Nuoruuden seksuaalinen hyväksikäyttö. Tunnen yhtäkkiä valtavaa häpeää. Olen antanut ihmisten kohdella itseäni kuin nukkea.

Vierailija kirjoitti:

Älä viitti. En lukenut edes sun juttua. Voin varmaan lyödä paremmaksi melkein mun jutuilla mutta ihan hyvin olen henkeä saanut enkä pahemmin valitellut tai inissyt kenellekään. Se on yksinkertaisesti tyhmää. Jotkut meistä eivät halua keskustella tai jakaa asioita toisten kanssa ja sallittakoon se niille, jotka haluavat näin.

Voi olla, että voit "lyödä" paremmaksi minun asioitani vastaan mutta ei tämä ole mikään kilpailu. En missään nimessä olisi lainkaan näiden kokemuksien kanssa vastakkaintaistelussa kenenkään kanssa. Mielelläni en edes tietäisi tällaisista asioita. Tekstistäsi paistaa kuitenkin se, että olet vihainen etkä ole päässyt puhumaan näistä kenellekkään, joten sinua raivostuttaa kun joku toinen saa empatiaa ja ymmärrystä kokemuksilleen. Ymmärrän sen. Olen itsekin ollut vihainen siinä määrin ja vähätellyt mielessäni joskus toisen kokemuksia mutta vain sen takia kun olisin itsekin halunnut tulla avoimeksi kipeiden asioiden kanssa. Minä tunnen myötätuntoa sinua kohtaan vaikka puhutkin minun kokemuksistani väheksyen. Ehkä joskus haluat keskustella näistä, se voi olla ihan parantavakin kokemus, voisit ainakin yrittää jos tuntuu ylitsepääsemättömän pahalta. 

Ap 

Vierailija kirjoitti:

Isäpuoli täälläkin teki pahojaan kun olin 12v

Se häpeä, miten sen saa pois? Ei ollut pakotietä, piti vaan kestää. Olen 50 nyt ja lapsia, elämä ulospäin kunnossa. Sisin taas noh.

Kaikki mies suhteeni ovat olleet huonoja.

Tuo mitä sanoit että itseä pitää kuunnella, on hyvä oivallus. Se mitä sulle on tehty, on ollut väärin. Terve ihminen ei käytä puolustuskyvytöntä.

Hyvä että olet terapiaa saamassa, auttaa jäsentämään asioita ja ajatuksia.

Selviät kyllä koska olet rohkea ja kirjoitit tänne.

Haluaisin auttaa enemmän. Iso lämmin halaus. Olet arvokas itseäsi muista se!

Olen todella pahoillani puolestasi. Kamalaa, että joku perheessään käyttää hyväksi. Todella kipeää. 

Voin sinällään samaistua vaikka en varmasti ole samanlaista kokenut noin läheltä mutta oma isoisäni hiplasi minua, ihan paljasta alapäätäni sekä olen lapsena joutunut seksuaalisen vaikutusvallan piiriin sitä tahtomatta. Esim. äiti harrasti joitakin kertoja seksiä vieraan miehen kanssa minun ollessani samassa sängyssä. Nukahdin äidin sänkyyn kun kaipasin häntä baarireissulta niin paljon kotiin. Menin odottamaan häntä sänkyyn ja nukahdin, heräsin sitten siihen mitä minun ei olisi pitänyt kokea. 

Toivon, että sinäkin pääset terapiaan, tuo asia on varmasti ollut hyvin vaikea. Voi meitä. Minulla on tosi suuri myötätunto nyt näitä asioita kohtaan mitä me lapsena silloin koettiin. Ei se ole järjelläkään meidän häpeä mutta valitettavasti me siitä jouduimme vastuun kantamaan. 

