Ystävyys aikuisiällä: mitä jos ei pysty niin sitovaan ystävyyteen kuin odotetaan?

No mä en muunlaisia ystävyyksiä ole saanutkaan reiluun pariinkymmeneen vuoteen kuin näitä maratonpuheluja sisältäviä. Yleensä vielä siis niin, että pe/la-iltana mulle soitetaan päihtyneenä kun kaivataan juttu- ja juomaseuraa mutta ei viitsitä lähteä kotoa mihinkään :( Useimmiten soittajalla on vielä jotain omaan työhönsä liittyvää harmitusta mielen päällä, joten sitten sitä saa kuunnella itselle täysin ventovieraiden (ja yhdentekevien) ihmisten sanomisia/tekemisiä ja vielä pitäisi olla ratkaisujakin tarjottavana.

Pitääkö niitä kavereita sitten olla? Eikö riitä, että juttelee vaikka naapurille ja sukulaisille, ja elää omaa perhe-elämäänsä. Jos ei kerran ehdi puhua, niin miksi pitäisi olla kaverilauma riesana. Pitääkö näytellä, että mulla on kavereita, jos niiden kavereiden kanssa ei jaksa olla.

Vierailija kirjoitti:

En minä ehdi sitä viestittelyäkään. Ehdin kyllä yhden pikaisen vastauksen laittaa johonkin konkreettiseen kysymykseen ja ehdin laittaa viestin, että mitä sinulle kuuluu. Mutta en oikein enempää. Selitän kyllä että en ehdi nyt viestitellä ja syyn että olen kiinni nyt lapsissa tms. Ap

Mitä sinä ylipäätään teet ihmisillä/ystävillä elämässäsi jos et ehdi yhtään mitään? Mitkä ovat prioriteettisi?

Jos olisin sinun ystäväsi niin olisin varmaan alitajuisesti laittanut sinut ns ylähyllylle. Itse en kummemmin mieti ystävyyssuhteita, vaan sellaiset ihmiset ajan myötä hiipuu ja unohtuu, jos ei olla tekemisissä. Jos myöhemmin törmätään tai jompi kumpi laittaa viestiä tai soittaa, niin ystävyys voi syttyä siitä helposti uudelleen. Itselläni on todella paljon sellaisia ihmisiä elämässä jotka ovat periaatteessa jääneet matkasta, mutta ilman draamaa. Joskus jos nähdään esim yhteisten kavereiden juhlissa tms niin on mukava vaihtaa kuulumisia, eikä kysyä kahville.

On käynyt niin, että olen saanut viestiä tyyliin ”oletko vihainen kun et ole ollut yhteydessä/et kutsunut juhliin”. Näissä tapauksissa ihminen on vain jäänyt taaemmas, mutta en kyllä ole mitenkään vihainen.

Läheisiä sydänystäviä on muutama joiden kanssa tulee nähtyä useammin (n. kerran kk). Ei oikeastaan viestitellä näkemisien välissä, vaan vaihdetaan kuulumiset sitten naamatusten.

Itsekin suosin nykyään vain sellaisia kevyitä ystävyyssuhteita.  En pysty antamaan itsestäni enempää.

Käyttäjä7437 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä olen harrastanut maratonpuheluita viimeksi lankapuhelinten aikaan. Eikö sun ystäväsi osaa käyttää viestejä?

Eihän viestit ole ollenkaan sama asia. Tulee helposti väärinkäsityksiä, jopa riitaa, kun ei kuulla toisen äänensävyä. Puhelimessa voi heti tarkentaa, että mitä tolla tarkoitit jne.

Viesteissä sekin, että ennakoiva kirjoitus kirjoittaa kaiken päin h××vettiä.

