Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Nuoruuden seksuaalinen hyväksikäyttö. Tunnen yhtäkkiä valtavaa häpeää. Olen antanut ihmisten kohdella itseäni kuin nukkea.
13.04.2022 |
En ole ajatellut asiaa vuosiin, en juurikaan. En varsinkaan niitä varhaisnuoruuden asioita.
Nyt kun muistot tulvivat pintaan niin on tosi kuuma, hikoiluttaa ja vaikea hengittää.
En tiedä, että se mitä koin niin oliko se edes hyväksikäyttöä. Nyt kymmenen vuotta myöhemmin olen sitä mieltä, että oli.
Olin rajaton ja omasin surkean itsetunnon. Kaipasin hyväksyntää ja tein melkein mitä vain sen eteen, että kuuluisin porukkaan.
En ajatellut ihmisten olevan pahoja, tai että itse tekisin pahaa. En ymmärtänyt, että asiat joita tapahtui olivat sairaita.
13-vuotiaana aloin liikkumaan erilaisissa kaveripiireissä. Sinne kuului vahvasti alkoholi. Joimme aina kun mahdollista ja aloin tupakoimaan. Se oli omaa kapinaa koti-oloihini. Äitini ja isäpuoli olivat alkoholisteja kuten myös biologinen isäni.
En kai saanut tarvitsemaani huomiota, rakkautta ja turvan tunnetta, vanhemmuutta. Ehkä olisin kaivannut enemmän ja jouduin väärille poluille.
Haluan avautua tuosta seksuaalisesta hyväksikäytöstä lyhyesti kommentissa.
Haluan tietää, oliko se sitä ja joudunko kantamaan häpeää siitä lopunelämääni?
Onko näissä asioissa syy mielenterveysongelmiini ja masennukseen, taipimukseen masentua ja uupua vuosi toisensa perään ja toistaa traumojani.
Kommentit (55)
Olin 15-vuotias kun menetin neitsyyteni aivan vääristä syystä ja väärän henkilön kanssa, humalassa. Se ei traumatisoinut mutta harmitti myöhemmin.
Sen jälkeen kuvioihin alkoi tulemaan miehiä, humalaisia minua paljon vanhempia miehiä. Olin 15- vuotias kun yksi minua 20 vuotta vanhempi mies iski silmänsä minuun. Olin humalassa ja harrastimme seksiä. Kukaan ei puuttunut asiaan vaikka hän oli huonoa seuraa. Aikuiset ihmiset eivät puuttuneet.
Suhde jatkui ja miehen asunnolla käytettiin jopa huumeita (itse en käyttänyt). Onneksi se loppui mutta olin jotenkin todella helposti vietävissä. Häpeän tuota. Kerran tuo mies ja yksi perhetuttu käyttivät minua yhdessä seksuaalisesta hyväkseen kun olimme taas viikonloppuna viihteellä. Tämä perhetuttu oli yli 50-vuotias. Kannoin tuosta häpeää kauan ja tuo asia on todella kipeä minulle edelleen.
16-vuotiaana tapasin taas itseäni vanhemman miehen. Menin hänen asunnolleen yöksi kun en kehdannut mennä kotiin. En halunnut seksiä ja yritin kieltäytyä useasti mutta hän halusi väkisin. Jostain syystä aloin myöhemmin seurustelemaan tämän kanssa. En tuntenut omia rajoja tai arvojani. Hän myös oli väkivaltainen. Äitini ei puuttunut.
Suhde kesti kolme vuotta. Tein myös abortin tuon aikana. Pääsin lopulta eroon. Suhde kuitenkin varmasti traumatisoi minut.
Tuosta myöhemminkään en ole koskaan menestynyt parisuhteissa. Taas kerran lankesin minua vanhempaa mieheen, tämä oli se kliseinen. Oli eroamassa oleva (naimisissa), puhui kauniita ja rakastuin. Käytti hyväkseen ja onneksi tuokin suhde loppui.