No, ainakin voimme puhua anonyymina ja toivon, että me jokainen eheydymme niin paljon kun suinkin voimme. Kiitos, halaus sinulle myös ja paljon hyvää jatkoosi <3

Ap

Tiesitkö ap, että olet ihailtavan perillä tunne-elämästäsi? Täällä ihmiset ovat kommentoineetkin viisauttasi ja kykyäsi reflektointiin vaikka menneisyytesi on ollut erittäin vaikea. Kyllä sinusta välittyy ihminen, joka tämän taistelun kääntää voitokseen. Pidän sinulle peukkuja ja sanon vain, että luota itseesi. 

Kokemuksesi vetää sanattomaksi. On sellainen ajatus, että miksi? En osaa kuvitella miksi kukaan jättäisi lastaan noin yksin eikä puuttuisi viimeistään silloin kun aikuinen mies on lastaan kohtaan väkivaltainen. En voisi antaa koskaan vanhemmilleni anteeksi jos he olisivat hylänneet tai olleet noin välinpitämättömiä. 

<3

Siis äitisi harrasti seksiä vieraan miehen kanssa sinun ollessa vieressä ja isoisäsi on hiplaillut? Onko yhtään ihmekään, että olet ihan hakoteillä ollut miten sinua olisi pitänyt kohdella vartuessasi!? Lisäksi jos olet kasvanut alkoholistien ympäröimänä. Huh. On kyllä surullisen paskaa luettavaa jos tuo kaikki kertomasi on totta. Ehdottomasti terapiaa pitkän aikaa mieluiten. Muuten kuulostat ihan normaalita mutta taidat olla liian kiltti. Päästä vihaa ilmoille, sekin voi auttaa jo sisäistä tuskaa. 

Tässä on erittäin hyvä keskustelu ja esimerkki jokaiselle vanhemmalle joka ei ole läsnä nuoren elämässä. Tällaisiin asioihin se johtaa. Hyväksyntä ja itsetunto täytyy hakea jostain muualta, jos ei kotona saa kokea olevansa riittävä omana itsenään. Ihminen tulee hakemaan sen muualta, kunhan vain saa tuntea olevansa edes ohimenevän hetken rakastettu. 

Vierailija kirjoitti:

Olin 15-vuotias kun menetin neitsyyteni aivan vääristä syystä ja väärän henkilön kanssa, humalassa. Se ei traumatisoinut mutta harmitti myöhemmin.

Sen jälkeen kuvioihin alkoi tulemaan miehiä, humalaisia minua paljon vanhempia miehiä. Olin 15- vuotias kun yksi minua 20 vuotta vanhempi mies iski silmänsä minuun. Olin humalassa ja harrastimme seksiä. Kukaan ei puuttunut asiaan vaikka hän oli huonoa seuraa. Aikuiset ihmiset eivät puuttuneet.

Suhde jatkui ja miehen asunnolla käytettiin jopa huumeita (itse en käyttänyt). Onneksi se loppui mutta olin jotenkin todella helposti vietävissä. Häpeän tuota. Kerran tuo mies ja yksi perhetuttu käyttivät minua yhdessä seksuaalisesta hyväkseen kun olimme taas viikonloppuna viihteellä. Tämä perhetuttu oli yli 50-vuotias. Kannoin tuosta häpeää kauan ja tuo asia on todella kipeä minulle edelleen.

16-vuotiaana tapasin taas itseäni vanhemman miehen. Menin hänen asunnolleen yöksi kun en kehdannut mennä kotiin. En halunnut seksiä ja yritin kieltäytyä useasti mutta hän halusi väkisin. Jostain syystä aloin myöhemmin seurustelemaan tämän kanssa. En tuntenut omia rajoja tai arvojani. Hän myös oli väkivaltainen. Äitini ei puuttunut.

Suhde kesti kolme vuotta. Tein myös abortin tuon aikana. Pääsin lopulta eroon. Suhde kuitenkin varmasti traumatisoi minut.

