Mikä avuksi? Tapaturma-altis 8-v tyttö, keinot aivan loppu!
Meillä alkaa olla keinot ja jaksaminen lopussa tytön kanssa, kun kaiken aikaa täytyisi varoa ja pelätä hänen puolestaan. Milloin on käsi tai jalka paketissa, koska on palovammoja käsivarsissa kiukaan tai hellan kuumuuden kokeilusta, pyörä ja kaikki ulkovaatteet aivan naarmuilla kun kaatuilee aivan typeristä syistä (katselee taivaalle tai maahan pyöräillessä ja menettää tasapainonsa tästä johtuen). Kärrynpyöriä tekisi sisällä 24/7 jos ei rajoittaisi. Kerran oli viittä vaille ettei jalallaan huitaissut isoa telkkaria päällensä ja jäänyt koko p3rkel33n TV-tason alle. Tippuu sängystä joka päivä eikä edes nukkuessa, vaan sen vuoksi että istuu liian reunalla piirtelemässä. Meinaa tukehtua viikottain ruokapöydässä, kun touhuaa jotain aivan muuta kun pitäisi. Mm. Puhuu ruoka suussa, naureskelee omille jutuilleen ja kohta saa taas selkään lyödä kun ruoka jumissa kurkussa. Ja häntä on komennettu, on kasvatettu ja opetettu. Tuntuu, että MIKÄÄN ei mene päähän. Ollaan käyty vaaratilanteita läpi, miten EI tehdä, koska asiat ovat vaarallisia. Esim tänäänkin meinasi tapattaa itsenä auton alle. Työnsin 2-v veljeä pikkuveljeä vaunuissa ja tyttö pyöräili edellä. Monista näteistä ja ei niin näteistä komennoista ja kielloista huolimatta pelleili pyöränsä kanssa, teki siksakkia pyörän kanssa ja menetti tasapainonsa ja kaatui autotielle ja tietysti auto oli juuri meidän kohdalla! Onneksi autoilija oli skarppina ja teki äkkijarrutuksen!!! Ja Kotiin päästyään löi päänsä ja rikkoi silmälasinsa lattiaan koska yritti tehdä kärrynpyörää yhdellä kädellä…
Ollaan miehen kanssa niin totaalisen väsyneitä tyttöön, kun saa jatkuvasti pelätä tai olla lohduttamassa kun on jotain sattunut. Tuntuu ettei tyttö AJATTELE ollenkaan mitä tästä tai tästä voisi seurata…
Asioita on todella paljon, ei vaan jaksa kirjoittaa tähän kaikkea. Joka päivä tapahtuu jotain ja ei vaan jaksa enää… tekee asioita juuri siten, miten on kielletty. On muuten tosi hyväkäytöksinen ja ihana tyttö, mutta nämä jatkuvat haaverit on vaan niin raskaita. Koulussa tykkää olla, on kavereita ja on luonteeltaan rauhallinen ja kaikkien kaveri. Koulusta ei ole ikinä tullut mitään viestiä häiriökäytöksestä tms, päinvastoin, on hyvin kuuliainen ja tekee asiat niin kuin sanotaan.
Koulun terkkarin kanssa juttelin asiasta ja hän lähinnä nauroi vain että ”jotkut ovat vain kömpelöitä”.
Voiko olla sukuvikaa vain tällainen ”kömpelyys”? Miehen äiti on aivan samanlainen. Milloin on tippunut tuolilta verhoja laittaessa, tai päivystyksessä kun melkein leikannut melkein sormen irti salaattia leikkaessa. Monia, monia esimerkkejä olisi anopista, mutta listasta tulisi erittäin pitkä, enkä jaksa niitä mainita erikseen. Mutta hänkin on erittäin tapaturma-altis ja joka viikko on joku raaja paketissa tai jotain pienempää sattunut.
Vai onko tämä vain aivan normaalia ikään kuuluvaa asiaa? 🤯
Kommentit (55)
Vierailija kirjoitti:
Oliko synnytys normaali?
Kyllä. Spontaanisti alkanut synnytys 39+5 viikoilla. Kesto 8 h, ponnistusvaihe 16 min. Mitä muuta haluat tietää? Ap
Vilkkaasta lapsesta ollaan taas palstan voimalla leipomassa sairasta lasta (Adhd). Tyttö vaatii ehkä keskivertoa enemmän toimintaa. Ihmiset ovat erilaisia.
