Miksi valitsette lapsen puolesta, että hänet liitetään

kukas niin sanoo ettei Jumalaa ole? sinäkö. Sinäkö olet se ylin aktoriteetti joka _tietää_ sen ainoan totuuden?



se on _sinun_ totuutesi ja mielipiteesi, samoin, kun minun totuuteni ja mielipiteeni on että Jumala on on ainaollut ja tulee aina olemaan.



Ja niin on minusta hyvä, se ei ole sinulta taikaltaisiltasi poissa jos me uskovat tskomme Jumalan hyvyyteen ja kaikkivoipaisuuteen.



Ja vaikkain me opettaisimme lapsillemme Jumalan hyvyyttä ei tarkoita sitä, että heistä tulisi uskovia.



Onneksi tässä maailmassa on uskon ja mielipiteiden vapaus. ja minusta on surullista että joku voi väittää että joku asia on höpöhöpö koska totuus oikesti on, että kukaan meistä ihimisistä ei voi tietää sitä ihan varmasti muutakuin kuolemanhetkellä jolloin se vasta aukeaa o liko oikeassa vaiko eikö.

ettei häntä liitetä mihinkään uskontokuntaan. Yhtä lailla uskontokunnastaan voi erota vanhempana jos niin haluaa.



Minua taas ihmetyttää, miksi lapset pitäisi kasvattaa mahdollisimman neutraalilla maaperällä. Kuin he menisivät rikki siitä, että kuuluvat ylipäänsä johonkin tässä elämässä? Kuin he olisivat kokonaan erillisiä perheestään ja vanhemmistaan? Ei ihme, että ihmiset ovat niin hukassa ja tuntevat, etteivät kiinnity enää mihinkään jos vauvasta asti pitää osata olla yksilöllinen ja kritisoida vanhempien ajatusmaailmaa. Kyllä järkevä ja kiihkottomassa ympäristössä kasvanut ihminen osaa tehdä valintansa aikuisiässä itse oli lähtökohtana uskontokuntaan kuuluminen tai kuulumattomuus.

Eli lapsi osallistuu uskontotunneille, kuten suurin osa muistakin, lapsi käy rippikoulun, kuten suurin osa muistakin. Näin lapsi ei koe jäävänsä mistään paitsi ja ulkopuolelle. Onhan esim. ripari nuorelle yleensä kiva kokemus. Ja sitten hän voi itse niin halutessaan erota kirkosta.

ja koulussa lapsi oppinee elämänkatsomusta. Mielestäni olisi väärin tuputtaa lapselle jomman kumman uskoa, siis väärin jo meitä vanhempia kohtaan, saati sitten lasta, kun toisen vanhemman kulttuuri/uskonto voittaisi toisen.

Ja joskushan muutoksia on tapahduttava ja ne lähtevät yksilöistä. Ei pidä hypätä katolta siksi kun muutkin....

En voisi kuvitellakaan sulkevani lasta näiden ulkopuolelle. Miten meidän oikeastaan edes pitäisi toimia pitääksemme uskon erossa lasten elämästä? Hankkia näille hoitaja 2-3 iltana viikossa kun olemme seurakunnan järjestämissä tilaisuuksissa? Samoin silloin kun soitan ja laulan hengellistä musiikkia (=harrastukseni). Ei voisi ottaa lapsia katsomaan isiä työpaikalle vaikka isin työ nämä vierailut hyvin sallii? Aika paljon joutuisimme lapsiamme muiden hoitoon työntämään jos haluaisimme heidät uskontovapaina pitää.



Meille on itsestäänselvyys että lapsemme kuuluvat kirkkoon ja he osallistuvat mukanamme seurakunnan toimintoihin, ihan kuin muihinkin harrrastuksiin ja kyläilyihin. Kuulevat uskosta ikäistään vastaavalla tasolla, ilman mitään aivopesua tai paasaamista. Esikoinen tiesi jo hyvän aikaa ennen kouluikää että muissa perheissä voidaan uskoa erilailla, tämän tulee varmasti kuopuskin ymmärtämään aikanaan. On omalla laillaan todella herkkää kuulla pojan keskustelevan muslimikaverinsa kanssa uskonasioista ;)



Väkisin emme lapsia mihinkään raahaa, eli kun ikä sallii kotiinjäämiset ei ole pakko seurata mukana. Rippikouluiässä päättäv' t sitten itse haluavatko jatkaa seurakuntamme tietä vai jättää koko rippikoulun väliin. Täysi-ikäisinä voivat erota kirkosta jos näin kokevat. Toivon että löytäisivät oman rauhansa jostain tämän maailman melskeen keskellä, jos ei meidän seurakunnasta niin sitten jostain muualta. Uskon että kirkkoon kuuluminen ei suinkaan ole lapsen elämässä niitä kammottavimpia asioita.