Tuosta myöhemminkään en ole koskaan menestynyt parisuhteissa. Taas kerran lankesin minua vanhempaa mieheen, tämä oli se kliseinen. Oli eroamassa oleva (naimisissa), puhui kauniita ja rakastuin. Käytti hyväkseen ja onneksi tuokin suhde loppui.

Viimeisin suhde sitten piste i:n päälle. Minua 17 vuotta vanhempi, narsistinen väkivaltainen mies. Kolme vuotta yhdessä ja nyt olen aivan hajalla. Muistoja tulee ja paljon tuolta nuoruudestakin. Olen niin masentunut ettei toivoa oikein ole vaikka olen menestynyt aina työelämässä jne. Olen ulkoapäin täysin normaali nainen ollut jo pitkään mutta kannan taakkaa, jotain tiedostamatontakin.

Nämä suhteet eivät ole olleet siis perä jälkeen vaan vuosia on ollut välissä. Myös joitakin lyhyitä ja suht terveitä suhteita on ollut mutta pääosin vakavat suhteet ovat olleet tuollaisia. Siis no kaksi vakavaa suhdetta oikeastaan itselläni on ollut ja molemmat väkivaltaisia.

Olen kyllä lapsenkin kokenut ainakin henkistä väkivaltaa, nähnyt kaikenlaista mikä ei ehkä lapselle soveliasta.

Olen ihan hukassa itseni kanssa. Miksi asiat eivät voineet mennä kauniimmin?

Mulla alkaa seisoo kun luen tätä

Usein uhri on manipuloitu tai aivopesty, siitä on vaikea siksi päästä turvaan. Siihen liittyy monta asiaa. Lopulta tietenkin jättää väärän seuran. Tekijän vika.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olin 15-vuotias kun menetin neitsyyteni aivan vääristä syystä ja väärän henkilön kanssa, humalassa. Se ei traumatisoinut mutta harmitti myöhemmin.

Sen jälkeen kuvioihin alkoi tulemaan miehiä, humalaisia minua paljon vanhempia miehiä. Olin 15- vuotias kun yksi minua 20 vuotta vanhempi mies iski silmänsä minuun. Olin humalassa ja harrastimme seksiä. Kukaan ei puuttunut asiaan vaikka hän oli huonoa seuraa. Aikuiset ihmiset eivät puuttuneet.

Suhde jatkui ja miehen asunnolla käytettiin jopa huumeita (itse en käyttänyt). Onneksi se loppui mutta olin jotenkin todella helposti vietävissä. Häpeän tuota. Kerran tuo mies ja yksi perhetuttu käyttivät minua yhdessä seksuaalisesta hyväkseen kun olimme taas viikonloppuna viihteellä. Tämä perhetuttu oli yli 50-vuotias. Kannoin tuosta häpeää kauan ja tuo asia on todella kipeä minulle edelleen.

16-vuotiaana tapasin taas itseäni vanhemman miehen. Menin hänen asunnolleen yöksi kun en kehdannut mennä kotiin. En halunnut seksiä ja yritin kieltäytyä useasti mutta hän halusi väkisin. Jostain syystä aloin myöhemmin seurustelemaan tämän kanssa. En tuntenut omia rajoja tai arvojani. Hän myös oli väkivaltainen. Äitini ei puuttunut.

Suhde kesti kolme vuotta. Tein myös abortin tuon aikana. Pääsin lopulta eroon. Suhde kuitenkin varmasti traumatisoi minut.

Tuosta myöhemminkään en ole koskaan menestynyt parisuhteissa. Taas kerran lankesin minua vanhempaa mieheen, tämä oli se kliseinen. Oli eroamassa oleva (naimisissa), puhui kauniita ja rakastuin. Käytti hyväkseen ja onneksi tuokin suhde loppui.

