44-v ja tuntuu, että kaikki tässä elämässä on jo nähty

Eikö sulla oo mitään mieluisia harrastuksia?

Kenenkään elinikä ei riitä kaiken kokemiseen ja ymmärtämiseen tässä maailmassa. Pelkästään koko Suomen kokeminen olisi mahdotonta.

Mutta jossain vaiheessa ihminen urautuu eli mikään uusi kokemus ei enää kiinnosta. Silloin tulee tunne, että kaikki on jo koettu. Tällä mennään hautaan asti.

Jos haluaa säilyttää nuoren aikuisen elämänkiinnostuksen pitää ensinnäkin huolehtia itsestä. Liikunta, ruokavalio ja nukkuminen kuntoon.

Toisekseen uusia kokemuksia pitää aktiivisesti hakea yhä uudelleen.

Kuunteletko samaa musiikkia kuin 20-vuotiaana? Ala kuuntelemaan aasialaista poppia, klassista tai flamengoa.

Milloin viimeksi päivitit kuntosaliohjelmasi? Hanki hyvä personal trainer tai opiskele asiaa ja muuta ohjelmaasi.

Opiskele jotain tavoitteellisesti. MBA-tutkinto, uusi kieli tai aloita vaikka pitkän matematiikan opiskelu, jos et nuorena tehnyt sitä.

Matkustele. Airbnb-majoitus on monissa kohteissa edullinen tapa majoittua. Etsi aktiivisesti sellaisia kokemuksia ja paikkoja, joista et ole ennen tiennyt mitään.

Käytä teknologiaa uudella tavalla. Opettele uusia toimintoja puhelimesta. Jos opiskelet, osaatko käyttää Ankia ja Notionia?

Kaikki on itsestä kiinni.

No otapa itseäsi niskasta kiinni ihan ensiksi.

Hiukan yli nelikymppsienä minä muutin ulkomaille. Hiukan yli viisikymppisenä taas uuteen maahan. Nyt olen kuusikymppinen ja elämällä on vielä paljon tarjottavaa, jos vaan terveyttä riittää. Vietän talvet etelän lämmössä, luen, teen käsitöitä ja kuntoilen - ei tarvitse pelätä liukastumista!

Sen jälkeen, kun ensimmäisen kerran muutin ulkomaille, olen opetellut kolme uutta kieltä ja jatkan viimeisimmän opiskelua edelleen. Kiertelen tutustumassa uusin paikkoihin, mikään ei saisi minua jämähtämään kotiin neljän seinä sisälle saati valittamaan, ettei elämällä ole enää mitään tarjottavaa.

Lisäksi lastenlasten silmin maailamssa avautuu minullekin koko ajan uutta.

Elämä on ihanaa, kun sen oikein oivaltaa!

Hyvä juttu.

Tuskin olet nähnyt kaikkea kivaa vielä tai ulkomailla eri asioita.

paitsi jos yhtäkkiä sairastuisit vakavasti niin sitten haluaisitkin taas elää ja olla terve

Ole onnellinen että vielä elät.

Mieti sitä että 1800-luvulla ihmisen keskimääräinen elinikä oli noin 40 vuotta, ja sata vuotta myöhemmin noin 50 vuotta. Siitä näkövinkkelistä sä olet aika "pitkäikäinen".

Ok, no nyt 2020-luvulla syntyvien tyttöjen eliniänodote on 84 vuotta ja poikien 78 vuotta, joten parempaan suuntaan menty.

Minulle aiheuttaa rahan puute tuon olotilan. Kyllä tekisin ja menisin, jos en olisi näin helvetin köyhä. Amis alallani on huono palkka. Ei ole varaa opiskella ylemmäs. Tuskin älykään riittäisi, jos olisi varaa. M 37

Voi kunpa saisin elää pitkään.

Olen 41 v. ja joutunut kerran jo pelkäämään syöpää, ja loppuelämäni ravaan parin vuoden välein koepaloja otattamassa.

Elän ihan tavallista, monen mielestä ehkä tylsääkin elämää, mutta haluaisin kovasti elää mahdollisimman pitkään, mahdollisimman terveenä.

Haluan nähdä kun lapsistani kasvaa aikuisia, haluan (toivon) saavani lapsenlapsia, haluan nähdä mitä kaikkea maailmassa tapahtuu, miten kehitys kehittyy, minkälaista elämä on 10, 20, 30, 40, jopa 50 vuoden päästä.

