Miksi valitsette lapsen puolesta, että hänet liitetään

Kuinka paljon puetaan päälle, että käytetään turvavyötä yms. 15-vuotiaana lapsi saa tehdä joistain asioista itsenäisiä päätöksiä ja voi tehdä asiat toisin kuin pienenä on meidän vanhempien päätöksestä tehnyt.

Halusimme viedä vauvan kasteelle, koska Jeesus sanoo:

" Antakaa lasten tulla minun tyköni älkääkä estäkö heitä."



Ja toisaalta:

" Joka viettelee yhdenkin näistä pienistä, joka uskoo minuun, hänelle olisi parempi, että myllynkivi ripustettaisiin hänen kaulaansa ja hänet heitettäisiin veteen."



Miksi HELEVETISSÄ mä en veisi lastani Jeesuksen luo. Vien hänet lääkäriinkin, kun on tarve.



Jos lapsi tahtoo hylätä aikuisena Jeesuksen, hän saa sen tehdä. Mutta minä en sitä päätöstä tee hänen puolestaan.



Kristinusko ei ole tehnyt minulle mitään pahaa, omat pahat tekoni ovat tuhonneet monta asiaa elämässäni. Jeesuksella on ollu mulle ja mun perheelle vain hyviä lahjoja. Eikä hän kiristä, painosta tms.

mihin itsekin kuulumme.

Minä ymmärrän kyllä sen, miksi uskovat liittävät lapsensa samaan uskonnolliseen yhdyskuntaan kuin mihin itsekin kuuluvat.



Sen sijaan olen joskus itsekin miettinyt näitä ihmisiä, jotka kuuluvat kirkkoon, mutta eivät ymmärrä sen opetuksia ja ottavat kirkon lähinnä rituaalipalvelujen tarjoajana. Miksi he liittävät lapsensa kirkkoon? Siis tarkoitan näitä ihmisiä, jotka ajattelevat, että kaste on nimenantotilaisuus (sai kasteessa nimen Pilli Anitta Lampinen) tai joiden mielestä ev-lut. kirkko opettaa, että heti kuoleman jälkeen mennään taivaaseen tai joiden mielestä kuolleet ihmiset muuttuvat enkeleiksi tms.

Kertonut oppilaille avoimesti ettei usko Jumalaan. ja sanonut että uskonnon opetus voi olla hänen kohdallaan hieman erilaista. Toki tutkivat eri uskontoja. Mutta sehän kuuluu yleissivistykseen.



En näe asiassa mitään pahaa ja haluan, että lapseni kuuluvat kirkkoon. Itse uskon Jumalaan vaikka en eläkkään täysin niinkuin vaadittais. Erotkoot lapseni kirkosta jos haluavat.



Se mikä ihmetyttää minua, miksi ihmeessä ihmiset jotka eivät kuulu kirkkoon haudataan samaan paikkaan kuin kirkkoon kuuluvat.



Pitäisi tehdä oma hautuumaansa pakanoille.

Lapsemme kävivät kristillispainotteisen päiväkodin, ja ovat koulussa ihan normaalisti uskonnontunneilla. Mielestäni luterilaisuus on niin suuri osa suomalaisuutta, että jokaisen pitäisi tietää siitä perusasiat. Se kuuluu ihan yleissivistykseen.



Mutta mihinkään kirkkokuntaan lapsemme eivät kuulu. Saavat itse valita kun ovat täysi-ikäisiä.

Päivittäin päätät lapsesi puolesta hänen ruokavaliostaan, hoidosta, vaatetuksesta yms. yms. Puhumattakaan kuinka paljon kodin arvot vaikuttavat lapseen.

Pitäisikö lapsen antaa kaikessa päättää itse? Vai mistä vanhemmat saa päättää ja mistä ei?

Vierailija:

johonkin uskonnolliseen yhdyskuntaan? Miksi ette anna lapsen itse päättää sitten kun hän on tarpeeksi vanha päätöksen tekemään? Eikös pienen lapsen aivopesu ole väärin, voiko hän enää aikuisena puolueettomasti miettiä eri uskontojen järkevyyttä tai jättäytymistä sittenkin koko hommasta pois?

Itseäni ärsytti, kun minut on kastettu kirkkoon tietämättäni. Onneksi pystyin aikuisena siitä eroamaan.

Vierailija:

höpöpuhetta?

Vierailija:

Kertokaa heti että joulupukkia, pääsiäispupua ja muita " kuvitteellisia" olentoja ei ole olemassa!!!!!!!!!!

Onneksi mun lapsuutta ei ole pilattu kertomalla ettei näitä kuvitteellisia olentoja oikeesti ole.. monet joulut iloisena odotin pukkia ja kirjoittelin kirjeitä..

