Lue keskustelun säännöt.
Oletteko olleet vieraisilla siten, että talon emäntä kattaa pöydän ja istuu sitten jossain sivussa, kun muut syövät?
Kommentit (141)
Mulla se riippuu tilanteesta.
Pienessä seurueessa katamme yhdessä pöydän, syömme ja seurustelemme.
Sukumme on aina ollut jotenkin tunkeilevaa ja juoruilevaa. Koetan olla asiallinen ja keskustella kuulumiset pintapuolisesti (osaan olla ystävällinen ja sosiaaliset taidot on kunnossa), mutta sitten jotenkin vain tarvitsen hetken hengähtää ja siten olen vapaaehtoinen pitämään huolta vanhemman sukupolven juhlissa tarjoilusta keittiössä. Se hyvä tapa pitääkin se keskustelu kevyenä. Toki käyn juomassa kahvit muiden kanssa, mutta sitten pakenen taas keittiöön mahdollisuuden tullen.
En koe itseäni passiivis-agressiivisena ja mielellään jään juttelemaan useamman sanan, jos on jokin mielenkiintoinen aihe, kuten lomamatka tai Lapin reissu. Jopa papan sotajutut kuuntelen mielellään. Ainakin mieluummin kuin spekulaatiot siitä, kuka on lihonut korona aikana ja kuka ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Perheenäitinä tuo on ihan normaalia. On katsottava että lapset saa ruokaa ensin ja töistä tullut mies. Sitten voi istua muiden seuraan syömään itsekin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juu, täällä idässä ainakin vanhempi väki tekee näin. Mun mummo aina äitini luona kyläillessään paheksui sitä kun tämä istui vieraiden kanssa pöydässä syömässä omia tarjottaviaan. Ai kamala.
Jatkan vielä, että mummoni teki näin myös silloin kun oltiin vaan oman perheen kesken. Jos oli lämmin ruoka, niin etsi vielä kaapista itselleen sen pienimmän ja rikkinäisimmän kahvilautasen. Sitten jossain nurkassa närpi kaikkein kuivimpia leivän kannikoita ja vähäsen lientä tms. Esim. lihaa tai perunaa ei ikinä ottanut, aina sitä vaatimattominta mitä pöydästä löytyi. Muille tyrkytti kaikkea suureen ääneen.
Myöhemmin kuulin, että hän ei ollut lapsenakaan talon nuorimpana tyttärenä saanut syödä muiden kanssa, vaan vasta kaikkein viimeisenä sitä mitä jäi - jos edes mitään jäi. Nälässäkin joutunut usein olemaan. Se varmasti jättänyt jälkensä. Ja ei kyllä liity mitenkään paikallisiin perinteisiin tuollainen lapsen kaltoinkohtelu.
Onko tämä jotain vanhakantaista naisvihaa, harvemmin kuulee että pojan pitäisi itsua nälässä ja syödä vasta sitten kun kaikki muut ovat syöneet, tai että talon isäntä ei söisi muiden kanssa. Onneksi tälläinen ei ole nykyään tapana.
Koskaan ei talon poikien eikä isännän tarvinnut jäädä pois pöydästä. Se on juuri sitä, että nainen tekee ruuan, passaa muita ja vielä siivoa jälet. Onneksi tuosta on päästy eroon!
Ei olla. Mieheni sisar käyttäytyy noin. Ollaan keskustelu miehen kanssa siitä, että en pidä hänen sukunsa vanhakantaisista tavoista. Kun mies sitten on omaksunut muita tapoja ja kun esim. huolehtii siitä, että mulla ja muilla pöydässä istujilla on kahvia kupissa, sukunsa naiset suhtautuu siihen selvän passiivisagressiivisesti. Eivät tykkää, että mä en oo siinä palvelijan roolissa, kun he ovat kylässä meillä.
Siis kutsut teille väkeä ja oletat, että he passaavat sinua? Aika outoa.
En, vaan talon väestä mieheni voi olla yhtä hyvin se, joka passaa.
Eli jos me ollaan kylässä miehen sisaren luona, sisar passaa meitä ja pöydässä kanssamme istuvaa miestään. Ja ärsyyntyy , jos meillä mieheni eli veljensä on se, joka passaa heitä, enkä minä.