Lapsi ei kuulosta kömpelöltä, mutta voisiko olla add /adhd -oireilua? Ei riitä keskittyminen tai hahmotuskyky kaikkeen ja ei pysty noudattamaan annettuja ohjeita jos mieli on koko ajan jossain muualla. Add:ssä ainakin tyypillistä että lapsi on niin omissa ajatuksissaan et silloin ei pysty noudattamaan annettuja ohjeita eikä mieleen muistu sovitut säännöt.
Tytöllä on oma puhelin käytössä, tunti ruutuaikarajoitus päivässä, jolloin sovellukset lakkaa toimimasta. Ei käytä edes sitä tuntia päivittäin, touhuaa enemmänkin muuta toiminnallista, piirtää, lukee ja tekee niitä kärrynpyöriä. Harrastaa liikunnallista harrastusta kerran viikossa plus siihen muut omat perheen kanssa tehdyt lenkkeilyt. Ruudun ääressä ei oikein ikinä ole pitkiä aikoja viihtynyt.
Koulussa pärjää todella hyvin. Tykkää kaikista lukuaineista ja innostuu kyllä uusista haasteista myös.
Ap
Hän on vain vilkkaampi. Anna ap olla. Tai leiki ja touhua lisää lapsesi kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oliko synnytys normaali?
Kyllä. Spontaanisti alkanut synnytys 39+5 viikoilla. Kesto 8 h, ponnistusvaihe 16 min. Mitä muuta haluat tietää? Ap
Kysyin tuota vain mahdollisen hapen puutteen aiheuttaman neurologisen häiriön/poikkeaman takia. Neurologiselta häiriöltä vaikuttaa, mutta ei pitäisi johtua synnytyksestä. Kannattaa hakeutua vaikka kouluterveydenhoitoon ja pyytää tapaturmien selvittelyn vuoksi lähetettä neurologille ja päästä aivojen kuvantamiseen.
Vierailija kirjoitti:
Tunteeko tyttö kipua ollenkaan? Vaikuttaa siltä ettei hän tuntisi kipua juuri yhtään eikä osaa näin muuttaa vaarallista käyttäytymistään vähemmän vaaralliseksi koska kipu ei ohjaa häntä turvallisempaan käytökseen.
Oletko tästä keskustellut hänen kanssaan?
Kyllä tuntee ja ei tykkää kivusta yhtään. Haavan putsaus on aina yhtä huutoa kun putsausaine kirvelee ja laastarin pois ottaminen on tuskaa.
Itkee kyllä aina kipuansa kun jotain sattuu. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap ottaa nyt vaan lääkkeet.
Kerro toki, mitä lääkkeitä minun kannattaa ottaa? Jäi sinulta mainitsematta.
Ap
Lääkkeet jotka auttavat provoiluun.
Vierailija kirjoitti:
Tuo nyt ei ole kömpelyyttä vaan keskittymisen puutetta. Kömpelö ei tee kärrynpyöriä.
Mun kuopus oli myös altis tapaturmille. Oli vilkas ja erittäin impulssiivinen ja kaikkeen mukaan menevä. Kyllä se tilanne jossain kohtaan muuttuu.
Tyttösi tarvitsee enemmän valvontaa että pysyy hengissä.
Repäisipä haavat auki. Poika nyt 18 vuotta.
Nyt on mielikuvitus huipussaan aloituksessa.
Toki voi käydä arvioita pyytämässä, mutta tarvitseeko lapsessa välttämättä olla mitään vikaa?
Olin ja olen yhä samanlainen Hessu Hopo, taivaanrannan maalari ja mitä näitä nyt on mitkä hyvin kuvaa sitä sattumuksien summaa. Ja tottahan se on. Päässäni on vain niin hurjasti ajatuksia, katselen ja ihastelen, mietin ja pähkäilen, että en aina huomaa kaikkea ajatuksissani. Ihan terveeksi minut on diagnosoitu ja persoonalliseksi, vaikka tuntuu että se on aina minä jonka varvas osuu johonkin tai joka tuuppasee jotakin joka aiheuttaa enemmän vahinkoa. Iän ja oman perheen myötä hidastunut möheläinti hieman, mutta olen hyvin rauhallinen luonne silti ollut aina.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa siltä ettette anna hänelle tarpeeksi huomiota. Pelleilemällä sitä saa.
