Olen taiteilija kysy mitä vaan

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletko herkkänahkainen?

Ts. miltä kritiikki tuntuu tai vaikuttaako se työskentelyysi?

Ei heilauta wittuakaan, koska en esittele mitään sellaista, minkä takana en seiso.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletko herkkänahkainen?

Ts. miltä kritiikki tuntuu tai vaikuttaako se työskentelyysi?

Ei heilauta wittuakaan, koska en esittele mitään sellaista, minkä takana en seiso.

Oikein.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletko herkkänahkainen?

Ts. miltä kritiikki tuntuu tai vaikuttaako se työskentelyysi?

Ei heilauta wittuakaan, koska en esittele mitään sellaista, minkä takana en seiso.

Miksi taiteiljat eivät käytä gyrpä sanaa? Siinä olisi otetta.

Vierailija kirjoitti:

Taiteilija voi olla luonteeltaan mikä tahansa kelvoton runkkari täysin ilman koulutusta. Hyvä taide on hyvää taidetta ja sillä selvä. Olen itse koulutettu taiteilija ja tietenkin ymmärrän tekniikkaa ja teoriaa, mutta ne eivät ole välttämättömiä olla sisäistettynä jos on lahjakas tekijä.

Nämä arviot koulutuksesta ja luonteenpiirteistä on niin naurettavaa pikkumaista nyppimistä, että huh.

Missäs sut on koulutettu?

Täällä myös taivaanrannan maalari !

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletko herkkänahkainen?

Ts. miltä kritiikki tuntuu tai vaikuttaako se työskentelyysi?

Ei heilauta wittuakaan, koska en esittele mitään sellaista, minkä takana en seiso.

Miksi taiteiljat eivät käytä gyrpä sanaa? Siinä olisi otetta.

Koska oma kyrpäni heiluu aina liikkuessani - ei olisi totuudenmukainen väite se.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletko herkkänahkainen?

Ts. miltä kritiikki tuntuu tai vaikuttaako se työskentelyysi?

Ei heilauta wittuakaan, koska en esittele mitään sellaista, minkä takana en seiso.

Miksi taiteiljat eivät käytä gyrpä sanaa? Siinä olisi otetta.

Koska oma kyrpäni heiluu aina liikkuessani - ei olisi totuudenmukainen väite se.

Silloinhan se olisi nimenomaan tehokkaampaa, eli ei edes sitä liikauttaisi. Silloin menisi jo todella kovaa. Vain tavismaatiaiset käyttävät wittua niin kuin Ylekin ja kotimaiset leffat.

Voitko maalata peniksestäni taulun?

Vierailija kirjoitti:

Voitko maalata peniksestäni taulun?

Se olis maailman pienin taulu.

Olen palannut, mutta en palanut tässä rupatteluketjussa. Kuulin ja näin omin silmin kuu on täysin matalalla ja katsoo kun sulkee puhelimet ja nousee ikkunaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletko herkkänahkainen?

Ts. miltä kritiikki tuntuu tai vaikuttaako se työskentelyysi?

Ei heilauta wittuakaan, koska en esittele mitään sellaista, minkä takana en seiso.

Miksi taiteiljat eivät käytä gyrpä sanaa? Siinä olisi otetta.

Koska oma kyrpäni heiluu aina liikkuessani - ei olisi totuudenmukainen väite se.

Silloinhan se olisi nimenomaan tehokkaampaa, eli ei edes sitä liikauttaisi. Silloin menisi jo todella kovaa. Vain tavismaatiaiset käyttävät wittua niin kuin Ylekin ja kotimaiset leffat.

Puhuin totuudesta, en tehokkuudesta.

Saako taiteilija hyvi sexii??

Vastaan jee koska olen jees. En Jani Leinonen tai Juhani Palmu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voitko maalata peniksestäni taulun?

Se olis maailman pienin taulu.

Pieni on kaunista. 

Miksi niin monet pilaa keskinäisellä vittuilulla ja kuittailulla hyvää ja mielenkiintoista aihetta? Lälläslää, paha mieli blaablaablaa. Ketä kiinnostaa teidän egot, meitä kiinnostaa taide!

