Kilpailu: kellä on ankein pääsiäinen? Kuvaile omaasi!

Suklaamunat syöty, eikä oo muutakaan munaa tarjolla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi sinua kommentoija 9 :(

Meinasin kirjoittaa kaksista ohareista tähän, mutta sinä taidat nyt johtaa.

Kiitos myötätunnosta! Kyllä multa silti löytyy sympatiaa teidän muidenkin ankeaan Pääsiäiseen, ei näitä elämän murheita oikein vertailla voi. Ja on mulla aina ihme kyllä vähän huumorintajuakin, tosin usein mustan puoleista. Kyllä se tästäkin taas.

Musta huumori ja sarkasmi auttaa monessa kurjassa tilanteessa. Tsemppiä!

t: eri kommentoija

Vanhempien luo piti ajaa 35 kilometrin päähän, kun äiti kinusi puhelimessa. Aamulla tänne tulin. Pitkä aika. Kohteliaisuussyistä pitäisi jaksaa olla iltapäivään asti. Tiedän, että mutsi kinuaa minua jäämään yöksi, mutta en todellakaan jaksa jäädä. Ärsyttää kun pitkä viikonloppu menee johonkin istumiseen ja odottamiseen. 

M40

Olen muuttamassa ja asun jo uudessa asunnossa, vaikken ole ehtinyt tuoda tänne mitään huonekaluja patjan lisäksi, koska vanhassa asunnossa naapuri metelöi niin, ettei siellä voi nukkua. Tällä hetkellä minulla ei ole edes tuolia ja asunnon ainoa lamppu (WC:n lampun lisäksi) on keittiön tiskipöydän yläpuolella. Muutaman astian olen sentään tuonut tänne, äsken söin mämmiä kahvikupista istuen keittiön lattialla vaatekassin päällä.

Minunkin pääsiäinen menee koronassa. Ihan yksin ei onneksi tarvitse olla, koska minulla on kissa seuranani. Ei tunnu yhtään pääsiäiseltä.

Kipeänä. Migreenissä ja oksensin kaiken mitä söin. Oli pakko hoiperrella kauppaan ostamaan mustikkakeittoa ja piimää, mikä oli ainoa mikä meni alas. Illalla pystyin syömään vähän riisiä.

Vierailija kirjoitti:

Vanhempien luo piti ajaa 35 kilometrin päähän, kun äiti kinusi puhelimessa. Aamulla tänne tulin. Pitkä aika. Kohteliaisuussyistä pitäisi jaksaa olla iltapäivään asti. Tiedän, että mutsi kinuaa minua jäämään yöksi, mutta en todellakaan jaksa jäädä. Ärsyttää kun pitkä viikonloppu menee johonkin istumiseen ja odottamiseen. 

M40

Eikö talossa ole mitään tekemistä, yhteistä tai yksin puuhattavaa? Eri paikkakunnallakin todennäköisesti, luulisi jotain erilaista tekemistä olevan. Keksi jutunjuurta tai kokkailkaa yhdessä. Pakkaa mamma autoon ja menkää pääsiäisajelulle. Älä odota valmista.

Kulutan aikaani vauvapalstalla, jotta voisin seurata mielenkiintoisia keskusteluja. Se e ei vaan onnistu, kun mielenterveyspotilaat ja pervot on kaapanneet palstan.

Palkattomassa työharjoittelussa hoivakodissa koko viikonloppu, rahaa ei ole edes ruokaan vaan syön vaan jotain makaroneja mitä kaapista löytyy.

Vierailija kirjoitti:

Vanhempien luo piti ajaa 35 kilometrin päähän, kun äiti kinusi puhelimessa. Aamulla tänne tulin. Pitkä aika. Kohteliaisuussyistä pitäisi jaksaa olla iltapäivään asti. Tiedän, että mutsi kinuaa minua jäämään yöksi, mutta en todellakaan jaksa jäädä. Ärsyttää kun pitkä viikonloppu menee johonkin istumiseen ja odottamiseen. 

M40

No, toivottavasti pääset vanhemmistasi pian eikä tarvitse enää kohteliaisuussyistä muistaa ihmistä, joka on sinut synnyttänyt ja aikuiseksi hoitanut.

Olen Bahamasaarilla ja makoilen rannalla aurinkotuolissa drinkki kädessä ja lämpöä +30, paljon kauniita naisia bikineissä ja jotku yläosattomissa ja näkyy isoja tissejä, hotellilta ajoin tänne rannalle vuokra ferrarilla.

Kärsin kroonisista kivuista, jotka ovat pahentuneet viime aikoina. Muuten kaikki olisi hyvin elämässä, mutta kipujen ja niihin liittyvän väsymyksen takia en pysty tekemään juuri mitään. Eilen yritin nostaa lattialta pudonnutta tavaraa, ja sattui niin paljon että itku pääsi. Viime yönä nukuin vain muutaman tunnin miehen kuorsauksen takia, ja univaje pahentaa kipuja entisestään. Kaupassakäynnin jälkeen olen niin väsynyt, että joudun lepäämään loppupäivän. Monen viikon pyykit pesemättä ja kukat kastelematta. Tunnen itseni surkeaksi äidiksi, koska en jaksa tehdä mitään lasten kanssa.