Miten se ärsyyntyminen ilmenee? Näyttää hapanta naamaa vai sanoo jotain? Miksi muuten miehen pitää aina passata?
Vierailija kirjoitti:
Ei mutta eräs nainen johon tutustuin kutsui minut pari kertaa kylään. Siellä kun olin kutsuttuna, hän kattoi pöydän ja itse leipomansa jutut. Koko vierailun ajan teki kotitöitä.
Haki ison kasan pyykkejä, maksoi laskuja ja lopulta jo sisusti yhtä huonetta ja huuteli minulle ja lapselleni olohuoneeseen.
Hänen oma muistaakseni leikki jotain pukuleikkiä siinä.
Toisen kerran tapahtui sama, lisäksi hänen joku sukulainen tuli kylään, kattoi pöydän ja lähtiköhän pesen vessaa ym. Todella outoa kutsua kylään ja käyttäytyä kuin olisin tullut sinne tielle hänen touhuihinsa. No se loppui siihen. Kolmatta kertaa en lähtenyt katsomaan kenenkään siivouksia. Ehkä hällä oli joku pakkomielle.
Viimeistään tässä kohdassa mulla on vatsalihakset kipeinä... mikä loistava ketju pääsiäisvapaiden aloitukseen!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä, anoppini. Itä-Suomesta kotoisin ja pokkuroi tuputtamassa tarjottavia, vaihtelee perunakulhoon lämpimämpiä perunoita ym. Itse ei pöytään istu vaan "on juuri syönyt". Sitten ruokia poisvietäessä syö keittiössä "salaa".
Joku itä-suomalainen tapa?
Vanha Itä-suomalainen tapa jolla on Raamatullisia juuria. Saattaa olla hiukset kääritty huiviin. Henkilö osoittaa laupeutta ja nöyryyttä käytöksellään. Jos Jeesus tulisi fyysisesti vieraaksi tuollaisen naisen kotiin niin nainen todennäköisesti itkisi Jeesuksen jaloissa ja kastelisi Herran jalat kyynelillään, sen jälkeen kuivaisi ne hiuksillaan.
Niin, saattaahan se Herra tupsahtaa valeasussa kylään koska tahansa. Eihän sitä ikinä tiedä, vaikka taivaspaikkansa tyrisi väärällä käytöksellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juu, täällä idässä ainakin vanhempi väki tekee näin. Mun mummo aina äitini luona kyläillessään paheksui sitä kun tämä istui vieraiden kanssa pöydässä syömässä omia tarjottaviaan. Ai kamala.
Jatkan vielä, että mummoni teki näin myös silloin kun oltiin vaan oman perheen kesken. Jos oli lämmin ruoka, niin etsi vielä kaapista itselleen sen pienimmän ja rikkinäisimmän kahvilautasen. Sitten jossain nurkassa närpi kaikkein kuivimpia leivän kannikoita ja vähäsen lientä tms. Esim. lihaa tai perunaa ei ikinä ottanut, aina sitä vaatimattominta mitä pöydästä löytyi. Muille tyrkytti kaikkea suureen ääneen.
Myöhemmin kuulin, että hän ei ollut lapsenakaan talon nuorimpana tyttärenä saanut syödä muiden kanssa, vaan vasta kaikkein viimeisenä sitä mitä jäi - jos edes mitään jäi. Nälässäkin joutunut usein olemaan. Se varmasti jättänyt jälkensä. Ja ei kyllä liity mitenkään paikallisiin perinteisiin tuollainen lapsen kaltoinkohtelu.
Onko tämä jotain vanhakantaista naisvihaa, harvemmin kuulee että pojan pitäisi itsua nälässä ja syödä vasta sitten kun kaikki muut ovat syöneet, tai että talon isäntä ei söisi muiden kanssa. Onneksi tälläinen ei ole nykyään tapana.
Koskaan ei talon poikien eikä isännän tarvinnut jäädä pois pöydästä. Se on juuri sitä, että nainen tekee ruuan, passaa muita ja vielä siivoa jälet. Onneksi tuosta on päästy eroon!
