Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Onko maailmassa ihminen, joka henkilökohtaisesti vihaa sinua
15.04.2022 |
ja toivoo kuolemaasi?
Mitä teit ansaitaksesi noin pahaa karmaa?
Kommentit (43)
Ketä kiinnostaa toisten mielipiteet. Aivan sama. Vihatkoon ihan rauhassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ketä kiinnostaa toisten mielipiteet. Aivan sama. Vihatkoon ihan rauhassa.
Minua. Ei siten, että se vaikuttaisi elämääni/käyttäytymiseeni, mutta kyllä minua kiinnostaa mikä minussa laukaisee lähes tuntemattoman ihmisen sadismin ja tarpeen häpäistä/nöyryyttää. Ja kyllä, olen toki kysynyt tätä ihan suoraan, mutta eihän ihminen sellaiseen vastaa - tiedostaako edes perimmäistä syytä käytökseensä.
On ollut, mutta on ollut kuolleena kolmisen vuotta.
Luultavasti toivoi kuolemaanikin, sitä en tosin tiedä kun suoraan ei koskaan sanonut.
Tämä, ihminen, nainen, oli sukulaiseni. Ensimmäisiä muistoja siitä että hän avoimesti näytti vihansa oli kun olin varmaan joku 4-vuotias. Isutimme pikkusiskoni kanssa lattialla tämän henkilön kotona, he asuivat silloin väliaikaisesti meidän talon yläkerrassa vuokralla.
Tämä ihminen ryntäsi yht´äkkiä takaapäin ja yritti täysillä potkaista minua selkään mutta luiskahti ja lensi p-siilleen. Me siskon kanssa naurettiin ja juostiin rappuja alas kotiin. Silloin en tajunnut muuta kuin nauraa.
Hän oli siis aikuinen silloin, hieman päälle parikymppinen. Koko ikäni hänen kuolemaansa sain kokea sen vihan aina kun jouduimme tekemisiin. Selän takana pahoja puheita ja suoranaista valehtelua. ei myöskään osannut tai tajunnut näyttää vihaansa, se näkyi ilmeestä varsin selvästi.
Syytä tähän en tiedä, mutta hän ei ollut henkisesti tasapainoinen ollut koskaan.
Sellaisen vihan kohteena jossa itsellä ei ole osaa eikä arpaa on kuitenkin raskasta vaikka tekemisissä ei oltukaan. Väkisin kuitenkin joskus jouduin sivuamaan hänen elämäänsä kun sukulaisia olimme.
En tiedä pystyikö hän oikeasti pitämään kenestäkään mutta minua avoimesti vihasi. Syystä jota en tiedä sillä se alkoi jo kun olin lapsi.
Ainakin sellaisia on useampikin, jotka eivät pidä minusta. Olen suorapuheinen ja aika miellyttämishaluton.
Mutta se on heidän ongelmansa, ei minun.
Vierailija kirjoitti:
On ollut, mutta on ollut kuolleena kolmisen vuotta.
Luultavasti toivoi kuolemaanikin, sitä en tosin tiedä kun suoraan ei koskaan sanonut.
Tämä, ihminen, nainen, oli sukulaiseni. Ensimmäisiä muistoja siitä että hän avoimesti näytti vihansa oli kun olin varmaan joku 4-vuotias. Isutimme pikkusiskoni kanssa lattialla tämän henkilön kotona, he asuivat silloin väliaikaisesti meidän talon yläkerrassa vuokralla.
Tämä ihminen ryntäsi yht´äkkiä takaapäin ja yritti täysillä potkaista minua selkään mutta luiskahti ja lensi p-siilleen. Me siskon kanssa naurettiin ja juostiin rappuja alas kotiin. Silloin en tajunnut muuta kuin nauraa.
Hän oli siis aikuinen silloin, hieman päälle parikymppinen. Koko ikäni hänen kuolemaansa sain kokea sen vihan aina kun jouduimme tekemisiin. Selän takana pahoja puheita ja suoranaista valehtelua. ei myöskään osannut tai tajunnut näyttää vihaansa, se näkyi ilmeestä varsin selvästi.
Syytä tähän en tiedä, mutta hän ei ollut henkisesti tasapainoinen ollut koskaan.
Sellaisen vihan kohteena jossa itsellä ei ole osaa eikä arpaa on kuitenkin raskasta vaikka tekemisissä ei oltukaan. Väkisin kuitenkin joskus jouduin sivuamaan hänen elämäänsä kun sukulaisia olimme.
En tiedä pystyikö hän oikeasti pitämään kenestäkään mutta minua avoimesti vihasi. Syystä jota en tiedä sillä se alkoi jo kun olin lapsi.[/quote
Siis ei osannut tai tajunnut peittää vihaansa. Liekö ollut tarkoituskaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olisi perin omituista, jos olisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
On ollut, mutta on ollut kuolleena kolmisen vuotta.
Luultavasti toivoi kuolemaanikin, sitä en tosin tiedä kun suoraan ei koskaan sanonut.
Tämä, ihminen, nainen, oli sukulaiseni. Ensimmäisiä muistoja siitä että hän avoimesti näytti vihansa oli kun olin varmaan joku 4-vuotias. Isutimme pikkusiskoni kanssa lattialla tämän henkilön kotona, he asuivat silloin väliaikaisesti meidän talon yläkerrassa vuokralla.
