Sosiaaliset kykyni ovat romahtaneet, ahdistaa

Vierailija kirjoitti:

Mulle on käynyt noin. Masennus on jotenkin tuhonnut mun aivot. En enää ole ollenkaan sama ihminen.

Sairastin keskivaikean masennuksen tuossa kymmenisen vuotta sitten. Se oli ollut tuloillaan jo pitkään, mutta äkillisen elämänmuutoksen yhteydessä se laukesi pahasti päälle ja pahin vaihe kesti pari vuotta. Sitten toivuin jotenkuten, mutta ennalleni en enää palannut. Lääkäri sanoi suoraan, että voi olla että paluuta entiseen ei enää olekaan; masennus tekee tutkimusten mukaan aivoissa muutoksia. 

On outoja kommentteja. Vähän sama kuin joku hyvä piirtäjä menettää kykynsä piirtämiseen ja sitten tulee ihmisiä sanomaan, että piirtäminen olikin ihan lapsellista. Tai joku taitava kirjoittaja menettää sen kykynsä ja sanotaan, että lapsellista kirjoitella loruja.

Vierailija kirjoitti:

Minä olin lapsena, nuorena ja osin aikuisenakin tuollainen. Kotimme oli eristyksissä ja vanhemmat arvosti lasten puhumattomuutta. Taito ei voinut tulla takaisin kun sitä ei koskaan ollutkaan. Kamala kohtalo vai mitä olette mieltä.

Ei se ole kamala kohtalo. Saatat kuulla enemmän kuin tusina puhuvaa, saatat ymmärtää enemmän puheliaan, saatat nähdä enemmän ja aistia enemmän kuin ne, jotka rakastavat omaa ääntään. Voit myös kirjoittaa ja se on voimakasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ne mihinkään häviä .Jos haluaa kyllä ne sieltä löytyy.

Tämä. Harjoitusta alle, niin alkaa taas sujumaan. Sosiaalisuus ja kyky siihen on sisäsyntyinen piirre, joka on ihmisen temperamentissa. Jos on luonteeltaan sellainen, palautuu kyllä kun asiat normalisoituu. 

Sosiaalisuus ja sosiaaliset taidot ovat eri asioita. Olet kuitenkin oikeassa siinä, että ihmisten kanssa oleminen ja siitä energian saaminen sekä luontainen keskipisteenä oleminen on luontaista ulospäinsuuntautuneille ihmisille. Kaikki voivat silti opetella sosiaalisia taitoja, joten on ihan hyvä tehdä huomio niiden kehitystarpeesta.

Kun sosiaalisia taitoja kehittää, myös se ahdistus ihmisten kanssa olemisesta ja sosiaalisista tilanteista ajan kanssa lievenee. Toki, jos ei ole luontaisesti sosiaalinen niin tilanteet edelleen väsyttää, vaikka ihana on ihmisiä nähdäkin.

Vierailija kirjoitti:

On outoja kommentteja. Vähän sama kuin joku hyvä piirtäjä menettää kykynsä piirtämiseen ja sitten tulee ihmisiä sanomaan, että piirtäminen olikin ihan lapsellista. Tai joku taitava kirjoittaja menettää sen kykynsä ja sanotaan, että lapsellista kirjoitella loruja.

Ap voi surra asiaa vaikka lopun ikänsä, mutta tuskinpa asia suremalla ja itsesäälillä paremmaksi muuttuu.

Jos hän olisi fiksu, niin hän kehittäisi itseään ja käyttäisi nämä vanhat huonotkin kokemuksensa hyväkseen tulevissa koitoksissa. Jos hänestä ei enää irtoa kevyttä höpöttelyä, niin hänellä voi olla jotain muita vahvuuksia. Jos yksi ovi sulkeutuu, niin toinen ovi avautuu. Näin ajattelen ja ajattelin, kun minut irtisanottiin edellisestä työpaikastani. Aloin yrittäjäksi ja olen todella onnellinen näistä kymmenestä vuodesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulle on käynyt noin. Masennus on jotenkin tuhonnut mun aivot. En enää ole ollenkaan sama ihminen.