Ottaa sen ennakoivan tekstinsyötön pois käytöstä. Miksi ystävien kanssa tulisi riitaa? Kannattaa ehkä tarkastella omaa kielellistä ilmaisuaan, jos kirjoittamastaan tekstistä ystävät suuttuvat. Kirjoittamisessa on oikeastaan erittäin hyväkin asia, että on aikaa ja mahdollisuus harkita, mitä kirjoittaa. Lukea vielä uudelleen oma kirjoituksensa ennenkuin lähettää viestinsä. Ja viestiin voi vastata ajatuksen kanssa silloin, kun siihen on hyvin aikaa. Eikä pikaisesti puhelimessa ollessaan just maksamassa osotksiaan kaupan kassalla tai vaikka ajaessaan autoa. Mä pidän puhelut lyhyinä ja puhelut ovat mulle sellaisia asioita varten, joihin vastauksen saamisella on kiire. Joku asia pitää päättää just nyt eikä  vasta tunnin päästä. Ja mitä tulee tuohon tarkentamiseen, niin aivan hyvin viestissäkin voi kysyä, mitä toinen tarkoitti. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko suhteissasi tilaa avoimelle keskustelulle? Ihmiset yleensä ymmärtävät kun heille sanoo suoraan. Mikä estää sinua kertomasta ystäville samaa mitä kirjoitit tänne?

Olen kertonutkin.

Ap

Ja..?

Eivät suostu joustamaan yhtään? Maratonpuheluvaatimukset jatkuvat?

Eivät he vaadi vaan odottavat, ja ilmeisesti loukkaantuvat kun en ehdi. Eivät siis koskaan vaadi mitään. Käy vain selväksi että eivät kaipaa ystävyyttäni kun en vastaa odotuksia. Ap

Hmm.. Eii oletat siis heidän odottavan tietynlaista yhteydenpitokaavaa, ja oletat heidän loukkaantuvan, kun et siihen kykene, vaikka olet selittänyt heille elämäntilanteesi haasteet niin, että ovat varmasti ymmärtäneet (?) ja hyväksyneet (?) tämän asian. 🤔

Onko kukaan sanonut suoraan, että nykyinen tilanne häiritsee?

Kysyisin seuraavaksi ihan suoraan, että haluavatko edes olla ystäviäsi.

Viesteihin vastaamattomuus voi olla mielenosoituksellisuutta tai sitten heilläkin on vain kiireitä, kuten sinullakin..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten sinä niissä lapsissa olet kiinni muka kokoajan?

Onko sinulla lapsia? Tiedätkö millaista se on, kun kaksivuotias on ollut koko päivän päiväkodissa ja sen jälkeen hän kaipaa äidin seuraa ja huomiota? Ja tarvitsee tietenkin apua päivällisessä, iltapalassa, nukkumaan menossa jne.

Ap

Ehdota ystävillesi joku päivämäärä, esimerkiksi parin kuukauden päästä, jolloin voit tavata. Ilmoita, että pitkiä puhelinkeskusteluja et ennätä käydä, mutta jos joskus järjestyisi tapaaminen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En minä ehdi sitä viestittelyäkään. Ehdin kyllä yhden pikaisen vastauksen laittaa johonkin konkreettiseen kysymykseen ja ehdin laittaa viestin, että mitä sinulle kuuluu. Mutta en oikein enempää. Selitän kyllä että en ehdi nyt viestitellä ja syyn että olen kiinni nyt lapsissa tms. Ap

Mitä sinä ylipäätään teet ihmisillä/ystävillä elämässäsi jos et ehdi yhtään mitään? Mitkä ovat prioriteettisi?

En ole ap. Mutta joskus elämä ei kulje siihen tahtiin mitä kaipaisi.  Voi myös olla, että ystävät ovat olleet olemassa lähinnä siksi kun niitä "kuuluu olla".  Tai jos nuoruudessa ystävillä on ollut iso paikka elämässä, ei välttämättä enää vanhempana ne ole se ensimmäinen prioriteetti vaan siinä on monta muuta asiaa edellä. 