Viimeisin suhde sitten piste i:n päälle. Minua 17 vuotta vanhempi, narsistinen väkivaltainen mies. Kolme vuotta yhdessä ja nyt olen aivan hajalla. Muistoja tulee ja paljon tuolta nuoruudestakin. Olen niin masentunut ettei toivoa oikein ole vaikka olen menestynyt aina työelämässä jne. Olen ulkoapäin täysin normaali nainen ollut jo pitkään mutta kannan taakkaa, jotain tiedostamatontakin.
Nämä suhteet eivät ole olleet siis perä jälkeen vaan vuosia on ollut välissä. Myös joitakin lyhyitä ja suht terveitä suhteita on ollut mutta pääosin vakavat suhteet ovat olleet tuollaisia. Siis no kaksi vakavaa suhdetta oikeastaan itselläni on ollut ja molemmat väkivaltaisia.
Olen kyllä lapsenkin kokenut ainakin henkistä väkivaltaa, nähnyt kaikenlaista mikä ei ehkä lapselle soveliasta.
Olen ihan hukassa itseni kanssa. Miksi asiat eivät voineet mennä kauniimmin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sinua on hyväksikäytetty, eikä se ole sinun vika. Ikävä kyllä monella nuorella on tuo sama polku tätä nykyä. Nuoret tytöt jotka tulevat huonoista rakkaudettomista ja tunnekylmistä kodista ovat juuri suuressa vaarassa joutua aikuisten hyväksikäyttäjien kohteeksi, niin kuin sinäkin jouduit. Nämä pedofiilit ja sairaat ihmiset etsivät kynsiinsä juuri itsetunnoltaan heikossa asemassa olevia tyttöjä, joita sitten manipuloivat ja käyttävät hyväksi.
Tarvitset terapiaa. Vaikuttaa siltä, että etsit vanhempaa miestä sen takia, koska ehkä kaipaat sellaista isällistä rakkautta, mutta kukaan vanhempi mies ei pysty sinulle sitä antamaan, vaan käyttävät sinua hyväksi sen takia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olin 15-vuotias kun menetin neitsyyteni aivan vääristä syystä ja väärän henkilön kanssa, humalassa. Se ei traumatisoinut mutta harmitti myöhemmin.
Sen jälkeen kuvioihin alkoi tulemaan miehiä, humalaisia minua paljon vanhempia miehiä. Olin 15- vuotias kun yksi minua 20 vuotta vanhempi mies iski silmänsä minuun. Olin humalassa ja harrastimme seksiä. Kukaan ei puuttunut asiaan vaikka hän oli huonoa seuraa. Aikuiset ihmiset eivät puuttuneet.
Suhde jatkui ja miehen asunnolla käytettiin jopa huumeita (itse en käyttänyt). Onneksi se loppui mutta olin jotenkin todella helposti vietävissä. Häpeän tuota. Kerran tuo mies ja yksi perhetuttu käyttivät minua yhdessä seksuaalisesta hyväkseen kun olimme taas viikonloppuna viihteellä. Tämä perhetuttu oli yli 50-vuotias. Kannoin tuosta häpeää kauan ja tuo asia on todella kipeä minulle edelleen.16-vuotiaana tapasin taas itseäni vanhemman miehen. Menin hänen asunnolleen yöksi kun en kehdannut mennä kotiin. En halunnut seksiä ja yritin kieltäytyä useasti mutta hän halusi väkisin. Jostain syystä aloin myöhemmin seurustelemaan tämän kanssa. En tuntenut omia rajoja tai arvojani. Hän myös oli väkivaltainen. Äitini ei puuttunut.
Suhde kesti kolme vuotta. Tein myös abortin tuon aikana. Pääsin lopulta eroon. Suhde kuitenkin varmasti traumatisoi minut.Tuosta myöhemminkään en ole koskaan menestynyt parisuhteissa. Taas kerran lankesin minua vanhempaa mieheen, tämä oli se kliseinen. Oli eroamassa oleva (naimisissa), puhui kauniita ja rakastuin. Käytti hyväkseen ja onneksi tuokin suhde loppui.
