Lue keskustelun säännöt.
Rajaton mummo ja lapsen vaatteet
14.04.2022 |
Ikuisuusaihe tavalla tai toisella.
Lapsellani oli ikävuosina 3-6 todella vahva prinsessavaihe, jolloin kelpasi vain mekko/hame, sukkahousut, tyllit, kuosilliset kankaat, joissa oli eläinten kuvia sekä kaikki mikä kimalsi. No, nyt vaihe on mennyt ohi ja lapsi on 9-vuotias. Tyyli on aika erilainen nykyisin ja se on minulle Ok. Lapsen kuuluukin kasvaa.
Äitini taas on jumahtanut sinne lapsen päiväkotivuosiin ja edelleen hankkii ja varsinkin ompelee kasoittain vaatteita, joita lapsi ei saamisen jälkeen pue kertaakaan päälle. Mummo ostaa kalliita kankaita ja näkee hirveästi vaivaa näiden vaatteiden teon eteen niin kieltämättä itsestäni tuntuu vähän pahalta laittaa niitä suoraan kirpparille. Olen sanonut tästä monia kertoja. Ei mene perille. Nyt mummo on keksinyt, että lapseni on niin innostunut ompelusta, että haluaa tehdä näitä vaatteita itse. Kummallista, ettei lapsi ole kertaakaan maininnut minulle, että tykkäisi ommella vaatteita itse. Olemme todella läheisiä lapsen kanssa, joten vaikea kuvitella, ettei oli kertonut minulle tällaista toivettaan. Lapsi on vain kiltti ja miellyttämisen haluinen ja menee mummon kanssa tämän pillin mukaan, että olisi helpompaa.
Olen valmiiksi jo ihan kypsä, kun tiedän, että kohta sieltä tulee taas kasa vaatteita, joita ei kukaan käytä. Jos mummo edes joskus katsoisi miltä se lapsi nykyisin näyttää, ehkä huomaisi, ettei ne rimpsut ja eläinkuosit ole enää mikään hitti, kun lapsella on culottes-housut ja iso huppari päällä joka päivä.
Kommentit (44)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä se mummo voisi lapsen kanssa ommella niitä culottes housuja ja huppareita, jos lapsi itse pyytäisi?
Ostakaa vaikka kaava noihin housuihin, niin saa tyttö mieleiset housut ja yhteistä tekemistä mummon kanssa. Ja jos käyvät yhdessä ostamassa tytön mielenmukaan kankaat näihin?Eli koko sen sukulaisperheen pitäisi alkaa pyöriä sen mummon mielipahan ympärillä?
Käydä kirpparikauppaa, etsiä kaavoja, miettiä erilaisia strategioita kierrellä ja kaarrella sen mummon ympärillä, ettei vaan tule mielipahaa.
Tajuatko ollenkaan miten narsistista ja pähkähullua tuo on?
Kuka on käskenyt pyöriä minkään mummon mielipahan ympärillä?
Itse ajattelin ihan lasta ja että voisi tykätä itse tehdyistä vaatteista. En tiedä onko lapsi oikeasti halunnut mummon kanssa ommella vai ei, jos lapsi ei halua, niin ei kai se pakko ole.. Oma 9v lapseni ainakin innoissaan ompelee. Kaikki eivät ja sekin on ok.Ja miksei mummolle saa sano millaisia vaatteita lapsi haluaa? Mummo ostaa jokatapauksessa kankaita, niin miksei mummo voisi mennä lapsen kanssa yhdessä? Mitä koko perheen juoksemista siinä on? Ja jos se mummo kuitenkin ompelee, ni miksei kertoisi suoraan millaisia? Jos ei mummo mitään kuuntele ja on rajatton muissakin asioissa, niin sitten ehkä kannattaa miettiä jo muita keinoja. Miksi ap edes ottaa vastaan nuo vaatteet mitkä eivät kelpaa?
Hirveä haloo yhdestä ehdotuksesta..
Ja tiedän kyllä millaisia rajattomat isovanhemmat ovat. Meiltä meni toisiin välit viileiksi. Mm. meidän asuinkaupunki ei miellyttänyt heitä ja emme lähteneet muuttamaan sinne minne halusivat vaikka olisi ollut mahdollistakin. On myös toiselta puolelta tullut paljon roinaa meille, mutta nakkaan ne kirppikselle säännöllisesti.
Sinä.
Jos ap sanoo lapsestaan jotain niin en lähtökohtaisesti täysin hahmota, että miksi sitä nimenomaan pitää alkaa epäillä ja kyseenalaistaa.
Ja ongelmahan oli se, että mummo ei kuuntele. Ei rajaton ihminen kuuntele yhtään sen paremmin, vaikka päälläsi seisten hinduksi hänelle laulaisit, koska hän on rajaton. Rajaton päättää joka tapauksessa. Siksi noiden kaiken maailman eri laulutapojen ehdottaminen on ihan turhaa, vain yllyttää sitä rajattomuutta.