Onko taide aina rahalla mitattavissa? Onko se, että saat kauppaa tehtyä ainoa merkittävä menestyksen mittari taiteilijana? Ja jos et saa, millä elät? Entä jos olet vain huono taitelija?

Nämä on mielenkiintoisia kysymyksiä. Taide löytää paikkansa ja roolinsa yhteiskunnassa joskus vasta taiteilijan kuoleman jälkeen. Silti jollain pitäisi taiteilijankin eläessään elää. Ehkä paras yhdistelmä on käytännön ammatti, jossa taiteessa vaadittavat kädentaidot kehittyy ja pysyy terässä.

Onko vahingossa syntynyt taide oikeaa taidetta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletko ”taiteilija” vai löytyykö tutkinto?

Tämähän se on Suomessa tärkeintä. Pitää olla tutkintotutkintotutkinto kaikesta. Ei mitään väliä, vaikka osaa jotain. Jos siitä ei ole tutkintoa, on ihan nolla. 

Ohis 

Ei, mutta tutkinto kertoo:

1. Osoitetusta lahjakkuudesta (pääsykokeet)

2. Osoitetusta pitkäjänteisyydestä (valmistuminen)

Tämän vuoksi kysyin. Kiinnostavaa taidetta voi toki tehdä outsiderinakin, mutta useimmiten se on täyttä paskaa 🙂

Aivan samoin kuin ”outsider-insinöörin” suunnittelema Mars-mönkijä: Mikäli olet lahjakas ja motivoitunut taiteen saralla, hakeudut kyllä kouluun.

Minun mielestäni ihmistä ei tee lahjattomaksi se, jos esimerkiksi jää pääsykokeissa 0,5 pisteen päähän, kun hakijoita on 500 ja 10 otetaan sisään tms. Eikä taidetta voi edes mitata samoin kuin tietoa monella muulla alalla. Arvostelija voi hyvin pitää parempana Minnan musteläiskämaalausta kuin Liisan öljyväritutkielmaa, eikä mitään objektiivista selitystä löydy sille, että toinen pääsee opiskelemaan ja toinen ei. 

Sitäpaitsi taidekouluistakin valmistuu kaikensorttista tekijää. Eivät ole suinkaan kaikki lahjakkaita eivätkä saa töitään myydyiksi. Moni joutuu etsimään palkkansa muualta kuin taiteen alalta. 

No tota, kyllä se motivoitunut hakee uudestaan. (Taide-) maailman lainalaisuudet nyt vain ovat sellaiset, että tuo on se polku 🙂

Voisit myös yllättyä siitä, miten suuret erot ”lahjakkaan” ja lahjakkaan hakijan välillä ovatkaan.

Esim. piirrustustaito ei varsinaisesti ole muuta kuin osoitus mekaanisesta harjoittelusta, eikä siten pääsyvaatimuksena erityisen moneen paikkaan. Mutta mm. muotoiluun kyllä.

Ja on noissa kaikissa disciplineissä omat kynnyksensä.

Niin no, taiteen ja nykytaiteen ollessa kyseessä varmaan riippuu vähän siitäkin ketä siellä on valitsemassa ja mikä heitä miellyttää?

Pidin kyllä sangen kummallisena erään taidetta tekevän henkilön avautumista aiheesta, kun hän oli hakenut eikä ollut päässyt ja kirjoitti, että hän oli siis liian hyvä ja liian lahjakas sinne ja se oli syy. Tuntui vähän väärällä tavalla egoistiselta se paasaus, ja katkeralta. Jotkut luo uran siitä huolimatta, etteivät päässeet, mutta en nyt tiedä kertooko se siitä, että on liian lahjakas kyseiseen oppilaitokseen.

Esimerkiksi minä olen hyvin herkkä. Pääsykokeissa en ole pystynyt nukkumaan ja olen ollut väsynyt ja ahdistunut. Olen mennyt sekaisin siellä. Liikaa ihmisiä, aikatauluja ja stressiä. Olen alisuoriutunut reippaasti. Opiskelijana olisin ollut hyvin tunnollinen ja todellakin tehnyt parhaani. Eri asia on, olisinko ollut ryhmässä parhaimmillani. Olisin saattanut kadottaa itseni niin paljon lahjakkuuden ympäröimänä.