Tämä ihminen ryntäsi yht´äkkiä takaapäin ja yritti täysillä potkaista minua selkään mutta luiskahti ja lensi p-siilleen. Me siskon kanssa naurettiin ja juostiin rappuja alas kotiin. Silloin en tajunnut muuta kuin nauraa.
Hän oli siis aikuinen silloin, hieman päälle parikymppinen. Koko ikäni hänen kuolemaansa sain kokea sen vihan aina kun jouduimme tekemisiin. Selän takana pahoja puheita ja suoranaista valehtelua. ei myöskään osannut tai tajunnut näyttää vihaansa, se näkyi ilmeestä varsin selvästi.
Syytä tähän en tiedä, mutta hän ei ollut henkisesti tasapainoinen ollut koskaan.
Sellaisen vihan kohteena jossa itsellä ei ole osaa eikä arpaa on kuitenkin raskasta vaikka tekemisissä ei oltukaan. Väkisin kuitenkin joskus jouduin sivuamaan hänen elämäänsä kun sukulaisia olimme.
En tiedä pystyikö hän oikeasti pitämään kenestäkään mutta minua avoimesti vihasi. Syystä jota en tiedä sillä se alkoi jo kun olin lapsi.
Kamalaa. Onneksi hän ei saanut vahingoitettua sinua, kun olit lapsi.
Varmasti suuri osa tuntemistani (en tunne montaa ihmistä) mutta mitä sillä karman kanssa on tekemistä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ketä kiinnostaa toisten mielipiteet. Aivan sama. Vihatkoon ihan rauhassa.
Minua. Ei siten, että se vaikuttaisi elämääni/käyttäytymiseeni, mutta kyllä minua kiinnostaa mikä minussa laukaisee lähes tuntemattoman ihmisen sadismin ja tarpeen häpäistä/nöyryyttää. Ja kyllä, olen toki kysynyt tätä ihan suoraan, mutta eihän ihminen sellaiseen vastaa - tiedostaako edes perimmäistä syytä käytökseensä.
Ok. Meitä ihmisiä on niin erilaisia.
Haters gona hate you anyway. Teitpä mitä vaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Epäilen että yksi työkaveri vihaa minua, mutta tuskin hänkään niin paljon että toivoisi kuolemaani.
On varmaan yksi joka minua vihaa, mutta tuskin sentään kuolemaani toivoo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ainakin yksi, mutta en yhtään tiedä miksi hän vihaa minua. Kyselty on, mutta en ole saanut vastausta.
Kyllä, mutta minäkin vihaan heitä.
Varmasti on. Eräs katkera mies, jolle lause "en ole kiinnostunut sinusta" oli liikaa.
Olisin varmaan kuolleena nyt jos olisin tavannut hänet vielä kerran.
Vierailija kirjoitti:
On ollut, mutta on ollut kuolleena kolmisen vuotta.
Luultavasti toivoi kuolemaanikin, sitä en tosin tiedä kun suoraan ei koskaan sanonut.
Tämä, ihminen, nainen, oli sukulaiseni. Ensimmäisiä muistoja siitä että hän avoimesti näytti vihansa oli kun olin varmaan joku 4-vuotias. Isutimme pikkusiskoni kanssa lattialla tämän henkilön kotona, he asuivat silloin väliaikaisesti meidän talon yläkerrassa vuokralla.
Tämä ihminen ryntäsi yht´äkkiä takaapäin ja yritti täysillä potkaista minua selkään mutta luiskahti ja lensi p-siilleen. Me siskon kanssa naurettiin ja juostiin rappuja alas kotiin. Silloin en tajunnut muuta kuin nauraa.
Hän oli siis aikuinen silloin, hieman päälle parikymppinen. Koko ikäni hänen kuolemaansa sain kokea sen vihan aina kun jouduimme tekemisiin. Selän takana pahoja puheita ja suoranaista valehtelua. ei myöskään osannut tai tajunnut näyttää vihaansa, se näkyi ilmeestä varsin selvästi.
Syytä tähän en tiedä, mutta hän ei ollut henkisesti tasapainoinen ollut koskaan.
Sellaisen vihan kohteena jossa itsellä ei ole osaa eikä arpaa on kuitenkin raskasta vaikka tekemisissä ei oltukaan. Väkisin kuitenkin joskus jouduin sivuamaan hänen elämäänsä kun sukulaisia olimme.
En tiedä pystyikö hän oikeasti pitämään kenestäkään mutta minua avoimesti vihasi. Syystä jota en tiedä sillä se alkoi jo kun olin lapsi.
Kuulostaa narsistilta. Lapsen vihaaminen ja selkään potkiminen. Olen todistanut täysin samaa.
Monet vihaa, mutta ei kai ne kuolemaa toivo kuitenkaan. Vihaavat koska olen tällainen hiljainen.
Juu, useampi. Enemmänkin siksi, koska olen hyvin yksinkertainen ja jotenkin kummallinen.
Alue: Aihe vapaa
Varmasti, mutta he eivät ole koskaan tavanneet minua.
Työskentelen firmassa, johon elämänsä söhlänneet luuserit soittavat.