Ja meillä on kokeiltu sitäkin, että ei oteta vastaan. Ne ilmestyy kuule oven kahvaan silti. Lopulta laitoimme pihaporttiin lukon niin ettei meillä edes pääse ovelle. Ja ne tavarat ilmestyi mökin kuistille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletko testannut esittää asiaa näin "Hei, Liisa ei enää käytä hameita tai pinkkiä, joten nämä menevät suoraan kirpputorille. Siirrän sinulle sitten myynnistä tulevat rahat. Sopisiko, että etsitään Liisan kanssa mieleisiä kaavoja ja kerrotaan lempivärejä, niin tulisivat sitten vaatteet käyttöönkin. Olet todella taitava ompelija ja mielellämme otamme vaatteita vastaan, kunhan ne ovat Liisalle mieleisiä".
Oletko muuten kysynyt lapseltasi, että onko hän kiinnostunut ompelusta? Voihan sekin olla mahdollista, että mummolassa se on kivaa puuhaa, mutta kotona ei kuitenkaan kiinnosta.
Olen kokeillut vaikka mitä. Jopa näyttänyt miten käyttämättömiä vaatteet ovat siinä vaiheessa, kun eivät enää mahdu lapselle. Vastauksena ”Ovat vain niin hyvälaatuista kangasta”. Tai ”lapsen pitäisi kyllä saada parempi itsetunto, että uskaltaa käyttää koulussa mitä vaan vaatteita”.
En ole kysynyt suoraan. Mutta hänen synttärit ovat pian tulossa ja lahjoista on puhuttu. Ehdotin ompelukonetta, mutta ei se kuulemma niin kivaa ole, että oman haluaisi. Haiskahtaa siis tämäkin siltä, että mummo on keksinyt lapsen pitävän siitä.
Ap
Minua tuossa tilanteessa motivoisi se, että en halua että ostetaan ja hankitaan ja saadaan turhaa tavaraa, koska maapallon tulevaisuus jne. Oma lapseni saisi toivoa vanhemmilta yhden synttärilahjan (joka ei ole vaate, koska vaatteet ostetaan muutoin kuin lahjaksi) eli turhaa kampetta ei hankita vain siksi, että on synttärit. Lahja voi olla myös muuta kuin tavaraa.
Tämä olisi minun perusteluni. Nuo kaikki mainitsemasi ovat tietenkin ihan yhtä valideja, mutta jos kerron omat syyni, lasta ja hänen tarpeitaan ei voi edes vetää mukaan koko keskusteluun. Lapsi voi mummon mielestä haluta prinsessavaatteita, mutta MINÄ en halua tavaraa, jota ei tarvita ja johon maapallo on jo nyt hukkumassa.
Tietenkään se ei liikuttaisi mummoa mihinkään suuntaan, hän jatkaisi ompelemista ja sinä jatkaisit vaatteista kieltäytymistä. Sitä en vielä tiedä, miten antaisit vaatteet takaisin, pitääkö ne heittää perään vai miten toimitaan. Ehkä mummo voisi säilöä niitä kotonaan lapsenlapsenlastaan varten.
No, mummon mielestä me ostamme liikaa turhaa rojua, kun ostamme lapselle vaatteet ja muut tarpeelliset jutut. Ei näe omassa toiminnassaan mitään pahaa, kun vaatteiden itse tekeminen on ekologisempaa kuin ostaminen. Mikä on totta kyllä, mutta jos haluaisi olla oikeasti ekologinen, ompelisi lapselle sellaisia vaatteita, joita lapsi käyttää.
Äitini oli jo minun lapsuudessani sellainen, että ei olisi saanut mennä massan mukana ja käyttää samanlaisia vaatteita kuin muut. Nytkin tekee tästä jonkun itsetuntoasian, kun 9-vuotias ei halua pukeutua kouluun kuin päiväkoti-ikäinen.
Ap
Kuulostat ihan kuin olisimme siskoksia...
Meillä kannetaan romua ja rompetta ja sitten kauhistellaan kun on liikaa tavaraa. Ja jos minä ostan jotain, se on aina just se tavara joka on se ylimääräinen.
Ja tämä että pitää alkaa vääntää että lapsen/teinin pitää käyttää niitä mummon kärräämiä tai on tyhmä laumasieulu kuulostaa myös erittäin tutulta!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämän ap:n ongelmaan on yksinkertainen ratkaisu. Kun tapaatte mummon, kysyt tytöltä hänen kuultensa:
Millaisista vaatteista sinä pidät?
Ongelma ratkaistu.
Sinun kohdallasi olisikin, kun sinä olet "terve ja normaali". Tällaiset mummot eivät ole.
Ai, anteeksi. Minulle jäi käsitys, että tyttö ei itse ole selkeästi ilmaissut mummolle mielipidettään hänen tuomistaan vaatteista.
Ap kertoi myös, että tyttö ei ole ilmaissut hänelle haluavansa tehdä käsitöitä. Onko tätä kysytty häneltä?
”Ai anteeksi kun nyt vaan on pakko alkaa saivarrella”
Sanotaan sit suoraan: haist vitt*!
Miksi tätä pitäisi kysyä? Kai sillä mummolla on silmät päässä ja näkee millaisia vaatteita sillä lapsella on yleensä päällä. Aika harva vanhempi enää tuon ikäisen tyyliä tai vaatteita säätelee niin, etteikö lapsella olisi päällä sellaisia vaatteita, joista tykkää.
Ja vaikka kysyttäisiin ja lapsi vastaisi, saa rajaton mummo sen käännettyä niin, että lapsi haluaa miellyttää äitiään.