Sosiaaliset kykyni ovat romahtaneet, ahdistaa

Eniten ahdistaa se, että muistan hyvin miten ennen pääsin heti hommaan sisälle. Nyt on kuin minulla olisi kirja edessäni, mutta en enää osaisi lukea. 

ap

Mulla täsmälleen samat fiilikset. Ennen oli sosiaalinen työ, nyt olen ollut kotona yrittäjänä useamman vuoden ja sosiaaliset taidot hävinneet kuin pieru saharaan, järkyttävää.

If you don't use it, you lose it. 

Niin se menee.

Yksi vastaus; nuudelisoppa. Se auttaa kaikkeen, myös sos.tilanteiden pelkoon.

Ei ne mihinkään häviä .Jos haluaa kyllä ne sieltä löytyy.

Ei kaikkien tarvitse puhua. Riittää että jotenkin muuten on mukana keskustelussa, kommentoi lyhyesti tai muuten.

Vierailija kirjoitti:

Ei ne mihinkään häviä .Jos haluaa kyllä ne sieltä löytyy.

Tämä. Harjoitusta alle, niin alkaa taas sujumaan. Sosiaalisuus ja kyky siihen on sisäsyntyinen piirre, joka on ihmisen temperamentissa. Jos on luonteeltaan sellainen, palautuu kyllä kun asiat normalisoituu. 

Vierailija kirjoitti:

Ei kaikkien tarvitse puhua. Riittää että jotenkin muuten on mukana keskustelussa, kommentoi lyhyesti tai muuten.

Se ei tainnut olla pointti. Ap ei tunne oloaan normaaliksi, koska on masennuksen takia menettänyt luontaisen kykynsä olla sosiaalinen. Se on todella surullista, mutta masennus vaikuttaa.

Harmi. Tsemppiä.

Kuvasit hyvin tilannettasi. Vähän samanlaista olen kokenut. Olin ennen suvun ilopilleri, aina vitsailemassa, esiintymässä ja naurattamassa porukkaa. Jonkun kerran sitten kuulin, kun joku arvosteli toimintaani tyyliin: pitääks ton aina... mitä milloinkin. Pitkään aikaan en antanut sen vaikuttaa.

Pikkuhiljaa en enää halunnut olla se ainoa hauskuuttaja ja sitäkin alettiin äimistellä.

Nyt sukutapaamisissa olen osin hiljaa ja osin hauska tarkkaillen porukkaa. Etten nyt vaan saisi liikaa kehuja... jonkun mielestä.

Vähän hankala tilanne. Keväällä tulossa kolmet isot sukujuhlat... huoh

Mitä vikaa siinä on, että osaa kuunnella ja ei ole suunapäänä? Osaat varmasti puhua, jos sinulle jutellaan ja muutenkin, joten jos nyt et löydä mitään sanomista, niin olet kuitenkin paikalla ja tiedät missä mennään.

Mielestäni on vain hyvä, että nuoruuden hölmö hölösuu on kadonnut ja tilalle on tullut asiallinen, huumorintajuinen, kuunteleva ja aikuinen ihminen. Olet aikuistunut. Niin pitääkin käydä ja se on erittäin hyvä ominaisuus, että et ole enää typeryyksiä kälättävä hanhi, jonka pitää saada muiden huomio tavalla tai toiselle, hyvällä tai huonolla.

Kälättäköön siis muut ja sinä voit olla siellä taustalla tasainen ja järkevä. Pienemmässä porukassa olet varmasti rentoutuneempi ja sekin on aitoa sinua. Hyväksy itsesi ja muutokset, niin sinula on huomattavasti mieluisampaa kaikkialla ja varsinkin itsesi kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ne mihinkään häviä .Jos haluaa kyllä ne sieltä löytyy.

Tämä. Harjoitusta alle, niin alkaa taas sujumaan. Sosiaalisuus ja kyky siihen on sisäsyntyinen piirre, joka on ihmisen temperamentissa. Jos on luonteeltaan sellainen, palautuu kyllä kun asiat normalisoituu. 

Ei sen tarvitse palautua, koska ihmiset muuttuvat.

Vierailija kirjoitti:

Mitä vikaa siinä on, että osaa kuunnella ja ei ole suunapäänä? Osaat varmasti puhua, jos sinulle jutellaan ja muutenkin, joten jos nyt et löydä mitään sanomista, niin olet kuitenkin paikalla ja tiedät missä mennään.

Mielestäni on vain hyvä, että nuoruuden hölmö hölösuu on kadonnut ja tilalle on tullut asiallinen, huumorintajuinen, kuunteleva ja aikuinen ihminen. Olet aikuistunut. Niin pitääkin käydä ja se on erittäin hyvä ominaisuus, että et ole enää typeryyksiä kälättävä hanhi, jonka pitää saada muiden huomio tavalla tai toiselle, hyvällä tai huonolla.