Ei olla. Mieheni sisar käyttäytyy noin. Ollaan keskustelu miehen kanssa siitä, että en pidä hänen sukunsa vanhakantaisista tavoista. Kun mies sitten on omaksunut muita tapoja ja kun esim. huolehtii siitä, että mulla ja muilla pöydässä istujilla on kahvia kupissa, sukunsa naiset suhtautuu siihen selvän passiivisagressiivisesti. Eivät tykkää, että mä en oo siinä palvelijan roolissa, kun he ovat kylässä meillä.
Siis kutsut teille väkeä ja oletat, että he passaavat sinua? Aika outoa.
En, vaan talon väestä mieheni voi olla yhtä hyvin se, joka passaa.
Eli jos me ollaan kylässä miehen sisaren luona, sisar passaa meitä ja pöydässä kanssamme istuvaa miestään. Ja ärsyyntyy , jos meillä mieheni eli veljensä on se, joka passaa heitä, enkä minä.
Miten se ärsyyntyminen ilmenee? Näyttää hapanta naamaa vai sanoo jotain? Miksi muuten miehen pitää aina passata?
Näyttää hapanta naamaa, yrittää patistella miestäni istumaan pöytään ja jopa itse hypätä sinne lieden kulmalle, minkä mieheni torppaa.
Me miehen kanssa normaalisti passataan vieraita aika tasapuolisesti, mutta sukulaistensa seurassa hän ehkä haluaa jotenkin korostetummin osoittaa sekä sukulaisilleen että mulle, että ei ole sellainen sovinisti, millaiseksi häntä kasvatettiin.
Riippuu kuinka monta paikkaa on. Joskus voi istua, jos vieraat tulevat asteittain pöytään. Emäntä voi vaikka laitella jälkiruokia pikkupöydälle ja samalla käytännössä istua tai seisoskella sivupöydän luona.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juu, täällä idässä ainakin vanhempi väki tekee näin. Mun mummo aina äitini luona kyläillessään paheksui sitä kun tämä istui vieraiden kanssa pöydässä syömässä omia tarjottaviaan. Ai kamala.
Jatkan vielä, että mummoni teki näin myös silloin kun oltiin vaan oman perheen kesken. Jos oli lämmin ruoka, niin etsi vielä kaapista itselleen sen pienimmän ja rikkinäisimmän kahvilautasen. Sitten jossain nurkassa närpi kaikkein kuivimpia leivän kannikoita ja vähäsen lientä tms. Esim. lihaa tai perunaa ei ikinä ottanut, aina sitä vaatimattominta mitä pöydästä löytyi. Muille tyrkytti kaikkea suureen ääneen.
Myöhemmin kuulin, että hän ei ollut lapsenakaan talon nuorimpana tyttärenä saanut syödä muiden kanssa, vaan vasta kaikkein viimeisenä sitä mitä jäi - jos edes mitään jäi. Nälässäkin joutunut usein olemaan. Se varmasti jättänyt jälkensä. Ja ei kyllä liity mitenkään paikallisiin perinteisiin tuollainen lapsen kaltoinkohtelu.
Onko tämä jotain vanhakantaista naisvihaa, harvemmin kuulee että pojan pitäisi itsua nälässä ja syödä vasta sitten kun kaikki muut ovat syöneet, tai että talon isäntä ei söisi muiden kanssa. Onneksi tälläinen ei ole nykyään tapana.
Koskaan ei talon poikien eikä isännän tarvinnut jäädä pois pöydästä. Se on juuri sitä, että nainen tekee ruuan, passaa muita ja vielä siivoa jälet. Onneksi tuosta on päästy eroon!
Ei olla. Mieheni sisar käyttäytyy noin. Ollaan keskustelu miehen kanssa siitä, että en pidä hänen sukunsa vanhakantaisista tavoista. Kun mies sitten on omaksunut muita tapoja ja kun esim. huolehtii siitä, että mulla ja muilla pöydässä istujilla on kahvia kupissa, sukunsa naiset suhtautuu siihen selvän passiivisagressiivisesti. Eivät tykkää, että mä en oo siinä palvelijan roolissa, kun he ovat kylässä meillä.
Siis kutsut teille väkeä ja oletat, että he passaavat sinua? Aika outoa.
