Oletteko olleet vieraisilla siten, että talon emäntä kattaa pöydän ja istuu sitten jossain sivussa, kun muut syövät?

Minä teen niin, jos sukulaisia käymässä. Pöytään ei mahdu ja jos sinne änkeäisin, joutuisin jatkuvasti kuitenkin hyppäämään ahtaalta paikaltani hakemaan kaikkea tarvittavaa: puuttuvaa lusikkaa, suolapurkkia, sokeria, makeutusainetta, kaatamaan taas uutta kahvikupillista tai tiettyä muuta juotavaa, joku haluaakin teetä tai pelkkää vettä, milloin mitäkin. Jos on lapsia, ihan varmasti saa pomppia rätin ja papereiden kanssa, kun joku aina kaataa jotain ahtaassa pöydässä. Joku haluaa pillin, kakun sijaan jätskiä pakastimesta, sitä sun tätä, aina.

Se on yhtä pomppimista, joka häiritsisi kaikkia, jos istuisin pöydässä. Paljon parempi ja järkevämpää, että istun keittiöjakkaralla pöydän ulkopuolella ja tarkkailen  mitä tapahtuu, näen paremmin mitä kukakin on vailla, tapahtuvat katastrofit  ja säntään kaapeille tai muuten pelastamaan tilanteen. Minä olen emäntä ja muut vieraitani, näin se menee. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen sellainen ja Itä-suomesta

Miksi?

Sellanen tapa. Istun tiskipöydän ääressä keittiöjakkaralla.

Aika passiivis-aggressiivista?

Minä teen noin, kun pöytään ei mahdu. Mieluummin minä odotan sivummalla mitä käsken vieraan pois. Meillä on pieni keittiö, joten joka tapauksessa istun lähellä tiskipöytää. Noin on käynyt hyvin harvoin eli se ei ole mikään vakio.

Aikoinaan mummulassa enon vaimo seisoi ruokapöydän läheisyydessä, kun miehensä ja miehen veli juoksutti naista edes takas pirtistä keittiöön ties minkä pyynnön takia. Nainen söi sitten lopuksi yksin keittiössä. Ihmettelin tuota pienenä, mutta sitten tajusin, että hän olisi joutunut koko ajan nousemaan pöydästä.

Mä teen myös noin. Meillä pieni keittiö ja 4 hengen ruokapöytä, 5 sopii järkevasti kahvittelemaan. Mä istun jakkaralla tiskipöydän ääressä ja katson et tarjottavat riittää. Lisäksi mulla vähän kahvikuppineuroosin oireita, joten mieluummin juon ja syön vähän sivummalla. Miksi kaiken on oltava outoa, jos joku muu tekee eri tavalla kuin itse?

Vierailija kirjoitti:

Minä teen niin, jos sukulaisia käymässä. Pöytään ei mahdu ja jos sinne änkeäisin, joutuisin jatkuvasti kuitenkin hyppäämään ahtaalta paikaltani hakemaan kaikkea tarvittavaa: puuttuvaa lusikkaa, suolapurkkia, sokeria, makeutusainetta, kaatamaan taas uutta kahvikupillista tai tiettyä muuta juotavaa, joku haluaakin teetä tai pelkkää vettä, milloin mitäkin. Jos on lapsia, ihan varmasti saa pomppia rätin ja papereiden kanssa, kun joku aina kaataa jotain ahtaassa pöydässä. Joku haluaa pillin, kakun sijaan jätskiä pakastimesta, sitä sun tätä, aina.

Se on yhtä pomppimista, joka häiritsisi kaikkia, jos istuisin pöydässä. Paljon parempi ja järkevämpää, että istun keittiöjakkaralla pöydän ulkopuolella ja tarkkailen  mitä tapahtuu, näen paremmin mitä kukakin on vailla, tapahtuvat katastrofit  ja säntään kaapeille tai muuten pelastamaan tilanteen. Minä olen emäntä ja muut vieraitani, näin se menee. 

Mä teen tätä samaa.

Anoppini Etelä-Pohjanmaalta teki tuota aikanaan, mutta nyt ysikymppisenä ei enää emännöi. Hänellä oli sosiaalisia pelkoja ja niihin liitin tämän käytöksen, joka tietysti on osa vanhaa kursailuperinnettäkin. Silloin harvoin kun vieraita heille tuli, aloitettiin valtava hössötys jo hyvissä ajoin ja kun vieraat saatiin pöytään, hössötti anoppi hellan ja tiskipöydän luona puuhaillen mitä milloinkin selkä vieraisiin päin. Tuon vieraiden lähtemiseen liittyvän kursailun tunnistan myös omista isovanhemmistani. Sitä taas anoppini ei tehnyt ikinä, vaan hän antoi vieraiden lähteä heti kun mahdollista ja kaatui sitten nääntyneenä sänkyyn.