Kälättäköön siis muut ja sinä voit olla siellä taustalla tasainen ja järkevä. Pienemmässä porukassa olet varmasti rentoutuneempi ja sekin on aitoa sinua. Hyväksy itsesi ja muutokset, niin sinula on huomattavasti mieluisampaa kaikkialla ja varsinkin itsesi kanssa.

Olipas asenteellinen viesti. Mitä pahaa on siinä, jos joku nauttii sosiaalisuudesta ja haluaa keskustella. Sehän on ihanaa, eikä mitään "kälättämistä". Jos sinä olet katkera erakko, älä kuvittele että se on joku aikuisuuden tai edes normaaliuden merkki. Ap on sairastanut masennuksen ja se on tuhonnut hänen luontaista elämäniloaan ja kykyä sen ilmaisuun. Siitä kyse on. Hyvä puoli on se, että hän voi saada sen takaisin, kunhan taas tottuu elämään valossa.

Jos pitäisi valita kumpi olisin, tuppisuu tai kalkattaja, niin olisin ehdottomasti se tuppisuu.

Tuppisuut ovat mielenkiintoisempia kuin kalkattajat.

Itse olen enemmän tuppisuu, mutta ystävien ja läheisteni kanssa olen iloinen ja rauhallinen. Ihan samanlaisia ovat myös nämä ystäväni ja läheiseni.

Vierailija kirjoitti:

Jos pitäisi valita kumpi olisin, tuppisuu tai kalkattaja, niin olisin ehdottomasti se tuppisuu.

Tuppisuut ovat mielenkiintoisempia kuin kalkattajat.

Itse olen enemmän tuppisuu, mutta ystävien ja läheisteni kanssa olen iloinen ja rauhallinen. Ihan samanlaisia ovat myös nämä ystäväni ja läheiseni.

Kalkattaja? Onko normaali keskustelu kalkattamista? Itse ainakin ihailen sosiaalisesti taitavia tyyppejä, jotka saavat luotua ympärilleen positiivista fiilistä ja keventävät pönöttävää tunnelmaa. Ei siinä ole mitään pahaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä vikaa siinä on, että osaa kuunnella ja ei ole suunapäänä? Osaat varmasti puhua, jos sinulle jutellaan ja muutenkin, joten jos nyt et löydä mitään sanomista, niin olet kuitenkin paikalla ja tiedät missä mennään.

Mielestäni on vain hyvä, että nuoruuden hölmö hölösuu on kadonnut ja tilalle on tullut asiallinen, huumorintajuinen, kuunteleva ja aikuinen ihminen. Olet aikuistunut. Niin pitääkin käydä ja se on erittäin hyvä ominaisuus, että et ole enää typeryyksiä kälättävä hanhi, jonka pitää saada muiden huomio tavalla tai toiselle, hyvällä tai huonolla.

Kälättäköön siis muut ja sinä voit olla siellä taustalla tasainen ja järkevä. Pienemmässä porukassa olet varmasti rentoutuneempi ja sekin on aitoa sinua. Hyväksy itsesi ja muutokset, niin sinula on huomattavasti mieluisampaa kaikkialla ja varsinkin itsesi kanssa.

Olipas asenteellinen viesti. Mitä pahaa on siinä, jos joku nauttii sosiaalisuudesta ja haluaa keskustella. Sehän on ihanaa, eikä mitään "kälättämistä". Jos sinä olet katkera erakko, älä kuvittele että se on joku aikuisuuden tai edes normaaliuden merkki. Ap on sairastanut masennuksen ja se on tuhonnut hänen luontaista elämäniloaan ja kykyä sen ilmaisuun. Siitä kyse on. Hyvä puoli on se, että hän voi saada sen takaisin, kunhan taas tottuu elämään valossa.

No jopas sinulla iski ärripurri! :D

Ja juu, en ole erakko, vaan ihan tavis asiakaspalvelussa työskentelevä perheellinen nainen.

Jos ap:lla on oikeasti ongelma, niin hän hakeutuu ammattiauttajalle hoitoon. Jos hänellä on vain mukaongelma, niin hän jatkaa valittamista ja pärjäilee. Siinäpä se.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä vikaa siinä on, että osaa kuunnella ja ei ole suunapäänä? Osaat varmasti puhua, jos sinulle jutellaan ja muutenkin, joten jos nyt et löydä mitään sanomista, niin olet kuitenkin paikalla ja tiedät missä mennään.

Mielestäni on vain hyvä, että nuoruuden hölmö hölösuu on kadonnut ja tilalle on tullut asiallinen, huumorintajuinen, kuunteleva ja aikuinen ihminen. Olet aikuistunut. Niin pitääkin käydä ja se on erittäin hyvä ominaisuus, että et ole enää typeryyksiä kälättävä hanhi, jonka pitää saada muiden huomio tavalla tai toiselle, hyvällä tai huonolla.

