Miksi te keski-ikäiset naiset pidätte lähes kolmekymppisiäkin vielä ihan pikkutyttöinä?
Töissä etenkin tämän huomaa, asenne paistaa läpi jutuista ja rivienvälistä. Ette koe että nuoremmat naiset voisi olla vielä "oikeita naisia", ette halua kaverustua tai muutenkaan pitää yhtä. Olen 29v ja minulle on ihan sama minkä ikäinen ihminen on, aina voi yrittää tulla juttuun ja kaveerata, muut ominaisuudet merkitsee enemmän. Joo ei meillä ole vielä ehtinyt tulla elämänkokemusta saman verran kuin vaikkapa yli 45 vuotiailla mutta miksi sitä pitää tuoda ilmi monessa asiassa? Miksi ei voi tutustua siihen nuorempaan naiseen ihmisenä? Koette että meillä ei voi mitenkään olla mitään yhteistä tai yhteisiä jutunaiheita kun ollaan vielä niin nuoria. Eihän ne nuoret sitä ja tätä... En voisi kuvitellakaan että oman työpaikan "vanhemmat" naiset haluaisi minusta vaikka lenkkiseuraa ja varsinkaan kun en halua tarkoituksella rueta murtamaan heidän asenteitaan ja ennakkoluuloja. Minulle taas just vaikka lenkkiseuraksi kävisi ihan minkä ikäinen vaan jos juttuun tulemme muuten.
Olen tietyssä mielessä ollut ns vanha sielu, bilettämisjutut ym nuorten elämään kuuluvat jutut ei ole oikein koskaan kuuluneet omaan elämään, varmaan kun olen ollut vähän yksinäinen aina. Olen viihtynyt mökkeillessä, keittiöhommissa ja puutarhahommien kimpussa jo useamman vuoden. Seuraan uutisia, katson dokumentteja, luen kirjoja jne eli osaan keskustella muustakin kuin miehistä, biletyksestä ja ulkonäköjutuista. Silti, olen se naiivi nuori nainen, joka ei voi ymmärtää sitä ja tätä, eikä siihen kannata edes tutustua.
Kommentit (84)
Vierailija kirjoitti:
En pidä ja ikä 43v. Riippuu ihan muuten jutuista, kohtaavatko kemiat tuolla ulkona jossain.
No hyvä! Minulla sitten ollut huono tuuri työpaikoilla. Ap
En ole koskaan miettinyt ihmisten ikiä. Olen nyt 38. Toisaalta kun tutustuin uusiin ihmisiin tuossa taannoin, tajusin vasta vähän ajan kuluttua miksi he tuntuivat niin lapsellisilta: ovat kymmenen vuotta minua nuorempia. Yllättävän iso ero monessa asiassa. En toki heitä mitenkään eri tavalla silti kohtele.
Ei se iästä ole kiinni, vaan kemiasta, jutuista. N47
Olen pian 40v ja tunnistan tuon ilmiön. Muistan myös, kuinka rasittavaa se oli. Tietävää hymähtelyä ja "voi lapsirakas" - henkistä asennetta. Aion pitää huolen, että en itse ala tuollaiseksi nuorempia naisia kohtaan.
Tuollaiset ihmiset on yleensä sellaisia vähän huonoitsetuntoisia ankeuttajia, on tarve nostaa itseään muiden yläpuolelle ja syyksi riittää nyt sitten vaikka jonkun nuorempi ikä.
Vierailija kirjoitti:
Ei se iästä ole kiinni, vaan kemiasta, jutuista. N47
No niimpä, vaikea vaan päästä sinne yhdessä juttelun asteelle kun toinen on tavallaan asettanut itsensä jo yläpuolelle. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei se iästä ole kiinni, vaan kemiasta, jutuista. N47
No niimpä, vaikea vaan päästä sinne yhdessä juttelun asteelle kun toinen on tavallaan asettanut itsensä jo yläpuolelle. Ap
No semmosten kanssa ei pääse ikinä eteenpäin. Heillä on joku ennakkoasenne, josta eivät halua luopua. Itselläni oli muinoin 10v nuorempi työkaveri ja hänen tilalleen tuli toinen saman ikäinen. Oltiinhan me erilaisissa elämäntilanteissa, esim. minulla lapsia, heillä ei, mutta ihan hyvin tultiin juttuun ja oli yhdessä hauskaakin työreissuilla. Pomo oli taas minua 10v vanhempi ja kaikki tultiin toimeen. N47
Ai, en minä ainakaan pidä. Itse olin kolmekymppisenä naimisissa ja kahden lapsen äiti. Maailma on varmaan vähän kumminkin muuttunut niistä ajoista ja kolmekymppiset ovat tänä päivänä paljon itsevarmempia kuin silloin kun minä olin sen ikäinen. Ei pidä yleistää ja kannattaa tutustua niihin keski-ikäisiin siellä työpaikalla, molemmat voivat antaa toisilleen jotain ennen jakamatonta tietoa.