Viimeisin suhde sitten piste i:n päälle. Minua 17 vuotta vanhempi, narsistinen väkivaltainen mies. Kolme vuotta yhdessä ja nyt olen aivan hajalla. Muistoja tulee ja paljon tuolta nuoruudestakin. Olen niin masentunut ettei toivoa oikein ole vaikka olen menestynyt aina työelämässä jne. Olen ulkoapäin täysin normaali nainen ollut jo pitkään mutta kannan taakkaa, jotain tiedostamatontakin.Nämä suhteet eivät ole olleet siis perä jälkeen vaan vuosia on ollut välissä. Myös joitakin lyhyitä ja suht terveitä suhteita on ollut mutta pääosin vakavat suhteet ovat olleet tuollaisia. Siis no kaksi vakavaa suhdetta oikeastaan itselläni on ollut ja molemmat väkivaltaisia.
Olen kyllä lapsenkin kokenut ainakin henkistä väkivaltaa, nähnyt kaikenlaista mikä ei ehkä lapselle soveliasta.
Olen ihan hukassa itseni kanssa. Miksi asiat eivät voineet mennä kauniimmin?😂
Olipas typerä satu. Etkö parempaan pysty?
Heh, voi vitsi kun tekisin melkein mitä vain, etten olisi elänyt nuoruuttani noin. Voi kun joku olisi tullut ja sanonut, että nyt riittää. Voi kun olisin itse tajunnut tuon kaiken mitä tapahtui. Hain hyväksyntää mutta en tiennyt, että tuollaista oli olemassa vasta kun koin sen itse. Tuo ensimmäinen miesystävä painosti minua usein seksiin, jopa toisten nähden. Se oli kamalaa. Muuten uhkaili jos en suostunut ja suostuin lopulta. Myös herätteli öisin, saattoi heittää keskellä yötä pihalle tai ihan mitä vain... Myös petti minua alituiseen.
Se oli kamalaa, luulen, että minulla oli häneen traumasidos.
Ap
Ei siinä ole mitään hävettävää. Lapsi tai nuori ei vielä ymmärrä miten ihmisten tulee kohdella toisiaan, jos ei ole saanut elämässä sellaista kokemusta, että ihmiset arvostavat toisiaan ja ottavat toisensa huomioon, että on lupa sanoa myös ei... Edes kaikki aikuiset eivät tuota ymmärrä, kaikki eivät kypsy iän tullessa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kannattaa myös AP muistaa, että vanhemmat miehet etsivät huomattavasti nuorempaa naista sen takia, koska he haluavat kontrolloida niitä naisia, joilla ei ole vielä sellaista elämänkokemusta, kuin näillä miehillä. Siksi varsinkin sinun kannattaa välttää vanhempia miehiä tai ylipäätänsä seurustelua ennen kuin haet itsellesi apua ja lähdet avaamaan niitä lapsuuden traumoja.
Vierailija kirjoitti:
Olin 15-vuotias kun menetin neitsyyteni aivan vääristä syystä ja väärän henkilön kanssa, humalassa. Se ei traumatisoinut mutta harmitti myöhemmin.
Sen jälkeen kuvioihin alkoi tulemaan miehiä, humalaisia minua paljon vanhempia miehiä. Olin 15- vuotias kun yksi minua 20 vuotta vanhempi mies iski silmänsä minuun. Olin humalassa ja harrastimme seksiä. Kukaan ei puuttunut asiaan vaikka hän oli huonoa seuraa. Aikuiset ihmiset eivät puuttuneet.
