En laihdu ilman nälkää

Liikuntakaan ei auta? Seuraatko, mitä syöt?

Mun mielestä paasto ja hiilareiden vähentämien on kaikkein paras keino. Itse jätän joko iltapalan tai aamupalan väliin. Kannattaa kokeilla aluksi esim 60 päivää, ja sit siitä tulee luonnollisesti tapa. On myös noita paastoäppejä, esim Zero.

Mikä siinä nälässä on niin pahaa? Sitä kannattaa tutkiskella ja koittaa luoda vähän neutraalimman suhtautumisen siihen nälän tunteeseen. On täysin normaalia että pari kertaa päivässä on nälkä jota siedetään jonkin aikaa ennen syömistä ja se ei valtaa ajatuksia täysin.

Vierailija kirjoitti:

Mun mielestä paasto ja hiilareiden vähentämien on kaikkein paras keino. Itse jätän joko iltapalan tai aamupalan väliin. Kannattaa kokeilla aluksi esim 60 päivää, ja sit siitä tulee luonnollisesti tapa. On myös noita paastoäppejä, esim Zero.

Kannattaa kokeilla…tuo kaiken laihdutuksen kompastus kivi. Kaikkea olen kokeillut, mutta mikään ei toimi. Laihtumisen fysiologia ei sovi hätähousuille.

Suosittelen ottamaan selvää: glykeeminen indeksi

Niin ja paasto on ollut ihmiselle joskus normaali tila. Ei ihmistä ole luotu tähän teolliseen ylensyömiseen.

Nälkä on vain tunne. Ja siihen tottuu, ellei nyt ole hirveässä nälässä 24/7. Pieni nälkä ei haittaa mitään. Vaatii itsekuria totutella siihen pieneen nälkään esim. iltaisin ja jättää iltapala väliin. Kannattaa aloittaa sellaisen askelin, että se nälkä on siedettävä ja edetä sillä tavalla. Ajatella, että se on loppuelämän päätös eikä dieetti. Paino tippui ehkä hitaammin, mutta samalla kroppa saa aikaa tottua. Muutenkin niitä elämäntapamuutoksia kannataa tehdä osissa. Ensin vaikka pikkuhiljaa syöminen kuntoon. Sitten, kun se tuntuu hyvältä alkaa miettimään millainen liikunta olisi itselle mieluista. Ja elää päivä kerrallaan ja yrittää tehdä sen päivän aikana hyviä päätöksiä.

Vierailija kirjoitti:

Liikuntakaan ei auta? Seuraatko, mitä syöt?

Ruuhkavuosia elävänä perheenäitinä mulla ei ole aikaa liikunnalle, ainakaan niin kauan kuin pidän kaikki perushommat ja lasten hyvinvoinnista huolehtimisen to do -listalla sen edellä. Työmatkat joskus juoksen ja asioilla ollessa kävelen. Sen kyllä olen huomannut, että jos olen koko illan asioilla, niin se pudottaa painoa, vaikka en sen kummempaa liikuntaa silloin harrastakaan. Silti kokonaisuus on tuo jonka alussa mainitsin...

Heikko hetki on toisinaan töistä lähtiessä, kun seuraava työmaa kodin ja lasten parissa odottaa, silloin ostan joskus suklaata tai salmiakkia jaksaakseni illan. En silti mitään kaatissäkkiä. Tämäkö se sitten laihtumiseni estää?

Mutta ne kerrat ku on selkeästi laihtunut, on tapahtunut silloin kun olen selkeästi vähentänyt syömistä. Syy on ollut jokin elämän kriisitilanne tuolloin, ei laihdutustavoite. Yhden kerran olen ollut kuukauden vesipaastolla, silloin laihduin (vain) 15kg.

Omaan korvaan aina kuulostanut ihan tyhjänpäiväiseltä myyntipuheelta että vois laihtua ilman minkäänlaista nälän tunnetta. Nälkä on ihan normaali tunne ihmiselle en tajua miksi siitä on tehty sellainen mörkö ettei sitä pitäisi muka ikinä kokea.