En, vaan talon väestä mieheni voi olla yhtä hyvin se, joka passaa.
Eli jos me ollaan kylässä miehen sisaren luona, sisar passaa meitä ja pöydässä kanssamme istuvaa miestään. Ja ärsyyntyy , jos meillä mieheni eli veljensä on se, joka passaa heitä, enkä minä.
Miten se ärsyyntyminen ilmenee? Näyttää hapanta naamaa vai sanoo jotain? Miksi muuten miehen pitää aina passata?
Näyttää hapanta naamaa, yrittää patistella miestäni istumaan pöytään ja jopa itse hypätä sinne lieden kulmalle, minkä mieheni torppaa.
Me miehen kanssa normaalisti passataan vieraita aika tasapuolisesti, mutta sukulaistensa seurassa hän ehkä haluaa jotenkin korostetummin osoittaa sekä sukulaisilleen että mulle, että ei ole sellainen sovinisti, millaiseksi häntä kasvatettiin.
Aattelevat et veli on tossun alla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juu, täällä idässä ainakin vanhempi väki tekee näin. Mun mummo aina äitini luona kyläillessään paheksui sitä kun tämä istui vieraiden kanssa pöydässä syömässä omia tarjottaviaan. Ai kamala.
Jatkan vielä, että mummoni teki näin myös silloin kun oltiin vaan oman perheen kesken. Jos oli lämmin ruoka, niin etsi vielä kaapista itselleen sen pienimmän ja rikkinäisimmän kahvilautasen. Sitten jossain nurkassa närpi kaikkein kuivimpia leivän kannikoita ja vähäsen lientä tms. Esim. lihaa tai perunaa ei ikinä ottanut, aina sitä vaatimattominta mitä pöydästä löytyi. Muille tyrkytti kaikkea suureen ääneen.
Myöhemmin kuulin, että hän ei ollut lapsenakaan talon nuorimpana tyttärenä saanut syödä muiden kanssa, vaan vasta kaikkein viimeisenä sitä mitä jäi - jos edes mitään jäi. Nälässäkin joutunut usein olemaan. Se varmasti jättänyt jälkensä. Ja ei kyllä liity mitenkään paikallisiin perinteisiin tuollainen lapsen kaltoinkohtelu.
Onko tämä jotain vanhakantaista naisvihaa, harvemmin kuulee että pojan pitäisi itsua nälässä ja syödä vasta sitten kun kaikki muut ovat syöneet, tai että talon isäntä ei söisi muiden kanssa. Onneksi tälläinen ei ole nykyään tapana.
Koskaan ei talon poikien eikä isännän tarvinnut jäädä pois pöydästä. Se on juuri sitä, että nainen tekee ruuan, passaa muita ja vielä siivoa jälet. Onneksi tuosta on päästy eroon!
Ei olla. Mieheni sisar käyttäytyy noin. Ollaan keskustelu miehen kanssa siitä, että en pidä hänen sukunsa vanhakantaisista tavoista. Kun mies sitten on omaksunut muita tapoja ja kun esim. huolehtii siitä, että mulla ja muilla pöydässä istujilla on kahvia kupissa, sukunsa naiset suhtautuu siihen selvän passiivisagressiivisesti. Eivät tykkää, että mä en oo siinä palvelijan roolissa, kun he ovat kylässä meillä.
Siis kutsut teille väkeä ja oletat, että he passaavat sinua? Aika outoa.
En, vaan talon väestä mieheni voi olla yhtä hyvin se, joka passaa.
Eli jos me ollaan kylässä miehen sisaren luona, sisar passaa meitä ja pöydässä kanssamme istuvaa miestään. Ja ärsyyntyy , jos meillä mieheni eli veljensä on se, joka passaa heitä, enkä minä.
Miten se ärsyyntyminen ilmenee? Näyttää hapanta naamaa vai sanoo jotain? Miksi muuten miehen pitää aina passata?
Näyttää hapanta naamaa, yrittää patistella miestäni istumaan pöytään ja jopa itse hypätä sinne lieden kulmalle, minkä mieheni torppaa.