Pitäisikö lapselle opettaa että jumala on, vaikka se on

höpöpuhetta?

erlaista " uskonnonkulttuuria" . jos vanhemmat on siinä mukana, on luontevaa että lapsikin on. ihan samalla lailla " pakana- vanhemmat" on valinneet lapselleen pakanuuden kun eivät kastaneet tätä kristilliseen kirkkoon. se on valtauskontomme ja siihen pohjautuu myös paljon suomen laki ja kulttuuri. mikäs oikeus vanhemmalla on valita lapsensa uskonnottomuutta näin kristillisessä maassa?

no onnex on oikeus valita. itse en kuuluisi kirkkoon mistään hinnasta ja todellakaan ei lastanikaan sinne kasteta. hän voi sit myöhemmin itse liittyä, jos haluaa

millä logiikalla ihmiset menevät naimisiin ja kastattavat lapsensa, jos kirkon opit eivät miellytä?



Syitä voi olla kaksi:

1. Kaipaus Jumalan luo, ymmärrys siitä, että kirkon jutut ovat kuitenkin hyviä ja tosia

2. Älyllinen laiskuus ja pintapuolinen romantisointi. " Siis ai onhan se nyt niin mahtavaa, kun se pappi ripsautti sitä vodaa sen vauvan päälle kun anto sille sen nimen...ja aivan siis ihqut kirkkohäät, pappi ois voinu vähemmän höpöttää sitä jeesuksesta ja kanttori ois voinu soitella häämarssiksi sen Siltsun Satulinnan..."

Lapset kuuluu ja tulee kuulumaan niin kauan kun asuvat kattoni alla. Ja saavat myös kristillistä opetusta, sitten kun kykenevät sitä vastaanottamaan.

Kuulun kirkkoon, mutten ole onneksi enää kovin uskovainen. Lapseni kuuluvat kirkkoon, mutten hoe heille jumalaa tai jumalan olemassa olemattomuutta.



Saavat ihan ITSE selvittää oman suhteensa uskontoon ja jumaliin.



Lapseni on kastettu ja tullaan aina kastamaankin, muttei minkään uskonnon tms. vuoksi vaan perinteen vuoksi.



Lisäksi korostan sitä, että jumalahan voi olla vaikka Allah, Saatana tai jokin muu jonka itselleen löytää tai halua omakseen ottaa. Voipa olla myös pelkkä ajatus jumalasta, siihen uskon itsekin, mutten määrittele herraani sen kummemmin.



Kaiken kaikkiaan siis mielestäni väärin paasata lapsille jumalasta, varsinkaan omis uskomuksiaan, koska paikkaansa ne eivät ainakaan pidä muuten kuin omina uskomuksin/ajatuksina. Väärin on myös korostaa jumala olemattomuutta. Tehköön lapset sitten omat valintansa ja kasatkoon omat ajatuksesna asiasta, kunhan ajankohtaista.

ei uskomista. Usko on aina yksilön asia. Aina.

Ja rippikoulu-ikäisenä voi ihan itse valita mitä tekee sen kirkkoon kuulumisen kanssa.

Onhan vanhemmilla kaikinpuolinen kasvatusvelvollisuus, ja -vastuu. Niin myös uskontokasvatuksessa.

Uskonnontunneilla opetetaan myös muista uskonnoista, suurin osa maailman ihmisista kun ei taida kuitenkaan olla ateisteja.

Siellä käydään läpi kaikki maailman suurimmat uskonnot. Sieltä saa riittävän yleissivistyksen uskonnoista, myös kr. uskonnosta. Ja sanoisinpa että paremmankin kuin tunnustuksellisesta uskonnon opetuksesta.

tai miten se menee - Kastekäsky.



Eipä siinä sen kummempaa.



Mä en näe, että kastaminen olisi millään tavalla haitaksi - en kuulu mihinkään hihhulilahkoon, minusta hengellisyys tuo lapselle turvaa - tai ainakin toi mulle - itse en ole paljon hengellisyyttä nyt aikuisena harrastanut

kaikki paatokset lapsen puolesta tekee aikuinen, yleensa vanhempi tai huoltaja.



me paatamme meneeko lapsi kouluun, mita lapsi syo, mita pukee paallensa, mita harrastuksia hanella on, mita leluja, kuuluuko kirkkoon ja mihin niista, saako han tatuointeja vai ei.



on suhteellisen yleisesti tunnustettu tosiasia, etta lapsilla ei ole tarpeeksi alya pienena tekemaan objektiivisia paatoksia ja kantaa niista vastuu, siksi ne tehdaan heidan puolestaan. suurin osa ihmisista tekee paatokset turvatakseen lapsen hyvinvoinnin, osa ei. jumalaan uskominen tai uskomattomuus on ihmisen oma asia, ja kumpikin mielipide on ihan yhta oikea tai vaara.



lukisit sinakin jotain joskus, se avartaisi elamaasi ja myos niiden lasten, joiden puolesta sinakin teet paatoksia, vaikket sita ehka ymmarrakkaan.

Sairasta. Jos poikani ei halua pelata lätkää, ei tarvitse. Jos haluaa Judoon, pääse kyllä. Jos ei halua katsoa muumeja vaan vaikka Tuomas Veturia, saa katsoa.



Tuo oli kyllä kauheaa paatosta jostakin 1700-luvun Ranskasta.

lapsia on eri- ikaisia. eli kylla, paatan miltei kaikista lapsen elaman osa- alueista. ja ala vaita, etta oma lapsesi maaraa teilla kaikesta haneen liittyvasta. en nimittain usko.