Minun kokemukseni on, että kouluihin pääsee hyvät ja varmat tyypit. Kestävät pääsykoestressiä. Ehkä sellaiset pystyvät paremmin tekemään yhteistyötä ja toiminaan ryhmässä.

Minun olisi alunpitäenkin kannattanut hakeutua jonnekin muualle kuin Helsinkiin opiskelemaan. Pienempi paikka ja pienempi ryhmä.

Pitää tähän sivusta vastata, että niin käy minullekin aina. En osaa oikein missään kokeessa keskityä ja menee hermoiluksi. Tämä ilmeni jo joskus ollessani koulussa kuvataide luokalla. En saanut siellä tunnilla tehtyä juuri mitään. Oli liian levotonta ja olisi pitänyt juuri silloin jaksaa tehdä. Jäikin sitten kotiin loppuun tehtäväksi ne työt. Monesti aloitin alusta, kun olin pettynyt koulussa aloittamaani. Ei oikein toiminut tuo ja meni ihan liikaa aikaa niihin töihin ja jäin jälkeen. Olisi tavallinen luokka ollut parempi vaikka tykkään maalaamisesta ja piirtämisestä. Lisäksi tuolla piti aina tehdä mitä opettaja ehdotti ja hän päätti aiheet. Sitten jokin aihe ei kiinnostanut yhtään, mutta oli pakko tehdä. Maalaamista ei ollut juuri yhtään. Stressasi itseäni paljon jo tuo. Olisi saanut olla vapaampaa. Tämä vaan nyt sivusta ja itselle vaan harrastus. Ei minusta olisi mihinkään taidealan koulutukseen kuitenkaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletko ”taiteilija” vai löytyykö tutkinto?

Tämähän se on Suomessa tärkeintä. Pitää olla tutkintotutkintotutkinto kaikesta. Ei mitään väliä, vaikka osaa jotain. Jos siitä ei ole tutkintoa, on ihan nolla. 

Ohis 

Ei, mutta tutkinto kertoo:

1. Osoitetusta lahjakkuudesta (pääsykokeet)

2. Osoitetusta pitkäjänteisyydestä (valmistuminen)

Tämän vuoksi kysyin. Kiinnostavaa taidetta voi toki tehdä outsiderinakin, mutta useimmiten se on täyttä paskaa 🙂

Aivan samoin kuin ”outsider-insinöörin” suunnittelema Mars-mönkijä: Mikäli olet lahjakas ja motivoitunut taiteen saralla, hakeudut kyllä kouluun.

Minun mielestäni ihmistä ei tee lahjattomaksi se, jos esimerkiksi jää pääsykokeissa 0,5 pisteen päähän, kun hakijoita on 500 ja 10 otetaan sisään tms. Eikä taidetta voi edes mitata samoin kuin tietoa monella muulla alalla. Arvostelija voi hyvin pitää parempana Minnan musteläiskämaalausta kuin Liisan öljyväritutkielmaa, eikä mitään objektiivista selitystä löydy sille, että toinen pääsee opiskelemaan ja toinen ei. 

Sitäpaitsi taidekouluistakin valmistuu kaikensorttista tekijää. Eivät ole suinkaan kaikki lahjakkaita eivätkä saa töitään myydyiksi. Moni joutuu etsimään palkkansa muualta kuin taiteen alalta. 

No tota, kyllä se motivoitunut hakee uudestaan. (Taide-) maailman lainalaisuudet nyt vain ovat sellaiset, että tuo on se polku 🙂

Voisit myös yllättyä siitä, miten suuret erot ”lahjakkaan” ja lahjakkaan hakijan välillä ovatkaan.

Esim. piirrustustaito ei varsinaisesti ole muuta kuin osoitus mekaanisesta harjoittelusta, eikä siten pääsyvaatimuksena erityisen moneen paikkaan. Mutta mm. muotoiluun kyllä.

Ja on noissa kaikissa disciplineissä omat kynnyksensä.

Niin no, taiteen ja nykytaiteen ollessa kyseessä varmaan riippuu vähän siitäkin ketä siellä on valitsemassa ja mikä heitä miellyttää?