Luonnollista valita lapselleen se tie, jonka oikeaksi katsoo.



Mitä taas tulee koulun uskonnonopetukseen, sehän ei ole yleissivistystä, vaan jonkun uskonnon asettamista muita parempaan asemaan. Uskontojen opetus on mielestäni ok, mutta kaikki tunnustuksellinen uskonnonopetus pitäisi kiireesti saada pois kouluista. Meillä lapset osallistuvat et:n opetukseen (on muuten heidän suosikkiaineensa) ja siellä käydään läpi kaikki suurimmat uskonnot, mutta tietysti täysin neutraalisti. Lisäksi meillä kotona keskustellaan paljon eri uskonnoista, erityisesti kristinuskosta, jotta lapset tuntisivat sen yhtä hyvin kuin muutkin. Ja tietysti kerromme myös miten itse uskomme. Lapset saavat itse valita uskonsa nyt ja myöhemmin.

Kertokaa heti että joulupukkia, pääsiäispupua ja muita " kuvitteellisia" olentoja ei ole olemassa!!!!!!!!!!



Onneksi mun lapsuutta ei ole pilattu kertomalla ettei näitä kuvitteellisia olentoja oikeesti ole.. monet joulut iloisena odotin pukkia ja kirjoittelin kirjeitä..



















Pitäisikö lapselle opettaa että jumala on, vaikka se on

höpöpuhetta?

Meillä suurin syy kastamiseen oli se, ettei jaksettu alkaa keksimään mitään ristiäisiä vastaavia juhlia.

Ja voi kurjuutta kun joudun kaikkien muiden lasten kanssa osallistumaan kaikkiin typeriin juhlapyhäohjelmiin jne. Olis niin paljon kivempi yksin vaikka piirrellä jossain eri huoneessa.



Itse olemme helluntailaisia, ja meillä ei liitetä vauvoja kastamalla seurakuntaan. Sen valinnan lapsemme tekee tai jättää tekemättä itse sitten kun haluaa. Mutta kyllä tuntuis omituiselta, jos emme lastamme kuljettais mukana seurakunnan tilaisuuksissa. Ja voi miten innoissaan hän on aina lähdössä esim. pyhäkouluun:) Fiksut vanhemmat voivat antaa lapselleen sellaisen arvopohjan kuin haluavat, mutta antavat lapsensa viime kädessä itse tehdä valintansa sitten kun hän on siihen kypsä.

Vierailija:

Luonnollista valita lapselleen se tie, jonka oikeaksi katsoo.

Mitä taas tulee koulun uskonnonopetukseen, sehän ei ole yleissivistystä, vaan jonkun uskonnon asettamista muita parempaan asemaan. Uskontojen opetus on mielestäni ok, mutta kaikki tunnustuksellinen uskonnonopetus pitäisi kiireesti saada pois kouluista. Meillä lapset osallistuvat et:n opetukseen (on muuten heidän suosikkiaineensa) ja siellä käydään läpi kaikki suurimmat uskonnot, mutta tietysti täysin neutraalisti.

10 jatkaa. Sen verran uskonnollinen olen itse, että en pidä pahana koulun uskontotunteja. Todennäköisesti tulemme käymään myös srk:n perhekerhossa, koska se on meitä lähinnä oleva perhekerho. Kunhan lapseni 7 vuoden päästä aloittaa koulun, voi uskonnon opetus olla jo erinlaista ja luulen, että ainakin lapsen koulussa on useista eri uskontokunnista lapsia, joten varmasti eri uskonnoista keskustellaan niin koulussa kuin kotona. tuskin peruskoulun uskonto-opetus ehtii traumatisoida lasta kovin paljon. Onpahan tutustunut yhteen uskontokuntaan perusteellisemmin, ja valmiimpi tekemään päätöksen haluaako kuulua kirkkoon ja jos haluaa niin mihin kirkkoon.



