Rajaton mummo ja lapsen vaatteet
Ikuisuusaihe tavalla tai toisella.
Lapsellani oli ikävuosina 3-6 todella vahva prinsessavaihe, jolloin kelpasi vain mekko/hame, sukkahousut, tyllit, kuosilliset kankaat, joissa oli eläinten kuvia sekä kaikki mikä kimalsi. No, nyt vaihe on mennyt ohi ja lapsi on 9-vuotias. Tyyli on aika erilainen nykyisin ja se on minulle Ok. Lapsen kuuluukin kasvaa.
Äitini taas on jumahtanut sinne lapsen päiväkotivuosiin ja edelleen hankkii ja varsinkin ompelee kasoittain vaatteita, joita lapsi ei saamisen jälkeen pue kertaakaan päälle. Mummo ostaa kalliita kankaita ja näkee hirveästi vaivaa näiden vaatteiden teon eteen niin kieltämättä itsestäni tuntuu vähän pahalta laittaa niitä suoraan kirpparille. Olen sanonut tästä monia kertoja. Ei mene perille. Nyt mummo on keksinyt, että lapseni on niin innostunut ompelusta, että haluaa tehdä näitä vaatteita itse. Kummallista, ettei lapsi ole kertaakaan maininnut minulle, että tykkäisi ommella vaatteita itse. Olemme todella läheisiä lapsen kanssa, joten vaikea kuvitella, ettei oli kertonut minulle tällaista toivettaan. Lapsi on vain kiltti ja miellyttämisen haluinen ja menee mummon kanssa tämän pillin mukaan, että olisi helpompaa.
Olen valmiiksi jo ihan kypsä, kun tiedän, että kohta sieltä tulee taas kasa vaatteita, joita ei kukaan käytä. Jos mummo edes joskus katsoisi miltä se lapsi nykyisin näyttää, ehkä huomaisi, ettei ne rimpsut ja eläinkuosit ole enää mikään hitti, kun lapsella on culottes-housut ja iso huppari päällä joka päivä.
Kommentit (44)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä se mummo voisi lapsen kanssa ommella niitä culottes housuja ja huppareita, jos lapsi itse pyytäisi?
Ostakaa vaikka kaava noihin housuihin, niin saa tyttö mieleiset housut ja yhteistä tekemistä mummon kanssa. Ja jos käyvät yhdessä ostamassa tytön mielenmukaan kankaat näihin?Eli koko sen sukulaisperheen pitäisi alkaa pyöriä sen mummon mielipahan ympärillä?
Käydä kirpparikauppaa, etsiä kaavoja, miettiä erilaisia strategioita kierrellä ja kaarrella sen mummon ympärillä, ettei vaan tule mielipahaa.
Tajuatko ollenkaan miten narsistista ja pähkähullua tuo on?
Toisen miellyttämisyritykset narsismia?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
tia.a69.mummo äitikn kirjoitti:
Ihan istutte siihen kotisi pöydän ääreen sinä ,mummo ja puolisosi. Kasvotusten teette asiat selviksi aiheesta mummolle ja vedätte oman kodin rajat!Mummo ei ymmärrä on ylittänyt rajansa.Ihan turhia riitoja värinkäsityksiä tule juuri sitä syystä: Aikuiset ihmiset eivät kykenen kasvotusten heti tekemään rajoja,anopeille,mummoille, papoille,ukeille ,sukulaisille ymm.
Niin kas kun se ongelma on just se rajattomuus. Silloin niitä rajoja just ei saa - näet tästä jo itse ydinsanasta vinkin, katso: rajattomuus, mikä tarkoittaa "ei rajoja".
Silloin voit jauhaa naama sinisenä 24/7 ja istuskella pöydän ääressä vaikka minkälaisella kombolla, eikä se hyödytä yhtikäs mitään.
Kyllä se ap:nkin viesti olisi jo mennyt perille, jos ikinä olisi mennäkseen.