Pidin kyllä sangen kummallisena erään taidetta tekevän henkilön avautumista aiheesta, kun hän oli hakenut eikä ollut päässyt ja kirjoitti, että hän oli siis liian hyvä ja liian lahjakas sinne ja se oli syy. Tuntui vähän väärällä tavalla egoistiselta se paasaus, ja katkeralta. Jotkut luo uran siitä huolimatta, etteivät päässeet, mutta en nyt tiedä kertooko se siitä, että on liian lahjakas kyseiseen oppilaitokseen.

Esimerkiksi minä olen hyvin herkkä. Pääsykokeissa en ole pystynyt nukkumaan ja olen ollut väsynyt ja ahdistunut. Olen mennyt sekaisin siellä. Liikaa ihmisiä, aikatauluja ja stressiä. Olen alisuoriutunut reippaasti. Opiskelijana olisin ollut hyvin tunnollinen ja todellakin tehnyt parhaani. Eri asia on, olisinko ollut ryhmässä parhaimmillani. Olisin saattanut kadottaa itseni niin paljon lahjakkuuden ympäröimänä.

Minun kokemukseni on, että kouluihin pääsee hyvät ja varmat tyypit. Kestävät pääsykoestressiä. Ehkä sellaiset pystyvät paremmin tekemään yhteistyötä ja toiminaan ryhmässä.

Minun olisi alunpitäenkin kannattanut hakeutua jonnekin muualle kuin Helsinkiin opiskelemaan. Pienempi paikka ja pienempi ryhmä.

Pitää tähän sivusta vastata, että niin käy minullekin aina. En osaa oikein missään kokeessa keskityä ja menee hermoiluksi. Tämä ilmeni jo joskus ollessani koulussa kuvataide luokalla. En saanut siellä tunnilla tehtyä juuri mitään. Oli liian levotonta ja olisi pitänyt juuri silloin jaksaa tehdä. Jäikin sitten kotiin loppuun tehtäväksi ne työt. Monesti aloitin alusta, kun olin pettynyt koulussa aloittamaani. Ei oikein toiminut tuo ja meni ihan liikaa aikaa niihin töihin ja jäin jälkeen. Olisi tavallinen luokka ollut parempi vaikka tykkään maalaamisesta ja piirtämisestä. Lisäksi tuolla piti aina tehdä mitä opettaja ehdotti ja hän päätti aiheet. Sitten jokin aihe ei kiinnostanut yhtään, mutta oli pakko tehdä. Maalaamista ei ollut juuri yhtään. Stressasi itseäni paljon jo tuo. Olisi saanut olla vapaampaa. Tämä vaan nyt sivusta ja itselle vaan harrastus. Ei minusta olisi mihinkään taidealan koulutukseen kuitenkaan.

Olen huomannut harrastuskursseilla, että mikäli aihe annetaan, teen ainoastaan kuvia toistamalla oletuksia/esineitä, mutta jos aihetta ei anneta, teen taidetta ilmaisemalla itseäni. Paineen alla en pysty olemaan luova.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletko ”taiteilija” vai löytyykö tutkinto?

Tämähän se on Suomessa tärkeintä. Pitää olla tutkintotutkintotutkinto kaikesta. Ei mitään väliä, vaikka osaa jotain. Jos siitä ei ole tutkintoa, on ihan nolla. 

Ohis 

Ei, mutta tutkinto kertoo:

1. Osoitetusta lahjakkuudesta (pääsykokeet)

2. Osoitetusta pitkäjänteisyydestä (valmistuminen)

Tämän vuoksi kysyin. Kiinnostavaa taidetta voi toki tehdä outsiderinakin, mutta useimmiten se on täyttä paskaa 🙂

Aivan samoin kuin ”outsider-insinöörin” suunnittelema Mars-mönkijä: Mikäli olet lahjakas ja motivoitunut taiteen saralla, hakeudut kyllä kouluun.

Minun mielestäni ihmistä ei tee lahjattomaksi se, jos esimerkiksi jää pääsykokeissa 0,5 pisteen päähän, kun hakijoita on 500 ja 10 otetaan sisään tms. Eikä taidetta voi edes mitata samoin kuin tietoa monella muulla alalla. Arvostelija voi hyvin pitää parempana Minnan musteläiskämaalausta kuin Liisan öljyväritutkielmaa, eikä mitään objektiivista selitystä löydy sille, että toinen pääsee opiskelemaan ja toinen ei. 

