Mistä johtuu masennus

Vierailija kirjoitti:

Laiskuudesta.Tulisivat tänne maatilalle töihin niin loppuisi masennukset yms muotisairaudet kun ei ehdi sairastamaan.

Niin. Kuinkakohan moni on itsensä tappanut, kun ympärillä on ollut tällaisen asenteen omaavia ihmisiä "tukena".

siitä se tulee, kun lumihiutaleprinsessat huomaavat olevansa yhtä loskamassaa

narsistin huomionkeräämistä

Vierailija kirjoitti:

Laiskuudesta.Tulisivat tänne maatilalle töihin niin loppuisi masennukset yms muotisairaudet kun ei ehdi sairastamaan.

Olen ollut töissä maatilalla ja joo, masennus unohtui, mutta ei se mihinkään kadonnut. Lopulta olin entistä enemmän hajalla.

Yhteiskuntarakenteessa on jotain vikana. Siitä se johtuu.

Toiset vaan ovat äärettömän laiskoja ja keksivät jonkun masennuksen selitykseksi sille, etteivät saa aikaiseksi mitään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Laiskuudesta.Tulisivat tänne maatilalle töihin niin loppuisi masennukset yms muotisairaudet kun ei ehdi sairastamaan.

Niin. Kuinkakohan moni on itsensä tappanut, kun ympärillä on ollut tällaisen asenteen omaavia ihmisiä "tukena".

mitä useampi, sen parempi. päästään niistäkin turhista ankeuttajista

Kokemuksesta, että elämä ei ole merkityksellistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Laiskuudesta.Tulisivat tänne maatilalle töihin niin loppuisi masennukset yms muotisairaudet kun ei ehdi sairastamaan.

Niin. Kuinkakohan moni on itsensä tappanut, kun ympärillä on ollut tällaisen asenteen omaavia ihmisiä "tukena".

mitä useampi, sen parempi. päästään niistäkin turhista ankeuttajista

Taitaa nakki napsahtaa omaan niskaan, kun on noin negatiivinen asenne sairastuneita kanssaihmisiä kohtaan. Ankara muille on tyypillisesti ankarin itselleen.

Taidanpa tässä laiskuuttani tappaa itseni pian. Olkaa tyytyväisiä.

Sinä joka jauhat laiskuudesta, jos itse sairastut kestät kolme päivää ja se on sun osalta siinä.

Olet yhteiskunnan kaikista raukoista raukoin.

Vierailija kirjoitti:

Taidanpa tässä laiskuuttani tappaa itseni pian. Olkaa tyytyväisiä.

Näin sä et tee!

Olet vahva ja tärkeä!

Nuo hylkiöt ovat ymmärryksestään vajaita, jotka yhdistää masennuksen laiskuuteen.

Uskoisin, että osin perinnöllisyys ja osin ympäristötekijät ovat vaikuttaneet omalla kohdalla. Äitikin on ollut masentunut, samoin yksi isovanhemman sisaruksista on tappanut itsensä.

Vierailija kirjoitti:

Kokemuksesta, että elämä ei ole merkityksellistä.

Masennuksesta seuraa tuo tunne. Toki kai se voi päinvastoinkin mennä.

Vierailija kirjoitti:

Toiset vaan ovat äärettömän laiskoja ja keksivät jonkun masennuksen selitykseksi sille, etteivät saa aikaiseksi mitään.

Jos tarkkoja ollaan, niin varsinaisen diagnoosin tekee kylläkin lääkäri, ei kukaan itse.

Minä olen ollut masentunut teinistä asti. Heti kun aloin ymmärtää että viaton lapsuus on ohi ja raadollinen aikuisuus alkaa.