Ei rajattomuus aina sitä tarkoita, etteikö voisi muuttaa käytöstään. Mummojen rajattomuus on yleensä sitä kantaa, että he elävät toisten ihmisten elämää ja siksi häiritsevän toiminnan lopettaminen on vaikeaa. Sitä ikään kuin kieltää itseltään sen, mistä on eniten riippuvainen. Mutta kyllä sille mummollekin lopulta rajat löytyvät siinä vaiheessa kun vanhan käytöksen toteuttaminen tuottaa enemmän tuskaa kuin iloa. Joskus mummeli valitsee olla näkemättä lasta kuin lopettaa puuttumisen, mutta siinä menee sitten hänen rajansa.
Kyllä se kuule tarkoittaa.
Tässä tapauksessa mummo kävelee suit sait suruttaa tyttärensä yli ja päättää myös tyttärentyttären puolesta.
Eli on jo alkanut tylysti periyttää sitä rajattomuutta sukuperinnöksi.
Asiasta on sanottu useita kertoja, eikä minkäännäköistä pienintäkään merkkiä muutoksesta ei näy.
Sun täytyy nyt vaan ruveta päästämään lapsesta irti, et voi sen jokaista suhdetta muihin ihmisiin valvoa. Olet sanonut asiasta ja lapsi ei ilmeisesti sulle valita, niin anna olla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä se mummo voisi lapsen kanssa ommella niitä culottes housuja ja huppareita, jos lapsi itse pyytäisi?
Ostakaa vaikka kaava noihin housuihin, niin saa tyttö mieleiset housut ja yhteistä tekemistä mummon kanssa. Ja jos käyvät yhdessä ostamassa tytön mielenmukaan kankaat näihin?Eli koko sen sukulaisperheen pitäisi alkaa pyöriä sen mummon mielipahan ympärillä?
Käydä kirpparikauppaa, etsiä kaavoja, miettiä erilaisia strategioita kierrellä ja kaarrella sen mummon ympärillä, ettei vaan tule mielipahaa.
Tajuatko ollenkaan miten narsistista ja pähkähullua tuo on?
Toisen miellyttämisyritykset narsismia?
Narsistin hovi on juuri noita erilaisia ympärillä pörrääviä eri tavoin mutkalle meneviä ihmisiä.
Äläkä esitä tyhmää. Mummo on se narsisti tässä. Ja hän haluaa sukulaisten pörräävän hovina.
Tyttärentyttärestä groomaa kultalasta.
Vierailija kirjoitti:
Sun täytyy nyt vaan ruveta päästämään lapsesta irti, et voi sen jokaista suhdetta muihin ihmisiin valvoa. Olet sanonut asiasta ja lapsi ei ilmeisesti sulle valita, niin anna olla.
Huoltajan velvollisuus on suojella lastaan vahingollisilta ihmisiltä.
Ai, nyt mummo onkin jo narsisti ja tekee kaikkien elämästä helvettiä. Voi hyvää päivää.
Ap on vain ikävä ruikuttaja, joka haluaa ohjailla niin äitiään kuin tytärtään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletko testannut esittää asiaa näin "Hei, Liisa ei enää käytä hameita tai pinkkiä, joten nämä menevät suoraan kirpputorille. Siirrän sinulle sitten myynnistä tulevat rahat. Sopisiko, että etsitään Liisan kanssa mieleisiä kaavoja ja kerrotaan lempivärejä, niin tulisivat sitten vaatteet käyttöönkin. Olet todella taitava ompelija ja mielellämme otamme vaatteita vastaan, kunhan ne ovat Liisalle mieleisiä".
Oletko muuten kysynyt lapseltasi, että onko hän kiinnostunut ompelusta? Voihan sekin olla mahdollista, että mummolassa se on kivaa puuhaa, mutta kotona ei kuitenkaan kiinnosta.
Olen kokeillut vaikka mitä. Jopa näyttänyt miten käyttämättömiä vaatteet ovat siinä vaiheessa, kun eivät enää mahdu lapselle. Vastauksena ”Ovat vain niin hyvälaatuista kangasta”. Tai ”lapsen pitäisi kyllä saada parempi itsetunto, että uskaltaa käyttää koulussa mitä vaan vaatteita”.
