ja tästä pitäisi nauttia.
Jep. Sama täällä. En aiemminkaan baareissa ryypiskellyt, kun lapsia ei voi keskenään kotiin jättää. On ikävä huomata, ettei olekaan merkinnyt kenellekään mitään ja tässäkin ketjussa hehkutetaan miten on hienoa, että on tyhjänpäiväisistä ihmisistä päässyt eroon. Koronan aikaan lapsilta loppui kiinnostus harrastuksiaan kohtaan, joten möllötämme kotona kaikki illat.
Eli siis jonkun muun pitäisi kantaa vastuu ja tuoda elämäänne sisältö, koska ilman sitä että joku muu tulee ja tekee te ette osaa kuin möllöttää apaattisina kotona telkkarin tai läppärin edessä?!
Saa sitä sitten tosiaan ihmetellä miksi ne sellaiset ihmiset, jotka otti koronapandemian alkaessa ns härkää sarvista ja keksi itselleen (ja perheelleen) uutta tekemistä ja panosti yhdessäoloon eivät enää kaipaa elämäänsä ihmisiä jotka menetti kiinnostuksen kaikkeen.
Eihän teillä ole enää mitään yhteistä.
Tekemistä on kyllä, ei vaan sosiaalisia suhteita. Moni harrastus, yksinäinenkin menee eteenpäin, jos voi välillä vaihtaa muiden kanssa mielipiteitä. Fiksu ihminen on kiinnostunut ympäristöstään. Pelkkä koti ei riitä monelle virikkeeksi.
Nykytekniikka mahdollistaa virikkeiden saannin ja vuorovaikutuksen jopa eripuolilla maailmaa asuvien ihmisten kanssa. Eikä kotoa tarvitse lähteä yhtään mihinkään. Ei nykyaika missään turnipsikuopassa ilman mitään yhteyksiä nökötetä.
Totta tämäkin. Mutta ei aitoa läsnäoloa mikään voita. Sen olen korona-aikana oppinut, vaikka luulin olevani tosi erakko.
Olen, eri, mutta mikä "aidosta läsnäolosta" tekee niin poikkeuksellisen? Olen miettinyt tätä paljon, koska itse en ole koskaan kokenut tarvetta kosketella keskustelukumppaniani ja toisen kosketteleminenhan on ainoa, mikä edellyttää samassa fyysisessä tilassa olemista. Onko "aidon läsnäolon" merkitys siinä, että voi varmistaa, että toinen on koko ajan keskittynyt juuri sinuun eikä johonkin toiseen (ihmiseen tai asiaan)? Ennenkuin sanot, että ilmeet ja eleet, niin nekin on nähtävissä, jos pistää Teamsissa tai Zoomissa webbikameran päälle. Ja hyvin pitkälti silloinkin pystyy varmistamaan, ettei toinen vaan puhu lapselleen/puolisolleen/kissalleen, räpälää kännykkäänsä tai vaikka laita ruokaa samalla.
Mitä kertoo, jos joku edes pohtii tällaista? Tottakai ihmisten tulee kokea toisensa livenä paikan päällä ihan fyysisinä olentoina!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Noniin, nyt on vappujuhliin laitettu kutsut ( eilen ). Kukaan ei toistaiseksi ole vastannut mitään.
Pääsiäiskiireitä varmaan?AP
Pääsiäiskiireitä ja muutenkin varmaan pitää miettiä, sopiiko heille tuo ajankohta vai ei. Et voi olettaa, että juuri sulle vastataan heti tai viimeistään seuraavana päivänä. Oletettavasti kutsumillasi ihmisillä on elämässään muitakin ihmisiä kuin sinä. Ja heidän kanssaan on voinut olla jo alustavasti puhetta vapun vietosta, mutta ei vielä tarkkaan sovittuna mitään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun ei ole sosiaalisia suhteita, se alkaa lopulta lahottamaan jopa päätä. Ja olen superintrovertti enkä käytä alkoholia. Pyörin vain yksin metsässä. Ennen kävin työpaikalla ja tapasin harrastuksissa ihmisiä. Nykyään vaan aina kotona. Työ muuttui kokonaan etätyöksi ja harrastusryhmät hajosivat. Ilmeisesti nyt olen elämän perusasioiden äärellä ja tästä pitäisi nauttia.