Vierailija kirjoitti:

Mä teen myös noin. Meillä pieni keittiö ja 4 hengen ruokapöytä, 5 sopii järkevasti kahvittelemaan. Mä istun jakkaralla tiskipöydän ääressä ja katson et tarjottavat riittää. Lisäksi mulla vähän kahvikuppineuroosin oireita, joten mieluummin juon ja syön vähän sivummalla. Miksi kaiken on oltava outoa, jos joku muu tekee eri tavalla kuin itse?

Entä jos lopettaisin välttämiskäyttäytymisen ja sanoisit vieraille, että "vitsit, kun tämä kahvikuppineuroosi taas vaivaa, mutta kyllä teidän seura on pienen tärinän arvoista". Koska useimmat sun vieraat tajuaa mistä on kysymys ja haluavat silti tulla sulle kylään ja olla sun seurassa. Asian ääneen sanominen ei millään ilmaisulla voi olla oudompaa käytöstä, kuin jakkaralla kököttäminen. 

Vierailija kirjoitti:

Mitä ihmeellistä tuossa on? Molemmat mummoni ja äitini täti tekivät näin. Pöydässä ei ollut edes tilaa enää "emännälle". Isäntää taloissa ei ollutkaan, joten selittänee pienen pöydän. Luonnollisesti he keskustelivat sieltä selän takaa, eikä kyseessä ollut mikään "marttyyriesitys". Nykyihmiset näkevät somen kautta ja matkustamalla vaikka vallan mitä, mutta ymmärrystä ei kuitenkaan ole sille, että tapoja on erilaisia.

Ohis, mutta tuo että emäntä ei syö muiden kanssa vaan palvelee muita ruokailun ajan on maailmalla erittäin yleinen tapa. Lähi-idässä ja kaukoidässä esimerkiksi olen paljon tuota nähnyt.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Juu, täällä idässä ainakin vanhempi väki tekee näin. Mun mummo aina äitini luona kyläillessään paheksui sitä kun tämä istui vieraiden kanssa pöydässä syömässä omia tarjottaviaan. Ai kamala.

Jatkan vielä, että mummoni teki näin myös silloin kun oltiin vaan oman perheen kesken. Jos oli lämmin ruoka, niin etsi vielä kaapista itselleen sen pienimmän ja rikkinäisimmän kahvilautasen. Sitten jossain nurkassa närpi kaikkein kuivimpia leivän kannikoita ja vähäsen lientä tms. Esim. lihaa tai perunaa ei ikinä ottanut, aina sitä vaatimattominta mitä pöydästä löytyi. Muille tyrkytti kaikkea suureen ääneen.

Myöhemmin kuulin, että hän ei ollut lapsenakaan talon nuorimpana tyttärenä saanut syödä muiden kanssa, vaan vasta kaikkein viimeisenä sitä mitä jäi - jos edes mitään jäi. Nälässäkin joutunut usein olemaan. Se varmasti jättänyt jälkensä. Ja ei kyllä liity mitenkään paikallisiin perinteisiin tuollainen lapsen kaltoinkohtelu.

Onko tämä jotain vanhakantaista naisvihaa, harvemmin kuulee että pojan pitäisi itsua nälässä ja syödä vasta sitten kun kaikki muut ovat syöneet, tai että talon isäntä ei söisi muiden kanssa. Onneksi tälläinen ei ole nykyään tapana.

Koskaan ei talon poikien eikä isännän tarvinnut jäädä pois pöydästä. Se on juuri sitä, että nainen tekee ruuan, passaa muita ja vielä siivoa jälet. Onneksi tuosta on päästy eroon!

