~~~~JOULUISTEN VIIKONLOPPUPULINAT (PE-SU)~~~~

Esikoisesta oli takuuvarmaa, että hän on poika. Häntä ultrattiin raskausaikana niin monta kertaa, että se oli ihan selvää.



Nyt sitten rakenneultrassa kätilö ei suostunut sanomaan juuta eikä jaata. Mies arveli, josko se olisi tyttö. Tosin napanuora (?) haittasi näkyvyyttä. Silloin epävarmuus haittasi, muttei enää. Parin kuukauden päästähän se selviää. Naikkarille on aika synnytyslääkärille parin viikon päästä, mutta tuskin edes yritän kysyä sukupuolta enkä kyllä tiedä, näkyykö se enää joskus rv 32.



Kovasti olemme miettineet tyttöjen nimiä ja poikien nimet ovat jääneet vähemmälle. En tiedä sitten, onko nyt tosiaan enemmän tyttöolo. Tosin oireet olivat alussa ihan samanlaiset ja -vahvuiset kuin edellisellä kerralla, mutta niistä - samaten kuin sykkeistäkään tai viivoista tms. - ei voi päätellä mitään.



Summa summarum: en tosiaankaan osaa sanoa, kumpi on tulossa.

ASUNTOGALLUP: Muutimme juuri tilavasta yksiöstä (56 m2) kolmioon (77m2). Tämä uusi on vuokrakämppä, mutta saatu työsuhteen kautta ja siten todella halpa ottaen huomioon, että asumme Helsingissä. Ihan heti ei olla ottamassa lainaa. Kenties sitten joskus jos kaikki menee tämän ensimmäisen kanssa hyvin ja saisi sen toisenkin lapsen.



OLO: muuten hyvä paitsi maha on niin iso ja tukala, että sen kanssa on vaikea olla missään asennossa. Ei auta yhtään se tieto, että se vain kasvaa. Puuh. Vauvan pitäisi vielä tuplata paino seuraavien 6 viikkojen aikana. Vatsan iho kutisee edelleen ja on punainen ja arka, mutta siihen auttaa hiukan ihon kuorinta suihkussa ja sen jälkeen kunnollinen rasvaus apteekin hajusteettomilla ja rasvaisilla perusvoiteilla. Onneksi maksa- ja sappiarvot olivat kunnossa niin ei ainakaan niistä se kutina johdu.



Eipä ole enää pitkä matka maaliin. Tänään saan vaunut! Malli on Teutonia Mistral. Äitiysraha- ja pakkaushakemus ei ole edennyt. Ainakin paperit ovat menneet Kelaan, joten eiköhän sieltä joskus jonkinlainen päätös tule.



rv.30+6

Taas menee niin putkeen kaikki. Ensin eilen kaupassa alkoi pyörryttämään niin että ei auttanut muuta kuin mennä istumaan kassan päähän. Kylmä hiki virtasi ja paha olo valtasi koko mielen. Onneksi siskoni oli mukana kaupassa, en tiedä oisinko päässyt ehjin nahoin kotiin asti. Onneksi olimme autolla liikkeellä. Sokerit kai laski liian alas, kumma sinänsä kun juuri söimme siskon kanssa kilpaa irtokarkkeja =) Onneksi pääsin turvallisesti kotiin, kaikkine kantamuksineen.



Eikä siinä vielä kaikki. No niin se selkä otti ja kipeyty samana iltana,kesken pakkaamisen. Hommat jäi siihen ja siitä asti olen makoillu sängyssä eikä toivookaa että olisin voinut istua, no tehdä ylipäätään mitään. Mulla kun on selässä vaivaa noin muutoinki, niin ei paljoo tarvi vääristellä. (Välilevy alaselästä kulunut) Nyt voi hetken koettaa istua tässä mutta kohta pitää taas luovuttaa. On tää kyllä vähän hankalaa kun aamulla koitti nousta sängystä nii kun on tuo iso vatsakin jonka ansiosta ei ihan helposti liikkeelle lähdetä =) No toivottavasti tää tästä helppaa.



Vauveli tuntuu taas muljaavan oikein kunnolla, taitaa kääntyillä vähän välii, sen verran heilahtaa koko massu =) on tää vaan niin ihanaa aikaa, että vaikka selkäkin reistailisi, nii ei haittaa. Kaikki hyvin niin kauan kun ei koske vatsaa ja siltä osin kaikki hyvin.



Tulipa vähän valitettuukin tällä kertaa, ei tähän mennessä ole oikein ollut syytä, kaikki on mennyt loistavasti, vaikka isin kanssa vääntöä onkin, mutta sekin tilanne näyttää paranevan =)



Toivotan oikein mukavaa viikonloppua kaikille masuille



sonette ja poju 29

Iitulille tsemiä saikkarille ja mukavaa matkaa sukulaisiin. Esikkoa odottaessa kävin vielä rv 34++ 350km päässä sukuloimassa, nyt en viitsi kun esikoinen työllistää tuplasti vieraassa paikassa ollessaan.



Mieli on aika maassa. Olimme päivällä miehen ystävän hautajaisissa ja sanat on hukassa (ei niin, etten minä olisi häntä tuntenut, mutta kuitenkin). Esikoinen nukkuu vielä päiväunia enkä viitsi herättää kun äiti ei oikein jaksaisi leikkiä. No se kaikki kostautuu illalla! Olo on kokonaisvaltaisesti ja suoraan sanottuna todella paskamainen, tuntuu, että joka paikkaan kolottaa ja sattuu... Toisaalta nyt on taas uusi sivu käännetty tämän ystävän asian suhteen, ehkäpä olisi aika sulkea se kirja ja avata uusi muistoille. Vaikeinta oli katsoa vieressä kun mieheen sattui niin kovasti, samaten tämän ystävän äitiin ja isovanhempiin. Äitien ei vaan kuuluisi olla hautaamassa omia lapsiaan!



Ulkosalla paistaa aurinko, pitäsiköhän ottaa itseään niskasta kiinni ja raahautua pihalle? Anteeksi tämä synkkä viesti, aluksi ajattelin olla kirjoittamatta kokonaan asiasta, mutta täällä palstalla kun on jo tottunut kertomaan iloja ja suruja niin miksei siis tätäkin...





Tiina 31+1