Sitäpaitsi taidekouluistakin valmistuu kaikensorttista tekijää. Eivät ole suinkaan kaikki lahjakkaita eivätkä saa töitään myydyiksi. Moni joutuu etsimään palkkansa muualta kuin taiteen alalta. 

No tota, kyllä se motivoitunut hakee uudestaan. (Taide-) maailman lainalaisuudet nyt vain ovat sellaiset, että tuo on se polku 🙂

Voisit myös yllättyä siitä, miten suuret erot ”lahjakkaan” ja lahjakkaan hakijan välillä ovatkaan.

Esim. piirrustustaito ei varsinaisesti ole muuta kuin osoitus mekaanisesta harjoittelusta, eikä siten pääsyvaatimuksena erityisen moneen paikkaan. Mutta mm. muotoiluun kyllä.

Ja on noissa kaikissa disciplineissä omat kynnyksensä.

Niin no, taiteen ja nykytaiteen ollessa kyseessä varmaan riippuu vähän siitäkin ketä siellä on valitsemassa ja mikä heitä miellyttää?

Pidin kyllä sangen kummallisena erään taidetta tekevän henkilön avautumista aiheesta, kun hän oli hakenut eikä ollut päässyt ja kirjoitti, että hän oli siis liian hyvä ja liian lahjakas sinne ja se oli syy. Tuntui vähän väärällä tavalla egoistiselta se paasaus, ja katkeralta. Jotkut luo uran siitä huolimatta, etteivät päässeet, mutta en nyt tiedä kertooko se siitä, että on liian lahjakas kyseiseen oppilaitokseen.

Esimerkiksi minä olen hyvin herkkä. Pääsykokeissa en ole pystynyt nukkumaan ja olen ollut väsynyt ja ahdistunut. Olen mennyt sekaisin siellä. Liikaa ihmisiä, aikatauluja ja stressiä. Olen alisuoriutunut reippaasti. Opiskelijana olisin ollut hyvin tunnollinen ja todellakin tehnyt parhaani. Eri asia on, olisinko ollut ryhmässä parhaimmillani. Olisin saattanut kadottaa itseni niin paljon lahjakkuuden ympäröimänä.

Minun kokemukseni on, että kouluihin pääsee hyvät ja varmat tyypit. Kestävät pääsykoestressiä. Ehkä sellaiset pystyvät paremmin tekemään yhteistyötä ja toiminaan ryhmässä.

Minun olisi alunpitäenkin kannattanut hakeutua jonnekin muualle kuin Helsinkiin opiskelemaan. Pienempi paikka ja pienempi ryhmä.

Voin paljastaa sulle sen, että herkkyyden lisäksi sulla pitää olla ns pakka kasassa.

Ja sen, että stressinsietokyky YHDISTETTYNÄ herkkyyteen ja taiteelliseen lahjakkuuteen, vahvaan persoonaan sekä ilmaisuhaluun ja -voimaan ovat ”se” juttu.

Tämä persoonan painottaminen menee taas henkilöbrändi vouhotukseksi. Onko taiteilijan taide yhtäkuin taiteilijan persoona ja henkilö, enemmän väliä sillä kuka tekee kuin mitä tehdään? Näinhän se tuntuu monesti olevan, nimellä tehdään ja edetään. Varsinkin Suomessa. Pienet piirit.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletko ”taiteilija” vai löytyykö tutkinto?

Tämähän se on Suomessa tärkeintä. Pitää olla tutkintotutkintotutkinto kaikesta. Ei mitään väliä, vaikka osaa jotain. Jos siitä ei ole tutkintoa, on ihan nolla. 

Ohis 

Ei, mutta tutkinto kertoo:

1. Osoitetusta lahjakkuudesta (pääsykokeet)

2. Osoitetusta pitkäjänteisyydestä (valmistuminen)

Tämän vuoksi kysyin. Kiinnostavaa taidetta voi toki tehdä outsiderinakin, mutta useimmiten se on täyttä paskaa 🙂

Aivan samoin kuin ”outsider-insinöörin” suunnittelema Mars-mönkijä: Mikäli olet lahjakas ja motivoitunut taiteen saralla, hakeudut kyllä kouluun.