Jep. Sama täällä. En aiemminkaan baareissa ryypiskellyt, kun lapsia ei voi keskenään kotiin jättää. On ikävä huomata, ettei olekaan merkinnyt kenellekään mitään ja tässäkin ketjussa hehkutetaan miten on hienoa, että on tyhjänpäiväisistä ihmisistä päässyt eroon. Koronan aikaan lapsilta loppui kiinnostus harrastuksiaan kohtaan, joten möllötämme kotona kaikki illat.
Eli siis jonkun muun pitäisi kantaa vastuu ja tuoda elämäänne sisältö, koska ilman sitä että joku muu tulee ja tekee te ette osaa kuin möllöttää apaattisina kotona telkkarin tai läppärin edessä?!
Saa sitä sitten tosiaan ihmetellä miksi ne sellaiset ihmiset, jotka otti koronapandemian alkaessa ns härkää sarvista ja keksi itselleen (ja perheelleen) uutta tekemistä ja panosti yhdessäoloon eivät enää kaipaa elämäänsä ihmisiä jotka menetti kiinnostuksen kaikkeen.
Eihän teillä ole enää mitään yhteistä.
Tekemistä on kyllä, ei vaan sosiaalisia suhteita. Moni harrastus, yksinäinenkin menee eteenpäin, jos voi välillä vaihtaa muiden kanssa mielipiteitä. Fiksu ihminen on kiinnostunut ympäristöstään. Pelkkä koti ei riitä monelle virikkeeksi.
Nykytekniikka mahdollistaa virikkeiden saannin ja vuorovaikutuksen jopa eripuolilla maailmaa asuvien ihmisten kanssa. Eikä kotoa tarvitse lähteä yhtään mihinkään. Ei nykyaika missään turnipsikuopassa ilman mitään yhteyksiä nökötetä.
Totta tämäkin. Mutta ei aitoa läsnäoloa mikään voita. Sen olen korona-aikana oppinut, vaikka luulin olevani tosi erakko.
Olen, eri, mutta mikä "aidosta läsnäolosta" tekee niin poikkeuksellisen? Olen miettinyt tätä paljon, koska itse en ole koskaan kokenut tarvetta kosketella keskustelukumppaniani ja toisen kosketteleminenhan on ainoa, mikä edellyttää samassa fyysisessä tilassa olemista. Onko "aidon läsnäolon" merkitys siinä, että voi varmistaa, että toinen on koko ajan keskittynyt juuri sinuun eikä johonkin toiseen (ihmiseen tai asiaan)? Ennenkuin sanot, että ilmeet ja eleet, niin nekin on nähtävissä, jos pistää Teamsissa tai Zoomissa webbikameran päälle. Ja hyvin pitkälti silloinkin pystyy varmistamaan, ettei toinen vaan puhu lapselleen/puolisolleen/kissalleen, räpälää kännykkäänsä tai vaikka laita ruokaa samalla.
Ai miksi aito läsnäolo on eri? Koska kun näen ihmisiä me aina TEEMME jotakin. Hiihdetään, lasketellaan, käydään näyttelyissä tai syömässä, pelaamassa frisbeegolfia/keilausta/lautapeliä, laittamassa puutarhaa, käydään sienessä, marjassa tai muuten patikoimassa ja vedetään kahvit eväsleipineen päälle, voihan noita ja miljoonaa muutakin tehdä itsekseenkin mutta ei kaveri tilannetta huononna. En oikeastaan tunne ketään sellaisia ihmisiä joiden kanssa viettäisin aikaa pelkästään jutustellen.
Me taas ystävien kanssa ei juuri koskaan ole tehty asioita yhdessä. On vaan syöty ja juotu hyvin ja keskusteltu.
Nyt se aika on ohi! Samperin korona.
AP
Nyt on hyvä aika opetella. Tai etsiä uusia kavereita, joiden kanssa voi syödä ja puhua.
