AHISTAAA!!!!

Kaikki!! Mies, lapset, koti, piha, auto, siivoominen, naapurit...



Miulla oli suhde, jäin kiinni. Tämä toinen oli kiva ja ihana mut sillä oli ihan säälittävän pieni, eli ei sieltäkään mitään maata kaatavaa kokemusta saanu. Kakarat kiukkuaa, minä vaan huudan niille. Ukko on ihana ku anto miun jäädä kun vielä kuulemma rakastaa minua, nyt en oo ihan varma haluunko jäädä. Tätä toista ihan hillitön ikävä vaikka siitäkään ei ois loppupeleissä mitään tullu. Jos oisin sen matkaan lähteny, lapset ois pitäny ottaa mukaan, yksin ei ois ollu tulemista. Hain paria duunipaikkaaki, enpä saanu niitäkään. Esikoinen on joku yliaktiivinen, toinen penska tosi huomionkipee. Kyllä tässä hermo lepää. Mutsi sanoo " kato ite kakaras kun olet tehny" , anoppi on juoppo. Sisko koko ajan töissä, eli ei apuja mistään.



Vedän itteni kiikkuun, mihinkä minuu enää tarvii. Kakarat huutaa vaan isänsä perään. Mie kun lähen ni ei korvia lotkauteta, saatikka kun takasin tulen. Kukaan ei ole jaloissa kiljumassa, ei ne itseasiassa varmaan edes huomaa kun lähen.



Vittu.