Mutta joo, olen käynyt läpi samankaltaisia ajatuksia, oli monen vuoden kriisi elämän merkityksettömyydestä joskus 10 vuotta sitten, missään ei tuntunut olevan mitään järkeä ja elämä tuntui harmaalta. Usko toi merkityksen elämään. En vieläkään käy kirkossa tai juuri huutele uskostani, mutta kokemus elävän Jumalan rakkaudesta mullisti kaiken ja toimii vankkana kallioperustana, tapahtui mitä tapahtui.

Vierailija kirjoitti:

Kaikki on itsestä kiinni.

Heti kun nostat itsesi kauluksesta ilmaan, uskon väitteesi.

Mitäs ihmettä, mä olen myös 44 v., ja just listasin tässä, missä paikoissa kotimaassa ja ulkomailla haluaisin vielä matkustaa ja mitä kieliä olisi kiva oppia sekä mihin haluaisin uraani suunnata eli haenko uusia töitä vai pitäiskö opiskella jotain ihan muuta kuin mitä olen elämässäni eniten tehnyt, vaikka just vasta lopettelen töiden ohella toista maisterintutkintoani, niin silti kiinnostaisi oppia taas ihan jotain muuta! Ehkä pidän vähän taukoa ja käytän vapautuvaa aikaa kuntoiluun, olen miettinyt itämaista tanssia, se vois olla kiva, avantouinti ois kans hyvä harrastus ja ehkäpä jotain lukiossa opittujen kielten kertaamista... lisäksi maailman tilanne on on niin mielenkiintoinen ja vähän jännittäväkin, että koko ajan riittää seurattavaa ja keskusteltavaa... lisäksi tulossa lempidekkaristien uusia kirjoja, mahtavia fantasiasarjoja ja eri kaveriporukoiden illanviettoja ja viikonloput on jo buukattu pitkälle eteenpäin...ei tässä hirveästi pääse tylsistymään! Lisäksi aina ilahduttaa eri vuodenaikojen kauneus ja eläimet ja luontofiiliksiinhän pääsee jo dokumentteja katsomalla. Omia lapsia ei ole mutta on ihana seurata tuttujen lapsien kasvua aikuisiksi ja hämmästellä, miten päteviä heistä tulee. Elämässä riittää ihmeteltävää! Ja ajattelen oikeasti näin, vaikka muuten olen pessimisti-realisti niin ehkä se on jotain, että vaan osaa nauttia pienistä asioista ja säilyttää uteliaisuuden ja ihmettelyn kyky, niin voi olla tyytyväinen ja ajoittain jopa onnellinen.

Elämä on parasta nyt. Olen 43v. opiskelen, käyn töissä. Lapsista osa lähtenyt maailmalle. Odotan innolla josko joku päivä tulen isovanhemmaksi. Olen tehnyt vähän vapaaehtoistyötä. Nautin kaikesta. Olen eronnut muutama vuosi sitten ja sen jälkeen olen elänyt.

Vastahan tässä pääsee vauhtiin: perhevuodet takana, lainat takana, jatkuva työnteko takana. Edessä uusia, omia ja puolison kanssa yhteisiä juttuja, vihdoinkin aikaa ja varaa toteuttaa niitä. 43 v täälläkin.

Mulla jo 65 mittarissa, 2 lapsenlasta ja ihanaa aivan parasta aikaa elämässäni elän. Aikaa tehdä vaikka mitä.

Ok.

44 v olin 2v:n äiti. Rakendimme 2. taloamme ja matkustelimme.

Tuon jälkeen olemme rakentaneet 3. talomme ja remontoimme nyt 4. etelä-Euroopassa.

Olen vaihtanut työpaikkaa 4x aina parempaan, viimeiset 5 työvuotta unelmatyössäni. Nyt olen tk eläkkeellä ja vapaa nauttimaan elämästä.

Näiden vuosien aikana 3/4 lasta ovat perustaneet perheet ja antaneet meille lastenlapsia. 3 häät vietetty, yhdet maailman toisella puolella. Kuopuskin lähti vuosi sitten joten vietämme ihanaa parisuhdeaikaa miehen kanssa.

Ensivuonna olen ehkä jo 5kk ulkomailla. Opiskelen kieltä jota tarvitsen ko maassa, yllättävän hyvin oppii!

44v jälkeen alkoi paras aika elämässä

Olen melkein saman ikäinen, valmistuin juuri korkeakoulusta mutta en löydä töitä. Olen siis työttömänä ja aivan rutiköyhä. Aika vähän tuntuu siltä, että elämällä olisi enää mitään annettavaa. Toivo on mennyt, enkä enää pysty uskomaan parempaan tulevaisuuteen. Elämäni menee koko ajan huonompaan suuntaan, vaikka kuinka yritän taistella vastaan. Tekisi mieli luovuttaa.