Suhde jatkui ja miehen asunnolla käytettiin jopa huumeita (itse en käyttänyt). Onneksi se loppui mutta olin jotenkin todella helposti vietävissä. Häpeän tuota. Kerran tuo mies ja yksi perhetuttu käyttivät minua yhdessä seksuaalisesta hyväkseen kun olimme taas viikonloppuna viihteellä. Tämä perhetuttu oli yli 50-vuotias. Kannoin tuosta häpeää kauan ja tuo asia on todella kipeä minulle edelleen.16-vuotiaana tapasin taas itseäni vanhemman miehen. Menin hänen asunnolleen yöksi kun en kehdannut mennä kotiin. En halunnut seksiä ja yritin kieltäytyä useasti mutta hän halusi väkisin. Jostain syystä aloin myöhemmin seurustelemaan tämän kanssa. En tuntenut omia rajoja tai arvojani. Hän myös oli väkivaltainen. Äitini ei puuttunut.
Suhde kesti kolme vuotta. Tein myös abortin tuon aikana. Pääsin lopulta eroon. Suhde kuitenkin varmasti traumatisoi minut.Tuosta myöhemminkään en ole koskaan menestynyt parisuhteissa. Taas kerran lankesin minua vanhempaa mieheen, tämä oli se kliseinen. Oli eroamassa oleva (naimisissa), puhui kauniita ja rakastuin. Käytti hyväkseen ja onneksi tuokin suhde loppui.
Viimeisin suhde sitten piste i:n päälle. Minua 17 vuotta vanhempi, narsistinen väkivaltainen mies. Kolme vuotta yhdessä ja nyt olen aivan hajalla. Muistoja tulee ja paljon tuolta nuoruudestakin. Olen niin masentunut ettei toivoa oikein ole vaikka olen menestynyt aina työelämässä jne. Olen ulkoapäin täysin normaali nainen ollut jo pitkään mutta kannan taakkaa, jotain tiedostamatontakin.Nämä suhteet eivät ole olleet siis perä jälkeen vaan vuosia on ollut välissä. Myös joitakin lyhyitä ja suht terveitä suhteita on ollut mutta pääosin vakavat suhteet ovat olleet tuollaisia. Siis no kaksi vakavaa suhdetta oikeastaan itselläni on ollut ja molemmat väkivaltaisia.
Olen kyllä lapsenkin kokenut ainakin henkistä väkivaltaa, nähnyt kaikenlaista mikä ei ehkä lapselle soveliasta.
Olen ihan hukassa itseni kanssa. Miksi asiat eivät voineet mennä kauniimmin?
Olet arvokas, vaikka et niin itseäsi ehkä näe. Tuolla lapsuudella on kovat jäljet, ongelmat ovat kasautuneet etkä ehkä ole ikinä tuntenut normaaleja miehiä? Siis sellaisia, jotka eivät rakastu ikääsi tai huolettomuuteesi? Töistä varmaan löydät about samanikäisiä miehiä, jotka suhtautuvat kuin vertaiseensa? Sellaisesta porukasta löydät ennemmin sen miehen, jolle sopisit. Muutos on iso, mutta kannattaa. Hyväksikäytetyksi tulemiseen voinee jäädä koukkuun nimittäin ja kannattaa etsiä sitä kuuluisaa "ihan jotain muuta" ja sellaista tyyppiä, joka ei ehkä heti iske sun tuttuustunteeseen vaan pikemminkin tuntuu ensin vähän esim. "liian tavalliselta" tai "ei niin kolahda" tai "liian lempeä" tai "vähän tylsä", ne on just hyviä miehiä ne, vaikka ei ookaan sun vanhaan tyyliin meneviä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sinua on hyväksikäytetty, eikä se ole sinun vika. Ikävä kyllä monella nuorella on tuo sama polku tätä nykyä. Nuoret tytöt jotka tulevat huonoista rakkaudettomista ja tunnekylmistä kodista ovat juuri suuressa vaarassa joutua aikuisten hyväksikäyttäjien kohteeksi, niin kuin sinäkin jouduit. Nämä pedofiilit ja sairaat ihmiset etsivät kynsiinsä juuri itsetunnoltaan heikossa asemassa olevia tyttöjä, joita sitten manipuloivat ja käyttävät hyväksi.