Minun mielestäni ihmistä ei tee lahjattomaksi se, jos esimerkiksi jää pääsykokeissa 0,5 pisteen päähän, kun hakijoita on 500 ja 10 otetaan sisään tms. Eikä taidetta voi edes mitata samoin kuin tietoa monella muulla alalla. Arvostelija voi hyvin pitää parempana Minnan musteläiskämaalausta kuin Liisan öljyväritutkielmaa, eikä mitään objektiivista selitystä löydy sille, että toinen pääsee opiskelemaan ja toinen ei. 

Sitäpaitsi taidekouluistakin valmistuu kaikensorttista tekijää. Eivät ole suinkaan kaikki lahjakkaita eivätkä saa töitään myydyiksi. Moni joutuu etsimään palkkansa muualta kuin taiteen alalta. 

No tota, kyllä se motivoitunut hakee uudestaan. (Taide-) maailman lainalaisuudet nyt vain ovat sellaiset, että tuo on se polku 🙂

Voisit myös yllättyä siitä, miten suuret erot ”lahjakkaan” ja lahjakkaan hakijan välillä ovatkaan.

Esim. piirrustustaito ei varsinaisesti ole muuta kuin osoitus mekaanisesta harjoittelusta, eikä siten pääsyvaatimuksena erityisen moneen paikkaan. Mutta mm. muotoiluun kyllä.

Ja on noissa kaikissa disciplineissä omat kynnyksensä.

Niin no, taiteen ja nykytaiteen ollessa kyseessä varmaan riippuu vähän siitäkin ketä siellä on valitsemassa ja mikä heitä miellyttää?

Pidin kyllä sangen kummallisena erään taidetta tekevän henkilön avautumista aiheesta, kun hän oli hakenut eikä ollut päässyt ja kirjoitti, että hän oli siis liian hyvä ja liian lahjakas sinne ja se oli syy. Tuntui vähän väärällä tavalla egoistiselta se paasaus, ja katkeralta. Jotkut luo uran siitä huolimatta, etteivät päässeet, mutta en nyt tiedä kertooko se siitä, että on liian lahjakas kyseiseen oppilaitokseen.

Esimerkiksi minä olen hyvin herkkä. Pääsykokeissa en ole pystynyt nukkumaan ja olen ollut väsynyt ja ahdistunut. Olen mennyt sekaisin siellä. Liikaa ihmisiä, aikatauluja ja stressiä. Olen alisuoriutunut reippaasti. Opiskelijana olisin ollut hyvin tunnollinen ja todellakin tehnyt parhaani. Eri asia on, olisinko ollut ryhmässä parhaimmillani. Olisin saattanut kadottaa itseni niin paljon lahjakkuuden ympäröimänä.

Minun kokemukseni on, että kouluihin pääsee hyvät ja varmat tyypit. Kestävät pääsykoestressiä. Ehkä sellaiset pystyvät paremmin tekemään yhteistyötä ja toiminaan ryhmässä.

Minun olisi alunpitäenkin kannattanut hakeutua jonnekin muualle kuin Helsinkiin opiskelemaan. Pienempi paikka ja pienempi ryhmä.

Voin paljastaa sulle sen, että herkkyyden lisäksi sulla pitää olla ns pakka kasassa.

Ja sen, että stressinsietokyky YHDISTETTYNÄ herkkyyteen ja taiteelliseen lahjakkuuteen, vahvaan persoonaan sekä ilmaisuhaluun ja -voimaan ovat ”se” juttu.

Tämä persoonan painottaminen menee taas henkilöbrändi vouhotukseksi. Onko taiteilijan taide yhtäkuin taiteilijan persoona ja henkilö, enemmän väliä sillä kuka tekee kuin mitä tehdään? Näinhän se tuntuu monesti olevan, nimellä tehdään ja edetään. Varsinkin Suomessa. Pienet piirit.

Tosiaan, taide on ilmaisua. Karismaattisek ihmisen ilmaisu…on kiehtovampaa kuin kaurapuuroihmisen ilmaisu.