Aikuisiällä olen oppinut ettei läheskään kaikkiin ihmisiin voi luottaa. En uskalla kertoa juurikaan mitään henkilökohtaista uusille ihmisille itsestäni. Niin monta kertaa ystävyys ei olekaan ollut ystävyyttä vaan taloudellista hyväksikäyttöä ja kun ystävyys loppui tilanteen selvittyä, en voi olla varma etteikö hän juoruilisi yksityisiä asioita.
Miksi sun pitäisi puhua sun omista henkilökohtaisista asioistasi? Hyviä ja syvällisiä keskusteluja syntyy mitä moninaisimmista aiheista. Vaikka kansanmurhista, jonka joku ketjussa jo mainitsikin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun ei ole sosiaalisia suhteita, se alkaa lopulta lahottamaan jopa päätä. Ja olen superintrovertti enkä käytä alkoholia. Pyörin vain yksin metsässä. Ennen kävin työpaikalla ja tapasin harrastuksissa ihmisiä. Nykyään vaan aina kotona. Työ muuttui kokonaan etätyöksi ja harrastusryhmät hajosivat. Ilmeisesti nyt olen elämän perusasioiden äärellä ja tästä pitäisi nauttia.
Jep. Sama täällä. En aiemminkaan baareissa ryypiskellyt, kun lapsia ei voi keskenään kotiin jättää. On ikävä huomata, ettei olekaan merkinnyt kenellekään mitään ja tässäkin ketjussa hehkutetaan miten on hienoa, että on tyhjänpäiväisistä ihmisistä päässyt eroon. Koronan aikaan lapsilta loppui kiinnostus harrastuksiaan kohtaan, joten möllötämme kotona kaikki illat.
Eli siis jonkun muun pitäisi kantaa vastuu ja tuoda elämäänne sisältö, koska ilman sitä että joku muu tulee ja tekee te ette osaa kuin möllöttää apaattisina kotona telkkarin tai läppärin edessä?!
Saa sitä sitten tosiaan ihmetellä miksi ne sellaiset ihmiset, jotka otti koronapandemian alkaessa ns härkää sarvista ja keksi itselleen (ja perheelleen) uutta tekemistä ja panosti yhdessäoloon eivät enää kaipaa elämäänsä ihmisiä jotka menetti kiinnostuksen kaikkeen.
Eihän teillä ole enää mitään yhteistä.
Tekemistä on kyllä, ei vaan sosiaalisia suhteita. Moni harrastus, yksinäinenkin menee eteenpäin, jos voi välillä vaihtaa muiden kanssa mielipiteitä. Fiksu ihminen on kiinnostunut ympäristöstään. Pelkkä koti ei riitä monelle virikkeeksi.
Nykytekniikka mahdollistaa virikkeiden saannin ja vuorovaikutuksen jopa eripuolilla maailmaa asuvien ihmisten kanssa. Eikä kotoa tarvitse lähteä yhtään mihinkään. Ei nykyaika missään turnipsikuopassa ilman mitään yhteyksiä nökötetä.
Totta tämäkin. Mutta ei aitoa läsnäoloa mikään voita. Sen olen korona-aikana oppinut, vaikka luulin olevani tosi erakko.
Olen, eri, mutta mikä "aidosta läsnäolosta" tekee niin poikkeuksellisen? Olen miettinyt tätä paljon, koska itse en ole koskaan kokenut tarvetta kosketella keskustelukumppaniani ja toisen kosketteleminenhan on ainoa, mikä edellyttää samassa fyysisessä tilassa olemista. Onko "aidon läsnäolon" merkitys siinä, että voi varmistaa, että toinen on koko ajan keskittynyt juuri sinuun eikä johonkin toiseen (ihmiseen tai asiaan)? Ennenkuin sanot, että ilmeet ja eleet, niin nekin on nähtävissä, jos pistää Teamsissa tai Zoomissa webbikameran päälle. Ja hyvin pitkälti silloinkin pystyy varmistamaan, ettei toinen vaan puhu lapselleen/puolisolleen/kissalleen, räpälää kännykkäänsä tai vaikka laita ruokaa samalla.