Ei olla. Mieheni sisar käyttäytyy noin. Ollaan keskustelu miehen kanssa siitä, että en pidä hänen sukunsa vanhakantaisista tavoista. Kun mies sitten on omaksunut muita tapoja ja kun esim. huolehtii siitä, että mulla ja muilla pöydässä istujilla on kahvia kupissa, sukunsa naiset suhtautuu siihen selvän passiivisagressiivisesti. Eivät tykkää, että mä en oo siinä palvelijan roolissa, kun he ovat kylässä meillä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joitain ihmisiä ahdistaa syödä muiden nähden -_- itse olen sellainen. Syön yksinkin miten sattuu, joskus seisten, joskus istuen. Sohvalla ja sängyllä en syö, koska en halua liata niitä, mutta muuten voisin syödä ihan missä tahansa. Eikä se ole minulle ensinnäkään mikään ongelma ja toiseksi erittäin kaukana jostain mielenosoituksesta. Minä nimenomaan haluan syödä yksin ja rauhassa.

Mulla oli lapsuudessa 90-luvulla kaveri, jonka perheessä ei koskaan syöty muiden nähden. Jos olin käymässä ruoka-aikaan niin kaveri nimenomaan poistui muualle syömään, ei-syöjä ei saanut olla samassa tilassa esim. juttelemassa.

Tämä oli silloin mulle todella outo juttu, että syöminen oli tuollainen tavallaan pyhä toimitus ja jossain määrin vaivaa vieläkin. Onko tämä ehkä (ollut) tapana jossain päin Suomea?

Olipa sekava viesti. Mitä tummennetut kohdat tarkoittavat? Kai perhe toistensa nähden söi? Ja miten niin kaveri poistui muualle syömään, eikös yleensä syödä keittiössä? Tuskin sinä samalla keittiössä hengasit, kun perhe söi? Sehän olisi epäkohteliasta.

Mitä epäselvää tuossa nyt oli.  Oli perhe, joka ei halunnut muiden koskaan näkevän, kun he syövät ja vältteli tätä siinä määrin, että kirjoittajasta tuntui oudolta. Onhan se erikoista.

Minä teen noin!

Koska minua ahdistaa se, että olen laittanut ruokaa, miettinyt tarjottavat kunnolla, kattanut pöydän kauniisti ja sitten vieraat tuovat nykymuodin mukaisesti omat tarjottavat. Niinpä sinne fetasalaatin vierelle tulee 2 muuta salaattia, lohen vierelle porkkalaa, uunijuuresten viereen intialaisittain maustettuja juustonpalasia jne. Minua risoo se, että joudun miettimään tarjoiluastiat uusiksi, lämmittämään osan tuliaisista uudestaan jne. eli en pääse pöytään samaan aikaan vieraiden kanssa tai vaihtoehtoisesti tekemäni ruoka jäähtyy, kun odotellaan "vierasruuan" lämpenemistä.

Niin menevät vieraat ja puolisoni yhdessä pöytään, minä kannan ruokia edestakaisin ja jupisen itsekseni, että kun ei talon tarjoilut kelpaa. Toisaalta siellä keittiön puolella saa olla rauhassa asettelemassa tarjottavia ja pääsee nopeasti viemään lisää juotavaa niille, joiden mielestä syömään kutsuttujen pitää tuoda omat ruuat mukanaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Juu, täällä idässä ainakin vanhempi väki tekee näin. Mun mummo aina äitini luona kyläillessään paheksui sitä kun tämä istui vieraiden kanssa pöydässä syömässä omia tarjottaviaan. Ai kamala.

Jatkan vielä, että mummoni teki näin myös silloin kun oltiin vaan oman perheen kesken. Jos oli lämmin ruoka, niin etsi vielä kaapista itselleen sen pienimmän ja rikkinäisimmän kahvilautasen. Sitten jossain nurkassa närpi kaikkein kuivimpia leivän kannikoita ja vähäsen lientä tms. Esim. lihaa tai perunaa ei ikinä ottanut, aina sitä vaatimattominta mitä pöydästä löytyi. Muille tyrkytti kaikkea suureen ääneen.

Myöhemmin kuulin, että hän ei ollut lapsenakaan talon nuorimpana tyttärenä saanut syödä muiden kanssa, vaan vasta kaikkein viimeisenä sitä mitä jäi - jos edes mitään jäi. Nälässäkin joutunut usein olemaan. Se varmasti jättänyt jälkensä. Ja ei kyllä liity mitenkään paikallisiin perinteisiin tuollainen lapsen kaltoinkohtelu.

Onko tämä jotain vanhakantaista naisvihaa, harvemmin kuulee että pojan pitäisi itsua nälässä ja syödä vasta sitten kun kaikki muut ovat syöneet, tai että talon isäntä ei söisi muiden kanssa. Onneksi tälläinen ei ole nykyään tapana.