Tarvitset terapiaa. Vaikuttaa siltä, että etsit vanhempaa miestä sen takia, koska ehkä kaipaat sellaista isällistä rakkautta, mutta kukaan vanhempi mies ei pysty sinulle sitä antamaan, vaan käyttävät sinua hyväksi sen takia.
Joo todella surullista. Olen vihainen kyllä ihan jokainen tytön puolesta, jotka joutuvat vastaavaa kokemaan. Tuollaista ei saisi tapahtua.
Olen miettinyt paljon miksi aina vanhemmat miehet. Miksi ei ikäisiäni. En ole keksinyt vastausta muuta kuin sen, että etsin vanhemmuutta. Tarvitsen turvaa, aikuisen ihmisen. Ehkäpä...
Silti itse kuitenkin huolehdin aina äärimmäisyyksiin saakka. Huomioin, teen paljon, rakastan jne.
Onneksi vuosien saatossa olen myös herännyt tuohonkin ja viha sekä rajat ovat tulleet elämääni. En ole enää täysin kynnysmatto.
Ap
Totta on se, että ei nyt minkäänlaisia suhteita. Terapian aloitan syksyllä näillä näkymin. Jos vain kelalta tulee myöntävä päätös.
En vain tiedä miten jaksan sinne asti. Masennuslääkkeet aloitettu ja henkinen uupumus on valtava taakka ollut tuon viimeisimmän suhteen jälkeen. Nyt kun on yksin niin kaikki vyöryy päälle. Ei kai auta kuin itkeä pois tuskaansa ja toivoa, että tästä kaikesta selviän joskus.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitenköhän sitä voisi suhtautua itseensä? Pääsenkö joskus eteenpäin? Toisaalta kun miettii niin olinhan minä vuosia ajattelematta näitä asioita. Oli aika kun luulin eheytyneeni, paiskin paljon töitä ja olin muuttanut noilta seuduilta pois. Rakensin uuden elämän mutta se sortui tuon viimeisimmän suhteen myötä.
Täytyy taas rakentaa mutta uskomattoman vaikealta ja kivulialta tuntuu ja ehkä eniten se, että menin taas epäonnistumaan. Ehkä kuitenkin se kertoo siitä kuinka tärkeää olisi käsitellä asiansa päästäkseen aidosti eteenpäin, ehkä on toivoa jos vain jostain saan voimaa toivoon ja sinnikkyyttä jaksaa.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Mitenköhän sitä voisi suhtautua itseensä? Pääsenkö joskus eteenpäin? Toisaalta kun miettii niin olinhan minä vuosia ajattelematta näitä asioita. Oli aika kun luulin eheytyneeni, paiskin paljon töitä ja olin muuttanut noilta seuduilta pois. Rakensin uuden elämän mutta se sortui tuon viimeisimmän suhteen myötä.
Täytyy taas rakentaa mutta uskomattoman vaikealta ja kivulialta tuntuu ja ehkä eniten se, että menin taas epäonnistumaan. Ehkä kuitenkin se kertoo siitä kuinka tärkeää olisi käsitellä asiansa päästäkseen aidosti eteenpäin, ehkä on toivoa jos vain jostain saan voimaa toivoon ja sinnikkyyttä jaksaa.
Ap
Asioista pääsee eteenpäin. Joskus tulee vaiheita että työstää yhä uudestaan ja uudestaan vanhoja asioita. Sellainen auttaa sua hyväksymään itsesi ja memneisyytesi. Keskustelu apua voi pyytää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vanhempiesi olisi pitänyt suojella sinua eikä kääntää katsetta pulloon. Ihmekös olet ollut alttiina monille ikäville asioille. Positiivista on kuitenkin se, että yrität varmasti käsitellä ja ratkoa asiaa sinnikkäästi etkä käännä katsettasi vaan haluat toipua. Oletkin jo toipumisen tiellä ja tiedät sen sanomattakin, että kivuliasta työtä se vaatii kasvaakseen itsekseen. Paljon voimia toivotan.