Me miehen kanssa normaalisti passataan vieraita aika tasapuolisesti, mutta sukulaistensa seurassa hän ehkä haluaa jotenkin korostetummin osoittaa sekä sukulaisilleen että mulle, että ei ole sellainen sovinisti, millaiseksi häntä kasvatettiin.
Aattelevat et veli on tossun alla.
Siinäpä ajattelevat. Onhan mullakin omat ajatukseni mieheni siskosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä teen myös noin. Meillä pieni keittiö ja 4 hengen ruokapöytä, 5 sopii järkevasti kahvittelemaan. Mä istun jakkaralla tiskipöydän ääressä ja katson et tarjottavat riittää. Lisäksi mulla vähän kahvikuppineuroosin oireita, joten mieluummin juon ja syön vähän sivummalla. Miksi kaiken on oltava outoa, jos joku muu tekee eri tavalla kuin itse?
Entä jos lopettaisin välttämiskäyttäytymisen ja sanoisit vieraille, että "vitsit, kun tämä kahvikuppineuroosi taas vaivaa, mutta kyllä teidän seura on pienen tärinän arvoista". Koska useimmat sun vieraat tajuaa mistä on kysymys ja haluavat silti tulla sulle kylään ja olla sun seurassa. Asian ääneen sanominen ei millään ilmaisulla voi olla oudompaa käytöstä, kuin jakkaralla kököttäminen.
Luulenpa, että pakottamalla asia vain pahenee.
Miksi ihmeessä sua vaivaa niin paljon?
Mulla ei ainakaan ole niin iso keittiö, että keskusteluista jäisi pois, jos ei istu pöydässä.
ahdistuu pahenee välttelemällä ja helpottaa altistamalla itseään ahdistaville asioille. Eikö tämä ole ihan yleistietoa, eikä mikään terapeuttien salaisuus..
Enpä ole tiennyt, että tätä tekee joku muukin kuin anoppini!
Ihan todella ärsyttävää. Joskus esim. pääsiäisenä ja jouluna hän on ihan pyytänyt kylään ruokailemaan. Sovittu, että mennään koko perheellä sinne syömään. Siellä on sitten pöytä koreana ja anoppi tuputtaa ruokaa. Mutta sitten hän menee itse olohuoneeseen katsomaan televisiota eikä KOSKAAN istu syömään ja juttelemaan meidän kanssa. Koen sen loukkaavana. Tulee olo, että vissiin ei seura kiinnosta, että turhaan edes tultiin mummoa katsomaan. Anoppi ottaa myös itse aina jonkun kahvitassin, johon saattaa ruokaa laittaa. Ei välttämättä ota siis ruokalautasta itselleen vaan pikkutassin kanssa menee olkkarin sohvalle syömään. Sieltä olkkarista ei ole jutusteluyhteyttä keittiöön vaan sinne jäämme keskenämme.
Oma äitini ja sukuni on Hämeestä. Meillä ei laiteta seitsemää sorttia vaan itse leivottu pulla ja/tai marjapiirakka on tarjolla. Äitini kyllä kaataa kahvit ja katsoo, että kaikki on katettu. Mutta kaataa kahvi myös itselleen ja viimeisenä ottaa piirakkaa. Kahvipöydässä jutellaan pitkäänkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luin ketjua yli puolivälin ihmetellen, kunnes tajusin, että minähän teen tätä! En esimerkiksi joulupäivällisellä tai muuten kun on nimenomaan ruokavieraita, mutta esim. lasten syntymäpäivillä, kun vieraita kahvilla, ja vastaavasti ehkä oman perheen kanssa ainakin iltapalalla: olen laittanut lapsille iltapalat, ja heidän ja miehen syödessä saatan itse seisten keittiön tason ääressä haukkailla samall esim. leipää. Jälkimmäinen tulee varmaan siitä, kun usein jompi kumpi lapsista haluaa jotain lisää, mies pyytää voinko ojentaa jotain, haluan samalla vilkuilla puhelimesta jotain, mutten viitsi istua puhelimen kanssa pöydässä muidenkin syödessä. Juhlissa puolestaa ihan käytännön säätämistä ja voi olla istumapaikatkin vähissä. Ehkä koitan kiinnittää huomiota nyt tähän tapaan.