Koskaan ei talon poikien eikä isännän tarvinnut jäädä pois pöydästä. Se on juuri sitä, että nainen tekee ruuan, passaa muita ja vielä siivoa jälet. Onneksi tuosta on päästy eroon!

Ei olla. Mieheni sisar käyttäytyy noin. Ollaan keskustelu miehen kanssa siitä, että en pidä hänen sukunsa vanhakantaisista tavoista. Kun mies sitten on omaksunut muita tapoja ja kun esim. huolehtii siitä, että mulla ja muilla pöydässä istujilla on kahvia kupissa, sukunsa naiset suhtautuu siihen selvän passiivisagressiivisesti. Eivät tykkää, että mä en oo siinä palvelijan roolissa, kun he ovat kylässä meillä.

Siis kutsut teille väkeä ja oletat, että he passaavat sinua? Aika outoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Juu, täällä idässä ainakin vanhempi väki tekee näin. Mun mummo aina äitini luona kyläillessään paheksui sitä kun tämä istui vieraiden kanssa pöydässä syömässä omia tarjottaviaan. Ai kamala.

Jatkan vielä, että mummoni teki näin myös silloin kun oltiin vaan oman perheen kesken. Jos oli lämmin ruoka, niin etsi vielä kaapista itselleen sen pienimmän ja rikkinäisimmän kahvilautasen. Sitten jossain nurkassa närpi kaikkein kuivimpia leivän kannikoita ja vähäsen lientä tms. Esim. lihaa tai perunaa ei ikinä ottanut, aina sitä vaatimattominta mitä pöydästä löytyi. Muille tyrkytti kaikkea suureen ääneen.

Myöhemmin kuulin, että hän ei ollut lapsenakaan talon nuorimpana tyttärenä saanut syödä muiden kanssa, vaan vasta kaikkein viimeisenä sitä mitä jäi - jos edes mitään jäi. Nälässäkin joutunut usein olemaan. Se varmasti jättänyt jälkensä. Ja ei kyllä liity mitenkään paikallisiin perinteisiin tuollainen lapsen kaltoinkohtelu.

Onko tämä jotain vanhakantaista naisvihaa, harvemmin kuulee että pojan pitäisi itsua nälässä ja syödä vasta sitten kun kaikki muut ovat syöneet, tai että talon isäntä ei söisi muiden kanssa. Onneksi tälläinen ei ole nykyään tapana.

Koskaan ei talon poikien eikä isännän tarvinnut jäädä pois pöydästä. Se on juuri sitä, että nainen tekee ruuan, passaa muita ja vielä siivoa jälet. Onneksi tuosta on päästy eroon!

Ei olla. Mieheni sisar käyttäytyy noin. Ollaan keskustelu miehen kanssa siitä, että en pidä hänen sukunsa vanhakantaisista tavoista. Kun mies sitten on omaksunut muita tapoja ja kun esim. huolehtii siitä, että mulla ja muilla pöydässä istujilla on kahvia kupissa, sukunsa naiset suhtautuu siihen selvän passiivisagressiivisesti. Eivät tykkää, että mä en oo siinä palvelijan roolissa, kun he ovat kylässä meillä.

Siis kutsut teille väkeä ja oletat, että he passaavat sinua? Aika outoa.

En, vaan talon väestä mieheni voi olla yhtä hyvin se, joka passaa.

Eli jos me ollaan kylässä miehen sisaren luona, sisar passaa meitä ja pöydässä kanssamme istuvaa miestään. Ja ärsyyntyy , jos meillä mieheni eli veljensä on se, joka passaa heitä, enkä minä.

Vierailija kirjoitti:

Mä teen myös noin. Meillä pieni keittiö ja 4 hengen ruokapöytä, 5 sopii järkevasti kahvittelemaan. Mä istun jakkaralla tiskipöydän ääressä ja katson et tarjottavat riittää. Lisäksi mulla vähän kahvikuppineuroosin oireita, joten mieluummin juon ja syön vähän sivummalla. Miksi kaiken on oltava outoa, jos joku muu tekee eri tavalla kuin itse?

Ei kaikki sitä outona pidäkään, vaan ehkä jollain tapaa vaivaannuttavana. Tulee tunne, että itse tungettelee vieraisilla, jos emäntä ei edes mahdu pöytään. Jos ajatellaan, että kylään tulee viiden hengen perhe, ja sitten he istuvat vain isännän kanssa pöydän ääressä, niin yhtä hyvin voisivat sitten kutsua sen isännän omaan kotiinsa, jos kerran emäntä ei viitsi/kehtaa/voi olla heidän seurassaan. Mitä järkeä edes mennä kylään, jos siellä seurustellaan vain omalla porukalla? 