Ehkäpä asiat tulevat nyt pintaan, koska nyt olet tarpeeksi vahva kohtaamaan ne. Ei kuitenkaan varmasti ole helppoa ja tarvitset siihen tukea. Toivottavasti jaksat etsiä sitä. Ilman muuta sinua on käytetty hyväksi. Nämä tyypit osaavat haistaa haavoittuvaisimmat yksilöt, jotka eivät kotiolojen tai muun syyn vuoksi osaa suojella itseään. Vika ei ole sinun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olin 15-vuotias kun menetin neitsyyteni aivan vääristä syystä ja väärän henkilön kanssa, humalassa. Se ei traumatisoinut mutta harmitti myöhemmin.
Sen jälkeen kuvioihin alkoi tulemaan miehiä, humalaisia minua paljon vanhempia miehiä. Olin 15- vuotias kun yksi minua 20 vuotta vanhempi mies iski silmänsä minuun. Olin humalassa ja harrastimme seksiä. Kukaan ei puuttunut asiaan vaikka hän oli huonoa seuraa. Aikuiset ihmiset eivät puuttuneet.
Suhde jatkui ja miehen asunnolla käytettiin jopa huumeita (itse en käyttänyt). Onneksi se loppui mutta olin jotenkin todella helposti vietävissä. Häpeän tuota. Kerran tuo mies ja yksi perhetuttu käyttivät minua yhdessä seksuaalisesta hyväkseen kun olimme taas viikonloppuna viihteellä. Tämä perhetuttu oli yli 50-vuotias. Kannoin tuosta häpeää kauan ja tuo asia on todella kipeä minulle edelleen.16-vuotiaana tapasin taas itseäni vanhemman miehen. Menin hänen asunnolleen yöksi kun en kehdannut mennä kotiin. En halunnut seksiä ja yritin kieltäytyä useasti mutta hän halusi väkisin. Jostain syystä aloin myöhemmin seurustelemaan tämän kanssa. En tuntenut omia rajoja tai arvojani. Hän myös oli väkivaltainen. Äitini ei puuttunut.
Suhde kesti kolme vuotta. Tein myös abortin tuon aikana. Pääsin lopulta eroon. Suhde kuitenkin varmasti traumatisoi minut.Tuosta myöhemminkään en ole koskaan menestynyt parisuhteissa. Taas kerran lankesin minua vanhempaa mieheen, tämä oli se kliseinen. Oli eroamassa oleva (naimisissa), puhui kauniita ja rakastuin. Käytti hyväkseen ja onneksi tuokin suhde loppui.
Viimeisin suhde sitten piste i:n päälle. Minua 17 vuotta vanhempi, narsistinen väkivaltainen mies. Kolme vuotta yhdessä ja nyt olen aivan hajalla. Muistoja tulee ja paljon tuolta nuoruudestakin. Olen niin masentunut ettei toivoa oikein ole vaikka olen menestynyt aina työelämässä jne. Olen ulkoapäin täysin normaali nainen ollut jo pitkään mutta kannan taakkaa, jotain tiedostamatontakin.Nämä suhteet eivät ole olleet siis perä jälkeen vaan vuosia on ollut välissä. Myös joitakin lyhyitä ja suht terveitä suhteita on ollut mutta pääosin vakavat suhteet ovat olleet tuollaisia. Siis no kaksi vakavaa suhdetta oikeastaan itselläni on ollut ja molemmat väkivaltaisia.
Olen kyllä lapsenkin kokenut ainakin henkistä väkivaltaa, nähnyt kaikenlaista mikä ei ehkä lapselle soveliasta.
Olen ihan hukassa itseni kanssa. Miksi asiat eivät voineet mennä kauniimmin?