Mitä kertoo, jos joku edes pohtii tällaista? Tottakai ihmisten tulee kokea toisensa livenä paikan päällä ihan fyysisinä olentoina!
Miksi? Jos siis nyt ei ole yhdessä tekemisestä vaan ainoastaan yhdessä syömisestä ja puhumisesta? Onko se toisen ihmisen haju, kosketus vai mikä, joka ei onnistu muuten? Ja mä puhun nyt ystävistä ja kavereista, en perheenjäsenistä, joita haluaa halatakin.
Mulla oli 3 pitkäaikaista ystävää, ja kolme kaveria. Koronan jälkeen minulla on jäljellä yksi ystävä, kaikki muut ovat menneet menojaan. Tämäkin yksi ystävä asuu 600km päässä, joten emme juurikaan näe, vaikka puhelimessa puhummekin noin kerran kuussa. Että ymmärrän kyllä yskän.
Kaksi ystävää lopettivat vain yhteydenpidon minuun, ja jäin siis yksin huutelemaan langoille ja linjoille, ja kun sen lopetin ei ole kummastakaan kuulunut mitään enää. Toisesta vuoteen, toisesta reiluun vuoteen.
Yksi kaveri sanoi ettei jaksa elämäntilanteensa vuoksi mitään, mutta olen huomannut että tämä mitään tarkoittikin vain minua.
Kummallista.
Toinen kaveri hurahti salaliittoihin sun muihin, ja viimeiset näkemisemme olivat jo takkuisia, kun hän vain huuteli mielipiteitään ja vauhkosi, ja minun olisi pitänyt ajatella samoin kuin hän opetti. Jäi siten sekin pois.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun ei ole sosiaalisia suhteita, se alkaa lopulta lahottamaan jopa päätä. Ja olen superintrovertti enkä käytä alkoholia. Pyörin vain yksin metsässä. Ennen kävin työpaikalla ja tapasin harrastuksissa ihmisiä. Nykyään vaan aina kotona. Työ muuttui kokonaan etätyöksi ja harrastusryhmät hajosivat. Ilmeisesti nyt olen elämän perusasioiden äärellä ja tästä pitäisi nauttia.
Jep. Sama täällä. En aiemminkaan baareissa ryypiskellyt, kun lapsia ei voi keskenään kotiin jättää. On ikävä huomata, ettei olekaan merkinnyt kenellekään mitään ja tässäkin ketjussa hehkutetaan miten on hienoa, että on tyhjänpäiväisistä ihmisistä päässyt eroon. Koronan aikaan lapsilta loppui kiinnostus harrastuksiaan kohtaan, joten möllötämme kotona kaikki illat.
Eli siis jonkun muun pitäisi kantaa vastuu ja tuoda elämäänne sisältö, koska ilman sitä että joku muu tulee ja tekee te ette osaa kuin möllöttää apaattisina kotona telkkarin tai läppärin edessä?!
Saa sitä sitten tosiaan ihmetellä miksi ne sellaiset ihmiset, jotka otti koronapandemian alkaessa ns härkää sarvista ja keksi itselleen (ja perheelleen) uutta tekemistä ja panosti yhdessäoloon eivät enää kaipaa elämäänsä ihmisiä jotka menetti kiinnostuksen kaikkeen.
Eihän teillä ole enää mitään yhteistä.
Tekemistä on kyllä, ei vaan sosiaalisia suhteita. Moni harrastus, yksinäinenkin menee eteenpäin, jos voi välillä vaihtaa muiden kanssa mielipiteitä. Fiksu ihminen on kiinnostunut ympäristöstään. Pelkkä koti ei riitä monelle virikkeeksi.
Nykytekniikka mahdollistaa virikkeiden saannin ja vuorovaikutuksen jopa eripuolilla maailmaa asuvien ihmisten kanssa. Eikä kotoa tarvitse lähteä yhtään mihinkään. Ei nykyaika missään turnipsikuopassa ilman mitään yhteyksiä nökötetä.
Totta tämäkin. Mutta ei aitoa läsnäoloa mikään voita. Sen olen korona-aikana oppinut, vaikka luulin olevani tosi erakko.