Älkää ottako kaikkea niin vakavasti. Tämä on toisaalta vähän eri aisa, mutta voisin kysyä, että miksi puet lapsesi viimesen päälle muotivaatteisiin, voihan olla että lapsesi haluaa tulla puetuksi ihan eri tyylilajin vaatteisiin. tai miksi syötät/et syötä lapsellesi lihaa. no, nämä on niitä päätöksiä mitkä me vanhemmat joudumme tekemään ja " vastaamaan" valinnoistamme sitten myöhemmin lapselle. :)

Ei hyvää päivää, vai pitäis kaikki " neutralisoida" . Varmaan jossain islamilaisissakin maissa opetetaan uskontoa hyvin neutraalisti, ja tasapuolisesti kerrotaan kaikista maailman valtauskonnoista.



Mutta kai tämä painostava kristinuskon opetus Suomessa on kaiken maailman pahuuden alku ja juuri. Ei voi kauheampaa asiaa olla kuin se, jos lasta vahingossa hitusen johdatetaan kristinuskon suuntaan. Niin kai se oli?

ja me annamme niille oman merkityksemme. Kolmevuotiaamme tietää myös, että joulupukki, pääsiäispupu jne. eivät ole todellisia, mutta että ne ovat kivoja satuja ja leikkejä; jouluna voidaan leikkiä että on joulupukki jne. Jumalista ei ole kysellyt :) mutta luulenpa, että silloin sanoisin, että vain itse voi tietää onko joku jumala olemassa - eli jos itse tiedät tietäväsi, niin sitten joko olet oikeassa tai kannattaa ainakin toimia kuten olisit oikeassa.

Minä olen pesunkestävä pakana (ei edes kastettu, kiitos vanhempieni, mutta uskonnollinen), mieheni uskonnoton (täysin ateistinen, mutta silti kuuluu kirkkoon). Minulle uskonto on tärkeä asia, miehelle se on yhdentekevää palturia. Tulee mielenkiintoista, kun tyttö alkaa puhua elämänkatsomuksellisista asioista :) Yksi vaan on varmaa: lapsellemme puhutaan niin totta kuin osataan.

Vierailija:

Kertokaa heti että joulupukkia, pääsiäispupua ja muita " kuvitteellisia" olentoja ei ole olemassa!!!!!!!!!!

Onneksi mun lapsuutta ei ole pilattu kertomalla ettei näitä kuvitteellisia olentoja oikeesti ole.. monet joulut iloisena odotin pukkia ja kirjoittelin kirjeitä..

>Pitäisikö lapselle opettaa että jumala on, vaikka se on

höpöpuhetta?

Vierailija:

Kunhan lapseni 7 vuoden päästä aloittaa koulun, voi uskonnon opetus olla jo erinlaista ja luulen, että ainakin lapsen koulussa on useista eri uskontokunnista lapsia, joten varmasti eri uskonnoista keskustellaan niin koulussa kuin kotona. tuskin peruskoulun uskonto-opetus ehtii traumatisoida lasta kovin paljon. Onpahan tutustunut yhteen uskontokuntaan perusteellisemmin, ja valmiimpi tekemään päätöksen haluaako kuulua kirkkoon ja jos haluaa niin mihin kirkkoon.

7 vuoden päästä voi hyvinkin olla, että uskonnonopetus on enemmän et:n kaltaista, kun maailma muuttuu ja jo nyt puhutaan siitä, että uskonnon opetus tulisi olla neutraalia. Kysehän ei ole traumatisoimisesta, vaan siitä, että lapsi omaksuu tietynlaisen elämänkatsomuksen, jonka vanhemmat valitsevat.

Älkää ottako kaikkea niin vakavasti. Tämä on toisaalta vähän eri aisa, mutta voisin kysyä, että miksi puet lapsesi viimesen päälle muotivaatteisiin, voihan olla että lapsesi haluaa tulla puetuksi ihan eri tyylilajin vaatteisiin. tai miksi syötät/et syötä lapsellesi lihaa. no, nämä on niitä päätöksiä mitkä me vanhemmat joudumme tekemään ja " vastaamaan" valinnoistamme sitten myöhemmin lapselle. :)

Minusta nämä ulkoiset asiat eivät ole ihan sama asia kuin elämänkatsomukseen liittyvät asiat. Pikemminkin on kyse siitä, että miten vanhemmat puhuvat, ajattelevat, käsittelevät eri asioita. Nämä lapsi imee kuin sieni. Käsitykset maailmasta omaksutaan vanhempien kautta. Vielä yläasteikäisetkin puhuvat täysin isin suulla. Eihän lapsi esim. osaa olla rasisti, mutta oppii pian kotona, että tummien lasten kanssa ei leikitä, jos vanhemmat vieroksuvat heitä, tai että auktoriteetit on syvältä... alkoholinkäyttö sallittua tai täysin vastakkaisia ajatuksia.