Tekstisi kosketti. Haluaisin halata sinua ja auttaa jotenkin. Olen itse 40 v nainen ja äiti ja kokenut samaa kuin sinä, tosin olin alle 10 vuotias kun perhetuttu raiskasi. Myös isäpuoli käytti hyväkseen. Isä oli narkkari. Arvottomuuden tunne on minussa yhä, ja tunnen aina olevani huonompi kuin muut mihin menenkin. Olen myös antanut itseäni kohdrlls miten vain ja kaikki suhteet ovat epäonnistuneet kun omia rajoja ei ole. Yritä hakeutua psykoterapiaan lääkärin lähetteellä ja lisäksi johonkin tukiryhmään, esim.alkoholistien lapset. Jo se että vanhemmat ovat alkoholisteja voi saada arvottomuuden tunteen aikaa joten siellä sivutaan noita teemoja.
Tsemppiä, et ole yksin. On normaalia että tunnet miten tunnet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olin 15-vuotias kun menetin neitsyyteni aivan vääristä syystä ja väärän henkilön kanssa, humalassa. Se ei traumatisoinut mutta harmitti myöhemmin.
Sen jälkeen kuvioihin alkoi tulemaan miehiä, humalaisia minua paljon vanhempia miehiä. Olin 15- vuotias kun yksi minua 20 vuotta vanhempi mies iski silmänsä minuun. Olin humalassa ja harrastimme seksiä. Kukaan ei puuttunut asiaan vaikka hän oli huonoa seuraa. Aikuiset ihmiset eivät puuttuneet.
Suhde jatkui ja miehen asunnolla käytettiin jopa huumeita (itse en käyttänyt). Onneksi se loppui mutta olin jotenkin todella helposti vietävissä. Häpeän tuota. Kerran tuo mies ja yksi perhetuttu käyttivät minua yhdessä seksuaalisesta hyväkseen kun olimme taas viikonloppuna viihteellä. Tämä perhetuttu oli yli 50-vuotias. Kannoin tuosta häpeää kauan ja tuo asia on todella kipeä minulle edelleen.16-vuotiaana tapasin taas itseäni vanhemman miehen. Menin hänen asunnolleen yöksi kun en kehdannut mennä kotiin. En halunnut seksiä ja yritin kieltäytyä useasti mutta hän halusi väkisin. Jostain syystä aloin myöhemmin seurustelemaan tämän kanssa. En tuntenut omia rajoja tai arvojani. Hän myös oli väkivaltainen. Äitini ei puuttunut.
Suhde kesti kolme vuotta. Tein myös abortin tuon aikana. Pääsin lopulta eroon. Suhde kuitenkin varmasti traumatisoi minut.Tuosta myöhemminkään en ole koskaan menestynyt parisuhteissa. Taas kerran lankesin minua vanhempaa mieheen, tämä oli se kliseinen. Oli eroamassa oleva (naimisissa), puhui kauniita ja rakastuin. Käytti hyväkseen ja onneksi tuokin suhde loppui.
Viimeisin suhde sitten piste i:n päälle. Minua 17 vuotta vanhempi, narsistinen väkivaltainen mies. Kolme vuotta yhdessä ja nyt olen aivan hajalla. Muistoja tulee ja paljon tuolta nuoruudestakin. Olen niin masentunut ettei toivoa oikein ole vaikka olen menestynyt aina työelämässä jne. Olen ulkoapäin täysin normaali nainen ollut jo pitkään mutta kannan taakkaa, jotain tiedostamatontakin.Nämä suhteet eivät ole olleet siis perä jälkeen vaan vuosia on ollut välissä. Myös joitakin lyhyitä ja suht terveitä suhteita on ollut mutta pääosin vakavat suhteet ovat olleet tuollaisia. Siis no kaksi vakavaa suhdetta oikeastaan itselläni on ollut ja molemmat väkivaltaisia.
Olen kyllä lapsenkin kokenut ainakin henkistä väkivaltaa, nähnyt kaikenlaista mikä ei ehkä lapselle soveliasta.