En itse loukkaannu ystäville enkä odota heiltä välttämättä mitään. Minulle on ihan ok jos ei vaikka vuoteen pidetä yhteyttä. Voin sen vuoden jälkeen hyvin jatkaa siitä mihin viimeksi jäätiin. Ehkä olen sitten outo, ehkä ihmiset noin keskimäärin haluaa erilaista ystävyyttä. Ap

Vierailija kirjoitti:

Taitaa "ystäväsi" olla täysin eri elämäntilanteessa? Ihan normaalia että ystävyys hiipuu kun on muutakin tekemistä.

Ja sitten kun näille "muutakin tekemistä-ihmisille" tulee ero, niin johan taas halutaan olla kaveria viimeisen päälle. Tuntuu, että silloin pitäisi heidän kanssaan olla koko ajan tekemisissä. Olen itse ulostanut nämä kaverit elämästäni. En rupea olemaan kenenkään kynnysmattona, jota käytetään silloin kuin itselle sopii.

Mulla kaverit vaihtuvat elämäntilanteen mukaan. Mun on helppo ystävystyä ja saada uusia kavereita. Opiskeluaikana oli opiskelukaverit, töissä työkaverit, äitiyslomalla mammakaverit ja naapurin mummelit. Perhe pysyy, mutta kaverit vaihtuvat. Mä en oikeastaan edes jaksa mitään tarrautujia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten sinä niissä lapsissa olet kiinni muka kokoajan?

Onko sinulla lapsia? Tiedätkö millaista se on, kun kaksivuotias on ollut koko päivän päiväkodissa ja sen jälkeen hän kaipaa äidin seuraa ja huomiota? Ja tarvitsee tietenkin apua päivällisessä, iltapalassa, nukkumaan menossa jne.

Ap

Ehdota ystävillesi joku päivämäärä, esimerkiksi parin kuukauden päästä, jolloin voit tavata. Ilmoita, että pitkiä puhelinkeskusteluja et ennätä käydä, mutta jos joskus järjestyisi tapaaminen.

En valitettavasti pysty sellaiseen, että sopisin parin kk päähän jonkun tapaamisen. Yrittäjämieheni joutuu ottamaan töitä silloin kun niitä on tarjolla, sitä ei tiedä edes viikkoa etukäteen milloin hän on kiinni töissä. Mummuja ja sellaisia meillä ei lapsia hoitamaan ole. Voin kyllä sopia tapaamisen kahden kuukauden päähän niin että lapset on siinä sitten mukana, mutta muuten ei oikein onnistu. Ap

Vierailija kirjoitti:

Mulla kaverit vaihtuvat elämäntilanteen mukaan. Mun on helppo ystävystyä ja saada uusia kavereita. Opiskeluaikana oli opiskelukaverit, töissä työkaverit, äitiyslomalla mammakaverit ja naapurin mummelit. Perhe pysyy, mutta kaverit vaihtuvat. Mä en oikeastaan edes jaksa mitään tarrautujia.

Joillekin ihmiset ovat hyödykkeitä, vaihtuvat elämäntilanteen mukaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla kaverit vaihtuvat elämäntilanteen mukaan. Mun on helppo ystävystyä ja saada uusia kavereita. Opiskeluaikana oli opiskelukaverit, töissä työkaverit, äitiyslomalla mammakaverit ja naapurin mummelit. Perhe pysyy, mutta kaverit vaihtuvat. Mä en oikeastaan edes jaksa mitään tarrautujia.

Joillekin ihmiset ovat hyödykkeitä, vaihtuvat elämäntilanteen mukaan.

Eikös tuo kuitenkin ole parempi vaihtoehto kuin roikkua sellaisessa ystävässä, joka ei pysty antamaan sinulle sitä, mitä ystävältäsi odotat? Silloin voit itsekin käyttää enemmän aikaasi sellaisiin ihmisiin, joilla on sinun ystävyydentarpeeseesi sopiva elämäntilanne. 

- eri

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla kaverit vaihtuvat elämäntilanteen mukaan. Mun on helppo ystävystyä ja saada uusia kavereita. Opiskeluaikana oli opiskelukaverit, töissä työkaverit, äitiyslomalla mammakaverit ja naapurin mummelit. Perhe pysyy, mutta kaverit vaihtuvat. Mä en oikeastaan edes jaksa mitään tarrautujia.