Olen, eri, mutta mikä "aidosta läsnäolosta" tekee niin poikkeuksellisen? Olen miettinyt tätä paljon, koska itse en ole koskaan kokenut tarvetta kosketella keskustelukumppaniani ja toisen kosketteleminenhan on ainoa, mikä edellyttää samassa fyysisessä tilassa olemista. Onko "aidon läsnäolon" merkitys siinä, että voi varmistaa, että toinen on koko ajan keskittynyt juuri sinuun eikä johonkin toiseen (ihmiseen tai asiaan)? Ennenkuin sanot, että ilmeet ja eleet, niin nekin on nähtävissä, jos pistää Teamsissa tai Zoomissa webbikameran päälle. Ja hyvin pitkälti silloinkin pystyy varmistamaan, ettei toinen vaan puhu lapselleen/puolisolleen/kissalleen, räpälää kännykkäänsä tai vaikka laita ruokaa samalla.
Ai miksi aito läsnäolo on eri? Koska kun näen ihmisiä me aina TEEMME jotakin. Hiihdetään, lasketellaan, käydään näyttelyissä tai syömässä, pelaamassa frisbeegolfia/keilausta/lautapeliä, laittamassa puutarhaa, käydään sienessä, marjassa tai muuten patikoimassa ja vedetään kahvit eväsleipineen päälle, voihan noita ja miljoonaa muutakin tehdä itsekseenkin mutta ei kaveri tilannetta huononna. En oikeastaan tunne ketään sellaisia ihmisiä joiden kanssa viettäisin aikaa pelkästään jutustellen.
Mä tekisin myös mielelläni jotain, mutta seurani ei kelpaa tekemiseen, ainoastaan tunnin kahvitteluun.
olen lukemattomia kertoja pyytänyt muita lenkille, kirpparille, pyöräilylle, mökille, frisbeegolfia heittelemään, marjastamaan jne. mutta vastaus on aina ei. Yhden kerran muistan kaverin lähteneen shoppailemaan ja rannalle kanssani, ja se oli aivan mahtava päivä joka venyi ihan iltaan asti. Tästä on 6 vuotta aikaa.
Olen yrittänyt päästä mukaan kummilasten kanssa rannalle, tulos on se että olen kerran käynyt siskon lasten kanssa rannalla. Kummilapset on 17 ja 18-vuotiaat, enkä kertaakaan ollut heidän kanssaan missään kutsuttuna, synttäreillä vain lahjoja antamassa.
Miehen kavereita sen sijaan on ollut meidän kanssa mökillä, frisbeegolfaamassa, juhannusta viettämässä toisella mökillä jne, ja kavereiden puolisoita myös, ja aina on ollut kivaa kaikilla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
KUTSU ITSE KAVERIT KYLÄÄN!!!
On sullakin ongelma...
Tuntuu, etten enää uskalla pyytää ketään olen muutaman kerran vihjaissut vuoden aikana että voitas kokoontua meille, mutta kun ei vastakaikua kuulu niin lopetin sitten vihjailun.
AP
Älä vihjaile vaan järjestä esimerkiksi vappubileet. Esität selkeän kutsun, moneltako teillä ja tarviiko omat juomat mukaan vai tarjoatko sinä.
No näin ajatetelin pyytää Vappuna ystäviä syömään meille, jos nyt heitä ystäviksi voi enää kutsua.
Jännittää tuleeko ketään. Olishan se nolo jos vaikka vain 2 ilmoittautuu…Mitäs vikaa niissä kahdessa on?
Sikäli nolo, että ajattelin tavalliseen tapaan kutsuessa ilmoittaa ketkä kaikki on kutsuttu. Jos 12:sta kutsutusta tulisi vain kaksi niin olisi kyllä noloa.
No mitäpä jos kutsuisit vain kaksi? Jos nyt et trollaa vaan olet tosissasi ja ystäviesi suhtautuminen on muuttunut nimenomaan koronan vuoksi, vain yhden perheen/parskunnan kutsuessasi saattaisi olla jopa todennäköisempää, että he tulevat kuin jos kutsut 12. Siinähän sulle olisi kuudeksi viikonlopuksi kaipaamaasi sosiaalista elämää, kun kutsuisit aina kaksi kerrallaan. Et tosin kertonut, milloin muutit kaueammas ystävistäsi...monta vuotta sitten vai vähen ennen pandemian alkua. Onhan sekin mahdollista, ettei syynä ystäviesi muutokseen olekaan korona vaan se, että muutit muualle.