Olen ihan hukassa itseni kanssa. Miksi asiat eivät voineet mennä kauniimmin?Tekstisi kosketti. Haluaisin halata sinua ja auttaa jotenkin. Olen itse 40 v nainen ja äiti ja kokenut samaa kuin sinä, tosin olin alle 10 vuotias kun perhetuttu raiskasi. Myös isäpuoli käytti hyväkseen. Isä oli narkkari. Arvottomuuden tunne on minussa yhä, ja tunnen aina olevani huonompi kuin muut mihin menenkin. Olen myös antanut itseäni kohdrlls miten vain ja kaikki suhteet ovat epäonnistuneet kun omia rajoja ei ole. Yritä hakeutua psykoterapiaan lääkärin lähetteellä ja lisäksi johonkin tukiryhmään, esim.alkoholistien lapset. Jo se että vanhemmat ovat alkoholisteja voi saada arvottomuuden tunteen aikaa joten siellä sivutaan noita teemoja.
Tsemppiä, et ole yksin. On normaalia että tunnet miten tunnet.
<3 Tämä lämmitti, kiitos.
Sinunkin menneisyytesi kuulostaa erittäin raskaalta ja tietenkin myös tuo häpeän ja riittämättömyyden tunne on raskas kantaa. En itse kestä sitä enää, olen alle 30-vuotias ia mielummin katoan kuin se, että jaksan enää kantaa kaikkea mukanani. Olet vahva ja vieläpä äiti! En millään pystyisi tuohon ennen kuin muutos ja kasvu minussa ehkä joskus tapahtuu ja olen vankemmin omilla jaloillani.
Halaus sinullekin. Nuo olivat hyviä neuvoja ja ne tulevat toteutumaan :) Toivon, että sinunkin sisäinen ajatusmaailma saisi uuden käänteen ja alkaisit rakastamaan itseäsi vielä.
Ap
Fakta on se, että sinä olet ollut ihan kakara joka on hakenut lämpöä vääristä sylistä.
Sinulla ei ole mitään hävettävää.
Hävetä saisivat nuo jo aikuiset pascahousut joiden järki ja tunne-elämä ei riittänyt muuhuin kun pahantekoon hyväksikäyttäen toista joka olisi tarvinnut turvaa.
Karma kostaa tuollaisille paskiaisille, usko pois.
Sinä kosta heille tulemalla poikkeuksellisen onnelliseksi aikuiselämässäsi oikean, tunne-elämältään terveen ihmisen kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Tyhmästä päästä kärsii koko kroppa. Sori AP mutta jos on noin tyhmä ja antaa ihmisten hyväksikäyttää itseään niin oma on häpeänsä.
Oletpa itse tosi kylmä, ymmärtämätön ja täysin tollo.
Luitko edes ap aloitusta kokonaan ?
Tunnen pari tämän kokeneita, eivät helpolla ole päässeet elämässään.
Tämä ei ole uhrin vika, vaan näiden saastaisten hyväksikäyttäjien vika.
Kukaan ei halua tätä.
Sinä, joka pilkkaat, jospa saisit saman kokea, toivon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tyhmästä päästä kärsii koko kroppa. Sori AP mutta jos on noin tyhmä ja antaa ihmisten hyväksikäyttää itseään niin oma on häpeänsä.
Oletpa itse tosi kylmä, ymmärtämätön ja täysin tollo.
Luitko edes ap aloitusta kokonaan ?
Tunnen pari tämän kokeneita, eivät helpolla ole päässeet elämässään.
Tämä ei ole uhrin vika, vaan näiden saastaisten hyväksikäyttäjien vika.
Kukaan ei halua tätä.
Sinä, joka pilkkaat, jospa saisit saman kokea, toivon.
Trolli se vaan oli.. :/
Alue: Aihe vapaa
Nämä lapsuusajan traumat ovat ihan höpönlöpön. En usko niihin pätkääkään.