Olen nyt jo keski-ikäinen, elänyt niin kuin kuuluu elää, ollut tunnollinen ja kunnollinen, mutta en edelleenkään ole löytänyt syytä olla mitään muuta kuin masentunut. Itse asiassa en ymmärrä ihmisiä jotka eivät masennu. Miten ne tekee sen? Kuinka on mahdollista elää näin kamalassa maailmassa masentumatta? Ollaanko me masentuneet jotenkin heikkoja ja meidät pitäisi luonto karsia pois kuleksimasta? Vai ollaanko me vaan liian realisteja? Mikä ei sekään tosin poista sitä, että meidät pitäisi poistaa kuleksimasta, muita häiritsemästä.

Vierailija kirjoitti:

Minulla irakilainen ystävä. Hän sanoi, ettei tiennyt, mikä on masennus, ennenkuin tuli Suomeen.

Ihmiset ovat Suomessa yksinäisiä, monesti vailla perheen tukea. Pois kotoa muutetaan nuorena. Jossain muissa maissa ympärillä on aina paljon ihmisiä. Ehkä se tekee onnelliseksi.

Tämä on ainakin syy omaan masennukseeni. 

Vierailija kirjoitti:

Minulla irakilainen ystävä. Hän sanoi, ettei tiennyt, mikä on masennus, ennenkuin tuli Suomeen.

Ihmiset ovat Suomessa yksinäisiä, monesti vailla perheen tukea. Pois kotoa muutetaan nuorena. Jossain muissa maissa ympärillä on aina paljon ihmisiä. Ehkä se tekee onnelliseksi.

Johtuu siitä, ettei Irakissa tunnisteta masennusta eikä välttämättä uskota sen olemassaoloon. Koskee kaikkia kolmansia maita.

Muistan ala-asteen kuudennelta kummallisen surullisen tunteen. Kuuntelin Roxettea ja olin kotona yksin. Teki mieli itkeä. Mietin, alkaako minulla murrosikä. Ehkä se oli jotain hormonaalista, enteilevää.

Minua kiusattiin koulussa yläasteella. Ahdisti mennä kouluun. Itkin iltaisin ja mietin, että pitää jaksaa. Kahdeksannella luokalla minusta tuli täysin passiivinen. Päätin olla täysin neutraali, jotta en ärsyttäisi ketään. Lopulta sain käytyä yläasteen läpi.

Ahdisti olla myös kotona. Minusta tuntui, että vanhempani kiusasivat minua. Ihan muutaman kerran oli niin kova riita, että tiesin, että päässäni on mennyt jotain lopullisesti rikki. Vanhempieni oli pakko olla aina oikeassa. Minä pistin vastaan. Se ei sopinut.

Nyt syön lopun elämääni masennuslääkkeitä. Olen vakuuttanut, että jos olisin kasvanut hyväksyvämmässä ilmapiirissa, jossa olisi ollut enemmän rakkautta, olisin terve.

Geenit ja ympäristö laukaisivat minussa masennuksen.

Vierailija kirjoitti:

Minä olen ollut masentunut teinistä asti. Heti kun aloin ymmärtää että viaton lapsuus on ohi ja raadollinen aikuisuus alkaa.

Olen nyt jo keski-ikäinen, elänyt niin kuin kuuluu elää, ollut tunnollinen ja kunnollinen, mutta en edelleenkään ole löytänyt syytä olla mitään muuta kuin masentunut. Itse asiassa en ymmärrä ihmisiä jotka eivät masennu. Miten ne tekee sen? Kuinka on mahdollista elää näin kamalassa maailmassa masentumatta? Ollaanko me masentuneet jotenkin heikkoja ja meidät pitäisi luonto karsia pois kuleksimasta? Vai ollaanko me vaan liian realisteja? Mikä ei sekään tosin poista sitä, että meidät pitäisi poistaa kuleksimasta, muita häiritsemästä.

Mielenkiintoinen kysymys. Olen ollut monta vuotta naimisissa, mutta miehelläni ei ole ollut masennusta koskaan. Minulla sitä on ollut kuitenkin jo ihan nuoresta.