Emme ole muuttaneet yli kymmeneen vuoteen. Nyt sekoitat minut toiseen keskustelijaan.
APOkei. Jos siis syy on koronaviruksen pelko, suosittelen sua aloittamaan kutsumalla vain yhden perheen/pariskunnan kerrallaan.
Olemme sairaataneet koronan kahteen kertaan, emme pelkää. Epäilen, että ystävät pelkäävät kun on loppunut tapaamiset kokonaan.
No tuossahan se syy sitten tulikin. Ystäväsi tietävät, että te olette potentiaalisia tartuttajia. Ja koska eivät itse halua saada tartuntaa, sen vuoksi eivät kutsu teitä kyläilemään. Teidän tapauksessanne ei taida auttaa edes se, että kutsuisitten yhden perheen kerrallaan kyläilemään. Koska teillä on jossain vaiheessa kolmas koronatartunta, sitten neljäs jne. Mitä jos koittaisitte kutsua sellaisia, joilla on myös ollut jo korona ainakin yhden kerran ja jotka eivät välitä siitä, vaikka saisivat tartunnan uudestaankin.
Olen saanut molemmilla kerroilla tartunnan töistä työkaverilta kahvi tai lounastauolta, vaikka olen todella tarkkaan noudattanut työnantajan ohjeita.
Mä en tapaa kavereita jotka ovat siirtyneet etätöistä lähitöihin missään sisätiloissa, saatikka lähtisin heidän kanssaan syömään/juomaan jonkun kaverin luokse. Heitä tapaan ainoastaan ulkona. En ole sairastanut Koronaa, enkä sitä halua. Etätöissä ja Koronaa väittelevien luona voin käydä iltaa viettämässä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun ei ole sosiaalisia suhteita, se alkaa lopulta lahottamaan jopa päätä. Ja olen superintrovertti enkä käytä alkoholia. Pyörin vain yksin metsässä. Ennen kävin työpaikalla ja tapasin harrastuksissa ihmisiä. Nykyään vaan aina kotona. Työ muuttui kokonaan etätyöksi ja harrastusryhmät hajosivat. Ilmeisesti nyt olen elämän perusasioiden äärellä ja tästä pitäisi nauttia.
Jep. Sama täällä. En aiemminkaan baareissa ryypiskellyt, kun lapsia ei voi keskenään kotiin jättää. On ikävä huomata, ettei olekaan merkinnyt kenellekään mitään ja tässäkin ketjussa hehkutetaan miten on hienoa, että on tyhjänpäiväisistä ihmisistä päässyt eroon. Koronan aikaan lapsilta loppui kiinnostus harrastuksiaan kohtaan, joten möllötämme kotona kaikki illat.
Eli siis jonkun muun pitäisi kantaa vastuu ja tuoda elämäänne sisältö, koska ilman sitä että joku muu tulee ja tekee te ette osaa kuin möllöttää apaattisina kotona telkkarin tai läppärin edessä?!
Saa sitä sitten tosiaan ihmetellä miksi ne sellaiset ihmiset, jotka otti koronapandemian alkaessa ns härkää sarvista ja keksi itselleen (ja perheelleen) uutta tekemistä ja panosti yhdessäoloon eivät enää kaipaa elämäänsä ihmisiä jotka menetti kiinnostuksen kaikkeen.
Eihän teillä ole enää mitään yhteistä.
Tekemistä on kyllä, ei vaan sosiaalisia suhteita. Moni harrastus, yksinäinenkin menee eteenpäin, jos voi välillä vaihtaa muiden kanssa mielipiteitä. Fiksu ihminen on kiinnostunut ympäristöstään. Pelkkä koti ei riitä monelle virikkeeksi.