Maalaismuijilla huonot hampaat. Nehän nauravatkin käsi suun edessä, ettei tekarit putoa. Johtuisko vaikka tästä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä oon Stadista ja aloin seurustelemaan yhden Lapualta kotoisin olevan, Stadissa asuvan, miehen kanssa. Lähdettiin sen sukutilalle, Lapualle, pääsiäisen viettoon. Muijat istu keittiössä, kakaroitten kanssa, safkaa duunaamassa, ja äijät jossain tuvassa, jonka seiniä koristi körttiläisten kuvat, ja koko touhu oli ku 1800-luvulta. Jossain vaiheessa lähettiin kokolle ja sieltä saunaan. Naiset ja lapset pikaisesti, sit oli äijien vuoro. No nehän dokas siellä aamuun asti, paikallinen nimismies kunniavieraana. Paskin pääsiäinen ikinä. N59
Joo, minäkin tuon kulttuurirajan hetkeksi ylitin ja järkytyin. Pohjanmaalla eletään yhä 1800-lukua.
Vierailija kirjoitti:
Täällä maalla sentään syötetään hyvin. Ne kerrat kun olen käynyt kaupungissa jonkun ituhippi serkkuni luona päivän vierailulla saa nähdä nälkää. Pakko päästä grillille syömään ennen pitkää kotimatkaa.
Ituhipi ei välitä sun kyläilyistäsi. Toisaalta kaupungeissa syödään usein ja vähän, maalla harvoin ja paljon. Siksi maalaiset on paksuja ja diabeettisia ja kaupunkilaiset hoikkia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo on vanha suomalainen tapa osoittaa kunnioitusta vieraille eli emäntä ja apurit eivät tule vieraiden sekaan syömään tai ruokaile heidän nähtensä. Sukuni on Itä-Suomesta Pohjois-Karjalasta, joten ehkä korostetusti sikäläinen tapa. Pienenä oli hankalaa, kun mummon asunto oli aika pieni ja tarjoiluja paljon, eikä hän voinut syödä syrjässä eikä yhdessä muiden kanssa. Menimme sitten välillä porukalla ulos lampsimaan, että myös emäntä pääsi syömään.
On kyllä ihan outo tapa täällä Hämeessä. Emäntä on emäntä eikä palvelija.
Jep, Hämeessä syövät kaikki yhtä aikaa pitkässä pöydässä. 100 hengen pitoihin katetaan seisova pöytä ja kukin syö missä mahtuu mutta tämä perinne on katoamassa kun sukusiteet katkeavat.
On käytännön mahdottomuus esim minun jatkaa sukujuhlia kun serkkuja on 30 ja kaikilla puolisot ja lapset ja osalla näistäkin puolisot ja lapset.
Mitä väliä missä istuu. Ihmiset on erilaisia. Toiset tykkää enemmän juttelusta kun toiset. Antaa kaikkien kukkien kukkia.
Vierailija kirjoitti:
Minä olen toiminut tuolla tavalla.
Osin opetettuna, ns. verenperintönä, osin pakotettuna - Exäni ei sallinut, että olisin istunut vieraiden kanssa myös seurustelemaan vaan minun piti toimia piikana ja tietää paikkani, kun hän taas oli isäntänä talossa ja juhlissa poimien kirsikat kakusta.
Hyvä että on ex. Tuo on törkeää.
Kyllä, Turussa 1960-luvun puolivälissä.
Mummoni serkun kotona emäntä kutsui pöytään ja itse seisoi hellan vieressä ja hoiti tarjoilun.
Koko aikana kukaan ei puhunut sanaakaan, vaan keskityttiin syömään.
Oli minulle tuolloin 10-vuotiaalle aivan uutta, alkoi jännittää ja samalla hirvittävästi naurattaa. Sain onneksi pidätettyä naurun.
Koskaan en ole missään muualla tuollaiseen törmännyt.
Hämmästyttää, jos nykypäivänä vielä noin jossain toimitaan.
Sieltä tullut isoäitini harrasti samaa. Perustui kai siihen aikaan, kun ruokaa piti säännöstellä ja emäntä oli ruokailun seremoniamestari.