Vierailija kirjoitti:

Mikä siinä nälässä on niin pahaa? Sitä kannattaa tutkiskella ja koittaa luoda vähän neutraalimman suhtautumisen siihen nälän tunteeseen. On täysin normaalia että pari kertaa päivässä on nälkä jota siedetään jonkin aikaa ennen syömistä ja se ei valtaa ajatuksia täysin.

En minä ap ainakaan sanonut, että siinä olisi mitään pahaa. Muut sanovat. Asiantuntijat sanovat. Siitä kuulemma seuraa vain repsahduksia ja lihomista.

Täällä kohtalotoveri!

Olen samassa veneessä kanssasi. Ravitsemusterapeutti ehdotti viittä ateriaa päivässä ja 1800 kilokaloria päivässä, jolloin minun hänen mukaansa pitäisi laihtua vähintään puoli kiloa viikossa aktiivisuuden, ikäni ja elopainoni mukaan. Puoli vuotta lähes noudatin sitkeästi hänen neuvojaan, koska nälkä pitää hänen mukaansa pitää loitolla, jotta uutta elämäntapaa on mahdollista pitää yllä. Painoni nousi pari kiloa.

Nyt hän viilaa sitten jonkun margariinin tai öljyn merkkiä, niin kuin sillä olisi mitään merkitystä kokonaisuuden kannalta.

Olen aiemmin laihduttanut nälällä, ja paino on tippunut hyvin. Nyt se on ravitsemusterapeutin mukaan poissuljettu vaihtoehto.

Tuntuu että ravitsemusterapeutti ei ole tilanteen tasalla. Hän jankuttaa että välillä, noin kerran viikossa, täytyy päiväkahville mahtua kakkupala/pulla tai muu herkku, koska muuten kieltäytymyksen tie käy liian vaativaksi.

No ei mahdu. Jos mahdutan, lihon.

Odotan että hän tajuaa, että en voi syödä kuten suurin osa ihmisistä, lihomatta.

Olen lihavuusleikkauskandidaatti.

En minäkään usko, että voi laihtua ilman nälkää. Oma nälkäni on "opittua": tulee aamupalan ja lounaan välillä nälkä --> haen kaapista jotain pientä. Lounaan jälkeen tulee nälkä --> otan välipalaa jne. Olen siis tottunut napostelemaan vähän väliä. Ensimmäinen asia mulla on saada ruokailut kuntoo, että söisin vain 4-5 kertaa päivässä ja se tarkoittaa, että varmasti tulee välillä nälkä mutta yritän muistaa, ettei se ole oikeaa nälkää vaan tottumusta.

Nälkä kuolee tahdonvoimalla.

T bmi 19

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Liikuntakaan ei auta? Seuraatko, mitä syöt?

Ruuhkavuosia elävänä perheenäitinä mulla ei ole aikaa liikunnalle, ainakaan niin kauan kuin pidän kaikki perushommat ja lasten hyvinvoinnista huolehtimisen to do -listalla sen edellä. Työmatkat joskus juoksen ja asioilla ollessa kävelen. Sen kyllä olen huomannut, että jos olen koko illan asioilla, niin se pudottaa painoa, vaikka en sen kummempaa liikuntaa silloin harrastakaan. Silti kokonaisuus on tuo jonka alussa mainitsin...

Heikko hetki on toisinaan töistä lähtiessä, kun seuraava työmaa kodin ja lasten parissa odottaa, silloin ostan joskus suklaata tai salmiakkia jaksaakseni illan. En silti mitään kaatissäkkiä. Tämäkö se sitten laihtumiseni estää?

Mutta ne kerrat ku on selkeästi laihtunut, on tapahtunut silloin kun olen selkeästi vähentänyt syömistä. Syy on ollut jokin elämän kriisitilanne tuolloin, ei laihdutustavoite. Yhden kerran olen ollut kuukauden vesipaastolla, silloin laihduin (vain) 15kg.

