Lue keskustelun säännöt.
Miksi elämän alun pitää olla elämän kamalinta aikaa?
16.04.2022 |
Pelkkää kärsimystä elämän ensimmäiset 18 vuotta. Lapsuudenkoti, siellä väkivaltaisten vanhempien armoilla. Päiväkodit ja koulut, siellä väkivaltaisten opettajien ja luokkatoverien armoilla. Kun 18 vuotiaana pääsee muuttamaan pois ja pääsee eroon tuosta kaikesta niin elämä onkin jo ohi, koska elämänhalua ei enää ole, ei enää tahdo mitään muuta kuin kuolla pois.
Omituista, että kun on jossain tosi kamalassa paikassa niin siellä vain selviytyy-selviytyy-selviytyy,... mutta mikä pointti tuossa selviytymisessä on, kun sen jälkeen ei enää ole elämää jäljellä, vaan pelkästään tahtoo kuolla? Miksi pitää selviytyä jostain kamalasta paikasta pois, jotta voi kuolla jossain muualla? Aivan turha selviytyä 18 vuotta päästäkseen muualle kuolemaan. Parempi olisi jos olisi kuollut jo pikkulapsena.
Tässä koko elämä, elämän askeleet: 1. Lapsuus. 2. Kuolema.
Ei mitään muita askeleita, ei aikuisuutta, ei vanhuutta, ei mitään.
Kommentit (7)
Yhteiskuntarakenteeseen saisi tehdä muutoksia
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihmiset ei selkeästi halua enää tulla toimeen toistensa kanssa ja välittää toisistaan
Koska täysin muiden armoilla olo on painajainen. Ei ole mitään oikeuksia ja olet täysin muiden hyväntahtoisuuden varassa jos sitä päättävät harjoittaa. On sitten tuuripeliä mihin seuraan ja sukuun eksyt.
Tuollainen luuseri joutaakin kuolla.
Sitä mitä oli eilen ei ole mitään väliä. Tärkeintä on että olet itse tänään parempi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tosta neljä-viiskymppisestä lähtien elämä on pelkkää luopumista.
Ei tarvitse selittää enempää…
Olemassaololla ei loppupeleissä ole merkitystä. Synnyt kuolemaan. Olisi vain helpompi olla olematta.