Viimeisin suhde sitten piste i:n päälle. Minua 17 vuotta vanhempi, narsistinen väkivaltainen mies. Kolme vuotta yhdessä ja nyt olen aivan hajalla. Muistoja tulee ja paljon tuolta nuoruudestakin. Olen niin masentunut ettei toivoa oikein ole vaikka olen menestynyt aina työelämässä jne. Olen ulkoapäin täysin normaali nainen ollut jo pitkään mutta kannan taakkaa, jotain tiedostamatontakin.

Nämä suhteet eivät ole olleet siis perä jälkeen vaan vuosia on ollut välissä. Myös joitakin lyhyitä ja suht terveitä suhteita on ollut mutta pääosin vakavat suhteet ovat olleet tuollaisia. Siis no kaksi vakavaa suhdetta oikeastaan itselläni on ollut ja molemmat väkivaltaisia.

Olen kyllä lapsenkin kokenut ainakin henkistä väkivaltaa, nähnyt kaikenlaista mikä ei ehkä lapselle soveliasta.

Olen ihan hukassa itseni kanssa. Miksi asiat eivät voineet mennä kauniimmin?

Mulla alkaa seisoo kun luen tätä

Olet v***n sairas kuten nuokin, jotka käyttivät ap:ta hyväkseen. Mee hoitoon. 

Olet tehnyt nuorena huonoja valintoja ja hakeutunut huonoon seuraan, mutta varmaan se johtuu turvattomuuden tunteesta ja rajattomuudesta.

Vierailija kirjoitti:

Sinua on hyväksikäytetty, eikä se ole sinun vika. Ikävä kyllä monella nuorella on tuo sama polku tätä nykyä. Nuoret tytöt jotka tulevat huonoista rakkaudettomista ja tunnekylmistä kodista ovat juuri suuressa vaarassa joutua aikuisten hyväksikäyttäjien kohteeksi, niin kuin sinäkin jouduit. Nämä pedofiilit ja sairaat ihmiset etsivät kynsiinsä juuri itsetunnoltaan heikossa asemassa olevia tyttöjä, joita sitten manipuloivat ja käyttävät hyväksi. 

Tarvitset terapiaa. Vaikuttaa siltä, että etsit vanhempaa miestä sen takia, koska ehkä kaipaat sellaista isällistä rakkautta, mutta kukaan vanhempi mies ei pysty sinulle sitä antamaan, vaan käyttävät sinua hyväksi sen takia. 

Yksi ongelma näissä keskusteluissa on se, että yhteiskunnallinen ilmapiiri ja paikallinen kulttuuri asettaa keskustelulle tietyt raamit ja näiden ajatellaan sitten olevan sama asia kuin universaaliset, yksilöpsykologiset ilmiöt...asioita tulkitaan keskiluokkaisesta perspektiivistä ajan hengen mukaan ja huomioimatta tämän hyväksikäyttäjän tai edes vastakkaisen sukupuolen mahdollista näkökulmaa. Monesti Lapinlisää lipsahtaa tulkintaan mukaan eli asioita, jotka eivät ole todistettavasti tapahtuneet. Kirjoitin kerran paljastusketjun ihmissuhdetyön subjektiivisuudesta ja se ulottuu näihin psyk-ammatteihin asti. Kerran näin tv-uutisissa jonkun naispsykiatrin haastattelussa ja kun häneltä kysyttiin jotain hyväksikäytön tms. ehkäisystä, tämän naisen kommentti oli kirjaimellisesti se, että etupyllyjuttuja ja sen semmoista ei saisi puhua. Tämä kommentti näytti täysin tunnepitoiselta ja perustuvan johonkin primaalitunteeseen tai tämän päivän feminismiin, joiden vaikutus psykoammateissa usein unohdetaan. Meidän aikaperiodikohtainen kulttuuri aina asettaa raamit sille, että minkä voi sanoittaa sairaaksi tai terveeksi ja mistä suorastaan pitää sairastua ja ahdistua. Evoluutiobiologialla voidaan myös selittää jotain asioita ja black pill -puheella jokunen osa myös eli ikäerot aiheuttavat inhoa, koska vanhemman ihmisen iho on epätasaisempi ja ulkonäkö yleensäkin karumpi. Tyypillisesti kun parisuhde päättyy niin muistot tästä ihmisestä usein muuttuvat negatiivisiksi ja jos niitä negatiivisia tunteita ei olisi, parisuhde voisi vielä olla pystyssä. Ikäero vain tarjoaa lisämahdollisuuksia asian selittämiseen siten, että itse oli vielä lisäksi uhri.