Sairastin keskivaikean masennuksen tuossa kymmenisen vuotta sitten. Se oli ollut tuloillaan jo pitkään, mutta äkillisen elämänmuutoksen yhteydessä se laukesi pahasti päälle ja pahin vaihe kesti pari vuotta. Sitten toivuin jotenkuten, mutta ennalleni en enää palannut. Lääkäri sanoi suoraan, että voi olla että paluuta entiseen ei enää olekaan; masennus tekee tutkimusten mukaan aivoissa muutoksia. 

Eli asioiden kanssa tulee oppia elämään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olin lapsena, nuorena ja osin aikuisenakin tuollainen. Kotimme oli eristyksissä ja vanhemmat arvosti lasten puhumattomuutta. Taito ei voinut tulla takaisin kun sitä ei koskaan ollutkaan. Kamala kohtalo vai mitä olette mieltä.

Ei se ole kamala kohtalo. Saatat kuulla enemmän kuin tusina puhuvaa, saatat ymmärtää enemmän puheliaan, saatat nähdä enemmän ja aistia enemmän kuin ne, jotka rakastavat omaa ääntään. Voit myös kirjoittaa ja se on voimakasta.

Kiitos 🤗

Jos aivot tuhoutuu ne ei palaudu ehjäksi.        Masennus tuhoaa aivoja.         kamala sairaus, moni tekee sen takia itsarin nopeasti kun elämä vaikeutuu.

No tuskin sinä ainut hiljainen olet. Joten mitäpä jos juttelisit ensin niille toisille hiljaisille, ja sitten kun tuontuu se luontevalta, niin voi alkaa heitellä läpändeeriä isommin koko porukalle. Mutta ei siinäkään mitään vikaa ole, jos jatkossa tuntuu mukavalta jutustella lähinnä kahden kesken tai pikkuporukalla eikä olla koko ison ryhmän huomioima. Kaikilla on oma roolinsa tuollaisissa isommissa kokoonpanoissa.

Sama kävi minulle kiusaamisen vuoksi.

Kälättäjät puhuvat paljon, mutta eivät sano mitään eivätkä keskustele. Sellainen on raskasta kuunneltavaa. Hiljaisen seurassa on parempi olla, varsinkin jos on sellaista rauhallista miellyttävää läsnäoloa. Ei aina tarvitse sanoa mitään.

Minulla on sama tilanne, eli sosiaaliset taidot kadonneet pitkän eristäytyminen, huonon parisuhteen, masennuksen ja ahdistuksen myötä. Tilalle on tullut myös sosiaalisten tilanteiden pelkoa, joten ei tule mentyä edes tilaisuuksiin, missä voisi taas harjoitella ihmisten kanssa olemista. Olenkin hirveän yksinäinen, mutta toisaalta en pysty menemään helposti ihmisten ilmoille. Vaikeaa on.

Jatka osallistumista, mitä enemmän ihmiset käy tutuiksi, sen enemmän sä uskallat osallistua keskusteluun.

Ap, en usko, että olet sinänsä menettänyt sosiaaliset taitosi. Uskon, että masennuksen myötä itsetuntosi on laskenut, minkä vuoksi myös sosialisoiminen tuntuu hankalammalta. Näin kävi myös itselleni. Yritän hiljalleen rakentaa itseäni jälleen kasaan.

Sinä olet se porukan valo! Pystyt kuuntelemaan ja tuntemaan empatiaa. Varmastikkin vaikeat ajat ovat sinua muuttaneet, mielestäni parempaan suuntaan. Toivon sinulle kaikkea hyvää😘

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olin lapsena, nuorena ja osin aikuisenakin tuollainen. Kotimme oli eristyksissä ja vanhemmat arvosti lasten puhumattomuutta. Taito ei voinut tulla takaisin kun sitä ei koskaan ollutkaan. Kamala kohtalo vai mitä olette mieltä.

Ei se ole kamala kohtalo. Saatat kuulla enemmän kuin tusina puhuvaa, saatat ymmärtää enemmän puheliaat, saatat nähdä enemmän ja aistia enemmän kuin ne, jotka rakastavat omaa ääntään. Voit myös kirjoittaa ja se on voimakasta.

Tämä.