En ole kysynyt suoraan. Mutta hänen synttärit ovat pian tulossa ja lahjoista on puhuttu. Ehdotin ompelukonetta, mutta ei se kuulemma niin kivaa ole, että oman haluaisi. Haiskahtaa siis tämäkin siltä, että mummo on keksinyt lapsen pitävän siitä.
Ap
Minua tuossa tilanteessa motivoisi se, että en halua että ostetaan ja hankitaan ja saadaan turhaa tavaraa, koska maapallon tulevaisuus jne. Oma lapseni saisi toivoa vanhemmilta yhden synttärilahjan (joka ei ole vaate, koska vaatteet ostetaan muutoin kuin lahjaksi) eli turhaa kampetta ei hankita vain siksi, että on synttärit. Lahja voi olla myös muuta kuin tavaraa.
Tämä olisi minun perusteluni. Nuo kaikki mainitsemasi ovat tietenkin ihan yhtä valideja, mutta jos kerron omat syyni, lasta ja hänen tarpeitaan ei voi edes vetää mukaan koko keskusteluun. Lapsi voi mummon mielestä haluta prinsessavaatteita, mutta MINÄ en halua tavaraa, jota ei tarvita ja johon maapallo on jo nyt hukkumassa.
Tietenkään se ei liikuttaisi mummoa mihinkään suuntaan, hän jatkaisi ompelemista ja sinä jatkaisit vaatteista kieltäytymistä. Sitä en vielä tiedä, miten antaisit vaatteet takaisin, pitääkö ne heittää perään vai miten toimitaan. Ehkä mummo voisi säilöä niitä kotonaan lapsenlapsenlastaan varten.
Taasko se mummu on rahaton.
Voi, voi.
Toivotaan, että sinä ja penikkasi jäätte rekan alle ja kuolette, loppuu nämä tylsät provot. Kevyet mullat teille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sun täytyy nyt vaan ruveta päästämään lapsesta irti, et voi sen jokaista suhdetta muihin ihmisiin valvoa. Olet sanonut asiasta ja lapsi ei ilmeisesti sulle valita, niin anna olla.
Huoltajan velvollisuus on suojella lastaan vahingollisilta ihmisiltä.
MILLÄ TAVALLA VAHINGOLLISILTA? Ihan normaali osallistuva ja kiltti isoäiti.
Tämän ap:n ongelmaan on yksinkertainen ratkaisu. Kun tapaatte mummon, kysyt tytöltä hänen kuultensa:
Millaisista vaatteista sinä pidät?
Ongelma ratkaistu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
tia.a69.mummo äitikn kirjoitti:
Ihan istutte siihen kotisi pöydän ääreen sinä ,mummo ja puolisosi. Kasvotusten teette asiat selviksi aiheesta mummolle ja vedätte oman kodin rajat!Mummo ei ymmärrä on ylittänyt rajansa.Ihan turhia riitoja värinkäsityksiä tule juuri sitä syystä: Aikuiset ihmiset eivät kykenen kasvotusten heti tekemään rajoja,anopeille,mummoille, papoille,ukeille ,sukulaisille ymm.
Niin kas kun se ongelma on just se rajattomuus. Silloin niitä rajoja just ei saa - näet tästä jo itse ydinsanasta vinkin, katso: rajattomuus, mikä tarkoittaa "ei rajoja".
Silloin voit jauhaa naama sinisenä 24/7 ja istuskella pöydän ääressä vaikka minkälaisella kombolla, eikä se hyödytä yhtikäs mitään.
Kyllä se ap:nkin viesti olisi jo mennyt perille, jos ikinä olisi mennäkseen.
Ei rajattomuus aina sitä tarkoita, etteikö voisi muuttaa käytöstään. Mummojen rajattomuus on yleensä sitä kantaa, että he elävät toisten ihmisten elämää ja siksi häiritsevän toiminnan lopettaminen on vaikeaa. Sitä ikään kuin kieltää itseltään sen, mistä on eniten riippuvainen. Mutta kyllä sille mummollekin lopulta rajat löytyvät siinä vaiheessa kun vanhan käytöksen toteuttaminen tuottaa enemmän tuskaa kuin iloa. Joskus mummeli valitsee olla näkemättä lasta kuin lopettaa puuttumisen, mutta siinä menee sitten hänen rajansa.