Yritä itse nähdä asiat toisten kannalta, kun kerran vaadit samaa muilta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä teen myös noin. Meillä pieni keittiö ja 4 hengen ruokapöytä, 5 sopii järkevasti kahvittelemaan. Mä istun jakkaralla tiskipöydän ääressä ja katson et tarjottavat riittää. Lisäksi mulla vähän kahvikuppineuroosin oireita, joten mieluummin juon ja syön vähän sivummalla. Miksi kaiken on oltava outoa, jos joku muu tekee eri tavalla kuin itse?

Ei kaikki sitä outona pidäkään, vaan ehkä jollain tapaa vaivaannuttavana. Tulee tunne, että itse tungettelee vieraisilla, jos emäntä ei edes mahdu pöytään. Jos ajatellaan, että kylään tulee viiden hengen perhe, ja sitten he istuvat vain isännän kanssa pöydän ääressä, niin yhtä hyvin voisivat sitten kutsua sen isännän omaan kotiinsa, jos kerran emäntä ei viitsi/kehtaa/voi olla heidän seurassaan. Mitä järkeä edes mennä kylään, jos siellä seurustellaan vain omalla porukalla? 

Yritä itse nähdä asiat toisten kannalta, kun kerran vaadit samaa muilta. 

Juu ja just se, että se on aina se emäntä, joka kökkii sivussa. Kertoo sen perheen sukupuolirooleista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen sellainen ja Itä-suomesta

Miksi?

Sellanen tapa. Istun tiskipöydän ääressä keittiöjakkaralla.

Aika passiivis-aggressiivista?

No ois suorastaan aktiivi-aggressiivista vieraita kohtaan laittaa joku heistä istumaan siinä kiikkerällä jakkaralla tai jättää olohuoneeseen, kun muut ruokailee.

Ei mahdu pöytään enempää.

Ei ole mun vierailla noin pienet ongelmat. Sitä paitsi siitä on kätevä tarjoilla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä teen myös noin. Meillä pieni keittiö ja 4 hengen ruokapöytä, 5 sopii järkevasti kahvittelemaan. Mä istun jakkaralla tiskipöydän ääressä ja katson et tarjottavat riittää. Lisäksi mulla vähän kahvikuppineuroosin oireita, joten mieluummin juon ja syön vähän sivummalla. Miksi kaiken on oltava outoa, jos joku muu tekee eri tavalla kuin itse?

Ei kaikki sitä outona pidäkään, vaan ehkä jollain tapaa vaivaannuttavana. Tulee tunne, että itse tungettelee vieraisilla, jos emäntä ei edes mahdu pöytään. Jos ajatellaan, että kylään tulee viiden hengen perhe, ja sitten he istuvat vain isännän kanssa pöydän ääressä, niin yhtä hyvin voisivat sitten kutsua sen isännän omaan kotiinsa, jos kerran emäntä ei viitsi/kehtaa/voi olla heidän seurassaan. Mitä järkeä edes mennä kylään, jos siellä seurustellaan vain omalla porukalla? 

Yritä itse nähdä asiat toisten kannalta, kun kerran vaadit samaa muilta. 

Että älä kutsu vieraita, jos keittiösi/ruokailutilasi on pieni, vai?

Onneksi mun sukulaiset ymmärtää mun tilannetta, ja sitä että tässä hetkessä meillä on nyt tällainen keittiö, eikä ehkä koskaan isompaa tulekaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä teen myös noin. Meillä pieni keittiö ja 4 hengen ruokapöytä, 5 sopii järkevasti kahvittelemaan. Mä istun jakkaralla tiskipöydän ääressä ja katson et tarjottavat riittää. Lisäksi mulla vähän kahvikuppineuroosin oireita, joten mieluummin juon ja syön vähän sivummalla. Miksi kaiken on oltava outoa, jos joku muu tekee eri tavalla kuin itse?

Entä jos lopettaisin välttämiskäyttäytymisen ja sanoisit vieraille, että "vitsit, kun tämä kahvikuppineuroosi taas vaivaa, mutta kyllä teidän seura on pienen tärinän arvoista". Koska useimmat sun vieraat tajuaa mistä on kysymys ja haluavat silti tulla sulle kylään ja olla sun seurassa. Asian ääneen sanominen ei millään ilmaisulla voi olla oudompaa käytöstä, kuin jakkaralla kököttäminen. 