Ja määrä kasvaa hurjaa vauhtia. Suurin osa kirkkoonkuuluvistakaan ei usko kuten kirkko opettaa. Esim. jälleensyntymiseen uskotaan yhä enenevässä määrin. Suurin osa ihmisistä kuuluu kirkkoon tavan vuoksi tai ulkokultaisuuttaan. Että semmoinen kristitty maa. Onneksi ainakin nuoret ymmärtävät, että ei ole mitään syytä kuulua kirkkoon, ellei usko sen opetukseen. Uskonyhteisöt ja kodit hoitakoon uskonnonopetuksen, se ei todellakaan ole yhteiskunnan tehtävä!

Kastamme hänet koska haluan hänen pääsevän taivaaseen. Opetan hänelle ttei punaisiä päin kävellä koska haluan ettei hän jää auton alle. Selitän ettei saa varastaa koska en halua hänen joutuvan vankilaan. Vien katsomaan vaaleja koska demokratia on minulle tärkeää. Vien hänet hammaslääkäriin koska haluan hänellä pysyvän hampaat suussa. Pakotan kouluun koska haluan hänen oppivan lukemaan. Vien lenkille koska haluan hänen pysyvän terveenä. Ja lääkitsen antibiootilla kun häluan hänen parantuvan sairaudesta.



Kaikki nuo ovat arvovalintoja jotka VOISIN jättää lapsen itse tehtäväksi - ja tekin voisitte, muttette jätä. Kaikki me yritämme parhaamme lapsemme hyväksi. Joskus vaan ollaan eri mieltä siitä mikä on se paras.

yksilöllinen siitä asti kun laitokselta selviytyy kotiin. Elämä pitää tasoittaa hajuttomaksi ja mauttomaksi, jottei yksilöllisyys vain kärsi. Jos vastasyntynyt osaisi puhua, häneltä varmasti kysyttäisiin minkä niminen hän haluaisi olla, minkälaista ruokavaliota hän haluaisi noudattaa, minkälaiseen kouluun hänet tulisi sijoittaa, haluaisiko hän sisaruksia, haluaisko hän mennä autokyydillä vai ympäristöystävällisemmällä keinolla neuvolaan, millä menetelmällä hänet tulisi kasvattaa ja niin edelleen. Mutta silloin emme voisi kutsua itseämme naamat vakavina vanhemmiksi.



Samalla kun elämme yhä enemmän yksilöllisyyttä korostavassa yhteiskunnassa, meillä on mm. yksinäisiä, masentuneita ja itsemurhan tehneitä koko ajan enemmän. Kaikilla ihmisillä ei ole tarvetta kuulua yhtään mihinkään. Lapsen tilanne on kuitenkin erilainen. Kuten ap virheellisesti luulee, ei ole kyse siitä, kuuluuko lapsi kirkkoon vai ei. Lapselle perheen yhtenäinen arvomaailma luo turvaa. Hänen ei tulisi kasvaa sen ulkopuolella.



Kuten joku hyvin sanoi, fiksu vanhempi näyttää lapselleen parhaaksi katsomansa tien. Sillä lapsi kulkee turvallisesti aikuisuuteen asti ja valitsee sitten oman suuntansa. Ja fiksu vanhempi puolestaan antaa vapauden oman tien löytämiseen.

eläimillä oliskin useampia elämiä yms. HUH HUI! :D



Mihin se teidän taivas ja helvetti oikein mahtuu? Vai olisko ne vaan omassa päässä kaikilla?

Kai sitä jokainen haluaa välittää oman elämänkatsomuksensa lapsilleen? Onko myös väärin laittaa lapsi esim kielikylpyyn, viedä etelänmatkalle tai pistää muskariin, vauvauinnista puhumattakaan?!



Kyllä lapsi sitten isona osaa itse päättää mitä elämältään haluaa. Väkisintuputus nyt on tietenkin ikävää tai mikä tahansa muottiin PAKOTTAMINEN, mutta mielestäni nyt liikutaan hieman eri vesillä!



Me emme tosin lapsiamme kasta, itse olen tapakristitty ja mies muslimi. Molemmat opetamme oman näkemyksemme lapsille, korostaen että kyse on USKONNOSTA, henkilökohtaisesta uskosta eikä absoluuttisesta totuudesta.