Kyllä se kuule tarkoittaa.
Tässä tapauksessa mummo kävelee suit sait suruttaa tyttärensä yli ja päättää myös tyttärentyttären puolesta.
Eli on jo alkanut tylysti periyttää sitä rajattomuutta sukuperinnöksi.
Asiasta on sanottu useita kertoja, eikä minkäännäköistä pienintäkään merkkiä muutoksesta ei näy.
Ei se kuule tarkoita. Mutta jatka vain paasaamista.
Vierailija kirjoitti:
Tämän ap:n ongelmaan on yksinkertainen ratkaisu. Kun tapaatte mummon, kysyt tytöltä hänen kuultensa:
Millaisista vaatteista sinä pidät?
Ongelma ratkaistu.
Sinun kohdallasi olisikin, kun sinä olet "terve ja normaali". Tällaiset mummot eivät ole.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sun täytyy nyt vaan ruveta päästämään lapsesta irti, et voi sen jokaista suhdetta muihin ihmisiin valvoa. Olet sanonut asiasta ja lapsi ei ilmeisesti sulle valita, niin anna olla.
Huoltajan velvollisuus on suojella lastaan vahingollisilta ihmisiltä.
MILLÄ TAVALLA VAHINGOLLISILTA? Ihan normaali osallistuva ja kiltti isoäiti.
RAJATON.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletko testannut esittää asiaa näin "Hei, Liisa ei enää käytä hameita tai pinkkiä, joten nämä menevät suoraan kirpputorille. Siirrän sinulle sitten myynnistä tulevat rahat. Sopisiko, että etsitään Liisan kanssa mieleisiä kaavoja ja kerrotaan lempivärejä, niin tulisivat sitten vaatteet käyttöönkin. Olet todella taitava ompelija ja mielellämme otamme vaatteita vastaan, kunhan ne ovat Liisalle mieleisiä".
Oletko muuten kysynyt lapseltasi, että onko hän kiinnostunut ompelusta? Voihan sekin olla mahdollista, että mummolassa se on kivaa puuhaa, mutta kotona ei kuitenkaan kiinnosta.
Olen kokeillut vaikka mitä. Jopa näyttänyt miten käyttämättömiä vaatteet ovat siinä vaiheessa, kun eivät enää mahdu lapselle. Vastauksena ”Ovat vain niin hyvälaatuista kangasta”. Tai ”lapsen pitäisi kyllä saada parempi itsetunto, että uskaltaa käyttää koulussa mitä vaan vaatteita”.
En ole kysynyt suoraan. Mutta hänen synttärit ovat pian tulossa ja lahjoista on puhuttu. Ehdotin ompelukonetta, mutta ei se kuulemma niin kivaa ole, että oman haluaisi. Haiskahtaa siis tämäkin siltä, että mummo on keksinyt lapsen pitävän siitä.
Ap
Minua tuossa tilanteessa motivoisi se, että en halua että ostetaan ja hankitaan ja saadaan turhaa tavaraa, koska maapallon tulevaisuus jne. Oma lapseni saisi toivoa vanhemmilta yhden synttärilahjan (joka ei ole vaate, koska vaatteet ostetaan muutoin kuin lahjaksi) eli turhaa kampetta ei hankita vain siksi, että on synttärit. Lahja voi olla myös muuta kuin tavaraa.
Tämä olisi minun perusteluni. Nuo kaikki mainitsemasi ovat tietenkin ihan yhtä valideja, mutta jos kerron omat syyni, lasta ja hänen tarpeitaan ei voi edes vetää mukaan koko keskusteluun. Lapsi voi mummon mielestä haluta prinsessavaatteita, mutta MINÄ en halua tavaraa, jota ei tarvita ja johon maapallo on jo nyt hukkumassa.
Tietenkään se ei liikuttaisi mummoa mihinkään suuntaan, hän jatkaisi ompelemista ja sinä jatkaisit vaatteista kieltäytymistä. Sitä en vielä tiedä, miten antaisit vaatteet takaisin, pitääkö ne heittää perään vai miten toimitaan. Ehkä mummo voisi säilöä niitä kotonaan lapsenlapsenlastaan varten.