Kälättäköön siis muut ja sinä voit olla siellä taustalla tasainen ja järkevä. Pienemmässä porukassa olet varmasti rentoutuneempi ja sekin on aitoa sinua. Hyväksy itsesi ja muutokset, niin sinula on huomattavasti mieluisampaa kaikkialla ja varsinkin itsesi kanssa.

Olipas asenteellinen viesti. Mitä pahaa on siinä, jos joku nauttii sosiaalisuudesta ja haluaa keskustella. Sehän on ihanaa, eikä mitään "kälättämistä". Jos sinä olet katkera erakko, älä kuvittele että se on joku aikuisuuden tai edes normaaliuden merkki. Ap on sairastanut masennuksen ja se on tuhonnut hänen luontaista elämäniloaan ja kykyä sen ilmaisuun. Siitä kyse on. Hyvä puoli on se, että hän voi saada sen takaisin, kunhan taas tottuu elämään valossa.

No jopas sinulla iski ärripurri! :D

Ja juu, en ole erakko, vaan ihan tavis asiakaspalvelussa työskentelevä perheellinen nainen.

Jos ap:lla on oikeasti ongelma, niin hän hakeutuu ammattiauttajalle hoitoon. Jos hänellä on vain mukaongelma, niin hän jatkaa valittamista ja pärjäilee. Siinäpä se.

Viestisi perusteella olet todella mustavalkoinen ihminen. Semmoinen ahdistava tyyppi muille.

Mulle on käynyt noin. Masennus on jotenkin tuhonnut mun aivot. En enää ole ollenkaan sama ihminen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä vikaa siinä on, että osaa kuunnella ja ei ole suunapäänä? Osaat varmasti puhua, jos sinulle jutellaan ja muutenkin, joten jos nyt et löydä mitään sanomista, niin olet kuitenkin paikalla ja tiedät missä mennään.

Mielestäni on vain hyvä, että nuoruuden hölmö hölösuu on kadonnut ja tilalle on tullut asiallinen, huumorintajuinen, kuunteleva ja aikuinen ihminen. Olet aikuistunut. Niin pitääkin käydä ja se on erittäin hyvä ominaisuus, että et ole enää typeryyksiä kälättävä hanhi, jonka pitää saada muiden huomio tavalla tai toiselle, hyvällä tai huonolla.

Kälättäköön siis muut ja sinä voit olla siellä taustalla tasainen ja järkevä. Pienemmässä porukassa olet varmasti rentoutuneempi ja sekin on aitoa sinua. Hyväksy itsesi ja muutokset, niin sinula on huomattavasti mieluisampaa kaikkialla ja varsinkin itsesi kanssa.

Olipas asenteellinen viesti. Mitä pahaa on siinä, jos joku nauttii sosiaalisuudesta ja haluaa keskustella. Sehän on ihanaa, eikä mitään "kälättämistä". Jos sinä olet katkera erakko, älä kuvittele että se on joku aikuisuuden tai edes normaaliuden merkki. Ap on sairastanut masennuksen ja se on tuhonnut hänen luontaista elämäniloaan ja kykyä sen ilmaisuun. Siitä kyse on. Hyvä puoli on se, että hän voi saada sen takaisin, kunhan taas tottuu elämään valossa.

No jopas sinulla iski ärripurri! :D

Ja juu, en ole erakko, vaan ihan tavis asiakaspalvelussa työskentelevä perheellinen nainen.

Jos ap:lla on oikeasti ongelma, niin hän hakeutuu ammattiauttajalle hoitoon. Jos hänellä on vain mukaongelma, niin hän jatkaa valittamista ja pärjäilee. Siinäpä se.

Viestisi perusteella olet todella mustavalkoinen ihminen. Semmoinen ahdistava tyyppi muille.

Miksi kiinnität huomiosi minuun? Ap:lla oli ongelma ja ahdistus, minulla ei ole. Käytä raivoisa energiasi hänen auttamiseen.

Minä olin lapsena, nuorena ja osin aikuisenakin tuollainen. Kotimme oli eristyksissä ja vanhemmat arvosti lasten puhumattomuutta. Taito ei voinut tulla takaisin kun sitä ei koskaan ollutkaan. Kamala kohtalo vai mitä olette mieltä.

Vierailija kirjoitti:

Yksi vastaus; nuudelisoppa. Se auttaa kaikkeen, myös sos.tilanteiden pelkoon.

Minäkin uskon nuudelisoppaan! Ah Nuudelisoppa, Ah Nuudelisoppa! Kumarrus ja lipaisu, niin Nuudelisoppa auttaa!