Luulenpa, että pakottamalla asia vain pahenee.

Miksi ihmeessä sua vaivaa niin paljon?

Mulla ei ainakaan ole niin iso keittiö, että keskusteluista jäisi pois, jos ei istu pöydässä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä teen myös noin. Meillä pieni keittiö ja 4 hengen ruokapöytä, 5 sopii järkevasti kahvittelemaan. Mä istun jakkaralla tiskipöydän ääressä ja katson et tarjottavat riittää. Lisäksi mulla vähän kahvikuppineuroosin oireita, joten mieluummin juon ja syön vähän sivummalla. Miksi kaiken on oltava outoa, jos joku muu tekee eri tavalla kuin itse?

Ei kaikki sitä outona pidäkään, vaan ehkä jollain tapaa vaivaannuttavana. Tulee tunne, että itse tungettelee vieraisilla, jos emäntä ei edes mahdu pöytään. Jos ajatellaan, että kylään tulee viiden hengen perhe, ja sitten he istuvat vain isännän kanssa pöydän ääressä, niin yhtä hyvin voisivat sitten kutsua sen isännän omaan kotiinsa, jos kerran emäntä ei viitsi/kehtaa/voi olla heidän seurassaan. Mitä järkeä edes mennä kylään, jos siellä seurustellaan vain omalla porukalla? 

Yritä itse nähdä asiat toisten kannalta, kun kerran vaadit samaa muilta. 

Että älä kutsu vieraita, jos keittiösi/ruokailutilasi on pieni, vai?

Onneksi mun sukulaiset ymmärtää mun tilannetta, ja sitä että tässä hetkessä meillä on nyt tällainen keittiö, eikä ehkä koskaan isompaa tulekaan.

Tässä ketjussahan keskustellaan siitä, miltä tilanne toisten silmissä vaikuttaa. Jos ei häiritse sinun vieraitasi niin hyvä, mutta kuten sanottua, voisithan sinäkin ajatella asiaa muiden näkökulmasta, jos vaadit sitä muilta. Jonkun toisen mielestä tuollainen käytös voi olla outoa tai vaivaannuttavaa tai mitä tahansa. Jos et sinä voi sitä hyväksyä, niin et ole yhtään muita parempi. Ja myös just se, että naisen/emännän pitää aina olla hyppyytettävänä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuo on vanha suomalainen tapa osoittaa kunnioitusta vieraille eli emäntä ja apurit eivät tule vieraiden sekaan syömään tai ruokaile heidän nähtensä. Sukuni on Itä-Suomesta Pohjois-Karjalasta, joten ehkä korostetusti sikäläinen tapa. Pienenä oli hankalaa, kun mummon asunto oli aika pieni ja tarjoiluja paljon, eikä hän voinut syödä syrjässä eikä yhdessä muiden kanssa. Menimme sitten välillä porukalla ulos lampsimaan, että myös emäntä pääsi syömään.

On kyllä ihan outo tapa täällä Hämeessä. Emäntä on emäntä eikä palvelija.

Mieheni mummo oli hämäläinen ja hän teki aina noin. Oma sukuni taas on kotoisin Itä-Suomesta ja emäntä on aina istunut pöydässä muiden joukossa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä teen myös noin. Meillä pieni keittiö ja 4 hengen ruokapöytä, 5 sopii järkevasti kahvittelemaan. Mä istun jakkaralla tiskipöydän ääressä ja katson et tarjottavat riittää. Lisäksi mulla vähän kahvikuppineuroosin oireita, joten mieluummin juon ja syön vähän sivummalla. Miksi kaiken on oltava outoa, jos joku muu tekee eri tavalla kuin itse?

Entä jos lopettaisin välttämiskäyttäytymisen ja sanoisit vieraille, että "vitsit, kun tämä kahvikuppineuroosi taas vaivaa, mutta kyllä teidän seura on pienen tärinän arvoista". Koska useimmat sun vieraat tajuaa mistä on kysymys ja haluavat silti tulla sulle kylään ja olla sun seurassa. Asian ääneen sanominen ei millään ilmaisulla voi olla oudompaa käytöstä, kuin jakkaralla kököttäminen. 

Luulenpa, että pakottamalla asia vain pahenee.

Miksi ihmeessä sua vaivaa niin paljon?

.

Miksei saisi vaivata? Miksi vain kahvikuppineurootilla saa olla vaivoja? Miksi vaadit muilta sitä, mitä et itseltäsi?

- eri