No, mummon mielestä me ostamme liikaa turhaa rojua, kun ostamme lapselle vaatteet ja muut tarpeelliset jutut. Ei näe omassa toiminnassaan mitään pahaa, kun vaatteiden itse tekeminen on ekologisempaa kuin ostaminen. Mikä on totta kyllä, mutta jos haluaisi olla oikeasti ekologinen, ompelisi lapselle sellaisia vaatteita, joita lapsi käyttää.
Äitini oli jo minun lapsuudessani sellainen, että ei olisi saanut mennä massan mukana ja käyttää samanlaisia vaatteita kuin muut. Nytkin tekee tästä jonkun itsetuntoasian, kun 9-vuotias ei halua pukeutua kouluun kuin päiväkoti-ikäinen.
Ap
Meillä on tätä samoo neulomisen muodossa.
Teinit saavat joko
- ysärityyppisiä vanhan tädin neuleita
- bling bling -tyyppisiä taaperoasuja
Ei teini enää todellakaan halua käyttää korvalapullista pipoa tai siirtyä kulkemaan Dynastia-henkisessä olkatopatussa villatakissa.
Langat on selkeästi kalliita, tuönjälki hyvää jne mutta ei noita voi käyttää!
Kaiken lisäksi koko suvulle on saatu lukittua ajatusmalli että näitä kaikenlaisia ”taidekäsitöitä” ei saa myydä, lahjoittaa tai heittää pois. Kaikki pitää säilyttää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä se mummo voisi lapsen kanssa ommella niitä culottes housuja ja huppareita, jos lapsi itse pyytäisi?
Ostakaa vaikka kaava noihin housuihin, niin saa tyttö mieleiset housut ja yhteistä tekemistä mummon kanssa. Ja jos käyvät yhdessä ostamassa tytön mielenmukaan kankaat näihin?Eli koko sen sukulaisperheen pitäisi alkaa pyöriä sen mummon mielipahan ympärillä?
Käydä kirpparikauppaa, etsiä kaavoja, miettiä erilaisia strategioita kierrellä ja kaarrella sen mummon ympärillä, ettei vaan tule mielipahaa.
Tajuatko ollenkaan miten narsistista ja pähkähullua tuo on?
Kuka on käskenyt pyöriä minkään mummon mielipahan ympärillä?
Itse ajattelin ihan lasta ja että voisi tykätä itse tehdyistä vaatteista. En tiedä onko lapsi oikeasti halunnut mummon kanssa ommella vai ei, jos lapsi ei halua, niin ei kai se pakko ole.. Oma 9v lapseni ainakin innoissaan ompelee. Kaikki eivät ja sekin on ok.
Ja miksei mummolle saa sano millaisia vaatteita lapsi haluaa? Mummo ostaa jokatapauksessa kankaita, niin miksei mummo voisi mennä lapsen kanssa yhdessä? Mitä koko perheen juoksemista siinä on? Ja jos se mummo kuitenkin ompelee, ni miksei kertoisi suoraan millaisia? Jos ei mummo mitään kuuntele ja on rajatton muissakin asioissa, niin sitten ehkä kannattaa miettiä jo muita keinoja. Miksi ap edes ottaa vastaan nuo vaatteet mitkä eivät kelpaa?
Hirveä haloo yhdestä ehdotuksesta..
Ja tiedän kyllä millaisia rajattomat isovanhemmat ovat. Meiltä meni toisiin välit viileiksi. Mm. meidän asuinkaupunki ei miellyttänyt heitä ja emme lähteneet muuttamaan sinne minne halusivat vaikka olisi ollut mahdollistakin. On myös toiselta puolelta tullut paljon roinaa meille, mutta nakkaan ne kirppikselle säännöllisesti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä se mummo voisi lapsen kanssa ommella niitä culottes housuja ja huppareita, jos lapsi itse pyytäisi?
Ostakaa vaikka kaava noihin housuihin, niin saa tyttö mieleiset housut ja yhteistä tekemistä mummon kanssa. Ja jos käyvät yhdessä ostamassa tytön mielenmukaan kankaat näihin?Eli koko sen sukulaisperheen pitäisi alkaa pyöriä sen mummon mielipahan ympärillä?
