miksi parisuhteessa pitää kertoa mitä poliittista puoluetta kannattaa?

Toisille on tosiille ei. Vanhempani ovat olleet yhdessä vasta 47 vuotta ja vaikka puhuvat melko useinkin politiikkaa, niin kumpainenkin voi vain arvailla, ketä toinen äänestää. Isä sanoo, että hänelle on kunnia asia kunnioittaa ja arvostaa vaalisalaisuutta siksi hän ei koskaan kysy, ketä äänestät vaan sanoo, että joko kävit  äänetämässä tai menethän sitten äänestämään.  

Koska en voisi kuvitellakaan olevani parisuhteessa ihmisen kanssa, jonka kanssa ei voisi puhua politiikasta. Ei nyt toki välttämättä puoluepolitiikasta, mutta kyllähän ne puoluesympatiat ja -antipatiat väkisinkin esille nousee.

Siksi, että jos toinen on äärivasuri niin jossain vaiheessa se koko suhde tyssää siihen. Ennen vanhaan ei ollut kyllä harvinaistakaan, että toinen ei tiennyt, ketä toinen äänesti.

Me ei juurikaan puhuta politiikkaa, mutta vaikeaa minun olisi jonkun anarkomarkon tai fasistin kanssa yhdessä olla. Täysin samat mielipiteet ei tarvitse olla, mutta samat perusarvot mielestäni kyllä.

Parisuhteissa kun on katsos tapana keskustella. Ainakin hyvissä sellaisissa.

Ei se kaikille ole tärkeää.

Ei kiinnosta toisen puoluekannat kunhan ei ala tyrkyttää niitä. Kyllä se yhteesopivuus selviää ilman puoluettakin.

Kyllä se olis aika omituista, etten toisen kannattamaa puoluetta tietäisi 🤔

Onhan se myös vaihtunut tässä vuosien varrella.

Muuten ei väliä mutta se ennakoi tietysti myös muita arvoja, mitä henkilöllä on. Minulla on vasemmistolaisia ystävinä mutta kumppaneilta en todennäköisesti pystyisi sitä sietämään. Minä olen yrittäjä ja tottunut siihen, että töitä tehdään joskus vähällä palkalla ja/tai kipeänä, joskus päivää venyttäen. Ihan siksi että jonkun täytyy ne työt tehdä eikä raha kasva puussa. Toisaalta kannatan myös säästämistä ja sijoittamista- esim lykkäsin lapsen hankintaa 30+ vuotiaaksi jotta kerkeäisin opiskelemaan ja kerryttämään varallisuutta. Haluan tulevaisuudessa omakotitalon sekä passiivista tuloa.

Nämä arvot ja ajatukset ei sovi kovin hyvin yhteen vasemmistolaisen miehen kanssa, siis jos pitäisi elämät yhteensovittaa. Ystävänä ja tuttavana pidän kaikkia puolueita kannattavista ihmisistä niin kauan kun uskovat myös yksilön valinnanvapauteen.

Ei meille ole niin tärkeää, mitä toinen äänestää, mutta usein puhumme politiikasta ja ajankohtaisista päätöksistä. En ole itsekään puolue uskollinen, joten ei ole väliä, mitä mies äänestää. Tai noh, ääriajatuksia hänellä ei ole. On siinä mielessä jalat maassa.

Vierailija kirjoitti:

Parisuhteissa kun on katsos tapana keskustella. Ainakin hyvissä sellaisissa.

Vaikka haluan ehdottomasti keskustella kumppanini kanssa, niin haluan kunnioittaa ja arvostaa myös sitä, että hänellä on myös omia salaisuuksia, joista kaikista minä en taatusti teidä yhtään mitään. Joistain, kuten vaalisalaisuuden osalta saatan jotain arvailla ja tai kuvitella, että ketä hän äänestää tai ketä on jättänyt äänestämättä.

Mutta en odota tai vaadi, että hänen pitäis se minulle paljastaa, kuten ei mitään muutakaan sellaista, jota hän haluaa pitää omana tietonaan ja jonka asian on vaikka joku hänen ystävättärensä uskonut ja luottanut hänelle. 

Yhtä lailla minulle itselleni on luotettu ja uskottu salaisuuksia, joita en kerro eteen päin, en puolisollen, enkä kenellekään muullekaan.  Minusta hyvään parisuhteeseen kuuluu myös halu ja kyky arvostaa myös sitä, että tosiella on ehdoton oikeus myös omaan yksityisyyteen.  

Uskovainen mies

Ei tarvitse.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Parisuhteissa kun on katsos tapana keskustella. Ainakin hyvissä sellaisissa.

Vaikka haluan ehdottomasti keskustella kumppanini kanssa, niin haluan kunnioittaa ja arvostaa myös sitä, että hänellä on myös omia salaisuuksia, joista kaikista minä en taatusti teidä yhtään mitään. Joistain, kuten vaalisalaisuuden osalta saatan jotain arvailla ja tai kuvitella, että ketä hän äänestää tai ketä on jättänyt äänestämättä.

Mutta en odota tai vaadi, että hänen pitäis se minulle paljastaa, kuten ei mitään muutakaan sellaista, jota hän haluaa pitää omana tietonaan ja jonka asian on vaikka joku hänen ystävättärensä uskonut ja luottanut hänelle. 

Yhtä lailla minulle itselleni on luotettu ja uskottu salaisuuksia, joita en kerro eteen päin, en puolisollen, enkä kenellekään muullekaan.  Minusta hyvään parisuhteeseen kuuluu myös halu ja kyky arvostaa myös sitä, että tosiella on ehdoton oikeus myös omaan yksityisyyteen.  