Kuulostaa siltä, että jatkuva kodin ja työn aiheuttama stressi lihottaa ja estää laihtumisen. Onko sinulla koskaan aikaa vain itsellesi? Miten pidät huolta omasta jaksamisestasi? Nukutko hyvin? Nämä kaikki vaikuttavat ihan yhtä paljon kuin ruokavalio ja liikunta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Liikuntakaan ei auta? Seuraatko, mitä syöt?

Ruuhkavuosia elävänä perheenäitinä mulla ei ole aikaa liikunnalle, ainakaan niin kauan kuin pidän kaikki perushommat ja lasten hyvinvoinnista huolehtimisen to do -listalla sen edellä. Työmatkat joskus juoksen ja asioilla ollessa kävelen. Sen kyllä olen huomannut, että jos olen koko illan asioilla, niin se pudottaa painoa, vaikka en sen kummempaa liikuntaa silloin harrastakaan. Silti kokonaisuus on tuo jonka alussa mainitsin...

Heikko hetki on toisinaan töistä lähtiessä, kun seuraava työmaa kodin ja lasten parissa odottaa, silloin ostan joskus suklaata tai salmiakkia jaksaakseni illan. En silti mitään kaatissäkkiä. Tämäkö se sitten laihtumiseni estää?

Mutta ne kerrat ku on selkeästi laihtunut, on tapahtunut silloin kun olen selkeästi vähentänyt syömistä. Syy on ollut jokin elämän kriisitilanne tuolloin, ei laihdutustavoite. Yhden kerran olen ollut kuukauden vesipaastolla, silloin laihduin (vain) 15kg.

Tuo on just se mikä estää…mut ku lapset. Lasten jos keiden kanssa se laihduttaminen on helpointa. Koska 80% laihduttamisessa on kyse ruokavaliosta ja kai sinä haluat tarjota lapsille hyvät eväät siihen elämään? Loput 20% on lepo ja liikunta. Ja niiden lasten kanssa voi liikkua.

Kyllä se on heikko itsekuri ja liian vähäiset ulkonäköpaineet jotka estävät laihtumisen useimmilla ihmisillä.

T bmi 19

Ei nälkää tarvitse pelätä. Mutta ei sen tarvitse kasvaa sietämättömäksikään laihduttaessa. Kannattaa kiinnittää tosiaan huomiota ruoan laatuun.

Joillakin nälkäsysteemi on sekaisin koska nälkähormonit eivät toimi oikein. Joillakin kyse on tavasta. Jotkut eivät erota nälkää ja mielihalua. Jotkut kituvat mustalla kahvilla ja salaatinlehdellä päivän ja mättävät kaapit tyhjiksi yöllä. Osalla ongelma selviää kun vähentää hiilareita. Kaikenlaista sitä on.

Nälkä on varmasti tavanomaista kun laihduttaa. Laihdutus kuitenkin edellyttää että syömme vähemmän kuin kulutamme. Kroppa taas haluaa pitää läskistä kiinni ja alkaa siis pukkaamaan nälkää.

Vierailija kirjoitti:

Täällä kohtalotoveri!

Olen samassa veneessä kanssasi. Ravitsemusterapeutti ehdotti viittä ateriaa päivässä ja 1800 kilokaloria päivässä, jolloin minun hänen mukaansa pitäisi laihtua vähintään puoli kiloa viikossa aktiivisuuden, ikäni ja elopainoni mukaan. Puoli vuotta lähes noudatin sitkeästi hänen neuvojaan, koska nälkä pitää hänen mukaansa pitää loitolla, jotta uutta elämäntapaa on mahdollista pitää yllä. Painoni nousi pari kiloa.

Nyt hän viilaa sitten jonkun margariinin tai öljyn merkkiä, niin kuin sillä olisi mitään merkitystä kokonaisuuden kannalta.