Tiesitkö, että tutkimusten mukaan vielä 30 elää ns. pidentynyttä nuoruutta koska koulutusajat ovat pitkät ja työelämä pätkätöitä. Tämön vuoksi liian moni 30 on aika teini ja lapsellinen, ei perhettä, vastuuta…
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei se iästä ole kiinni, vaan kemiasta, jutuista. N47
No niimpä, vaikea vaan päästä sinne yhdessä juttelun asteelle kun toinen on tavallaan asettanut itsensä jo yläpuolelle. Ap
No ainakin ennen kolmekymppiset osasivat kirjoittaa. Niinpä, ei niimpä.
Vierailija kirjoitti:
Tiesitkö, että tutkimusten mukaan vielä 30 elää ns. pidentynyttä nuoruutta koska koulutusajat ovat pitkät ja työelämä pätkätöitä. Tämön vuoksi liian moni 30 on aika teini ja lapsellinen, ei perhettä, vastuuta…
Tästä voi lukea esim. Limnell & Rantapelkonen: Pelottaako?, kirja nuorten ajatusmaailmasta nykyään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei se iästä ole kiinni, vaan kemiasta, jutuista. N47
No niimpä, vaikea vaan päästä sinne yhdessä juttelun asteelle kun toinen on tavallaan asettanut itsensä jo yläpuolelle. Ap
No ainakin ennen kolmekymppiset osasivat kirjoittaa. Niinpä, ei niimpä.
:/ Kirjoitan aina niimpä, koska sanonkin niin, ei tämä ole mikään virallinen kieliopillinen palsta. Ap
Itse taas en koe, että mulla on ihan hirveästi yhteistä 40-50-vuotiaiden kanssa. En jaksa keskustella lapsista tai mistään sellaisesta. Heitän typerää läppää ja innostun jostakin dumlesuklaamunista kuin pikkulapsi. Miksi sinua häiritsee se, että sinua vanhemmat ihmisevät eivät koe yhteyttä sinuun tai heillä ei ole kiinnostusta tutustua sinuun? He elävät omaa elämäänsä ja sosialisoivat kenen kanssa haluavat. Antaa pönttöjen pönttöillä keskenään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiesitkö, että tutkimusten mukaan vielä 30 elää ns. pidentynyttä nuoruutta koska koulutusajat ovat pitkät ja työelämä pätkätöitä. Tämön vuoksi liian moni 30 on aika teini ja lapsellinen, ei perhettä, vastuuta…
Tästä voi lukea esim. Limnell & Rantapelkonen: Pelottaako?, kirja nuorten ajatusmaailmasta nykyään.
Myös Nuorisobarometri-tutkimus kertoo nuoruuden pidentymisestä, netistä löytyy
En kohtele. Harmi, että olet törmännyt tuollaiseen käytökseen.
Monet 30 elää sinkkuelämää, harrastavat, bilettävöt… elämä ei ole vielä vakiintunut, ei lapsia, puolisoa ja siksi moni niin itsekeskeinen arvomaailmaltaan. Mutta, ei pidä yleistää iän suhteen suuntaan tai toiseen, olemme yksilöitä kuitenkin!
Lukekaa tutkimuksia, ymmärrätte että nuoruus on pidentynyt, siksi.
Vierailija kirjoitti:
Olen pian 40v ja tunnistan tuon ilmiön. Muistan myös, kuinka rasittavaa se oli. Tietävää hymähtelyä ja "voi lapsirakas" - henkistä asennetta. Aion pitää huolen, että en itse ala tuollaiseksi nuorempia naisia kohtaan.
Oma emä on tällainen lapsiaan ja muita nuoria naisia kohtaan. Raivoaa ja riehuu kotona suu vaahdossa työpaikan 3-kymppisistä pikkutytöistä.
En pidä ja ikä 43v. Riippuu ihan muuten jutuista, kohtaavatko kemiat tuolla ulkona jossain.