Joillekin ihmiset ovat hyödykkeitä, vaihtuvat elämäntilanteen mukaan.

Eikös tuo kuitenkin ole parempi vaihtoehto kuin roikkua sellaisessa ystävässä, joka ei pysty antamaan sinulle sitä, mitä ystävältäsi odotat? Silloin voit itsekin käyttää enemmän aikaasi sellaisiin ihmisiin, joilla on sinun ystävyydentarpeeseesi sopiva elämäntilanne. 

- eri

Ainakin minulle ystäväni on tärkeitä ihmisiä, joista välitän. En sinänsä tarvitse ystävyyksiä johonkin tarpeeseen vaan haluan olla tekemisissä minulle tärkeiden ihmisten kanssa. Tällä hetkellä harvoin koska muuhun en pysty, mutta haluan silti pitää heidät elämässäni. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla kaverit vaihtuvat elämäntilanteen mukaan. Mun on helppo ystävystyä ja saada uusia kavereita. Opiskeluaikana oli opiskelukaverit, töissä työkaverit, äitiyslomalla mammakaverit ja naapurin mummelit. Perhe pysyy, mutta kaverit vaihtuvat. Mä en oikeastaan edes jaksa mitään tarrautujia.

Joillekin ihmiset ovat hyödykkeitä, vaihtuvat elämäntilanteen mukaan.

Eivät he hyödykkeitä ole. Tiedän ihmisiä, jotka yrittävät hyötyä muista, enkä ole lainkaan sellainen. Oikeastaan päinvastoin. Mua ärsyttää ripustautujat ja ihmiset, jotka yrittävät hyötyä muista. Mutta fakta on, että jos muuttaa työn perässä 200 km, niin kyllä ne kavereiden tapaamiset harvenee. Tai kun pitää hoitaa pikkuvauvaa, niin eipä siitä ravintolaan helposti extempore lähdetä. Nämä ovat elämän realiteetteja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä olen harrastanut maratonpuheluita viimeksi lankapuhelinten aikaan. Eikö sun ystäväsi osaa käyttää viestejä?

He haluaa soitella ja pälättää loputtomiin omia kuulumisiaan. Itse en muutenkaan niin tykkää puhelimesta. Ap

Miten te ennen piditte yhteyttä, siis silloin kun sinä olit täydellinen ihminen, ja kuuntelit kaikki ystäviesi huolet ja tuit joka elämänkäänteessä? Teitkö nuo asiat minuutissa, koska et tykkää puhua puhelimessa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla kaverit vaihtuvat elämäntilanteen mukaan. Mun on helppo ystävystyä ja saada uusia kavereita. Opiskeluaikana oli opiskelukaverit, töissä työkaverit, äitiyslomalla mammakaverit ja naapurin mummelit. Perhe pysyy, mutta kaverit vaihtuvat. Mä en oikeastaan edes jaksa mitään tarrautujia.

Joillekin ihmiset ovat hyödykkeitä, vaihtuvat elämäntilanteen mukaan.

Eikös tuo kuitenkin ole parempi vaihtoehto kuin roikkua sellaisessa ystävässä, joka ei pysty antamaan sinulle sitä, mitä ystävältäsi odotat? Silloin voit itsekin käyttää enemmän aikaasi sellaisiin ihmisiin, joilla on sinun ystävyydentarpeeseesi sopiva elämäntilanne. 