Uskovainen mies

Toki on oikeus yksityisyyteen. Parasta on kuitenkin se, kun molemmat haluavat jakaa ajatuksensa ja asiansa ihan vapaaehtoisesti omasta tahdostaan, koska kumppani on se kaikkein lähin ihminen, johon voi luottaa täysin. Ja jolle voi näyttää kaiken. Meillä on näin, enkä vaihtaisi mistään hinnasta.

Sanotaan niin että itse tykkään käydä monipuolisesti keskusteluja ja yhteiskunnalliset asiat kiinnostavat, niiden joukossa politiikka. Samanlaista mielenmaisemaa arvostan kumppanissakin, plus että kyllä pariskunnat yleensä jakavat tietyn arvomaailman. 

Näitä vasten katsottuna olisi tosi omituista, ettemme tietäisi toistemme puoluekantaa kun sellaiset asiat nousevat arkisiin keskusteluihimme tuon tuosta. Mikään pakko ei ole kertoa ketä henkilöä äänesti, mutta kyllä puoluekanta kertoo ihmisestä paljon. Näin ollen kyllä sitä äänestämistäkin meillä sen verran paljon pohditaan että ne henkilötkin (nimet) nousevat sieltä väkisinkin eli luontevasti keskusteluun. 

Sori pitkä vastaus, mutta näin avaisin omia syitämme. 

No hyvänen aika, poliittinen kantahan on yksi keskustelunaihe suhteessa ja tietysti pitää olla selvillä puolison poliittinen kanta ja ajatukset maailman tapahtumista ja Suomen politiikasta .

Näkemysten ei tarvitse olla samat tietenkään, mutta ihan itsestäänselvää on, että näistä asioista keskustellaan. 

Ei pidä. 20 vuotta yhdessä, ollaan joistain asioista samaa mieltä politiikassa, joistain ei. Mies on kertonut ketä äänestää vapaaehtoisesti, minä en. Ei ole kysynyt.

Koska parisuhteessa molempien pitää olla samanmielisiä.

Vierailija kirjoitti:

Toisille on tosiille ei. Vanhempani ovat olleet yhdessä vasta 47 vuotta ja vaikka puhuvat melko useinkin politiikkaa, niin kumpainenkin voi vain arvailla, ketä toinen äänestää. Isä sanoo, että hänelle on kunnia asia kunnioittaa ja arvostaa vaalisalaisuutta siksi hän ei koskaan kysy, ketä äänestät vaan sanoo, että joko kävit  äänetämässä tai menethän sitten äänestämään.  

Vaalisalaisuus on yksi niistä harvoista asioista, joita en pysty ymmärtämään. Politiikalla tarkoitetaan yhteiskunnallisten asioiden eli yhteisten asioiden hoitamista. Jos siitä ei voi avoimesti keskustella edes parisuhteessa, miten kykenemme luomaan avoimen, keskusteluun pohjautuvan yhteiskunnan?  

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Parisuhteissa kun on katsos tapana keskustella. Ainakin hyvissä sellaisissa.

Vaikka haluan ehdottomasti keskustella kumppanini kanssa, niin haluan kunnioittaa ja arvostaa myös sitä, että hänellä on myös omia salaisuuksia, joista kaikista minä en taatusti teidä yhtään mitään. Joistain, kuten vaalisalaisuuden osalta saatan jotain arvailla ja tai kuvitella, että ketä hän äänestää tai ketä on jättänyt äänestämättä.

Mutta en odota tai vaadi, että hänen pitäis se minulle paljastaa, kuten ei mitään muutakaan sellaista, jota hän haluaa pitää omana tietonaan ja jonka asian on vaikka joku hänen ystävättärensä uskonut ja luottanut hänelle. 

Yhtä lailla minulle itselleni on luotettu ja uskottu salaisuuksia, joita en kerro eteen päin, en puolisollen, enkä kenellekään muullekaan.  Minusta hyvään parisuhteeseen kuuluu myös halu ja kyky arvostaa myös sitä, että tosiella on ehdoton oikeus myös omaan yksityisyyteen.  

Uskovainen mies

Toki on oikeus yksityisyyteen. Parasta on kuitenkin se, kun molemmat haluavat jakaa ajatuksensa ja asiansa ihan vapaaehtoisesti omasta tahdostaan, koska kumppani on se kaikkein lähin ihminen, johon voi luottaa täysin. Ja jolle voi näyttää kaiken. Meillä on näin, enkä vaihtaisi mistään hinnasta.

Niin. Minä haluan kunnioittaa ja arvostaa myös heitä, jotka ovat uskoneet ja luottaneet minulle oman salaisuutensa. Ja jotka eivät uskoakseni lainkaan halua, että kertoisin heidän minulle uskomansa ja luottamansa salaisuuden eteenpäin, kenellekään muulle. - Jos näin tekisin, olsiko se enää salaisuus? - En ainakaan kokisi olevani kertosmiseni jälkeen heidän luottamuksensa arvoinen. 

Uskovainen mies

Vierailija kirjoitti:

No hyvänen aika, poliittinen kantahan on yksi keskustelunaihe suhteessa ja tietysti pitää olla selvillä puolison poliittinen kanta ja ajatukset maailman tapahtumista ja Suomen politiikasta .

Näkemysten ei tarvitse olla samat tietenkään, mutta ihan itsestäänselvää on, että näistä asioista keskustellaan. 

Ei kai kukaan ollut estämässä ja torjumassa sitä, että mainitsemistasi asioita ja ilmilöistä on enemmän kuin keskusetella parisuhde kumppaninsa kanssa. Mutta on eriasia, että pitääkö puolisolle kertoa ketä äänestää tai on äänestänyt.