Teen palkattomia ylityötunteja.

Olen ollut muutaman vuoden työtön, rahaton ja pari vuotta vailla vakituista asuntoa. Tästä väliaikaismajoituksesta tulee alkukesästä lähtö, mutta koska luottotietoni menivät konkurssin mukana, ei ole paikkaa, minne mennä. Loukkaantumisen ja hyvin hitaan parantumisen vuoksi en pysty seisomaan tai edes istumaan kymmentä minuuttia kauempaa. Kavereita ei ole - enää. Ainoana ajankulunani on tämä tietokone.

Tästä pääsiäisviikonlopusta tekee erityisen ankean se, että naapuriston remontti alkaa aamuisin klo 7 ja jatkuu iltamyöhälle. On siis saatava kunnon yöunet, koska päivätorkkuja ei voi ottaa, eikä muuallekaan pääse. Viime yönä kuitenkin heräsin neljän maissa outoon oloon alavatsassa ja havaitsin, että kuukautiset olivat alkaneet. Kuukuppia ei löydy mistään. Nukkuminen oli aika huonoa tuon jälkeen, kun stressasin paperinenäliinan kestävyydestä. Ai niin, olen 58 vuotta vanha.

Aikuinen lapseni on menehtynyt syöpään.

Puolisoni tulot ovat 4 kertaa enemmän kuin omani. Minä teen kaikki kotityöt ja maksan puolet kuluista….

…kunpa kuolisin.

Vietän pääsiäistä taas kerran yksin. En jaksa panostaa ruokaan niin kuin en arkenakaan, joten syön mikrossa lämmitettyä puuroa, kuivahtaneita leipiä ja kaupan alelaarista mukaan tarttunutta puolihomeista salaattisekoitusta. Illalla ajattelin nauttia  juhlapäivällisen eli valmista kasvishernekeittoa, johon pilkon sekaan juuston loput. 

Kukaan ei ole edes soittanut/ viestittänyt kysyäkseen, mitä kuuluu. Itse soitin sairaalle isovanhemmalleni kyselläkseni hänen vointiaan. Oli mukava keskustella, vaikka samaan aikaan pelottaakin hänen vointinsa puolesta. Huomenna ajattelin mennä tapaamaan muistisairasta läheistäni.

Ennen pääsiäisen pyhiä sain tietää asioita, jotka laskivat motivaationi parantua omasta sairaudestani lähestulkoon nollaan. 

Jos jotain positiivista, niin sain ainakin siivottua kämpän.

Lapset on 1,5v ja 3 viikkoa. Vauvan takia pitäisi päästä nukkumaan heti kun vauva nukahtaa, mutta taas viime yönä tietokoneesta riippuvainen mies istui koneella yötä myöten ja valvottu minua pyynnöistä ja aneluista huolimatta, kunnes kävi kimppuun, kuristi ja veti tukasta ja huusi niin että pelkäsin että lapset herää ja en ehdi nukkua ollenkaan.

Aamulla oli taas kuin ei mitään. Ei puhuttu, lähdin lasten kanssa mummolaan. Miehen siskolta pyysin apua että saisi heidän vanhemmat paistamaan miehen muuttamaan pois, koska ei lähde vaikka kuinka pyytäisin. Mies on menossa "vaihtamaan renkaita autoon" vanhemmilleen, jossa toivon että viimein saisivat taottua järkeä että jättäisi minut ja lapset rauhaan. Tuskin silti lähtee, koska appivanhemmat on ennenkin vain sulkeneet silmänsä ja vähätelleet poikansa harjoittaman väkivallan riitelyksi joka lakaistaan maton alle.

Joku kysyy, miksen itse muuta. Koska mies ei tarvitse kolmiota, asuntoja ei ole pilvin pimein tarjolla ja tukiverkot on lähellä ja niitä tarvitsen koska ei ole autoa. Ja muutenkin kohtuutonta laittaa vaikeasta synnytyksestä toipuva äiti muuttamaan kahden alle puoltoistavuotiaan kanssa kun isällä ei ole mitään muuta ongelmaa muuttaa kuin saamattomuus.

Ei mulla muuta. Kunhan saisi nukkua rauhassa ilman miehen terrorisointia, vois olla ihan kiva pääsiäinen lasten kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Itsellä muistaakseni nyt 14:sta pääsiäinen täysin yksin. Sos elämää ei ole, töistä neljä päivää vapaata joten kotona olen vaan. Yksin. Katson netflixiä, syön, nukun, käyn lenkillä. Siinäpä se. Odotan jo tiistaita kun pääsee töihin ja näkee kollegat. On ees jotain seuraa ja tekemistä. 

Sama. Hain kuoharin Alkosta. Töihin pitää mennä tiistaina mutta sielläkään ei tapaa ihmisiä. Toimistotyö, johon pakotettu osan viikkoa lähitöihin.