Ihmisellä voi olla ollut rankkaa elämässä ja todella ikäviä asioita tapahtunut ilman, että varsinaista uhrin ja pahiksen mallia on tarpeellista käyttää, vaikka toki myös sitä voidaan yhtenä näkökulmana käyttää.

Teini-ikäisen kanssa peuhaava ei ole pedofiili ja jos kyse ei ole lain mukaan hyväksikäytöstä, voisi olla parempi käyttää jotain muuta sanaa. Ihmissuhteet noin yleensä ovat jollain tavalla molemminpuolista hyväksikäyttöä ja joskus se huonokin ihmissuhde täyttää jonkun paikan ihmisen elämässä. 

Kun miesnäkökulmaa ei yritetä ymmärtää, päädytään asetelmaan, jossa nainen on enkeli ja mies olento, joka on epäonnistunut naisena olemisessa. Nämä ihmiset, jotka "saalistavat" ns.pedofiileja ja muita hyväksikäyttäjiä eivät näytä kohtaavan miehiä, jotka ovat 190cm pitkiä ja omaavat vahvan leukalinjan, vaan tavallisia tai sitä vaatimattomman näköisiä miehiä, joita erottaa perustallaajasta se, että he eivät suostu tekohymyilemään ja kärsimään hiljaisuudessa, vaan etsivät rakkautta myös sosiaalisesti kummaksutuista tai joskus laittomista kohteista joko luontaisen taipumuksen tai sitten jonkun hankitun perspektiivin myötä, jolloin he pystyvät perustelemaan toiminnan itselleen ja se, mitä me ulkopuolisina näemme on jäävuoren huippu tämän ihmisen ajatuksista. Tavalliselle miehelle se, että nainen kysyy "Mitä kuuluu?" on jo aika iso juttu ja hyvin harvinaista. 

Tsemppiä AP:lle kaikesta huolimatta ja tämä viesti on kirjoitettu siksi, että AP esitti viestissään kysymyksen ja näytti haluavan pohtia asiaa ehkä useammastakin näkökulmasta. Jos tuo täällä arvostettu narratiivi auttaa AP:ta pääsemään sellaiseen mielenterveydentilaan, jota hän tavoittelee, niin se on sitten ainakin siinä mielessä hyvä. Minä olen halunnut tuoda vähän lisänäkökulmaa tähän keskusteluun...en kiistääkseni mitään, vaan tehdäkseni lisäyksiä, jolloin AP voi oman mielensä mukaan vertailla ja yhdistellä paloja tiedoista itselleen sopivaan tarinaan. 

Sinä et ole syyllinen. Tarvitset ap terapiaa, niin kuin minäkin. Koska asia koskettaa itseäni liikaa, en pysty sitä nyt tässä käsittelemään, sanon vaan että voimia sulle. Uskon sinuun, jatka vaan eteenpäin oli se miten vaikeaa tahansa. Niin pyrin itsekin tekemään.

<3 

Lapsiraukka :( 

Vierailija kirjoitti:

Usein uhri on manipuloitu tai aivopesty, siitä on vaikea siksi päästä turvaan. Siihen liittyy monta asiaa. Lopulta tietenkin jättää väärän seuran. Tekijän vika.

Tai sitten naiset voisivat alkaa kantaa vastuuta omista valinnoistaan.

Ei se 50v mieskään voi väittää että se teinityttö vietteli.