- eri

Ainakin minulle ystäväni on tärkeitä ihmisiä, joista välitän. En sinänsä tarvitse ystävyyksiä johonkin tarpeeseen vaan haluan olla tekemisissä minulle tärkeiden ihmisten kanssa. Tällä hetkellä harvoin koska muuhun en pysty, mutta haluan silti pitää heidät elämässäni. Ap

Kerrotko vielä, mikä se sun ongelma oli? Eli haluat pitää yhteyttä kavereihisi, mutta et ehdi, etkä jaksa, etkä oikein haluakaan. Mutta siis pitää olla yhteydessä vanhoihin kavereihin vaikkei jutut kiinnosta pätkääkään, eikä elämäntilanteet kohtaa. Ja uusia kavereita ei voi hankkia, koska kaveri ei ole hyödyke, jota vaihdetaan. Ok.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla kaverit vaihtuvat elämäntilanteen mukaan. Mun on helppo ystävystyä ja saada uusia kavereita. Opiskeluaikana oli opiskelukaverit, töissä työkaverit, äitiyslomalla mammakaverit ja naapurin mummelit. Perhe pysyy, mutta kaverit vaihtuvat. Mä en oikeastaan edes jaksa mitään tarrautujia.

Joillekin ihmiset ovat hyödykkeitä, vaihtuvat elämäntilanteen mukaan.

Eikös tuo kuitenkin ole parempi vaihtoehto kuin roikkua sellaisessa ystävässä, joka ei pysty antamaan sinulle sitä, mitä ystävältäsi odotat? Silloin voit itsekin käyttää enemmän aikaasi sellaisiin ihmisiin, joilla on sinun ystävyydentarpeeseesi sopiva elämäntilanne. 

- eri

Ainakin minulle ystäväni on tärkeitä ihmisiä, joista välitän. En sinänsä tarvitse ystävyyksiä johonkin tarpeeseen vaan haluan olla tekemisissä minulle tärkeiden ihmisten kanssa. Tällä hetkellä harvoin koska muuhun en pysty, mutta haluan silti pitää heidät elämässäni. Ap

Edellinen kommenttini ei ollutkaan sinulle :)

Mulla on tippunut ystävyyssuhteita matkasta, koska oma elämäntilanteeni on välillä ollut sellainen, etten ole voinut antaa ystävilleni sitä, mitä he minulta silloin odottivat. Esimerkiksi kun kahden lapsen yksinhuoltajana työn ohessa opiskelin ja lisäksi mulla oli täällä vielä "elintarha" eli piti huolehtia koiran ulkoilutuksista sekä kissojen ja hamstereiden hoidosta kotitöiden ja lasten lisäksi, niin ei vaan kertakaikkiaan ollut aikaa kuin öisin. En pidä ongelmallisena, että nämä ystävyyssuhteet hiipuivat pois. Ymmärrän hyvin entisiä ystäviäni, että he löysivät omaan tarpeeseensa sopivat ystävät muualta. Samoin, kun vuosia myöhemmin ryhdyin yrittäjäksi, jouduin alussa tekemään tosi pitkää työpäivää ja vielä viikonloputkin. Ne ystävät, jotka eivät sitäkään kestäneet, saivat mennä. Ihan ilman mitään draamaa tai siltojen polttelemista takana. Uusia ystävyyssuhteita on syntynyt ja nyt, kun lapset ovat jo aikuisia ja firmakin pyörii oikein hyvin, mulla on taas enemmän aikaa.

Olen jo aikoja sitten omaksunut asenteen, että jos mielessäni käy konditionaali "pitäisi" (laittaa viestiä, soittaa, kutsua kylään tms), ihmissuhde ottaa multa enemmän kuin antaa. Ja tiedostan, että en pysty antamaan toisellekaan sitä mitä hän minulta toivoisi. En ole halunnut roikottaa ketään löysässä hirressä odottamassa päivää, jolloin mulla taas on aikaa. Kaikkien meidän elämät menee eteenpäin. Ajattelen elämän matkaksi, jossa aika ajoin kulkee hetken aikaa samaa polkua jonkun toisen kanssa. Joidenkin kanssa lyhyemmän ja joidenkin kanssa pidemmän matkan. Sitten tullaan risteykseen ja jos toinen jatkaa matkaansa eri suuntaan kuin minä, silloin tiemme eroavat. Seuraavasta risteyksestä saattaa tulla joku toinen, joka kulkee hetken aikaa samaa polkua kanssani. Pidän tätä täysin normaalina.