Käydä kirpparikauppaa, etsiä kaavoja, miettiä erilaisia strategioita kierrellä ja kaarrella sen mummon ympärillä, ettei vaan tule mielipahaa.
Tajuatko ollenkaan miten narsistista ja pähkähullua tuo on?
Kuka on käskenyt pyöriä minkään mummon mielipahan ympärillä?
Itse ajattelin ihan lasta ja että voisi tykätä itse tehdyistä vaatteista. En tiedä onko lapsi oikeasti halunnut mummon kanssa ommella vai ei, jos lapsi ei halua, niin ei kai se pakko ole.. Oma 9v lapseni ainakin innoissaan ompelee. Kaikki eivät ja sekin on ok.Ja miksei mummolle saa sano millaisia vaatteita lapsi haluaa? Mummo ostaa jokatapauksessa kankaita, niin miksei mummo voisi mennä lapsen kanssa yhdessä? Mitä koko perheen juoksemista siinä on? Ja jos se mummo kuitenkin ompelee, ni miksei kertoisi suoraan millaisia? Jos ei mummo mitään kuuntele ja on rajatton muissakin asioissa, niin sitten ehkä kannattaa miettiä jo muita keinoja. Miksi ap edes ottaa vastaan nuo vaatteet mitkä eivät kelpaa?
Hirveä haloo yhdestä ehdotuksesta..
Ja tiedän kyllä millaisia rajattomat isovanhemmat ovat. Meiltä meni toisiin välit viileiksi. Mm. meidän asuinkaupunki ei miellyttänyt heitä ja emme lähteneet muuttamaan sinne minne halusivat vaikka olisi ollut mahdollistakin. On myös toiselta puolelta tullut paljon roinaa meille, mutta nakkaan ne kirppikselle säännöllisesti.
Mitä sinä riehut? Sinun ehdotuksesi oli vain surkea. Saa sen sanoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämän ap:n ongelmaan on yksinkertainen ratkaisu. Kun tapaatte mummon, kysyt tytöltä hänen kuultensa:
Millaisista vaatteista sinä pidät?
Ongelma ratkaistu.
Sinun kohdallasi olisikin, kun sinä olet "terve ja normaali". Tällaiset mummot eivät ole.
Ai, anteeksi. Minulle jäi käsitys, että tyttö ei itse ole selkeästi ilmaissut mummolle mielipidettään hänen tuomistaan vaatteista.
Ap kertoi myös, että tyttö ei ole ilmaissut hänelle haluavansa tehdä käsitöitä. Onko tätä kysytty häneltä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämän ap:n ongelmaan on yksinkertainen ratkaisu. Kun tapaatte mummon, kysyt tytöltä hänen kuultensa:
Millaisista vaatteista sinä pidät?
Ongelma ratkaistu.
Sinun kohdallasi olisikin, kun sinä olet "terve ja normaali". Tällaiset mummot eivät ole.
Ai, anteeksi. Minulle jäi käsitys, että tyttö ei itse ole selkeästi ilmaissut mummolle mielipidettään hänen tuomistaan vaatteista.
Ap kertoi myös, että tyttö ei ole ilmaissut hänelle haluavansa tehdä käsitöitä. Onko tätä kysytty häneltä?
”Ai anteeksi kun nyt vaan on pakko alkaa saivarrella”
Olen kokeillut vaikka mitä. Jopa näyttänyt miten käyttämättömiä vaatteet ovat siinä vaiheessa, kun eivät enää mahdu lapselle. Vastauksena ”Ovat vain niin hyvälaatuista kangasta”. Tai ”lapsen pitäisi kyllä saada parempi itsetunto, että uskaltaa käyttää koulussa mitä vaan vaatteita”.
En ole kysynyt suoraan. Mutta hänen synttärit ovat pian tulossa ja lahjoista on puhuttu. Ehdotin ompelukonetta, mutta ei se kuulemma niin kivaa ole, että oman haluaisi. Haiskahtaa siis tämäkin siltä, että mummo on keksinyt lapsen pitävän siitä.
Ap