Touhuamme paljon yhdessä, olen hoitovapaalla kuopuksesta, ja kohta syntyy vauva joten olen vielä pidempään kotona, joten saa aikaani paljon. Tyttö tekee paljon asioita molempien vanhempien kanssa kahdestaan viikottain ja on hyvät ja lämpimät suhteet molempien kanssa. Luitko ajatuksella aloitukseni? Kyseessä ei ole suinkaan pelleilyä, vaan tahattomia onnettomuuksia ja tapaturmia.
Ap
Ei nuo onnettomuudet kyllä miltään vahingoilta kuullosta, vaan tahallisilta. Jopa suunnitelluilta. Lapsesi itsetuhoinen. Mieti nyt vähän itsekin.
Kerroit että hän: laittaa käden kuumalle tasolle, istuu liian reunalla, riehuu tv:n vieressä, tekee kärrynpyöriä ahtaassa paikassa, puhuu ruoka suussa, vaikka on meinannut TUKEHTUA useita kertoja aikaisemmin, näkee auton ja alkaa pelleillä vaarallisesti pyörän kanssa. Mikään noista ei ole vahinko.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap ottaa nyt vaan lääkkeet.
Kerro toki, mitä lääkkeitä minun kannattaa ottaa? Jäi sinulta mainitsematta.
ApLääkkeet jotka auttavat provoiluun.
En tunne sairautta, mutta sinulla ilmeisesti kokemusta? Et edelleenkään maininnut lääkettä. Kuuluuko tällainen hajamielisyys kyseiseen sairauteen? Ap
Kyllä mä ap suosittelen että meette jonnekin neurologille. Ei tuo minusta ole normaalia. Mulla on 13v melko vilkas teinipoika eikä hänelle tuollaisia satu. Ainoa on kun kerran pienenä lensi potkulaudan ylitse, mutta ei sattunut mitään. Sen jälkeen ei ole potkulautaillut.
Heikkonäköisyys voi joskus ilmetä hieman tuohon tapaan: kömpelyytenä, kummallisena esineiden pudotteluna ja joskus törmäilynä vaikka ovenpieliin. Aina ei läheisille tule edes mieleen, että näkö pitäisi tutkia.
Perimää on sinultakin, kauheaa jankutusta on tekstisi, moneen kertaan anopistakin samat asiat.
Sekopäisiä olette molemmat, sinä ja tyttö.
Apua pitää hakea niin kauan, että sitä saa. Jos koulun puolesta hekotellaan, että kärrynpyöriä heittelevä lapsi on vain kömpelö, ei taida olla paras asiantuntija siinä. Itse olen kömpelö, en ikinä ole osannut esim. noita kärrynpyöriä, mutta olen rauhallinen, arkakin, ja keskittymiskykyinen, ja senpä takia en ole juuri vammautunut. Tietysti on hienoa, että lapsi ei ole jumiutunut laitteille, mutta melkein voisi sanoa surkuhupaisasti, että ehkä sekin jo kertoo jotain, ettei pysty keskittymään edes superkoukuttaviin juttuihin. Voihan olla, että lapsi tarvitsee jonkinlaista jatkuvaa motorista stimulaatiota, ja sitä esim. laitteet eivät anna, piirtäminen sitten jo senkin edestä. Käsittääkseni tuossa vaiheessa koulussa ei nykyisin tarvitse edes istua pitkiä aikoja paikallaan (tai ehkä tämä on koulukohtaista), mutta jatkossa on toisin. Siksikin sitä apua kannattaa hakea NYT. Vaikka sitten yksityiseltä lastenneurologilta. Taustalla voi olla sinänsä aika yksinkertainen ja ehkä helposti autettavakin juttu. Tsemppiä!
Enemmän liikuntaa? Voimistelu ryhmä? Siinä näkisi myös onko vika vain keskittymisessä. Oppii kehonhallintaa ainakin.
Ei vaan Ulla sieltä huonekaluliikkeestä. Siellä on hiljaista ja sillä on aikaa kirjoittaa.