Olen aiemmin laihduttanut nälällä, ja paino on tippunut hyvin. Nyt se on ravitsemusterapeutin mukaan poissuljettu vaihtoehto.

Tuntuu että ravitsemusterapeutti ei ole tilanteen tasalla. Hän jankuttaa että välillä, noin kerran viikossa, täytyy päiväkahville mahtua kakkupala/pulla tai muu herkku, koska muuten kieltäytymyksen tie käy liian vaativaksi.

No ei mahdu. Jos mahdutan, lihon.

Odotan että hän tajuaa, että en voi syödä kuten suurin osa ihmisistä, lihomatta.

Olen lihavuusleikkauskandidaatti.

Ohis: Tästä tuli mieleeni, että 10 v sitten kouluterveydenhoitaja lähetti poikani ja minut ravitsemusterapeutin juttusille, koska poika oli pienenä vähän pyöreä. Se sokerin määrä mitä ravitsemusterapeutti ehdotti!! Olin ihan järkyttynyt, muroja, myslejä, vanukkaita ja jugurttia, kaikkea keinotekoista mitä meillä ei normaalisti syöty. En onneksi ottanut mitään neuvotuista välipalavaihtoehdoista käyttöön ja pojankin pyöreys hävisi, kun kasvoi pituutta. On nykyään pitkä ja hoikka nuori mies.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä se on heikko itsekuri ja liian vähäiset ulkonäköpaineet jotka estävät laihtumisen useimmilla ihmisillä.

T bmi 19

Pidä sä läski naamas kii.

T. Bmi 11

Et ole epäonninen, näin se menee, enkä ole koskaan kyseenalaistanut tätä.

Olen normaalipainoinen. Pidän itseni tässä painossa katsomalla mitä syön. Otan lautaselle sopivan kokoisen annoksen, enkä ota ruokaa lisää. Minä en ole ihan kylläinen kun lopetan syömisen, vaan voisin helposti syödä lisää. Tietenkään en myöskään jää nälkäiseksi.

Jos paino pääsee nousemaan muutaman kilon, laihdutan näkemällä nälkää. Siihen nälkään tottuu viikossa, ja kun pudotettavaa on vain muutama kilo, nälässä ei tarvitse olla pitkään.

Harrastan juoksemista, käyn 4 iltana tunnin lenkillä. Sykemittarin mukaan lenkin aikana kuluu noin 359 kaloria. Ainakaan minulla urheilu ei suuresti laihduta, vaan kyllä painonhallinta on syömisen kontrollointia.

Vierailija kirjoitti:

Nälkä kuolee tahdonvoimalla.

T bmi 19

Pitää sitä kuitenkin jotain syödä että jaksaa. Enkä tiedä kuinka tavoiteltavaa matala painoindeksi on jos siinä samalla katoaa lihakset.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä siinä nälässä on niin pahaa? Sitä kannattaa tutkiskella ja koittaa luoda vähän neutraalimman suhtautumisen siihen nälän tunteeseen. On täysin normaalia että pari kertaa päivässä on nälkä jota siedetään jonkin aikaa ennen syömistä ja se ei valtaa ajatuksia täysin.

En minä ap ainakaan sanonut, että siinä olisi mitään pahaa. Muut sanovat. Asiantuntijat sanovat. Siitä kuulemma seuraa vain repsahduksia ja lihomista.

...ja onhan se totta, että esim. töissä lounaalla tulee santsattua usein monta kertaa, koska herään n. viideltä enkä aamulla pysty enkä ehdi syödä aamiaista eli pärjään aamusta 6h vain kahvilla. Jos syön jotain, mitä tahansa, niin olen ennen lounasta jopa nälkäisempi kuin ilman aamiaista. No, en tiedä oliko tuossa logiikkaa, pitää ehkä tarkkailla tätä vielä lisää. On vaan niin paljon muutakin tarkkailtavaa esim. juuri siellä töissä.