Nykytekniikka mahdollistaa virikkeiden saannin ja vuorovaikutuksen jopa eripuolilla maailmaa asuvien ihmisten kanssa. Eikä kotoa tarvitse lähteä yhtään mihinkään. Ei nykyaika missään turnipsikuopassa ilman mitään yhteyksiä nökötetä.
Totta tämäkin. Mutta ei aitoa läsnäoloa mikään voita. Sen olen korona-aikana oppinut, vaikka luulin olevani tosi erakko.
Olen, eri, mutta mikä "aidosta läsnäolosta" tekee niin poikkeuksellisen? Olen miettinyt tätä paljon, koska itse en ole koskaan kokenut tarvetta kosketella keskustelukumppaniani ja toisen kosketteleminenhan on ainoa, mikä edellyttää samassa fyysisessä tilassa olemista. Onko "aidon läsnäolon" merkitys siinä, että voi varmistaa, että toinen on koko ajan keskittynyt juuri sinuun eikä johonkin toiseen (ihmiseen tai asiaan)? Ennenkuin sanot, että ilmeet ja eleet, niin nekin on nähtävissä, jos pistää Teamsissa tai Zoomissa webbikameran päälle. Ja hyvin pitkälti silloinkin pystyy varmistamaan, ettei toinen vaan puhu lapselleen/puolisolleen/kissalleen, räpälää kännykkäänsä tai vaikka laita ruokaa samalla.
Ai miksi aito läsnäolo on eri? Koska kun näen ihmisiä me aina TEEMME jotakin. Hiihdetään, lasketellaan, käydään näyttelyissä tai syömässä, pelaamassa frisbeegolfia/keilausta/lautapeliä, laittamassa puutarhaa, käydään sienessä, marjassa tai muuten patikoimassa ja vedetään kahvit eväsleipineen päälle, voihan noita ja miljoonaa muutakin tehdä itsekseenkin mutta ei kaveri tilannetta huononna. En oikeastaan tunne ketään sellaisia ihmisiä joiden kanssa viettäisin aikaa pelkästään jutustellen.
Mä tekisin myös mielelläni jotain, mutta seurani ei kelpaa tekemiseen, ainoastaan tunnin kahvitteluun.
olen lukemattomia kertoja pyytänyt muita lenkille, kirpparille, pyöräilylle, mökille, frisbeegolfia heittelemään, marjastamaan jne. mutta vastaus on aina ei. Yhden kerran muistan kaverin lähteneen shoppailemaan ja rannalle kanssani, ja se oli aivan mahtava päivä joka venyi ihan iltaan asti. Tästä on 6 vuotta aikaa.
Olen yrittänyt päästä mukaan kummilasten kanssa rannalle, tulos on se että olen kerran käynyt siskon lasten kanssa rannalla. Kummilapset on 17 ja 18-vuotiaat, enkä kertaakaan ollut heidän kanssaan missään kutsuttuna, synttäreillä vain lahjoja antamassa.
Miehen kavereita sen sijaan on ollut meidän kanssa mökillä, frisbeegolfaamassa, juhannusta viettämässä toisella mökillä jne, ja kavereiden puolisoita myös, ja aina on ollut kivaa kaikilla.
Jos yhtään lohduttaa niin nuo kieltäytyjät tuskin tekevät noita juttuja muidenkaan kanssa, ovat varmaan vaan sitä ihmistyyppiä joita ei oikein minnekään vaivautuminen kiinnosta, erityisesti kaikki vähänkään urheilullinen on täydellisen tekemätön paikka. Sekaporukoista, jolta miehesi kaveriporukka kuulostaa, löytyy yleensä aktiivisempia naisia, onko siinä porukassa ketään kenen kanssa paremmin tutustua ja kenties tehdä noita luettelemiasia asioita?
Kiitos vastauksestasi. Nyt ymmärrän ja toki minäkin mielelläni TEEN asioita muiden ihmisten kanssa. Mun ajatukseni oli virheellisesti vain keskustelemisessa. Yhdessä tekeminenhän ei ole ollut koronan vuoksi juurikaan rajoitettua paitsi maaliskuussa 2020, jos toinen sattui asumaan Uudenmaan rajan toisella puolella kuin itse asui.